Lue keskustelun säännöt.
Anoppi on alkanut vihaamaan minua. Olisiko neuvoja?
23.08.2018 |
Minulla oli anopin kanssa ihan hyvät välit aiemmin. Ei nyt hirveän läheisiä oltu, mutta tultiin hyvin toimeen ja ihan pidettiin toisistamme eli minun mielestä hän oli ihan hyvä anoppi ja hänen mielestä minä kaikesta päätellen ihan hyvä miniä hänelle, soiteltiin ja välillä kävin hänen luonaan ilman miestä jne. Mutta sitten saimme aviomieheni kanssa esikoisemme, ja tämän lapsen myötä anoppi on alkanut vihaamaan minua. Hän ei tunnu hyväksyvän tapojani hoitaa vauvaa (joka on nyt noin puolivuotias), hän ei hyväksy sitä että odotan mieheni eli poikansa osallistuvan vauvan hoitoon ja kotitöihin ja hänen mielestä olen monella tavalla epäonnistunut äitiydessä ja vauvan kanssa. Hän lähinnä valittaa miehelle minusta ja minulle suoraan kritisoi tekemisiäni. Meidän välit on muuttuneet ihan kireiksi, koska kaikki kommunikaatio hänen suunnalta on jotain valittamista minusta, tekemisistäni, tavastani hoitaa vauvaa tai siitä millainen äiti olen. Omasta mielestäni (ja esim. äitini ja ystävieni mielestä) olen ihan hyvä äiti ja hoidan vauvaa hyvin. Neuvolan ohjeilla hoidan ja niitä noudatan tarkasti. Olen yrittänyt asiasta puhua anopin kanssa, mutta hän ei näytä haluavan enää pitää minuun yhteyttä muuten kuin miehen paikalla ollessa tulee käymään. Osaisiko joku, esim. "anoppi-ihminen", antaa minulle neuvoja miten toimia tässä tilanteessa? En haluaisi enää olla valituksen ja kritiikin aihe.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Pidätkö siis itse solvaamisestasi, lapsesi syrjmisestä ja kotiisi tunkeutujasta? Hymyilet vaan loputtomiin?
Veikkaan, että oma äitikin ollut aika vintti pimeenä, jos pitää tuollaista normaalina rakkauden osoituksena.
Tai sitte tää on rajoja polkeva anoppi, joka puolustelee omaa käytöstä ja kieltäytyy hyväksymästä, että pojallansa saattaakin olla uusi ykkösnainen ja uusi perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Eli sinun mielestä anoppi saa huudella miniälle mitä sattuu ja polkea miniän ja POIKANSA rajoja miten haluaa?
Ja ainakin oman mieheni äiti käänsi aika sujuvasti takkia ja löi välit poikki poikaansa kun muutimme kauemmas.
Sitten kun olette eronneet sinun aloitteestasi kun lapset on vähän isompia niin äiti lohduttaa ja paikkaa miehen kuntoon. Sen jälkeen (ex-)miehesi ei enää tee samaa virhettä naisten kanssa.
Oletko anoppini?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Eli äiti ajattelee poikansa parasta ja rakastaa kun
-Ei kunnioita yksityisyyttä
-Loukkaa pojan puolisoa
-Loukkaa pojan asettamia rajoja
-Haukkuu poikaansa
-Ei tahdo tavata lapsenlapsia
-Rajoittaa poikansa elämää
-Puuttuu kaikkiin pojan asioihinJos tuo on sinusta rakkautta niin anteeksi, että olet elänyt tuollaisen rakastetun elämän.
Näinkö miehesikin osoittaa rakkautensa sinua kohtaa?
Nuo nk. rajat ovat yleensä suhteen naisen vaatimia ja seurausta siitä kun ei haluta ottaa vastaan hyviä neuvoja kokeneemmalta naiselta. Tuollaista kissanhännänvetoa ei tule kun ymmärtää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Onko sinulla monta lastenlasta, joilla on eri äiti? Sinunko vuoksesi kukaan nainen ei viihdy poikalapsesi kanssa pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Joskus se on vaimo, joka ei hylkää ja rakastaa miestä ja ajattelee miehensä parasta.
