Lue keskustelun säännöt.
Anoppi on alkanut vihaamaan minua. Olisiko neuvoja?
23.08.2018 |
Minulla oli anopin kanssa ihan hyvät välit aiemmin. Ei nyt hirveän läheisiä oltu, mutta tultiin hyvin toimeen ja ihan pidettiin toisistamme eli minun mielestä hän oli ihan hyvä anoppi ja hänen mielestä minä kaikesta päätellen ihan hyvä miniä hänelle, soiteltiin ja välillä kävin hänen luonaan ilman miestä jne. Mutta sitten saimme aviomieheni kanssa esikoisemme, ja tämän lapsen myötä anoppi on alkanut vihaamaan minua. Hän ei tunnu hyväksyvän tapojani hoitaa vauvaa (joka on nyt noin puolivuotias), hän ei hyväksy sitä että odotan mieheni eli poikansa osallistuvan vauvan hoitoon ja kotitöihin ja hänen mielestä olen monella tavalla epäonnistunut äitiydessä ja vauvan kanssa. Hän lähinnä valittaa miehelle minusta ja minulle suoraan kritisoi tekemisiäni. Meidän välit on muuttuneet ihan kireiksi, koska kaikki kommunikaatio hänen suunnalta on jotain valittamista minusta, tekemisistäni, tavastani hoitaa vauvaa tai siitä millainen äiti olen. Omasta mielestäni (ja esim. äitini ja ystävieni mielestä) olen ihan hyvä äiti ja hoidan vauvaa hyvin. Neuvolan ohjeilla hoidan ja niitä noudatan tarkasti. Olen yrittänyt asiasta puhua anopin kanssa, mutta hän ei näytä haluavan enää pitää minuun yhteyttä muuten kuin miehen paikalla ollessa tulee käymään. Osaisiko joku, esim. "anoppi-ihminen", antaa minulle neuvoja miten toimia tässä tilanteessa? En haluaisi enää olla valituksen ja kritiikin aihe.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Meillä sama homma ja sitten lapset harmistuu kun ei voidakkaan mennä.
Ja anoppi käyttää monesti lausetta "Mummo tulee surulliseksi, jos Viivi, et huomenna tulekkaan".
Minä olen puuttunut noihin ja saanut tuollaisen "tiukkapipo" leiman. Ei voi mitään, oman lapsen kehitys menee sen edelle mitä muut ajattelevat minusta.. Mietin, että tuo yhden anopin kirjoitus voisi aivan hyvin olla minusta väänneltynä ja kärjisteltynä vain.
Meillä ei pari sukulaista ei yksinkertaisesti ymmärrä, ettei ole ok sanoa lapselle:
-Jos et tule mun syliin, niin minulle tulee itku
-Jos teet x:n, niin äidille tulee itku
Sen sijaan, jos lapseni sanoisi että mummi on tyhmä, niin kyllä olisi ihan okei sanoa, että nyt mummilla tuli paha mieli. Olen koittanut selittää tätä, mutta ei heillä vain kertakaikkiaan ole sellaista ymmärrystä, että tajuaisivat mikä tuossa on väärin ja oikein lasta kohtaan.
Ja juu, kovin mielelläni en jätä hoitoon. Kun kaikesta mitä ei halua lapsen tekevän, väännetään että jollekin tulee paha mieli. Ikään kuin ei uskallettaisi sanoa "Et saa heittää tuota tavaraa, koska se menee sitten rikki." "Lelut pitää siivota, ettei jää sotkua. Mummi ei tykkää sotkusta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh tulipa mieleen tuosta yhdestä kirjoituksesta, että minä olen puuttunut hellittelynimiin mitä lapsilleni annetaan. Yksi oli sellainen hellittelynimi, joka oli outo. Siis sellainen, jota käytetään omasta puolisosta - ei lapsesta. En laita, ettei kukaan tunnista, niin erikoinen oli tämä tapaus. Toinen oli kun oma äitini kutsui lastani "äidin rakkaaksi", viitaten äidillä itseensä! Ei sitäkään kukaan meistä voi tietää, mitä kaikkea tuon kirjoituksen taustalla voi olla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Meillä sama homma ja sitten lapset harmistuu kun ei voidakkaan mennä.
