Lue keskustelun säännöt.
Mahdatteko te kerros- tai rivitalossa asuvat perustyöläiset tietää miten helppoa teidän elämä on?
22.08.2018 |
Menee töihin, tulee töistä, työt jää työpaikalle (noin valtaosalla ihmisistä). Kotona ehkä hieman siivousta ja ruuanlaittoa ym. peruskotitöitä. Aikaa jää vaikka mihin.
Elämä on aivan toisenlaista, kun on vastuullinen työ, jota on yleensä pakko jatkaa myös kotona. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan, viikonloppuisin pitää rakentaa pari esitystä, tutkia eri vaihtoehtoja, valmistella palavereja ja muuta työhön liittyvää. Ja toisenlaista on myös asuminen omakotitalossa, jossa koko ajan pitää tehdä jotakin. Meillä vielä lopputarkastuskin tekemättä, on vielä monenlaista hommaa sisällä ja ulkona. Pitää rakentaa pihaa, tehdä terassi loppuun, istuttaa aitakasveja, rakentaa hyllyt varastoon ja muuta "pientä".
Ja kun kaiken tämän päällee niittaa normaalin lapsiperhearjen, niin ei oikeasti ole aikaa enää mihinkään.
Ja joo, itse olen elämäntapani valinnut. Mutta ei tämä helpolla tule.
Kommentit (112)
Ainahan voit ottaa eron ja lopputilin, muutat sinne kerrostaloyksiöön ja pidät lapset vaan joka toinen viikko. Tule sitten kertomaan kuinka ihanaa elämäsi on (ei ole). Sinä olet saanut elämässäsi ns. kaiken et taida ollenkaan ymmärtää millaista muiden ihmisten elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Vastuullinen työ, jota on pakko jatkaa kotona"
Sulla on nyt käynyt tällainen juttu: Olet tehnyt töitä niin vähän aikaa, että kuvittelet vielä olevasi jotenkin tärkeä. Kun teet 20v vielä lisää, niin se kuvitelma lähtee. Sen jälkeen elämä on paljon helpompaa, ja aikaa jää moneen asiaa.
-nimimerkillä 20v asiantuntijana hyvällä palkalla, ilman stressiä.
Olen ollut 21 vuotta ylempänä toimihenkilönä ja esimiehenä. Ja kyllä, isossa pörssiyhtiössä vaaditaan paljon jos aikoo pitää paikkansa. Asiantuntijat saattavat hyvinkin päästä helpolla, on niitä täälläkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas elämä helpottui paljon kun muutettiin ok-taloon. Ei enää roskien viemistä 7 kerrosta alaspäin ja aivan pänvastaiseen suuntaan kuin koskaan käy kulkureitti. Ei odottelua että milloinhan piha hiekoitetaan/kolataan parkkipaikka. Ei enää miljoonaa avainta, eikä avaimen kaivamista joka ikiseen paikkaan johon haluaa mennä: Alaoveen,kotioveen, kellarin oveen, kanakopin oveen, pesutupaan, kuivaushuoneeseen, varastoon, saunatiloihin, lämmitystolppaan. Ei enää oman auton ympäriltä kolaamista, ei sitä että naapuri jättää auton niin kylkeen että joutuu mennä vänkärin puolelta sisään. Ei typerästi käytettäviä ajastinkelloja auton lämmittämiseen. Ei enää hijaisuusaikoja, ei naapuria kuuntelemassa oven takana. Ei kyttäämistä, ei pakkomoikkailuja valittavien ihmisten kanssa. Ei hankalia tuuletusparvekekäytäntöjä, tai vaihtoehtoisesti röökin savua omassa olohuoneessa kun alakerran naapuri sauhuttelee parvekkeellaan. Ei naapurien vesimaksuja, kun itse maksaa vain oman käytön.
Kotiin tullessa auto talliin, ei ole lämmitetty, mutta ei tarvi skrapata, ja talvellakin on talli nollassa.
Lumityöt on pari lykkäystä silloin tällöin, ja pihan hoitoon menee puoli tuntia viikossa kesälläkin.
