Lue keskustelun säännöt.
Anoppi on alkanut vihaamaan minua. Olisiko neuvoja?
23.08.2018 |
Minulla oli anopin kanssa ihan hyvät välit aiemmin. Ei nyt hirveän läheisiä oltu, mutta tultiin hyvin toimeen ja ihan pidettiin toisistamme eli minun mielestä hän oli ihan hyvä anoppi ja hänen mielestä minä kaikesta päätellen ihan hyvä miniä hänelle, soiteltiin ja välillä kävin hänen luonaan ilman miestä jne. Mutta sitten saimme aviomieheni kanssa esikoisemme, ja tämän lapsen myötä anoppi on alkanut vihaamaan minua. Hän ei tunnu hyväksyvän tapojani hoitaa vauvaa (joka on nyt noin puolivuotias), hän ei hyväksy sitä että odotan mieheni eli poikansa osallistuvan vauvan hoitoon ja kotitöihin ja hänen mielestä olen monella tavalla epäonnistunut äitiydessä ja vauvan kanssa. Hän lähinnä valittaa miehelle minusta ja minulle suoraan kritisoi tekemisiäni. Meidän välit on muuttuneet ihan kireiksi, koska kaikki kommunikaatio hänen suunnalta on jotain valittamista minusta, tekemisistäni, tavastani hoitaa vauvaa tai siitä millainen äiti olen. Omasta mielestäni (ja esim. äitini ja ystävieni mielestä) olen ihan hyvä äiti ja hoidan vauvaa hyvin. Neuvolan ohjeilla hoidan ja niitä noudatan tarkasti. Olen yrittänyt asiasta puhua anopin kanssa, mutta hän ei näytä haluavan enää pitää minuun yhteyttä muuten kuin miehen paikalla ollessa tulee käymään. Osaisiko joku, esim. "anoppi-ihminen", antaa minulle neuvoja miten toimia tässä tilanteessa? En haluaisi enää olla valituksen ja kritiikin aihe.
Kommentit (202)
Jos itse tiedät toimivasi lastasi kohtaan oikein, niin ei voi mitään. Ihminen löytää aina kritisoitavaa toisen toimista, jos niistä haluaa löytää. Toivottavasti et kuvittele olevasi huono äiti vain sen vuoksi, että joku haluaa sinua kritisoida!
Onko lapsenlapsi ensimmäinen lapsenlapsi anopillesi? Lapsen syntymä on saattanut herättää hänessä jonkinlaista kriisiä (mikäli aiemmin käytös on ollut normaalia). Hän voi esimerkiksi kokea kateutta elämäntilanteestasi tai siitä kuinka hyvin jaksat/olet hyvä äiti. Hän voi kokea, että omat parhaat vuodet on takanapäin ja nyt nuoremmat tulevat ja tekevät paremmin. Hän voi myös pelätä jäävänsä syrjään teidän elämästänne verrattuna esimerkiksi sinun äitiisi.
Sitten voi olla niinkin, että hän on liian kiinni pojassaan ja tämä asia konkretisoituu sinulle nyt kun teille on syntynyt lapsi. Hänellä voi olla hämärät rajat suhteessa lapsiinsa ja heidän perheisiin, ja siksi voi kokea tarvetta kritisoida sinua.
Syyllähän ei sinällään ole väliä, sillä mikäli anoppi käyttäytyy huonosti, niin ongelma on tavallaan hänen. Kenenkään ei täydy sietää jatkuvaa kritisointia, ei myöskään sinun. Sinuna rajaisin yhteydenpitoa jonkin verran, sillä tuoreena äitinä olet aika herkkänä kritiikille. Nyt olisi tärkeää, että ympärilläsi on ihmisiä jotka haluavat tukea juuri sinun vanhemmuutta ja hyvinvointia. Tuossa vaiheessa isovanhempien tärkein tehtävä on tukea vanhempien vanhemmuutta - eikä suinkaan henkisesti tönäistä kyynärpäällä sivuun vauvan tieltä.
Näkisin että voit yrittää parantaa välejänne kahdella tavalla: voit pyytää miestäsi juttelemaan anopillesi tai sitten ottaa asian itse esille. Olisi tärkeää, että kertoisit avoimesti tunteistasi, jos haluat muutoksen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa aina syy MIKSI joku tekee mitä tekee eli puri selvittämään syy käytökselle.
Ehkä hän kokee tehneensä virheitä omien lastensa kanssa ja nyt haluaisi "hyvittää" ne.
Neuvojen kysely antaisi hänelle ehkä tunteen tarpeellisuudesta tai kysely millainen miehesi/hänen poika oli saman ikäisenä.