Joskus vaimo paikkaa miehen narsisti äidin jäljiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Eli äiti ajattelee poikansa parasta ja rakastaa kun
-Ei kunnioita yksityisyyttä
-Loukkaa pojan puolisoa
-Loukkaa pojan asettamia rajoja
-Haukkuu poikaansa
-Ei tahdo tavata lapsenlapsia
-Rajoittaa poikansa elämää
-Puuttuu kaikkiin pojan asioihinJos tuo on sinusta rakkautta niin anteeksi, että olet elänyt tuollaisen rakastetun elämän.
Näinkö miehesikin osoittaa rakkautensa sinua kohtaa?Nuo nk. rajat ovat yleensä suhteen naisen vaatimia ja seurausta siitä kun ei haluta ottaa vastaan hyviä neuvoja kokeneemmalta naiselta. Tuollaista kissanhännänvetoa ei tule kun ymmärtää paikkansa.
Meillä ainaki mies laittoi rajat vanhemmilleen ja minä omilleni.
Siksihän mies ja anoppi oli koko ajan napit vastakkain kun anoppi ei niitä noudattanut.
Taidat olla miniöitä vihaava anoppi, joka ei usko, että omalla pojalla saattaakin olla oma tahto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Eli äiti ajattelee poikansa parasta ja rakastaa kun
-Ei kunnioita yksityisyyttä
-Loukkaa pojan puolisoa
-Loukkaa pojan asettamia rajoja
-Haukkuu poikaansa
-Ei tahdo tavata lapsenlapsia
-Rajoittaa poikansa elämää
-Puuttuu kaikkiin pojan asioihinJos tuo on sinusta rakkautta niin anteeksi, että olet elänyt tuollaisen rakastetun elämän.
Näinkö miehesikin osoittaa rakkautensa sinua kohtaa?Nuo nk. rajat ovat yleensä suhteen naisen vaatimia ja seurausta siitä kun ei haluta ottaa vastaan hyviä neuvoja kokeneemmalta naiselta. Tuollaista kissanhännänvetoa ei tule kun ymmärtää paikkansa.
Olet loistava esimerkki ongelman olemassolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollu kaksi anoppia. Molemmilla sattumoisin kaksi poikaa. Se eka anoppini oli todella ihana ihminen sekä minua kohtaan että sen toisen poikansa avovaimoa kohtaan. Tämä nykyinen anoppini on minulle ilkeä ja muutenkin täysin rajaton ihminen. Ja hän on myös toiselle miniälleen ilkeä, jopa vielä hirveämpi kuin minulle.
Onko syy siis minussa vai kyseisessä anopissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Eli sinun mielestä anoppi saa huudella miniälle mitä sattuu ja polkea miniän ja POIKANSA rajoja miten haluaa?
Ja ainakin oman mieheni äiti käänsi aika sujuvasti takkia ja löi välit poikki poikaansa kun muutimme kauemmas.
Mitään tilastolaskentaa en ole harrastanut, mutta tätä palstaa lukiessani on ihan summittainen otanta se, että anopit ovat totaalisesti epäonnistuneet "virassaan".
Niin paljon on ilkeitä, tietämättömiä, ymmärtämättömiä, kaikkeen sekaantuvia, väärään aikaan kyläileviä, väärin lapsia hoitavia, miniöitään haukkuvia, ei tarpeeksi lapsia hoitavia, muuten vain asioita ymmärtämättömiä, kerrasta suuttuvia, ei anteeksipyytäviä, huonoja lahjoja ostavia ja muuten vain inhottavia ihmisiä. Tässä muistinvarainen otanta palstalta.
Molempien pitäisi ymmärtää, niin anopin kuin miniänkin, että useissa riidanaiheissa törmäävät kahden suvun tapakulttuuri ja -tottumukset ja vielä eri ikäpolven.
Jos käyttäydytään hyvin ja asiallisesti toisiamme kohtaan. Tutustutaan rauhassa ja puhutaan asioista avoimesti, niin saadaan hyvä yhteistyö sujumaan. Niin jokainen normaali ihminen toimii työpaikallaankin, eikä kaiva heti kaikkia ennakkoluulojaan esiin ja ala etsiä toisista vikoja.