Meillä on vain kaksi avainta kerrostalossa, toinen on kotiavain ja toinen käy kaikkiin muihin oviin.
Lisäksi on oma autotalli. Vesi- ja lämmityskulut menevät oman käytön mukaan.
Päälle vielä mukavat ja hiljaiset naapurit.
Helppo ei ole sama kuin onnellinen ap. On työttömän elämäkin teoriassa helppoa, mutta jos kokeilet se on pelkkää p.... ja myös erittäin stressaavaa, yksinäisyys halveksunta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.
Asut ilmeisesti vuokrakolhoosissa. En ole ikinä moista elämää naapurissa nähnyt vaikka olen ikäni asunut kerrostalossa ja suuren osan aikaa Itä-Hgissä omistusasunnossa.
Sehän on oma asia millaisen ammatin ja asuinpaikan valitsee jos nyt on varaa valita. Itse en ole kiinnostunut puutarhanhoidosta tms joten kerrostalo palvelujen lähellä sopii minulle. Samoin työ, jota ei tarvitse ajatella vapaalla.
Juurikin sellaisessa, ja kaikki tuo on nähty ja koettu ja päälle paljon pahempaakin - ihminen ei lie tarkoitettu elämään toisen seinänaapurissa. Itsekään en ole kiinnostunut pihanhoidosta ja jos asuisin omakotitalossa en sellaista tekisi enempää kuin olisi ihan pakko.
En enää ihmettele miksi suomi on täynnä betonikuutioita kun ihmiset sellaisessa elämisestä kerran pitävät niin paljon kuin täällä antavat ymmärtää. Olen äimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.
Minä muutin omakotitalolähiöstä kerrostalon ylimmän kerroksen rauhaan. Ei kuulu liikenne, ei naapurit kiitos hyvän äänieristyksen.
Omakotitalossa riepo naapurinlapset tramppiksella välillä 07-23 aina joku siellä kirkumassa. Sirkkeli huusi ( yks teki polttopuut itselleen ja ilmeisesti miljoonalle muulle) ruohonleikkurit, lehtipuhaltimet. Aina oli joku kyttäämässä ootko leikannut pensasaidan, mihis oot nyt lähössä, kuka sul on kylässä. Ja sit ne kaikki ekstramaksut ja loputtomat pihahommat. Ikinä enää en mee omakotitaloon.
Omaa rauhaa kaipaavan kannattaa ostaa/rakentaa talo muualle kuin kaupunkien "postimerkkitonteille". Meillä esim. vain yksi rajanaapuri, eikä talot ns. kylki kyljessä. Silti vain 15 km matkaa suuren kaupungin keskustaan.
Vuosien kokemus asumisesta kerros--ja rivitaloissa, mutta missään ei ole ollut tällaista omaa rauhaa. Nautin!
Mahdan ymmärtää ja olen tehnyt ratkaisuja ja luopumisia elämässäni. Olen sairastanut vaikeita sairauksia ja ymmärsin että elämä on rajallista ja haluan käyttää jäljellä olevan aikani siihen mikä on tärkeää.
En voi ymmärtää miksi joku haluaa asua omakotitalossa tai edes rivarissa. Omakotitalo tai maaseutu ei ole takuu rauhallisista yöunista, ennemmin se riippuu paikasta. Omakotitalonkin vieressä voi mopopojat ajaa rallia 4 kk vuodessa yöt läpeensä yms.. Kerrostalossa voi sentään valita sisäpihan jolloin ei tarvitse kärsiä melusta. Minusta on ihanaa asua kerrostalossa, paitsi silloin kun naapuri tupakoi parvekkeella. Onneksi näitä sattuu harvoin. Minulla on kaunis kerrostaloasunto asotalosta, täällä on rauhallista, kaunis piha ja kaunis ympäristö luontoineen ja meri ympärillä. Maksan asumisesta todella vähän asumistuen jälkeen. En kerää mitään materiaalista enkä halua omistaa, möin kesämökinkin pois, halusin käyttää aikani muuhun kuin mökin hoitamiseen. Lopetin opettajan työt ja vaihdoin työhön jossa ei ole raskaat vastuut ja ei josta työt eivät seuraa kotiin. Teen myöskin vain osa-aikaista työtä, jotta saan sen verran tuloja että pärjään. En tuhlaa. Aika on arvokkaampaa minulle kuin raha.