Ja anoppi käyttää monesti lausetta "Mummo tulee surulliseksi, jos Viivi, et huomenna tulekkaan".Minä olen puuttunut noihin ja saanut tuollaisen "tiukkapipo" leiman. Ei voi mitään, oman lapsen kehitys menee sen edelle mitä muut ajattelevat minusta.. Mietin, että tuo yhden anopin kirjoitus voisi aivan hyvin olla minusta väänneltynä ja kärjisteltynä vain.
Meillä ei pari sukulaista ei yksinkertaisesti ymmärrä, ettei ole ok sanoa lapselle:
-Jos et tule mun syliin, niin minulle tulee itku
-Jos teet x:n, niin äidille tulee itkuSen sijaan, jos lapseni sanoisi että mummi on tyhmä, niin kyllä olisi ihan okei sanoa, että nyt mummilla tuli paha mieli. Olen koittanut selittää tätä, mutta ei heillä vain kertakaikkiaan ole sellaista ymmärrystä, että tajuaisivat mikä tuossa on väärin ja oikein lasta kohtaan.
Ja juu, kovin mielelläni en jätä hoitoon. Kun kaikesta mitä ei halua lapsen tekevän, väännetään että jollekin tulee paha mieli. Ikään kuin ei uskallettaisi sanoa "Et saa heittää tuota tavaraa, koska se menee sitten rikki." "Lelut pitää siivota, ettei jää sotkua. Mummi ei tykkää sotkusta."
Joo näin. On ollut "kiva" seurata samaa toimintaa lapsenlapsen kanssa josta itse sain traumoja mutta jota en enää muista. "Mummi itkee jos et laita paitaa päälle. Kuka nyt lohduttaisi mummia?" *aikuinen kyyhöttää lattialle istumaan valahtaneena pää murheellisena nuokkuen*.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Meillä sama homma ja sitten lapset harmistuu kun ei voidakkaan mennä.
Ja anoppi käyttää monesti lausetta "Mummo tulee surulliseksi, jos Viivi, et huomenna tulekkaan".Minä olen puuttunut noihin ja saanut tuollaisen "tiukkapipo" leiman. Ei voi mitään, oman lapsen kehitys menee sen edelle mitä muut ajattelevat minusta.. Mietin, että tuo yhden anopin kirjoitus voisi aivan hyvin olla minusta väänneltynä ja kärjisteltynä vain.
Meillä ei pari sukulaista ei yksinkertaisesti ymmärrä, ettei ole ok sanoa lapselle:
-Jos et tule mun syliin, niin minulle tulee itku
-Jos teet x:n, niin äidille tulee itkuSen sijaan, jos lapseni sanoisi että mummi on tyhmä, niin kyllä olisi ihan okei sanoa, että nyt mummilla tuli paha mieli. Olen koittanut selittää tätä, mutta ei heillä vain kertakaikkiaan ole sellaista ymmärrystä, että tajuaisivat mikä tuossa on väärin ja oikein lasta kohtaan.
Ja juu, kovin mielelläni en jätä hoitoon. Kun kaikesta mitä ei halua lapsen tekevän, väännetään että jollekin tulee paha mieli. Ikään kuin ei uskallettaisi sanoa "Et saa heittää tuota tavaraa, koska se menee sitten rikki." "Lelut pitää siivota, ettei jää sotkua. Mummi ei tykkää sotkusta."
Joo näin. On ollut "kiva" seurata samaa toimintaa lapsenlapsen kanssa josta itse sain traumoja mutta jota en enää muista. "Mummi itkee jos et laita paitaa päälle. Kuka nyt lohduttaisi mummia?" *aikuinen kyyhöttää lattialle istumaan valahtaneena pää murheellisena nuokkuen*.
