Lue keskustelun säännöt.
Mahdatteko te kerros- tai rivitalossa asuvat perustyöläiset tietää miten helppoa teidän elämä on?
22.08.2018 |
Menee töihin, tulee töistä, työt jää työpaikalle (noin valtaosalla ihmisistä). Kotona ehkä hieman siivousta ja ruuanlaittoa ym. peruskotitöitä. Aikaa jää vaikka mihin.
Elämä on aivan toisenlaista, kun on vastuullinen työ, jota on yleensä pakko jatkaa myös kotona. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan, viikonloppuisin pitää rakentaa pari esitystä, tutkia eri vaihtoehtoja, valmistella palavereja ja muuta työhön liittyvää. Ja toisenlaista on myös asuminen omakotitalossa, jossa koko ajan pitää tehdä jotakin. Meillä vielä lopputarkastuskin tekemättä, on vielä monenlaista hommaa sisällä ja ulkona. Pitää rakentaa pihaa, tehdä terassi loppuun, istuttaa aitakasveja, rakentaa hyllyt varastoon ja muuta "pientä".
Ja kun kaiken tämän päällee niittaa normaalin lapsiperhearjen, niin ei oikeasti ole aikaa enää mihinkään.
Ja joo, itse olen elämäntapani valinnut. Mutta ei tämä helpolla tule.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Menee töihin, tulee töistä, työt jää työpaikalle (noin valtaosalla ihmisistä). Kotona ehkä hieman siivousta ja ruuanlaittoa ym. peruskotitöitä. Aikaa jää vaikka mihin.
Elämä on aivan toisenlaista, kun on vastuullinen työ, jota on yleensä pakko jatkaa myös kotona. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan, viikonloppuisin pitää rakentaa pari esitystä, tutkia eri vaihtoehtoja, valmistella palavereja ja muuta työhön liittyvää. Ja toisenlaista on myös asuminen omakotitalossa, jossa koko ajan pitää tehdä jotakin. Meillä vielä lopputarkastuskin tekemättä, on vielä monenlaista hommaa sisällä ja ulkona. Pitää rakentaa pihaa, tehdä terassi loppuun, istuttaa aitakasveja, rakentaa hyllyt varastoon ja muuta "pientä".
Ja kun kaiken tämän päällee niittaa normaalin lapsiperhearjen, niin ei oikeasti ole aikaa enää mihinkään.Ja joo, itse olen elämäntapani valinnut. Mutta ei tämä helpolla tule.
On se kaltaisellasi köyhällä varmasti kurjaa. Uskon!
Meillä ammattilaiset rakensi meidän talon, teki puutarhan, terassit ja autotallin hyllyineen, kolmella autopaikalla.
Kotona on amma, joka hoitaa lapset, kun olemme töissä, lapset käyvät kerhoissa parina päivänä viikossa. Siivooja siivoaa talon kerran viikossa. Viikonloppuisin syömme ravintolassa, mies kokkaa tai käymme isovanhemmilla. Molemmat mökit on myöskin rakennutettu, Saimaalla ja Lapissa, en kerro tarkemmin.
Töitä tehdään, mutta vapaa-aikaakin on, kun on riittävän hyvä, pääsee itse valitsemaan työnsä ja työnantajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menee töihin, tulee töistä, työt jää työpaikalle (noin valtaosalla ihmisistä). Kotona ehkä hieman siivousta ja ruuanlaittoa ym. peruskotitöitä. Aikaa jää vaikka mihin.
Elämä on aivan toisenlaista, kun on vastuullinen työ, jota on yleensä pakko jatkaa myös kotona. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan, viikonloppuisin pitää rakentaa pari esitystä, tutkia eri vaihtoehtoja, valmistella palavereja ja muuta työhön liittyvää. Ja toisenlaista on myös asuminen omakotitalossa, jossa koko ajan pitää tehdä jotakin. Meillä vielä lopputarkastuskin tekemättä, on vielä monenlaista hommaa sisällä ja ulkona. Pitää rakentaa pihaa, tehdä terassi loppuun, istuttaa aitakasveja, rakentaa hyllyt varastoon ja muuta "pientä".