Olen kysellyt häneltä raskausaikanani paljonkin millainen poikansa oli vauvana, ja tykkäsi kyllä minulle siitä kertoa. Neuvojakin yritin (osittain kohteliaisuudesta) kysellä, mutta neuvot oli sellaisia 70-luvun neuvoja, että jätä 1 kk ikäinen vauva yksin huutamaan ja mene vaikka parvekkeelle niin et sitä kuule, niin vauva oppii olemaan sitten huutamatta. En jaksa enää kysellä neuvoja, koska en kuitenkaan voi tuollaisia neuvoja toteuttaa ja sitten joudun hankalaan tilanteeseen kun anoppi kyselee että olenko toteuttanut niitä neuvojaan (joudun joko sanomaan suoraan, että en ole, tai vaihtamaan puheenaihetta, jonka hän huomaa ja loukkaantuu). AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi valittaa miehelle ja mies kertoo sinulle? Aika lailla aikuisen äijän olet ottanut, jos tuo ei osaa olla hiljaa asiasta.
Mä ainaki arvostan, et munki mies pitää mut ajantasalla siitä, mitä anopin päässä liikkuu ja mitä se uskaltaa selän takana puhua.
Ja suuttuisit anopille, jos mies kertoisi anopin sanoneen jotain, vaikka et oikeastaan tiedä, että sanoiko. Todella aikuista puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse tiedät toimivasi lastasi kohtaan oikein, niin ei voi mitään. Ihminen löytää aina kritisoitavaa toisen toimista, jos niistä haluaa löytää. Toivottavasti et kuvittele olevasi huono äiti vain sen vuoksi, että joku haluaa sinua kritisoida!
Onko lapsenlapsi ensimmäinen lapsenlapsi anopillesi? Lapsen syntymä on saattanut herättää hänessä jonkinlaista kriisiä (mikäli aiemmin käytös on ollut normaalia). Hän voi esimerkiksi kokea kateutta elämäntilanteestasi tai siitä kuinka hyvin jaksat/olet hyvä äiti. Hän voi kokea, että omat parhaat vuodet on takanapäin ja nyt nuoremmat tulevat ja tekevät paremmin. Hän voi myös pelätä jäävänsä syrjään teidän elämästänne verrattuna esimerkiksi sinun äitiisi.
Sitten voi olla niinkin, että hän on liian kiinni pojassaan ja tämä asia konkretisoituu sinulle nyt kun teille on syntynyt lapsi. Hänellä voi olla hämärät rajat suhteessa lapsiinsa ja heidän perheisiin, ja siksi voi kokea tarvetta kritisoida sinua.
Syyllähän ei sinällään ole väliä, sillä mikäli anoppi käyttäytyy huonosti, niin ongelma on tavallaan hänen. Kenenkään ei täydy sietää jatkuvaa kritisointia, ei myöskään sinun. Sinuna rajaisin yhteydenpitoa jonkin verran, sillä tuoreena äitinä olet aika herkkänä kritiikille. Nyt olisi tärkeää, että ympärilläsi on ihmisiä jotka haluavat tukea juuri sinun vanhemmuutta ja hyvinvointia. Tuossa vaiheessa isovanhempien tärkein tehtävä on tukea vanhempien vanhemmuutta - eikä suinkaan henkisesti tönäistä kyynärpäällä sivuun vauvan tieltä.
Näkisin että voit yrittää parantaa välejänne kahdella tavalla: voit pyytää miestäsi juttelemaan anopillesi tai sitten ottaa asian itse esille. Olisi tärkeää, että kertoisit avoimesti tunteistasi, jos haluat muutoksen tilanteeseen.
Vauvamme on anopille ensimmäinen lapsenlapsi, koska mieheni on ainoa lapsi. Erottuaan miehestään eli apestani joitakin vuosia sitten anoppini on ollut melko kiinni miehessäni (on kai yksinäinen). Mieheni ei halua sekaantua tähän asiaan, hän sanoo että haluaa pysyä puolueettomana eikä sekaantua "akkojen riitoihin", joten mies ei tule äitinsä kanssa asiasta minun hyväkseni puhumaan. AP
Oma anoppini ei koskaan neuvo, ei ota lasta syliin, ei kysele mitään. Miehen veljen vaimo pitää tätä itsekkäänä toimintana ja valittaa, että anoppi ei välitä. MInä taas olen ajatellut, että anoppi ei halua tunkeutua tekemään mitään, mistä voisin loukkaantua. Olemme kohteliaalla hyvää päivää, mitä kuuluu -keskustelutasolla ja se riittää molemmille.
En tiedä, mitä anoppi puhuu minusta selän takana, koska ei ole ketään, joka voisi siitä kertoa. Kuka teille muille kertoo anopin sanomiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä tuo anoppien ylpeys oikein kumpuaa, toista voi loukata niin paljon kuin jaksaa, eikä koskaan pyydetä anteeksi. Onko taustalla huono itsetunto vai mikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse tiedät toimivasi lastasi kohtaan oikein, niin ei voi mitään. Ihminen löytää aina kritisoitavaa toisen toimista, jos niistä haluaa löytää. Toivottavasti et kuvittele olevasi huono äiti vain sen vuoksi, että joku haluaa sinua kritisoida!