Haluan käyttää vapaa-aikani siihen mikä on oikeasti tärkeää, eli harrastukseni. Harrastan kunnianhimoisesti ja tavoitteellisesti liikuntaa ja taiteiden tekemistä. Ne vievät kaiken vapaa-aikani, esimerkiksi yhden taideteoksen tekeminen saattaa viedä kymmeniä kokonaisia työpäiviä, sekä saatan harjoitella lajejani tuntikausia päivässä. Omakotiasujien ja maalaisten mielestä olen laiska kun en tee mitään "oikeaa" kuten lumenluontia tai remonttia ja minua halveksitaan. Voisinhan minäkin halveksia niitä joilla ei ole taitoa luoda taidetta tai kärsivällisyyttä ja ahkeruutta opiskella ja hioa tanssitaitojaan vuosikausia. Olen tyytyväinen että minulla ei ole mitään ylimääräistä elämässäni, en halua hukata kallisarvoista aikaana turhaan.
Myös lapset jäivät tekemättä, syystä tai toisesta. Eipähän mene niihinkään aikaa tai rahaa.
Elämässäni on silti toisenlaisia vaikeuksia joista tavallisella ihmisellä ei ole tietoakaan ja siksi elämäni näyttää helpolta heidän silmissään. Mutta enpä viitsi niistä nyt alkaa valittamaan.
Itselläni on se periaate, että kun makaan kuolinvuoteellani ja katson elämääni taaksepäin, elinkö täyttä elämää, sainko jotain tärkeää aikaiseksi vai kadunko että jätin jotain tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peukutukset 10 vs 62 tällä hetkellä. Samassa suhteessa on kenties vastuullisempia töitäkin tekeviä.
Ne, jotka eivät sitä koe, eivät tule ikinä sitä ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.
Asut ilmeisesti vuokrakolhoosissa. En ole ikinä moista elämää naapurissa nähnyt vaikka olen ikäni asunut kerrostalossa ja suuren osan aikaa Itä-Hgissä omistusasunnossa.
Sehän on oma asia millaisen ammatin ja asuinpaikan valitsee jos nyt on varaa valita. Itse en ole kiinnostunut puutarhanhoidosta tms joten kerrostalo palvelujen lähellä sopii minulle. Samoin työ, jota ei tarvitse ajatella vapaalla.Juurikin sellaisessa, ja kaikki tuo on nähty ja koettu ja päälle paljon pahempaakin - ihminen ei lie tarkoitettu elämään toisen seinänaapurissa. Itsekään en ole kiinnostunut pihanhoidosta ja jos asuisin omakotitalossa en sellaista tekisi enempää kuin olisi ihan pakko.
En enää ihmettele miksi suomi on täynnä betonikuutioita kun ihmiset sellaisessa elämisestä kerran pitävät niin paljon kuin täällä antavat ymmärtää. Olen äimänä.
On kerrostaloja ja kerrostaloja. Asun kattohuoneistossa isoine terasseineen eikä tosiaankaan ole seinänaapureita häiritsemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei tässä marttyyrin kruunua kiilloteta, vaan nostettiin asia keskusteluun. "
Juu, eipä tietenkään. :D Ihan muuten vain aloittaja huokailee dramaattisesti: "Ja kun kaiken tämän päällee niittaa normaalin lapsiperhearjen, niin ei oikeasti ole aikaa enää mihinkään.
Ja joo, itse olen elämäntapani valinnut. Mutta ei tämä helpolla tule."
Ah ja voi. Mutta eipä tässä mitään marttyyreja olla tai muuten uhrimielellä mennä, tietenkään. Ihan väärin nyt AV:lla ymmärretään aloittajan Raskas Ja Vaativa Elämä... :D
Eihän sille mitään voi, että olet valinnut väärin. Toiset viihtyvät natisematta omakotitalossa ja toiset eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkoinen marttyyri tää ap. Ootpa tehnyt huonoja valintoja.