Ja kun kaiken tämän päällee niittaa normaalin lapsiperhearjen, niin ei oikeasti ole aikaa enää mihinkään.Ja joo, itse olen elämäntapani valinnut. Mutta ei tämä helpolla tule.
Tota sun elämää kutsutaan huonosti organisoiduksi. Mulla on projekteja deadlaineineen ja kokouksineen ja venymisineen. Silti en vie töitä kotiin enkä ajattele niitä työajan ulkopuolella ikinä. Mun työaika on 7-15 ja klo 15 työluuri menee kiinni ja aukee aamulla 7. Sähköposteja en edes katso kun työajalla. Ja sit jos joku töissä alkaa inisemään miksi en vastaa sähköpostiin tai luuriin, niin siitä pääse eroon maksamalla mulle enemmän palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
:)
Mä tein toteamuksen ja lopputulos on, että olen-huomionhakuinen
-marttyyri
-tyhmä
-katkera
-huonosti asiani hoitanut
-kykenemätön työhöni
-lapseni hylännyt
-yksinhuoltaja
-köyhä
-asun pienellä paikkakunnalla halvassa okt:ssa
-haluan pitää kiiltävät kulissit vaikka elämäni on täyttä sontaa
Noh, aika mielenkiintoinen kooste! Jospa nyt lähden täältä työpaikaltani, jossa laiskana surffailen netissä, sinne pikkukaupungin metsänlaitaan kiukuttelemaan ja katkeroitumaan ja ennen kaikkea unohtamaan lapseni, koska olen niin itsekeskeinen ja haluan esittää rikasta.
Taidan tosin mennä kauniille terassilleni juomaan cavaa ja jatkan tämän hulvattoman palstan lukemista.ap
Juoppohan sinä olitkin, etkä oikeasti työteliäs.
Kyllä perusduunari voi ihan yhtä lailla ajatella työasioita, jos on siihen taipuvainen. Kaikilla on myös mahdollisuus muuttaa rivi- tai kerrostaloon
Vierailija kirjoitti:
:)
Mä tein toteamuksen ja lopputulos on, että olen-huomionhakuinen
-marttyyri
-tyhmä
-katkera
-huonosti asiani hoitanut
-kykenemätön työhöni
-lapseni hylännyt
-yksinhuoltaja
-köyhä
-asun pienellä paikkakunnalla halvassa okt:ssa
-haluan pitää kiiltävät kulissit vaikka elämäni on täyttä sontaa
Noh, aika mielenkiintoinen kooste! Jospa nyt lähden täältä työpaikaltani, jossa laiskana surffailen netissä, sinne pikkukaupungin metsänlaitaan kiukuttelemaan ja katkeroitumaan ja ennen kaikkea unohtamaan lapseni, koska olen niin itsekeskeinen ja haluan esittää rikasta.
Taidan tosin mennä kauniille terassilleni juomaan cavaa ja jatkan tämän hulvattoman palstan lukemista.ap
Missäs välissä sinä muka ehdit siellä terassilla istuskella? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perusduunari voi ihan yhtä lailla ajatella työasioita, jos on siihen taipuvainen. Kaikilla on myös mahdollisuus muuttaa rivi- tai kerrostaloon
Näin on. Olen toimistotöissä enkä stressaa töitä yhtään, mutta työkaverini, joka tekee ihan samoja hommia, valittaa joskus ettei ole saanut yöllä nukutuksi miettiessään työasioita. Aivan hirveä stressaaja ihan turhan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:)
Mä tein toteamuksen ja lopputulos on, että olen-huomionhakuinen
-marttyyri
-tyhmä
-katkera
-huonosti asiani hoitanut
-kykenemätön työhöni
-lapseni hylännyt
-yksinhuoltaja
-köyhä
-asun pienellä paikkakunnalla halvassa okt:ssa
-haluan pitää kiiltävät kulissit vaikka elämäni on täyttä sontaa
Noh, aika mielenkiintoinen kooste! Jospa nyt lähden täältä työpaikaltani, jossa laiskana surffailen netissä, sinne pikkukaupungin metsänlaitaan kiukuttelemaan ja katkeroitumaan ja ennen kaikkea unohtamaan lapseni, koska olen niin itsekeskeinen ja haluan esittää rikasta.