Sekin oli jännä huomata että molemmat päiväkoti-ikäiset tilanteeseen osallistuneet lapset tulivat sen jälkeen minun, oikeasti turvallisen aikuisen, luo purkupalaveriin työstämään tilannetta, vaikka kumpikaan ei ole oma lapseni. Minulla ei aikanaan ollut ketään jonka luo mennä joten ryhdyin henkisesti omien vanhempieni huoltajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelles, että hoitaa anoppiongelman kuntoon. Luultavasti se anoppi uskoo vain kun miehes sanoo asiasta.
Paitsi jos miestä on aina lapsuudenkodissaan vähätelty, ei äitinsä hänen sanomisistaan välitä. Tilanne voi kääntyä niin, että anoppi kehittelee että mies oli pakotettu (puolustamaan perhettään) ja miniä saa anopilta haukut päälleen, mustamaalaukset tulee perässä. Ongelma on siis miehen lapsuudenkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppini ilmoittaa aina tuntia ennen h-hetkeä, että nyt haluaisi lapset luokseen ja kun meillä onkin muuta menoa niin suuttuu.
Haukkunu minut huonoksi äidiksi, sanonut miehelle, että meidän pitäisi erota ja miehen muuttaa lapsien kanssa hänen luokseen (kun ei saa tavata lapsia silloin kun hänelle sopii).
Aivan jäätävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Anoppi myös hyysää lapsia aivan järkyttävästi.
-tekee vaikka kolme eri ruokaa jos lapset haluavat eri ruokia.
-suurimmaksi osaksi siellä syöttää näitä valmis ruokia (esim. Mikrossa lämmitettävä pottumuusi lihapulla annos).
-ei nukkumaan meno aikoja (jos lapset olleet la-su yötä niin maanantaina aamu on todella hankala kun pitäisi aikaisin herätä tarhaan).
-pukee lapsille vaatteet ( lapset osaa pukea itse)
-syöttää nuoremman (osaa syödä itse ja kotona vaatii sitten syöttämistä ja leluja ruokapöytään, että voi leikkiä samalla).
Ja paljon muuta.
Olemme anopin kanssa keskustelleet asiasta ja siitä tuli vain riita. Anoppi haukkui minut tiukkapipoksi ja sanoi tietävänsä mikä on lapsille parasta.
Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Viha" on voimakas tunne ja voimakas sana.
Aloituksen luettuani en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että anoppi "vihaa" ap:tä. Päällä oleva tilanne tuntuu olevan sellainen, että ap tuoreen äidin innolla hoitaa esikoista neuvolan tuoreimpien oppien mukaan. Anoppi yrittää osallistua kertomalla omista kokemuksistaan. Se ei puolestaan kelpaa ap:lle, jolla on jo muut opit käytössään. Ap:stä tuntuu, että anoppi arvostelee häntä äitinä ja ihmisenä ja kyseenalaistaa käytetyt lastenhoito-opit, ja anopista ilmeisesti tuntuu, että ap halveksii häntä ja kyseenalaistaa hänen omat kokemuksensa äitinä olosta ja lastenhoidoista toteamalla hoitovinkit vääriksi.
Kannattaa muistaa, että neuvoloissa kulloinkin käytettävät suositukset vaihtelevat jatkuvasti. Esim. omasta neuvolakortistani olen saanut lukea, että mehujen ja raasteiden antaminen aloitettiin jo kaksiviikkoisesta, imetystä ei pidetty arvossa ja ruokavälit piti pitää 4 tunnissa.
Älkää hyvät ihmiset antako tällaisten asioiden pilata lähimpiä sukulaissuhteitanne. Asioista voi puhua rakentavasti, toista kunnioittaen ja sovussa, vaikka niistä olisikin eri mieltä, ja vanhoja systeemejä ei kannata pitää huonoina vain siksi, että ne ovat vanhoja. Esimerkiksi meillä neuvolan "aina kun lapsi valittaa, imetä"-oppi oli aivan väärä: kun pidin ruokavälit vähintään 2...2,5 tunnissa ja lyhensin tuntien imetyssessiot max 20 minuuttiin, massiiviset vatsavaivat loppuivat kuin seinään. Sama vinkki toimi myös niin monella kaverilla, että se ei voi olla sattumaa.