Sitten anoppi vielä tarkistaa sen napanuoran kireysasteen, niin kaikki alkaa sujua. Ja mies myös saa elää rauhassa kahden elämänsä tärkeimmän naisen kanssa.
Minulla on kolme miniää. Olen väleissä kaikkien perheiden kanssa. Meillä on vähän erilaisia näkemyksiä esim. puhtaudesta, aikatauluista ja ruoanlaitosta, joissa olen tarkempi, mutta olen opetellut ottamaan miniöistäni ne parhaimmat puolet ja nauttimaan niistä, enkä kiinnitä huomiota negatiivisiin asioihin.
Se nuorten ihmisten huolettomuus ja aurinkoisuus, että ei ota kaikkea niin kuolemanvakavasti ja jahkaile niitä viikkokausia, on minusta niin valloittavaa ja siitä nautin.
Jos tunnet, että sinua ihmisenä arvostetaan, niin silloin turha riitely jää pois. Anoppi voi muistella, millaista oli itse nuorena miniänä opetella tulemaan anopin kanssa toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse tiedät toimivasi lastasi kohtaan oikein, niin ei voi mitään. Ihminen löytää aina kritisoitavaa toisen toimista, jos niistä haluaa löytää. Toivottavasti et kuvittele olevasi huono äiti vain sen vuoksi, että joku haluaa sinua kritisoida!
Onko lapsenlapsi ensimmäinen lapsenlapsi anopillesi? Lapsen syntymä on saattanut herättää hänessä jonkinlaista kriisiä (mikäli aiemmin käytös on ollut normaalia). Hän voi esimerkiksi kokea kateutta elämäntilanteestasi tai siitä kuinka hyvin jaksat/olet hyvä äiti. Hän voi kokea, että omat parhaat vuodet on takanapäin ja nyt nuoremmat tulevat ja tekevät paremmin. Hän voi myös pelätä jäävänsä syrjään teidän elämästänne verrattuna esimerkiksi sinun äitiisi.
Sitten voi olla niinkin, että hän on liian kiinni pojassaan ja tämä asia konkretisoituu sinulle nyt kun teille on syntynyt lapsi. Hänellä voi olla hämärät rajat suhteessa lapsiinsa ja heidän perheisiin, ja siksi voi kokea tarvetta kritisoida sinua.
Syyllähän ei sinällään ole väliä, sillä mikäli anoppi käyttäytyy huonosti, niin ongelma on tavallaan hänen. Kenenkään ei täydy sietää jatkuvaa kritisointia, ei myöskään sinun. Sinuna rajaisin yhteydenpitoa jonkin verran, sillä tuoreena äitinä olet aika herkkänä kritiikille. Nyt olisi tärkeää, että ympärilläsi on ihmisiä jotka haluavat tukea juuri sinun vanhemmuutta ja hyvinvointia. Tuossa vaiheessa isovanhempien tärkein tehtävä on tukea vanhempien vanhemmuutta - eikä suinkaan henkisesti tönäistä kyynärpäällä sivuun vauvan tieltä.
Näkisin että voit yrittää parantaa välejänne kahdella tavalla: voit pyytää miestäsi juttelemaan anopillesi tai sitten ottaa asian itse esille. Olisi tärkeää, että kertoisit avoimesti tunteistasi, jos haluat muutoksen tilanteeseen.
Vauvamme on anopille ensimmäinen lapsenlapsi, koska mieheni on ainoa lapsi. Erottuaan miehestään eli apestani joitakin vuosia sitten anoppini on ollut melko kiinni miehessäni (on kai yksinäinen). Mieheni ei halua sekaantua tähän asiaan, hän sanoo että haluaa pysyä puolueettomana eikä sekaantua "akkojen riitoihin", joten mies ei tule äitinsä kanssa asiasta minun hyväkseni puhumaan. AP
Eihän tässä ole mistään riidasta kyse, vaan miehen äiti haukkuu sinua jatkuvasti. Aika paska mies, kun kuuntelee vain eikä sano, että noin et puhu vaimostani. Ihmettelen suuresti, että laittaa vielä kaiuttimelle, että kuulet haukkumisen.