Onko lapsenlapsi ensimmäinen lapsenlapsi anopillesi? Lapsen syntymä on saattanut herättää hänessä jonkinlaista kriisiä (mikäli aiemmin käytös on ollut normaalia). Hän voi esimerkiksi kokea kateutta elämäntilanteestasi tai siitä kuinka hyvin jaksat/olet hyvä äiti. Hän voi kokea, että omat parhaat vuodet on takanapäin ja nyt nuoremmat tulevat ja tekevät paremmin. Hän voi myös pelätä jäävänsä syrjään teidän elämästänne verrattuna esimerkiksi sinun äitiisi.
Sitten voi olla niinkin, että hän on liian kiinni pojassaan ja tämä asia konkretisoituu sinulle nyt kun teille on syntynyt lapsi. Hänellä voi olla hämärät rajat suhteessa lapsiinsa ja heidän perheisiin, ja siksi voi kokea tarvetta kritisoida sinua.
Syyllähän ei sinällään ole väliä, sillä mikäli anoppi käyttäytyy huonosti, niin ongelma on tavallaan hänen. Kenenkään ei täydy sietää jatkuvaa kritisointia, ei myöskään sinun. Sinuna rajaisin yhteydenpitoa jonkin verran, sillä tuoreena äitinä olet aika herkkänä kritiikille. Nyt olisi tärkeää, että ympärilläsi on ihmisiä jotka haluavat tukea juuri sinun vanhemmuutta ja hyvinvointia. Tuossa vaiheessa isovanhempien tärkein tehtävä on tukea vanhempien vanhemmuutta - eikä suinkaan henkisesti tönäistä kyynärpäällä sivuun vauvan tieltä.
Näkisin että voit yrittää parantaa välejänne kahdella tavalla: voit pyytää miestäsi juttelemaan anopillesi tai sitten ottaa asian itse esille. Olisi tärkeää, että kertoisit avoimesti tunteistasi, jos haluat muutoksen tilanteeseen.
Vauvamme on anopille ensimmäinen lapsenlapsi, koska mieheni on ainoa lapsi. Erottuaan miehestään eli apestani joitakin vuosia sitten anoppini on ollut melko kiinni miehessäni (on kai yksinäinen). Mieheni ei halua sekaantua tähän asiaan, hän sanoo että haluaa pysyä puolueettomana eikä sekaantua "akkojen riitoihin", joten mies ei tule äitinsä kanssa asiasta minun hyväkseni puhumaan. AP
Sitten rajoitat yhteydenpitoa, ja sanot anopille suoraan syyksi hänen käytöksensä. Ei siihen oikein ole olemassa muuta ratkaisua, ja taidat tietää sen ihan itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että tätä av-palstaa lukee moni, joka on itse anoppi. Osaisiko joku teistä selittää minulle mistä tässä tilanteessani voisi olla kyse? AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse tiedät toimivasi lastasi kohtaan oikein, niin ei voi mitään. Ihminen löytää aina kritisoitavaa toisen toimista, jos niistä haluaa löytää. Toivottavasti et kuvittele olevasi huono äiti vain sen vuoksi, että joku haluaa sinua kritisoida!
Onko lapsenlapsi ensimmäinen lapsenlapsi anopillesi? Lapsen syntymä on saattanut herättää hänessä jonkinlaista kriisiä (mikäli aiemmin käytös on ollut normaalia). Hän voi esimerkiksi kokea kateutta elämäntilanteestasi tai siitä kuinka hyvin jaksat/olet hyvä äiti. Hän voi kokea, että omat parhaat vuodet on takanapäin ja nyt nuoremmat tulevat ja tekevät paremmin. Hän voi myös pelätä jäävänsä syrjään teidän elämästänne verrattuna esimerkiksi sinun äitiisi.
Sitten voi olla niinkin, että hän on liian kiinni pojassaan ja tämä asia konkretisoituu sinulle nyt kun teille on syntynyt lapsi. Hänellä voi olla hämärät rajat suhteessa lapsiinsa ja heidän perheisiin, ja siksi voi kokea tarvetta kritisoida sinua.
Syyllähän ei sinällään ole väliä, sillä mikäli anoppi käyttäytyy huonosti, niin ongelma on tavallaan hänen. Kenenkään ei täydy sietää jatkuvaa kritisointia, ei myöskään sinun. Sinuna rajaisin yhteydenpitoa jonkin verran, sillä tuoreena äitinä olet aika herkkänä kritiikille. Nyt olisi tärkeää, että ympärilläsi on ihmisiä jotka haluavat tukea juuri sinun vanhemmuutta ja hyvinvointia. Tuossa vaiheessa isovanhempien tärkein tehtävä on tukea vanhempien vanhemmuutta - eikä suinkaan henkisesti tönäistä kyynärpäällä sivuun vauvan tieltä.