Anoppi todennäköisesti haluaa olla osana perheenne elämää hyvässä mielessä nyt ja tulevaisuudessakin, ja myös teille voi olla siitä paljon iloa ja hyötyäkin. Älkää antako huonojen välien huonontua entisestään, vaan pyrkikää sovintoon.
Vierailija kirjoitti:
"Viha" on voimakas tunne ja voimakas sana.
Aloituksen luettuani en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että anoppi "vihaa" ap:tä. Päällä oleva tilanne tuntuu olevan sellainen, että ap tuoreen äidin innolla hoitaa esikoista neuvolan tuoreimpien oppien mukaan. Anoppi yrittää osallistua kertomalla omista kokemuksistaan. Se ei puolestaan kelpaa ap:lle, jolla on jo muut opit käytössään. Ap:stä tuntuu, että anoppi arvostelee häntä äitinä ja ihmisenä ja kyseenalaistaa käytetyt lastenhoito-opit, ja anopista ilmeisesti tuntuu, että ap halveksii häntä ja kyseenalaistaa hänen omat kokemuksensa äitinä olosta ja lastenhoidoista toteamalla hoitovinkit vääriksi.
Kannattaa muistaa, että neuvoloissa kulloinkin käytettävät suositukset vaihtelevat jatkuvasti. Esim. omasta neuvolakortistani olen saanut lukea, että mehujen ja raasteiden antaminen aloitettiin jo kaksiviikkoisesta, imetystä ei pidetty arvossa ja ruokavälit piti pitää 4 tunnissa.
Älkää hyvät ihmiset antako tällaisten asioiden pilata lähimpiä sukulaissuhteitanne. Asioista voi puhua rakentavasti, toista kunnioittaen ja sovussa, vaikka niistä olisikin eri mieltä, ja vanhoja systeemejä ei kannata pitää huonoina vain siksi, että ne ovat vanhoja. Esimerkiksi meillä neuvolan "aina kun lapsi valittaa, imetä"-oppi oli aivan väärä: kun pidin ruokavälit vähintään 2...2,5 tunnissa ja lyhensin tuntien imetyssessiot max 20 minuuttiin, massiiviset vatsavaivat loppuivat kuin seinään. Sama vinkki toimi myös niin monella kaverilla, että se ei voi olla sattumaa.
Anoppi todennäköisesti haluaa olla osana perheenne elämää hyvässä mielessä nyt ja tulevaisuudessakin, ja myös teille voi olla siitä paljon iloa ja hyötyäkin. Älkää antako huonojen välien huonontua entisestään, vaan pyrkikää sovintoon.
Omia kokemuksia voi kertoa neuvomatta. Ja ylipäätään ihmisiä neuvotaan kun neuvoja pyydetään.
Ap:n anoppi moittii ap:ta pojalleen, eli ap:n puolisolle. Hän myös moittii ap:ta päin naamaa. En tiedä minkä aloituksen sinä olet lukenut, mutta tuollainen käytös ei ole neuvomista ja osallistumista (jotka nekin luonnollisesti tapahtuvat vanhempien ehdoilla), vaan ihan puhdasta haukkumista, jota kenenkään ei pitäisi joutua sietämään kanssaihmiseltä.
Työpaikalla tuota nimitettäisiin työpaikkakiusaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n anopin käytös on erittäin epäkohteliasta.
Eihän nyt kenenkään täydy kestää minkäänlaista haukkumista läheiseltä ihmiseltä. Ja tuollainen käytös ei ole sallittua vaikka kuinka olisikin toisen "anoppi".
Anopilla voi ottaa päähän se, ettei hänen neuvojaan noudateta, mutta ei se oikeuta anoppia mihinkään.
Anopin pitäisi katsoa peiliin ja miettiä useampi päivä omaa käytöstä.