Aikuinen ihminen osaa sanoa, että tuollaista puhetta en kuuntele. En usko, että voit mitään tehdä, koska miehesi sallii äitinsä kohtelevan sinua väärin. Mieheni laittoi äidilleen rajat, kun hän oli mustasukkainen ja haukkui aikoinaan minua. Jos hän ei olisi laittanut, ei anoppi olisi lopettanut ja olisi ollut liittokin pian ohi miehen takia.
Varsinainen ongelmahan tässä on miehesi käytös. Aina riittää ihmisiä, jotka arvostelee tai tuomitsee, mutta jos pariskunta ei pidä yhtä niin, mitä varten olla yhdessä, kun rakasta saa muut kohdella miten lystää?
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että varsinainen ongelma taitaa olla mieheni käytös. Hän puolustaa minua kyllä kenen tahansa muun suuntaan, jos tarvetta on, mutta hänen äiti on hänelle jotenkin sokea piste, jonka suhteen sanoo, että "ei halua sekaantua", "haluaa pysyä puolueettomana" jne. AP
Miehesi täytyy aikuistua ja alkaa pitämään oman lapsensa ja puolisonsa puolia. Ei hänen tarvitse äitiään alkaa vihaamaan mutta selkeä järjestys, ensin oma perhe, sitten äiti (jota poikansa voi tsempata hakemaan elämälleen sisältöä ja muuta ajateltavaa kuin miniälle kiukuttelu)
Mun anoppi on luonteeltaan ilkeä, kostonhimoinen ja herkkä loukkaantumaan. Mutta yllättävää kyllä se sentään yrittää olla kiva ja asiallinen mua kohtaan. Sillä on menny sukset pahasti ristiin mieheni eksien ja toisen poikansa vaimon suhteen ja eräiden muidenkin ihmisten suhteen. Kai se haluaa että olisi välit edes jonkun kanssa niin siksi on asiallinen mulle. Eli ilkeäkin anoppi osaa olla asiallinen JOS HALUAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies puolustanut sinua anopille ja oletteko puhuneet asiasta miehen kanssa?
Jos ette ole puhuneet niin kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu kun anoppi tekee noin.Mies yrittää pysyä ns. puolueettomana asiassa. Se harmittaa minua, koska mielestäni miehen pitäisi puolustaa minua. Onneksi ei sentään mene mukaan anopin juttuihin. Mies tietää kyllä miltä minusta tuntuu, mutta yrittää siinäkin pysyä puolueettomana eli ei halua pahaa sanaa äidistään sanoa. AP
Jos mies ei seiso täysin sinun rinnallasi, hän ei ole sinun miehesi. Kun ihminen muodostaa parisuhteen ja/tai perheen, siitä tulee hänen uusi perheensä, entinen on vain sukulaisia. Ja pariskunnan tulee aina asettaa toisensa ykköseksi + tietenkin alaikäiset lapset. Miehesi ei ole eronnut vanhasta perheestään ja muodostanut uutta. Jos asiaan ei tule korjausta, sinun on luovuttava miehestäsi. Siitä ei tule mitään. Lähetä ukkosi minun käsiteltäväksi, olen 58v mies. Hän palaa takaisin miehenä, jolla on arvot kohdallaan, jos näin ei ole, ei hänestä ole tehtävissä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies puolustanut sinua anopille ja oletteko puhuneet asiasta miehen kanssa?