Taidan tosin mennä kauniille terassilleni juomaan cavaa ja jatkan tämän hulvattoman palstan lukemista.ap
Missäs välissä sinä muka ehdit siellä terassilla istuskella? :)
Ja se terassihan oli vasta rakennuksen alla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa noihin työasioihin, mutta omakotitalo-kerrostalon myönnän. Mies "pakotti" omilla valinnoillaan muuttamaan omakotitaloon kerrostalosta. Ehkä olisi silloin pitänyt erota - olin tuonut jo seurusteluvaiheessa esille, että en ikinä muuta omakotitaloon enää, koska olen lapsena asunut. Vihaan tätä elämää tässä talossa. Jatkuvasti tarvitsee uudistaa jotakin tai korjata ja kaikki aika menee siihen. + Täältä ei ole kävelymatkaa keskustaan...
Okei, en mä tätä vihaa, mutta asuisin paljon mielellään keskustassa kerrostalossa.
Jep. täysin samaa mieltä. Mutta minäpä en ole lähtenyt enää omakotitaloon, vaikka mies haluaisi.
Tiedän. Siksi teen yksinkertaista työtä ja asun kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kanssa muutimme rivitaloon aikoinaan. Itse halusin rivariin, mutta en tiennyt mitä se on käytännössä. Onneksi ei menty omakotitaloon. Siitäkin asumismuodosta innostuin, mutta mieheni ei lämmennyt ajatukselle yhtään. Olemme asuneet jo muutamia vuosia nykyisessä ja harvase päivä toivon asuvani kerrostalossa varsinkin työmatkalla bussissa körötellessäni. Siis mieheni viihtyy. Minä en. Haluaisin kerrostaloon lähemmäs keskustaa niin, että kauppoihin, harrastuksiin, uimahalliin, ravintoloihin olisi kävelymatka ja töihin max alle 30 minuuttia vaikka olisi mikä ruuhka tahansa. Juuri vähän aikaa sitten sanoin, että haluaisin tietooni jonkun päivämäärän tai edes vuoden jolloin muutetaan pois kerrostaloon, jotta jaksaisi paremmin asennoitua nykyiseen asumiseen, kun tietää ettei se ole lopullista. Ja asunnossa ei ole mitään vikaa -täysin remontoitu ja ihan ok, mutta en vaan viihdy. No, piha on kesällä kyllä tosi kiva. Ei vaan kuitenkaan ole mun juttu. Olen lapsuuteni viettänyt kantakaupungissa kerrostalossa ikivanhoissa taloissa. Haluaisin korkeat huoneet ja vanhan talon hyvällä sijainnilla, mutta kaikkea ei saa. Jos olisin yksin olisin jo muuttanut aikaa sitten, mutta rakastan miestäni :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perusduunari voi ihan yhtä lailla ajatella työasioita, jos on siihen taipuvainen. Kaikilla on myös mahdollisuus muuttaa rivi- tai kerrostaloon
Ei oo rahaa kun kukaan ei osta sitä mörskää jossaa tarttee koko ajan tehä jotain hommia.
:)
Mä tein toteamuksen ja lopputulos on, että olen
-huomionhakuinen
-marttyyri
-tyhmä
-katkera
-huonosti asiani hoitanut
-kykenemätön työhöni
-lapseni hylännyt
-yksinhuoltaja
-köyhä
-asun pienellä paikkakunnalla halvassa okt:ssa
-haluan pitää kiiltävät kulissit vaikka elämäni on täyttä sontaa
Noh, aika mielenkiintoinen kooste! Jospa nyt lähden täältä työpaikaltani, jossa laiskana surffailen netissä, sinne pikkukaupungin metsänlaitaan kiukuttelemaan ja katkeroitumaan ja ennen kaikkea unohtamaan lapseni, koska olen niin itsekeskeinen ja haluan esittää rikasta.
Taidan tosin mennä kauniille terassilleni juomaan cavaa ja jatkan tämän hulvattoman palstan lukemista.
ap