En viitsi ketjua lukea, mutta tähän on hyvä keino. Anoppi jäähylle perhesuhteistanne. Anoppi on tuhmien penkillä ikävuosiaan vastaavan määrän esim 47 vuotta. Kenenkään ei ole pakko olla missään tekemisissä kuin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaa. Jos joku ei osaa käyttäytyä, ei sitten pidetä mitään yhteyttä. Yksinkertaista ja helppoa. Itse asumme yli 500 kmn päässä kummankaan sukulaisista. Eikä ne ole koskaan muodostuneet ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummokriisi ja mustasukkaisuutta. Kriisi siitä, että tajuaa olevansa mummo. Lisäksi on mustasukkainen, kun vauva vie sinun ja miehesi huomion. Lapsellinen luonne. Tunnistan omasta suvustani samanlaisen tapauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Meillä sama homma ja sitten lapset harmistuu kun ei voidakkaan mennä.
Ja anoppi käyttää monesti lausetta "Mummo tulee surulliseksi, jos Viivi, et huomenna tulekkaan".Minä olen puuttunut noihin ja saanut tuollaisen "tiukkapipo" leiman. Ei voi mitään, oman lapsen kehitys menee sen edelle mitä muut ajattelevat minusta.. Mietin, että tuo yhden anopin kirjoitus voisi aivan hyvin olla minusta väänneltynä ja kärjisteltynä vain.
Meillä ei pari sukulaista ei yksinkertaisesti ymmärrä, ettei ole ok sanoa lapselle:
-Jos et tule mun syliin, niin minulle tulee itku
-Jos teet x:n, niin äidille tulee itkuSen sijaan, jos lapseni sanoisi että mummi on tyhmä, niin kyllä olisi ihan okei sanoa, että nyt mummilla tuli paha mieli. Olen koittanut selittää tätä, mutta ei heillä vain kertakaikkiaan ole sellaista ymmärrystä, että tajuaisivat mikä tuossa on väärin ja oikein lasta kohtaan.
Ja juu, kovin mielelläni en jätä hoitoon. Kun kaikesta mitä ei halua lapsen tekevän, väännetään että jollekin tulee paha mieli. Ikään kuin ei uskallettaisi sanoa "Et saa heittää tuota tavaraa, koska se menee sitten rikki." "Lelut pitää siivota, ettei jää sotkua. Mummi ei tykkää sotkusta."
Meilläki anoppi ei ymmärrä lapsen kehityksestä mitään.
Puhuu lapselle edelleen kolmannessa persoonassa (lapsi 5v) ja siksi lapsikin aina väliin saattaa puhua kolmannessa persoonassa. (Neuvolassa huomautettu tästä).
Syöttää valmis aterioita (olen pyytänyt, ettei näin tehtäisi, antanut mukaan valmiit kotiruoat, mutta anoppi ei anna niitä lapselle).
Anoppi rajoittaa lapsen juoksemista, kiipeilyä ja muuta motorista toimintaa puistossa ja siksi motorinen kehitys nyt viivästynyt.
Anoppi myös antaa lapsen katsoa itsenäisesti youtube videoita omasta puhelimesta (ei osaa laittaa sisällön rajausta) ja lapsi oli yksikin päivä katsonut näitä kummitusvideoita. (Siis näitä missä on editoitu drakea, muuta hullua pimeään ja nyt lapsi näkee pahoja unia ja pelkää hirviöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit poikki niin kauaa, että pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Meillä sama homma ja sitten lapset harmistuu kun ei voidakkaan mennä.
Ja anoppi käyttää monesti lausetta "Mummo tulee surulliseksi, jos Viivi, et huomenna tulekkaan".Minä olen puuttunut noihin ja saanut tuollaisen "tiukkapipo" leiman. Ei voi mitään, oman lapsen kehitys menee sen edelle mitä muut ajattelevat minusta.. Mietin, että tuo yhden anopin kirjoitus voisi aivan hyvin olla minusta väänneltynä ja kärjisteltynä vain.