Jos ette ole puhuneet niin kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu kun anoppi tekee noin.Mies yrittää pysyä ns. puolueettomana asiassa. Se harmittaa minua, koska mielestäni miehen pitäisi puolustaa minua. Onneksi ei sentään mene mukaan anopin juttuihin. Mies tietää kyllä miltä minusta tuntuu, mutta yrittää siinäkin pysyä puolueettomana eli ei halua pahaa sanaa äidistään sanoa. AP
Jos mies ei seiso täysin sinun rinnallasi, hän ei ole sinun miehesi. Kun ihminen muodostaa parisuhteen ja/tai perheen, siitä tulee hänen uusi perheensä, entinen on vain sukulaisia. Ja pariskunnan tulee aina asettaa toisensa ykköseksi + tietenkin alaikäiset lapset. Miehesi ei ole eronnut vanhasta perheestään ja muodostanut uutta. Jos asiaan ei tule korjausta, sinun on luovuttava miehestäsi. Siitä ei tule mitään. Lähetä ukkosi minun käsiteltäväksi, olen 58v mies. Hän palaa takaisin miehenä, jolla on arvot kohdallaan, jos näin ei ole, ei hänestä ole tehtävissä miestä.
Anna osoite. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaisi kuulla, mitä on käynyt välien poikki ollessa silloin, kun anoppi jäänyt leskeksi. Meillä mies katkaisi välit todella rankasti häiriökäytöksiseen äitiinsä jo vuosia sitten, ja anoppi ei ole pitänyt mitään yhteyttä minuun tai lapsenlapsiin vuosikausiin ja nuorinta lastsmmeei ole nähnyt ikinä (kutsuin kyllä ristiäisiin muttei tullut).
Nyt tilanne on sellainen että appi on ”loppulaskenta käynnissä” ja anoppi jää kohta leskeksi.
Anopilla on siis 2 lasta joista toiseen välit poikki ja toiseen jäiset etäiset välit (anoppi on ihan huolella kiusannut toistakin lastaan joka on mieheni isosisko).
Olen peloissani että häiriköinti alkaa taas ja snoppi tunkeutuu elämäämme tas kiusaamaan. On sellaista”draamaa kaipaavaa” sorttia eli aina joku tilanne päällä ja sitten soittelee ja haluaa ihmiset hänen puolelleen ja hänen leireihin. En jaksaisi.
Tuliko teillä anopille leskytyessä marttyyrivaihe silmään? Aljoiko pompottelu? Avun vaatiminen ja syyllistäminen?
Jaa-a, jos mun anoppini käskisi mut pois perhepotretista ja mieheni asiaan suostuisi, minusta ei näkyisi kuin kantapäät.
Tosin olisihan asia tullut jo aiemmin esille muussa muodossa, joten en varmasti olisi tuollaisen miehen kanssa perhettä perustanut.
Valtavasti huonolla itswtunnolla varustettuja ihmisiä, jotka eivät osaa vetää rajoja miten heitä saa kohdella.
Miniän vaatimukset: Lasta ei saa puhutella hellytelyimillä. Lasta ei saa ottaa syliin. Lasta ei saa leikittää. Lapselle ei saa antaa kehuja tai kehoituksia. Lasta saa vain katsella metrin kahden päästä. Lapselle ei saa ostaa mitään, ei tehdä mitään neuleita tai ompeluksia tai itsetehtyjä autoja yms. Lapselle saa ostaa miniän toiveen mukaisia esineitä/leluja ei lapsen omia toiveita.
Vierailla saa 1-2 tuntia kuukaudessa. Istut ja katselet lasta. Miniä valvoo vieressä ettet koske lasta. Puheitasi kytätään tarkalla seulalla ettei vaan tule sanotuksi jotain, joka ei ole miniän mieleistä. Miniä ei puhu sinulle mitään. Ei halua keskustella mistään ei aloita keskusteluja. Ei oikeastaan ole koskaan halunnut tutustuakkaan. Tiuskii aina jos puhuttelee. Suurinpiirtein, että missä anoppi olisikaan tunnin päästä jos nyt lähtisi. Tämä narsistinen miniäni on tappanut jo nössön poikani elämän täysin. Hänellä ei ole kuin velvollisuuksia. Sai mokoman lankaansa, kun muut miehet ovat juosseet karkuun. Asioita seuranneena nyt kahdeksan vuotta olen tullut tulokseen, että en ole tekemisissä kuin pakosta. Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
En miniä vihaa enemän säälin. Surkuhupainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Minun mieheni tosiaan tajusi, että naikkoiset tulevat ja ennen kaikkea menevät, jos ei suhde sairaalloisen takertuvaan ja manipuloivaan äitiin muutu. Mies tarvitsi ja onneksi myös sai apua rajanvetoon terapiasta... Välejä emme ole missään vaiheessa katkaisseet, mutta anoppi on välillä pitänyt mykkäkoulua ja taukoa yhteydenpidosta, kun pahoitti mielensä siitä että häneltä toivottiin ihan normaaleja käytöstapoja (ei minun tai miehen haukkumista, ei vara-avaimen pöllimistä ja tavaroiden kaivelua jne.)