Näkisin että voit yrittää parantaa välejänne kahdella tavalla: voit pyytää miestäsi juttelemaan anopillesi tai sitten ottaa asian itse esille. Olisi tärkeää, että kertoisit avoimesti tunteistasi, jos haluat muutoksen tilanteeseen.
Vauvamme on anopille ensimmäinen lapsenlapsi, koska mieheni on ainoa lapsi. Erottuaan miehestään eli apestani joitakin vuosia sitten anoppini on ollut melko kiinni miehessäni (on kai yksinäinen). Mieheni ei halua sekaantua tähän asiaan, hän sanoo että haluaa pysyä puolueettomana eikä sekaantua "akkojen riitoihin", joten mies ei tule äitinsä kanssa asiasta minun hyväkseni puhumaan. AP
Sitten rajoitat yhteydenpitoa, ja sanot anopille suoraan syyksi hänen käytöksensä. Ei siihen oikein ole olemassa muuta ratkaisua, ja taidat tietää sen ihan itsekin.
Niin siis olen jo rajoittanut yhteydenpitoa niin paljon, että en ota häneen enää mitään yhteyttä itse. Eikä anoppi ota minuun, ei ole vauvan syntymän jälkeen ottanut, vaikka syntymään saakka vielä soitteli viikoittain (ja minäkin soittelin hänelle). Anoppi ei tule käymään enää nykyään ellei mieheni ole kotona, ennen tuli. Itse en mene enää hänen luokseen. En voi sen enempää rajoittaa yhteydenpitoa, koska tottakai hän saa meille silloin tulla kun mieheni on paikalla (muulloin ei siis edes yritä). Mies kuitenkin saattaa äitinsä tultua välillä mennä vaikka vessaan tai autotalliin käymään tms, jolloin jään kahden anopin kanssa ja kritisointi alkaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies puolustanut sinua anopille ja oletteko puhuneet asiasta miehen kanssa?
Jos ette ole puhuneet niin kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu kun anoppi tekee noin.Mies yrittää pysyä ns. puolueettomana asiassa. Se harmittaa minua, koska mielestäni miehen pitäisi puolustaa minua. Onneksi ei sentään mene mukaan anopin juttuihin. Mies tietää kyllä miltä minusta tuntuu, mutta yrittää siinäkin pysyä puolueettomana eli ei halua pahaa sanaa äidistään sanoa. AP
Vaikenemalla miehesi tukee arvostelua. Eikö miehesi ymmärrä, että hänen oma lapsensa vaistoaa teidän huonon olon anopin haukkumisista? Miehelle osuus siten "omaan nilkkaan" äitinsä ikävä käytös. Vai onko miehesi toinen vaavi teidän perheessä, jos on, palauta hänet äidilleen kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä oon onneksi polttanu kaikki sillat omaan anoppiin (on liian ylpeä ihminen), että jos mä ja mies joskus lapsi saadaan niin ei tarvi anopin kuullakkaan lapsesta.
Oletpa typerä miestäsi kohtaan ettei vain vika ole sinussa eikä anopissa..toivotaan ettei mies suostu tuohon jos saatte lapsia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies puolustanut sinua anopille ja oletteko puhuneet asiasta miehen kanssa?
Jos ette ole puhuneet niin kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu kun anoppi tekee noin.Mies yrittää pysyä ns. puolueettomana asiassa. Se harmittaa minua, koska mielestäni miehen pitäisi puolustaa minua. Onneksi ei sentään mene mukaan anopin juttuihin. Mies tietää kyllä miltä minusta tuntuu, mutta yrittää siinäkin pysyä puolueettomana eli ei halua pahaa sanaa äidistään sanoa. AP
Vaikenemalla miehesi tukee arvostelua. Eikö miehesi ymmärrä, että hänen oma lapsensa vaistoaa teidän huonon olon anopin haukkumisista? Miehelle osuus siten "omaan nilkkaan" äitinsä ikävä käytös. Vai onko miehesi toinen vaavi teidän perheessä, jos on, palauta hänet äidilleen kasvamaan.
Olen itse samaa mieltä kanssasi, mutta mieheni näkee asian toisin.
En nyt oikeasti aio palauttaa miestä äidilleen kasvamaan, mutta ihan uteliaisuudesta kysyn, että miten se edes tehtäisiin? Ottamalla avioero, pakkaamalla miehen tavarat ja ilmoittamalla uudeksi osoitteeksi äitinsä osoite? AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse tiedät toimivasi lastasi kohtaan oikein, niin ei voi mitään. Ihminen löytää aina kritisoitavaa toisen toimista, jos niistä haluaa löytää. Toivottavasti et kuvittele olevasi huono äiti vain sen vuoksi, että joku haluaa sinua kritisoida!
