Lue keskustelun säännöt.
Kälyni sairastaa ortoreksiaa - olen huolestunut, mitä voin tehdä?
22.08.2018 |
Hän täytti vasta 20, on aina ollut normaalipainoinen ja naiseksi aika pitkä, päälle yli 170 cm. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, niin tämä sisko oli vielä alaikäinen ja huomasin että alkoi pikkuhiljaa hieman oirehtia painostaan. Korostan vielä ettei hän siis ole koskaan ollut ollenkaan lihava tai tukeva tms, vaan ihan normaalipainoinen, ei tarvetta laihduttaa. Mutta kun on noin pitkä niin pituuden puolesta on toki “isompi” (siis hyvällä tavalla näyttävä) eikä sen takia voi olla samalla tavalla ns. “bambimaisen” siro kuin vaikka joku 150 senttinen kaverinsa. Siitä hänelle nyt ilmeisesti on alkanut vähitellen tulla ongelmaa, tuntuu olevan kamalaa jos joutuu ottamaan kaupasta m-koon vaatteen ja kaveri on xs-kokoa.
Aluksi alkoi tarkkailemaan syömisiä; jätti herkut ja limsat pois, ei tosin aiemminkaan käyttänyt niitä paljoa. Sitten alkoi tippua ihan kaikki herkuttelu; ei enää ollenkaan mitään herkkuja, ei edes yhtenä päivänä viikossa, paheksuu myös, jos joku muu syö kakkua tai karkkia tms ja huomaan vaikka juhlissa, että hänenkin tekisi mieli, muttei silti syö. Loppui myös liharuokien syönti, samoin jotkut maitotuotteet ja nykyään kananmunastakin kelpaa vain valkuainen kun “keltuaisessa on liikaa kaloreita.”
Miehen äiti/anoppini tekee tälle ruuat kun asuu vielä heillä, ja hirveä vääntö, jos anoppi vahingossa on hakenut / tehnyt salaatin väärällä salaattikastikkeella tai tehnyt jonkun vastaavanlaisen pienen mokan. Mietin jo aiemmin, että alkaa vaikuttaa aika ortorektiselta käytökseltä tuo todella tarkka ruoan kontrollointi ja kaiken terveellisen ihannointi jo liiallisuuksiin asti. Hänellä on tarkka ruokasuunnitelma, mitä syö ruuaksi ja noudattaa sitä lähes orjallisesti päivittäin. Siitä poikkeaminen on mahdotonta. Ei tulisi kuuloonkaan, että vaikka jonkun syntymäpäivänä voisi mennä ravintolaan tai grillata kaikille, vaan hänelle pitää erikseen ostaa salaatti ja siihenkin voi laittaa vain tiettyjä aineksia. Joskus haimme salaatit mieheni kanssa ja tarjouduimme hakemaan samalla hänellekin. Erehdyimme sitten parista ainesosasta kun emme olleet kysyneet ihan sanatarkkaan mitä salaattiin piti tulla, ja no, se olikin viimeinen kerta kun mieheni tarjoutui siihen hommaan. (Sanotaan nyt vaikka että kanasalaatissa piti olla lisäksi porkkanaa ja kurkkua ja me olimme tilanneet siihen jonkun vakio tomaatti+ananasta ja siitä sitten kiukustui miehelleni. Ei siis mitään allergioita, vaan ihan kalorisyistä välttelee noita.) Kaiken pitäisi myös nykyään olla vegaanista, vaikkei hän muuten vegaani olekaan (saattaa joskus harvoin syödä isänsä tekemää pyttipannua ihan vain koska tykkää siitä, joten ei ole kyse ideologisesta vegaaniuudesta.)
Hän käy salilla myös joka päivä, ja jos treenit jäävät väliin, sekin on maailmanloppu. Menee sinne myös kipeänä ja sekin on sellainen ns “ylpeilyn” aihe tai kehuskelee urheilusuorituksillaan muille.