Meillä ei pari sukulaista ei yksinkertaisesti ymmärrä, ettei ole ok sanoa lapselle:
-Jos et tule mun syliin, niin minulle tulee itku
-Jos teet x:n, niin äidille tulee itkuSen sijaan, jos lapseni sanoisi että mummi on tyhmä, niin kyllä olisi ihan okei sanoa, että nyt mummilla tuli paha mieli. Olen koittanut selittää tätä, mutta ei heillä vain kertakaikkiaan ole sellaista ymmärrystä, että tajuaisivat mikä tuossa on väärin ja oikein lasta kohtaan.
Ja juu, kovin mielelläni en jätä hoitoon. Kun kaikesta mitä ei halua lapsen tekevän, väännetään että jollekin tulee paha mieli. Ikään kuin ei uskallettaisi sanoa "Et saa heittää tuota tavaraa, koska se menee sitten rikki." "Lelut pitää siivota, ettei jää sotkua. Mummi ei tykkää sotkusta."
Meilläki anoppi ei ymmärrä lapsen kehityksestä mitään.
Puhuu lapselle edelleen kolmannessa persoonassa (lapsi 5v) ja siksi lapsikin aina väliin saattaa puhua kolmannessa persoonassa. (Neuvolassa huomautettu tästä).
Syöttää valmis aterioita (olen pyytänyt, ettei näin tehtäisi, antanut mukaan valmiit kotiruoat, mutta anoppi ei anna niitä lapselle).
Anoppi rajoittaa lapsen juoksemista, kiipeilyä ja muuta motorista toimintaa puistossa ja siksi motorinen kehitys nyt viivästynyt.
Anoppi myös antaa lapsen katsoa itsenäisesti youtube videoita omasta puhelimesta (ei osaa laittaa sisällön rajausta) ja lapsi oli yksikin päivä katsonut näitä kummitusvideoita. (Siis näitä missä on editoitu drakea, muuta hullua pimeään ja nyt lapsi näkee pahoja unia ja pelkää hirviöitä.
Kannattaa varmaan laittaa lapsi päiväkotiin hoitoon eikä antaa mummolle.
On toi kolmen kimppa vaikee yhtälö. Kaikki kärsii kun tapellaan.
Anoppi on kateellinen .
Ja narsisti .
Siihen auttaa välimatkan
pitäminen.
Hänellä ei ole
Mitään tekemistä sen kanssa miten
Sinä huusholliasi hoidat.
Olette tainneet olla liikaakin tekemisissä keskenänne. Liiallinen yhdessäolo ja yhteydenpito muutosvaiheessa voi olla se huono juttu, kun molempien perheiden tai osapuolten pitäisi oppia ihan uusi elämäntapa ja - tyyli. Muutos on teille kaikille iso ja vaatii paljon aikaa molemmilta sopeutua, olette entistä enemmän oma yksikkönne, joka päättää omista asioistaan itse ja mummo eli anoppi on vain tukena, jos oppii sen roolin.
Miksi anopin sanomiset ovat sinulle niin tärkeitä? Hänhän on vain yksi ihminen muiden joukossa, tietenkin miehesi äiti, mutta jos tulee hankaluuksia, on hyvä harventaa reilusti yhteydenpitoa ja vierailla ja soitella silloin, kun molemmat osapuolet ovat nukkuneet hyvin ja hyvällä tuulella.
Jos anoppi on kovin yksinäinen, hän voi purkaa harmistustaan sinuun, kun olet (?) hyvä kuuntelija. Kerro siis iloisesti ja kysymättä kuulumisia äläkä jää kuuntelemaan marinaa.
Jos hän tarvitsee apua, kuten vanhenevat ihmiset usein, laita miehesi laittamaan asia kuntoon. Kerhoja, lenkkeilyseuraa, kirjastokäyntejä, käsitöitä ja paljon kaikkea mieleistä tekemistä, ettei hän jouda keskittymään teidän asioihinne. Kaikkea ei tietystikään ole myöskään tarpeen kertoa, jos arvelet sen olevan yksi hänen kiukuttelunsa syy.
Olipa surullista luettavaa. Taitaa olla mieleltää tosi sairas ihminen, jos ei lapsia saa kohdella kauniisti. Ennen näitä sanottiin hu..uiksi.