Onko lapsenlapsi ensimmäinen lapsenlapsi anopillesi? Lapsen syntymä on saattanut herättää hänessä jonkinlaista kriisiä (mikäli aiemmin käytös on ollut normaalia). Hän voi esimerkiksi kokea kateutta elämäntilanteestasi tai siitä kuinka hyvin jaksat/olet hyvä äiti. Hän voi kokea, että omat parhaat vuodet on takanapäin ja nyt nuoremmat tulevat ja tekevät paremmin. Hän voi myös pelätä jäävänsä syrjään teidän elämästänne verrattuna esimerkiksi sinun äitiisi.
Sitten voi olla niinkin, että hän on liian kiinni pojassaan ja tämä asia konkretisoituu sinulle nyt kun teille on syntynyt lapsi. Hänellä voi olla hämärät rajat suhteessa lapsiinsa ja heidän perheisiin, ja siksi voi kokea tarvetta kritisoida sinua.
Syyllähän ei sinällään ole väliä, sillä mikäli anoppi käyttäytyy huonosti, niin ongelma on tavallaan hänen. Kenenkään ei täydy sietää jatkuvaa kritisointia, ei myöskään sinun. Sinuna rajaisin yhteydenpitoa jonkin verran, sillä tuoreena äitinä olet aika herkkänä kritiikille. Nyt olisi tärkeää, että ympärilläsi on ihmisiä jotka haluavat tukea juuri sinun vanhemmuutta ja hyvinvointia. Tuossa vaiheessa isovanhempien tärkein tehtävä on tukea vanhempien vanhemmuutta - eikä suinkaan henkisesti tönäistä kyynärpäällä sivuun vauvan tieltä.
Näkisin että voit yrittää parantaa välejänne kahdella tavalla: voit pyytää miestäsi juttelemaan anopillesi tai sitten ottaa asian itse esille. Olisi tärkeää, että kertoisit avoimesti tunteistasi, jos haluat muutoksen tilanteeseen.
Vauvamme on anopille ensimmäinen lapsenlapsi, koska mieheni on ainoa lapsi. Erottuaan miehestään eli apestani joitakin vuosia sitten anoppini on ollut melko kiinni miehessäni (on kai yksinäinen). Mieheni ei halua sekaantua tähän asiaan, hän sanoo että haluaa pysyä puolueettomana eikä sekaantua "akkojen riitoihin", joten mies ei tule äitinsä kanssa asiasta minun hyväkseni puhumaan. AP
Sitten rajoitat yhteydenpitoa, ja sanot anopille suoraan syyksi hänen käytöksensä. Ei siihen oikein ole olemassa muuta ratkaisua, ja taidat tietää sen ihan itsekin.
Niin siis olen jo rajoittanut yhteydenpitoa niin paljon, että en ota häneen enää mitään yhteyttä itse. Eikä anoppi ota minuun, ei ole vauvan syntymän jälkeen ottanut, vaikka syntymään saakka vielä soitteli viikoittain (ja minäkin soittelin hänelle). Anoppi ei tule käymään enää nykyään ellei mieheni ole kotona, ennen tuli. Itse en mene enää hänen luokseen. En voi sen enempää rajoittaa yhteydenpitoa, koska tottakai hän saa meille silloin tulla kun mieheni on paikalla (muulloin ei siis edes yritä). Mies kuitenkin saattaa äitinsä tultua välillä mennä vaikka vessaan tai autotalliin käymään tms, jolloin jään kahden anopin kanssa ja kritisointi alkaa.
AP
Ei, kyllä se on sinunkin koti. Toinen ei voi yksin päättää kuinka usein teillä vieraillaan.
Oletko kenties se sama, joka aloitti pitkän appivanhemmat-ketjun? Kirjoitustyyli on ihan samanlainen, aloitetaan pyytämällä neuvoja ja kun niitä annetaan, niin kirjoitetaan ripotellen lisätietoja, kuinka se ja se ei onnistu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse tiedät toimivasi lastasi kohtaan oikein, niin ei voi mitään. Ihminen löytää aina kritisoitavaa toisen toimista, jos niistä haluaa löytää. Toivottavasti et kuvittele olevasi huono äiti vain sen vuoksi, että joku haluaa sinua kritisoida!
Onko lapsenlapsi ensimmäinen lapsenlapsi anopillesi? Lapsen syntymä on saattanut herättää hänessä jonkinlaista kriisiä (mikäli aiemmin käytös on ollut normaalia). Hän voi esimerkiksi kokea kateutta elämäntilanteestasi tai siitä kuinka hyvin jaksat/olet hyvä äiti. Hän voi kokea, että omat parhaat vuodet on takanapäin ja nyt nuoremmat tulevat ja tekevät paremmin. Hän voi myös pelätä jäävänsä syrjään teidän elämästänne verrattuna esimerkiksi sinun äitiisi.