Kuulostaako tämä muidenkin korvaan syömishäiriöltä ja/tai ortoreksialta? Anoreksiaa se nyt ei liene kun kuitenkin syö jotain vaikka todella paljon liikkuukin ja laskee kaloreita. Luin hieman netistä ortoreksiasta ja ortoreksialle tyypillistä on ilmeisesti juurikin tuo hirveän tarkka kontrollointi ja se että ihan kaiken on oltava terveellistä, oikein sellaista pakonomaista syödä aina vain terveellisemmin ja terveellisemmin. Lisäksi luin, että tyypillistä ortoreksialle on myös se, että tuntee olevansa muita parempi syödessään terveellisesti ja saarnaa siitä usein muille. Nyt kun luin tuon, niin sitäkin tosiaan tapahtuu usein, että piikittelee muille, jos muut syövät ravintolassa pihvin tai ranskalaisia tms. Minulle ei toki kehtaa, mutta esim. miehelleni tai vanhemmilleen usein kommentoi jotain sellaista.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että he kaikki varmaan tiedostavat ongelman, ainakin jollain tasolla, ongelma on vain siinä ettei kukaan muu kuin minä halua puuttua siihen tae näe sen vakavuutta. Ehkä ongelmana on sekin että hän on jo 20v eikä alaikäinen.. Tuolloin "proteiinipirtelöaikana" muistan, että ainakin kerran heillä ollessamme saivat ison riidan aikaan keskenään, kun niiden tekeminen piti lopettaa. Silloin keskustelivat jo ihan terveysongelmista, mutta sen jälkeen taas kaikki on vähän kuin lakaistu taas maton alle. Tuntuu, etteivät anoppi ja appiukko oikein ota ongelmaa vakavasti, vaan haluavat mieluummin pitää rauhan maassa kuin aiheuttaa uuden perheriidan. Ja kun he eivät oikein mitenkään puutu tuohon, niin tuntuu hieman hankalalta itse ei edes siellä asuvana yrittää auttaa. Olen yrittänyt ehdotella siskolle jotain muuta kivaa tekemistä esim. viikonloppuisin minun tai meidän molempien kanssa, jotta hän saisi lepopäiviä urheilusta, mutta usein se salille meno on kuitenkin vienyt voiton. Ap
Anna olla
Miksi sinä haluat puuttua miehen aikuisen siskon asioihin. Ja mitä luulet hyödyttävän
Puhut kuin omasta lapsesta. Miten te ylipäätään siellä aina olette.
Ja miksi se 20v käyttäytyy puheidesi mukaan kuin lapsi
Olen huolissani, hän on minulle kuin sisko, jonka olen nähnyt kasvavan teinistä aikuiseksi, joskaan se ei ole ollut ihan ongelmatonta. Kuten sanoin aloituksessa, yksi oma kaverini sairaistui teininä anoreksiaan ja kärsii sen seurauksista edelleen, joten en halua hänelle samaa kohtaloa. Sinulle on näköjään vierasta, että omaan tai puolison perheeseen on hyvät välit. :) Ap
Ei ole. Mutta minulle on vierasta että puhut 20v ihmisestä kuin lapsesta ja luulett puuttumisesi vaikuttavan asiaan
Suosittelen että te ja miehen sisko ottavat vähän etäisyyttä lapsuuden kotiin. Sisko muuttaa omilleen ja te pidätte vähän hajurakoa. Sekä vanhempiin että siskoon
Okei, paljastuit jo provoksi. Älä jatka enää.
Anteeksi mitä? Juuri nuo neuvot ovat teille parhaat
Niin kun ap varmaan voikin päättää että miehen sisko lähtee nyt heti pois kotoa... Sehän onkin ihan hirveää jos 20v (opiskelija?) asuu vanhemmillaan eikä maksa omasta kämpästä jotain 700e kuussa kuten vaikka pk-seudulla. Ehkä käly jopa haluaa itse asua vanhemmillaan? Tiedän useita opiskelevia nuoria aikuisia 19-24v ikähaarukassa, jotka asuvat edelleen vanhemmillaan ihan vain käytännön syistä. Mitä järkeä maksaa kallista vuokraa, jos ratkaisu miellyttää kaikkia? 20v ei kuitenkaan ole mikään ikäloppu peräkammarinpoika.
Jos asuu aikuisena kotona, ei kai voi kiukutella ruuasta kuin lapsi?
Ehkäpä on aika kasvaa aikuiseksi
Helpointa kun muuttaa omilleen
Sulla ei näköjään ole mitään käsitystä syömishäiriöistä. Ne laittavat aikuisenkin ihmsen kiukuttelemaan ruuasta kuin lapsi vaikka olisi 70-vuotias.