Kai mies jollakin tasolla pelkäsi, että äiti hylkää, mutta muistutin tuosta mitä itsekin sanoit, että äiti on aina äiti, mutta jos vaimo ei välttämättä ole jatkossa enää vaimo, jos mies antaa äitinsä tehdä molempien elämästä liian raskasta :)
Elämä on! kirjoitti:
Miniän vaatimukset: Lasta ei saa puhutella hellytelyimillä. Lasta ei saa ottaa syliin. Lasta ei saa leikittää. Lapselle ei saa antaa kehuja tai kehoituksia. Lasta saa vain katsella metrin kahden päästä. Lapselle ei saa ostaa mitään, ei tehdä mitään neuleita tai ompeluksia tai itsetehtyjä autoja yms. Lapselle saa ostaa miniän toiveen mukaisia esineitä/leluja ei lapsen omia toiveita.
Vierailla saa 1-2 tuntia kuukaudessa. Istut ja katselet lasta. Miniä valvoo vieressä ettet koske lasta. Puheitasi kytätään tarkalla seulalla ettei vaan tule sanotuksi jotain, joka ei ole miniän mieleistä. Miniä ei puhu sinulle mitään. Ei halua keskustella mistään ei aloita keskusteluja. Ei oikeastaan ole koskaan halunnut tutustuakkaan. Tiuskii aina jos puhuttelee. Suurinpiirtein, että missä anoppi olisikaan tunnin päästä jos nyt lähtisi. Tämä narsistinen miniäni on tappanut jo nössön poikani elämän täysin. Hänellä ei ole kuin velvollisuuksia. Sai mokoman lankaansa, kun muut miehet ovat juosseet karkuun. Asioita seuranneena nyt kahdeksan vuotta olen tullut tulokseen, että en ole tekemisissä kuin pakosta. Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
En miniä vihaa enemän säälin. Surkuhupainen ihminen.
Onpa melkoisesti vaatimuksia ja rajoitteita. Mutta miten tilanne on ajautunut tuollaiseksi, kertomasi kuulostaa seuraukselta jostakin. Hieman kalahtaa korvaan, että kutsut omaa poikaasi nössöksi, mokomaksi joka tapasi sitten tämän narsistin, joka näemmä suojelee jotenkin lastaan. Ei nyt ihan natsaa kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Minun mieheni tosiaan tajusi, että naikkoiset tulevat ja ennen kaikkea menevät, jos ei suhde sairaalloisen takertuvaan ja manipuloivaan äitiin muutu. Mies tarvitsi ja onneksi myös sai apua rajanvetoon terapiasta... Välejä emme ole missään vaiheessa katkaisseet, mutta anoppi on välillä pitänyt mykkäkoulua ja taukoa yhteydenpidosta, kun pahoitti mielensä siitä että häneltä toivottiin ihan normaaleja käytöstapoja (ei minun tai miehen haukkumista, ei vara-avaimen pöllimistä ja tavaroiden kaivelua jne.)
Kai mies jollakin tasolla pelkäsi, että äiti hylkää, mutta muistutin tuosta mitä itsekin sanoit, että äiti on aina äiti, mutta jos vaimo ei välttämättä ole jatkossa enää vaimo, jos mies antaa äitinsä tehdä molempien elämästä liian raskasta :)
Täyttä asiaa! Vaimo on aina ykkönen!
Sitten kun olette eronneet sinun aloitteestasi kun lapset on vähän isompia niin äiti lohduttaa ja paikkaa miehen kuntoon. Sen jälkeen (ex-)miehesi ei enää tee samaa virhettä naisten kanssa.