Sitten voi olla niinkin, että hän on liian kiinni pojassaan ja tämä asia konkretisoituu sinulle nyt kun teille on syntynyt lapsi. Hänellä voi olla hämärät rajat suhteessa lapsiinsa ja heidän perheisiin, ja siksi voi kokea tarvetta kritisoida sinua.
Syyllähän ei sinällään ole väliä, sillä mikäli anoppi käyttäytyy huonosti, niin ongelma on tavallaan hänen. Kenenkään ei täydy sietää jatkuvaa kritisointia, ei myöskään sinun. Sinuna rajaisin yhteydenpitoa jonkin verran, sillä tuoreena äitinä olet aika herkkänä kritiikille. Nyt olisi tärkeää, että ympärilläsi on ihmisiä jotka haluavat tukea juuri sinun vanhemmuutta ja hyvinvointia. Tuossa vaiheessa isovanhempien tärkein tehtävä on tukea vanhempien vanhemmuutta - eikä suinkaan henkisesti tönäistä kyynärpäällä sivuun vauvan tieltä.
Näkisin että voit yrittää parantaa välejänne kahdella tavalla: voit pyytää miestäsi juttelemaan anopillesi tai sitten ottaa asian itse esille. Olisi tärkeää, että kertoisit avoimesti tunteistasi, jos haluat muutoksen tilanteeseen.
Vauvamme on anopille ensimmäinen lapsenlapsi, koska mieheni on ainoa lapsi. Erottuaan miehestään eli apestani joitakin vuosia sitten anoppini on ollut melko kiinni miehessäni (on kai yksinäinen). Mieheni ei halua sekaantua tähän asiaan, hän sanoo että haluaa pysyä puolueettomana eikä sekaantua "akkojen riitoihin", joten mies ei tule äitinsä kanssa asiasta minun hyväkseni puhumaan. AP
Sitten rajoitat yhteydenpitoa, ja sanot anopille suoraan syyksi hänen käytöksensä. Ei siihen oikein ole olemassa muuta ratkaisua, ja taidat tietää sen ihan itsekin.
Niin siis olen jo rajoittanut yhteydenpitoa niin paljon, että en ota häneen enää mitään yhteyttä itse. Eikä anoppi ota minuun, ei ole vauvan syntymän jälkeen ottanut, vaikka syntymään saakka vielä soitteli viikoittain (ja minäkin soittelin hänelle). Anoppi ei tule käymään enää nykyään ellei mieheni ole kotona, ennen tuli. Itse en mene enää hänen luokseen. En voi sen enempää rajoittaa yhteydenpitoa, koska tottakai hän saa meille silloin tulla kun mieheni on paikalla (muulloin ei siis edes yritä). Mies kuitenkin saattaa äitinsä tultua välillä mennä vaikka vessaan tai autotalliin käymään tms, jolloin jään kahden anopin kanssa ja kritisointi alkaa.
AP
Ei, kyllä se on sinunkin koti. Toinen ei voi yksin päättää kuinka usein teillä vieraillaan.
Oletko kenties se sama, joka aloitti pitkän appivanhemmat-ketjun? Kirjoitustyyli on ihan samanlainen, aloitetaan pyytämällä neuvoja ja kun niitä annetaan, niin kirjoitetaan ripotellen lisätietoja, kuinka se ja se ei onnistu jne.
Minkä appivanhemmat ketjun? En ole aloittanut muuta ketjua appivanhemmistani. Apen kanssa sitäpaitsi kaikki on ihan hyvin.
Ehdotatko siis, että kieltäisin anoppia tulemasta meille kylään? AP
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tuo anoppien ylpeys oikein kumpuaa, toista voi loukata niin paljon kuin jaksaa, eikä koskaan pyydetä anteeksi. Onko taustalla huono itsetunto vai mikä.
Se on se napanuora, mitä ei millään saa katkaistuksi ja jokainen nainen, joka tunkeutuu reviirille, on uhka. Siksi ei poikakaan uskalla sanoa äidilleen suoraan mielipidettään. On varmaan nykyisin miniöissäkin erilaisia kuin ennen, koska saavat suunsa auki, eivätkä pelkää sanoa.