Mutta silloin on aika muuttaa pois kotoa jossa saa kiukutella kuin lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että he kaikki varmaan tiedostavat ongelman, ainakin jollain tasolla, ongelma on vain siinä ettei kukaan muu kuin minä halua puuttua siihen tae näe sen vakavuutta. Ehkä ongelmana on sekin että hän on jo 20v eikä alaikäinen.. Tuolloin "proteiinipirtelöaikana" muistan, että ainakin kerran heillä ollessamme saivat ison riidan aikaan keskenään, kun niiden tekeminen piti lopettaa. Silloin keskustelivat jo ihan terveysongelmista, mutta sen jälkeen taas kaikki on vähän kuin lakaistu taas maton alle. Tuntuu, etteivät anoppi ja appiukko oikein ota ongelmaa vakavasti, vaan haluavat mieluummin pitää rauhan maassa kuin aiheuttaa uuden perheriidan. Ja kun he eivät oikein mitenkään puutu tuohon, niin tuntuu hieman hankalalta itse ei edes siellä asuvana yrittää auttaa. Olen yrittänyt ehdotella siskolle jotain muuta kivaa tekemistä esim. viikonloppuisin minun tai meidän molempien kanssa, jotta hän saisi lepopäiviä urheilusta, mutta usein se salille meno on kuitenkin vienyt voiton. Ap
Anna olla
Miksi sinä haluat puuttua miehen aikuisen siskon asioihin. Ja mitä luulet hyödyttävän
Puhut kuin omasta lapsesta. Miten te ylipäätään siellä aina olette.
Ja miksi se 20v käyttäytyy puheidesi mukaan kuin lapsi
Olen huolissani, hän on minulle kuin sisko, jonka olen nähnyt kasvavan teinistä aikuiseksi, joskaan se ei ole ollut ihan ongelmatonta. Kuten sanoin aloituksessa, yksi oma kaverini sairaistui teininä anoreksiaan ja kärsii sen seurauksista edelleen, joten en halua hänelle samaa kohtaloa. Sinulle on näköjään vierasta, että omaan tai puolison perheeseen on hyvät välit. :) Ap
Ei ole. Mutta minulle on vierasta että puhut 20v ihmisestä kuin lapsesta ja luulett puuttumisesi vaikuttavan asiaan
Suosittelen että te ja miehen sisko ottavat vähän etäisyyttä lapsuuden kotiin. Sisko muuttaa omilleen ja te pidätte vähän hajurakoa. Sekä vanhempiin että siskoon
Okei, paljastuit jo provoksi. Älä jatka enää.
Anteeksi mitä? Juuri nuo neuvot ovat teille parhaat
Niin kun ap varmaan voikin päättää että miehen sisko lähtee nyt heti pois kotoa... Sehän onkin ihan hirveää jos 20v (opiskelija?) asuu vanhemmillaan eikä maksa omasta kämpästä jotain 700e kuussa kuten vaikka pk-seudulla. Ehkä käly jopa haluaa itse asua vanhemmillaan? Tiedän useita opiskelevia nuoria aikuisia 19-24v ikähaarukassa, jotka asuvat edelleen vanhemmillaan ihan vain käytännön syistä. Mitä järkeä maksaa kallista vuokraa, jos ratkaisu miellyttää kaikkia? 20v ei kuitenkaan ole mikään ikäloppu peräkammarinpoika.
Jos asuu aikuisena kotona, ei kai voi kiukutella ruuasta kuin lapsi?
Ehkäpä on aika kasvaa aikuiseksi
Helpointa kun muuttaa omilleen
Sulla ei näköjään ole mitään käsitystä syömishäiriöistä. Ne laittavat aikuisenkin ihmsen kiukuttelemaan ruuasta kuin lapsi vaikka olisi 70-vuotias.
Ehkä sulla ei ole aikuisia lapsia
Miten menee ap siellä teilläpäin? Onko parantunut vai pahentunut?
Haluan sanoa sinulle hyvä Ap, että kiitos kun välität.
Olisi tarvinnut sinunlaisesi kälynntai jonkun muun välittävän aikuisen, kun itse olin nuori (aikuinen) syömishäiriöinen. ♥️
Miksi jotkut on kirjoittanut, että ei kuulu muille, kun on 20 v jo?
Jos täysi-ikäinen läheisesti sairastuu alkoholismiin, syöpään, diapetekseen, ms-tautiin tai syömishöiriöön tai mihin tahansa sairauteen tai tautiin, niin ettekö te välitä??
Sulla ei näköjään ole mitään käsitystä syömishäiriöistä. Ne laittavat aikuisenkin ihmsen kiukuttelemaan ruuasta kuin lapsi vaikka olisi 70-vuotias.