Ap:lla näkyy olevan kyllä ihan hyvä tahto, eikä ole ollut mitenkään asiaton. Voitko kysyä anopilta suoraan, miksi hän sinua haukkuu? Jos ette pääse eteenpäin asiassa, niin sano miehellesi, että et käy enää anoppilassa ennen kuin välit on sopuisammat. Miehesi voi kyllä sanoa ihan suoraan äidilleen, että sinä olet hänen valintansa ja anopin ei ole syytä siihen puuttua, koska silloin hän arvostelee omaa poikaansa, jos arvostelee tämän puolisoa. Anna silti miehesi käydä siellä lapsen kanssa, jos hän on ihan hyvä isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies puolustanut sinua anopille ja oletteko puhuneet asiasta miehen kanssa?
Jos ette ole puhuneet niin kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu kun anoppi tekee noin.Mies yrittää pysyä ns. puolueettomana asiassa. Se harmittaa minua, koska mielestäni miehen pitäisi puolustaa minua. Onneksi ei sentään mene mukaan anopin juttuihin. Mies tietää kyllä miltä minusta tuntuu, mutta yrittää siinäkin pysyä puolueettomana eli ei halua pahaa sanaa äidistään sanoa. AP
Vaikenemalla miehesi tukee arvostelua. Eikö miehesi ymmärrä, että hänen oma lapsensa vaistoaa teidän huonon olon anopin haukkumisista? Miehelle osuus siten "omaan nilkkaan" äitinsä ikävä käytös. Vai onko miehesi toinen vaavi teidän perheessä, jos on, palauta hänet äidilleen kasvamaan.
Olen itse samaa mieltä kanssasi, mutta mieheni näkee asian toisin.
En nyt oikeasti aio palauttaa miestä äidilleen kasvamaan, mutta ihan uteliaisuudesta kysyn, että miten se edes tehtäisiin? Ottamalla avioero, pakkaamalla miehen tavarat ja ilmoittamalla uudeksi osoitteeksi äitinsä osoite? AP
Miehen äidilleen palautus kasvamaan tarkoittaa symbolisesti sitä, että mies ei ole oppinut ottamaan vastuuta omasta perheestään tai ei puolusta sitä ja on vielä äitinsä napa-talustusnuorassa. Eron kynnyksellä miehen tavarat on ihan hyvä pakata äitinsä osoitteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies puolustanut sinua anopille ja oletteko puhuneet asiasta miehen kanssa?
Jos ette ole puhuneet niin kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu kun anoppi tekee noin.Mies yrittää pysyä ns. puolueettomana asiassa. Se harmittaa minua, koska mielestäni miehen pitäisi puolustaa minua. Onneksi ei sentään mene mukaan anopin juttuihin. Mies tietää kyllä miltä minusta tuntuu, mutta yrittää siinäkin pysyä puolueettomana eli ei halua pahaa sanaa äidistään sanoa. AP
Vaikenemalla miehesi tukee arvostelua. Eikö miehesi ymmärrä, että hänen oma lapsensa vaistoaa teidän huonon olon anopin haukkumisista? Miehelle osuus siten "omaan nilkkaan" äitinsä ikävä käytös. Vai onko miehesi toinen vaavi teidän perheessä, jos on, palauta hänet äidilleen kasvamaan.
Olen itse samaa mieltä kanssasi, mutta mieheni näkee asian toisin.
En nyt oikeasti aio palauttaa miestä äidilleen kasvamaan, mutta ihan uteliaisuudesta kysyn, että miten se edes tehtäisiin? Ottamalla avioero, pakkaamalla miehen tavarat ja ilmoittamalla uudeksi osoitteeksi äitinsä osoite? AP
Miehen äidilleen palautus kasvamaan tarkoittaa symbolisesti sitä, että mies ei ole oppinut ottamaan vastuuta omasta perheestään tai ei puolusta sitä ja on vielä äitinsä napa-talustusnuorassa. Eron kynnyksellä miehen tavarat on ihan hyvä pakata äitinsä osoitteeseen.
Niin voihan se olla, että mies ei näe, että minä ja vauva ollaan nyt hänen perhe (vaikka ollaan oltu naimisissakin jo useampi vuosi), vaan ehkä hän näkee, että hänen äitinsä on yhä yhtä lailla hänen perhe kuin mekin vauvan kanssa? AP
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tuo anoppien ylpeys oikein kumpuaa, toista voi loukata niin paljon kuin jaksaa, eikä koskaan pyydetä anteeksi. Onko taustalla huono itsetunto vai mikä.
Mulla anoppi loukkaa ja käyttäytyy huonosti kerta toisensa jälkeen ja kuvittelee, että asia kuittaantuu sillä että sanoo "anna anteeksi" tai "mä nyt oon vaan tällänen, keskustellaan asia ja sovitaan". Parempi melkeen että ei pyytäis anteeksi niin sais olla rauhassa.
Sitten jos ei heti ole myöntymässä, että ei se mitään niin aletaan itkeä "kun minulle tuli nyt niiiin paha mieli kun et voi sopia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse tiedät toimivasi lastasi kohtaan oikein, niin ei voi mitään. Ihminen löytää aina kritisoitavaa toisen toimista, jos niistä haluaa löytää. Toivottavasti et kuvittele olevasi huono äiti vain sen vuoksi, että joku haluaa sinua kritisoida!
Onko lapsenlapsi ensimmäinen lapsenlapsi anopillesi? Lapsen syntymä on saattanut herättää hänessä jonkinlaista kriisiä (mikäli aiemmin käytös on ollut normaalia). Hän voi esimerkiksi kokea kateutta elämäntilanteestasi tai siitä kuinka hyvin jaksat/olet hyvä äiti. Hän voi kokea, että omat parhaat vuodet on takanapäin ja nyt nuoremmat tulevat ja tekevät paremmin. Hän voi myös pelätä jäävänsä syrjään teidän elämästänne verrattuna esimerkiksi sinun äitiisi.
Sitten voi olla niinkin, että hän on liian kiinni pojassaan ja tämä asia konkretisoituu sinulle nyt kun teille on syntynyt lapsi. Hänellä voi olla hämärät rajat suhteessa lapsiinsa ja heidän perheisiin, ja siksi voi kokea tarvetta kritisoida sinua.
Syyllähän ei sinällään ole väliä, sillä mikäli anoppi käyttäytyy huonosti, niin ongelma on tavallaan hänen. Kenenkään ei täydy sietää jatkuvaa kritisointia, ei myöskään sinun. Sinuna rajaisin yhteydenpitoa jonkin verran, sillä tuoreena äitinä olet aika herkkänä kritiikille. Nyt olisi tärkeää, että ympärilläsi on ihmisiä jotka haluavat tukea juuri sinun vanhemmuutta ja hyvinvointia. Tuossa vaiheessa isovanhempien tärkein tehtävä on tukea vanhempien vanhemmuutta - eikä suinkaan henkisesti tönäistä kyynärpäällä sivuun vauvan tieltä.
Näkisin että voit yrittää parantaa välejänne kahdella tavalla: voit pyytää miestäsi juttelemaan anopillesi tai sitten ottaa asian itse esille. Olisi tärkeää, että kertoisit avoimesti tunteistasi, jos haluat muutoksen tilanteeseen.
Vauvamme on anopille ensimmäinen lapsenlapsi, koska mieheni on ainoa lapsi. Erottuaan miehestään eli apestani joitakin vuosia sitten anoppini on ollut melko kiinni miehessäni (on kai yksinäinen). Mieheni ei halua sekaantua tähän asiaan, hän sanoo että haluaa pysyä puolueettomana eikä sekaantua "akkojen riitoihin", joten mies ei tule äitinsä kanssa asiasta minun hyväkseni puhumaan. AP
Sitten rajoitat yhteydenpitoa, ja sanot anopille suoraan syyksi hänen käytöksensä. Ei siihen oikein ole olemassa muuta ratkaisua, ja taidat tietää sen ihan itsekin.
Niin siis olen jo rajoittanut yhteydenpitoa niin paljon, että en ota häneen enää mitään yhteyttä itse. Eikä anoppi ota minuun, ei ole vauvan syntymän jälkeen ottanut, vaikka syntymään saakka vielä soitteli viikoittain (ja minäkin soittelin hänelle). Anoppi ei tule käymään enää nykyään ellei mieheni ole kotona, ennen tuli. Itse en mene enää hänen luokseen. En voi sen enempää rajoittaa yhteydenpitoa, koska tottakai hän saa meille silloin tulla kun mieheni on paikalla (muulloin ei siis edes yritä). Mies kuitenkin saattaa äitinsä tultua välillä mennä vaikka vessaan tai autotalliin käymään tms, jolloin jään kahden anopin kanssa ja kritisointi alkaa.
AP
Äänitä anopin kritisointi puhelimella, kun mies on hetken poissa. Anoppi antaa erilaista kuvaa miehellesi, siksi kritisointi tapahtuu aina miehen poissaollessa. Mies ei ehkä tiedä, mikä on totta ja mikä ei, kun toinen puhuu toista ja toinen toista, eikä todisteita ole. Tuttu juttu.
En ole varma onko anoppi narsisti vai ei, en osaa diagnosoida ihmisiä enkä tunnistaa narsisteja, en ole asiaa oikein miettinytkään. Enkä tiedä mitä minua auttaisi, vaikka jos tietäisinkin hänen olevan narsisti, ei se tilannetta mihinkään muuttaisi. En ole koskaan tavannut anoppia kenenkään muun ihmisen kuin miehen ja itseni seurassa, niin en tiedä manipuloiko ihmisiä vai ei. Appi ja anoppi ovat eronneet, anopilla ei ole uutta puolisoa, mieheni on ainoa lapsi. Ystäviä ja sukulaisia anopilla on, mutta en ole heitä koskaan tavannut. AP