Itse olen työorientoitunut, lapseton kerrostaloasuja ja erittäin tyytyväinen valintoihini.
Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Ei minun elämäni ole tuollaista vaikka asunkin omakotitalossa. Kesäkuussa istutin muutamat kesäkukat ja laitoin pehmusteet terassille, sen jälkeen olen vain kastellut kukkia sillointällöin 🤔 en aio edes haravoida tänävuonna, joskus haravoin koska pidän siitä, mukavaa rentoa ulkoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peukutukset 10 vs 62 tällä hetkellä. Samassa suhteessa on kenties vastuullisempia töitäkin tekeviä.
Ne, jotka eivät sitä koe, eivät tule ikinä sitä ymmärtämään.
No siirry kaupankassalle, ei tarvi kotona miettiä työasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.
Asut ilmeisesti vuokrakolhoosissa. En ole ikinä moista elämää naapurissa nähnyt vaikka olen ikäni asunut kerrostalossa ja suuren osan aikaa Itä-Hgissä omistusasunnossa.
Sehän on oma asia millaisen ammatin ja asuinpaikan valitsee jos nyt on varaa valita. Itse en ole kiinnostunut puutarhanhoidosta tms joten kerrostalo palvelujen lähellä sopii minulle. Samoin työ, jota ei tarvitse ajatella vapaalla.Juurikin sellaisessa, ja kaikki tuo on nähty ja koettu ja päälle paljon pahempaakin - ihminen ei lie tarkoitettu elämään toisen seinänaapurissa. Itsekään en ole kiinnostunut pihanhoidosta ja jos asuisin omakotitalossa en sellaista tekisi enempää kuin olisi ihan pakko.
En enää ihmettele miksi suomi on täynnä betonikuutioita kun ihmiset sellaisessa elämisestä kerran pitävät niin paljon kuin täällä antavat ymmärtää. Olen äimänä.
On kerrostaloja ja kerrostaloja. Asun kattohuoneistossa isoine terasseineen eikä tosiaankaan ole seinänaapureita häiritsemässä.
Toisilla se vain käy hyvä munkki näiden kanssa. Olen itsekin asunut rauhallisessa kerrostaloasunnossa joskus, mutta en aio enää luottaa sokeasti tuuriin näiden kanssa. Ihmiset kun ovat mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Mahtoiko kukaan lukea otsikkoa? Tuskin. Kysyin, mahdatteko ymmärtää miten helppoa tuollainen elämäntapa on?
Tietysti ymmärrän, siksihän sen elämäntavan olen valinnut. En ikipäivänä olisi valinnut sinun elämäntapaasi, olen hyvin onnellinen omasta helposta elämästäni.
Tuo elämäntyyli palkitsee vanhempana. Sillä asenteella minäkin menin nuorena. Omaisuutta on karttunut ja hyvä eläke tulossa, vaikka olenkin viimeiset viisi vuotta tehnyt kevyempiä hommia.
On niin mukavaa päästä pian eläkkeelle, jolloin alkaa todellinen elämästä nauttiminen!
M62
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peukutukset 10 vs 62 tällä hetkellä. Samassa suhteessa on kenties vastuullisempia töitäkin tekeviä.
Ne, jotka eivät sitä koe, eivät tule ikinä sitä ymmärtämään.
No siirry kaupankassalle, ei tarvi kotona miettiä työasioita.
Ei tarvitse. Mietin mielelläni työasioita myös vapaa-ajalla. Työni ei ole "perseestä", mutta syö toki voimia.
Et selvästikään ymmärrä AP:n ajatuksia. Kuten sanoin, et tule ikinä ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.
Asut ilmeisesti vuokrakolhoosissa. En ole ikinä moista elämää naapurissa nähnyt vaikka olen ikäni asunut kerrostalossa ja suuren osan aikaa Itä-Hgissä omistusasunnossa.
Sehän on oma asia millaisen ammatin ja asuinpaikan valitsee jos nyt on varaa valita. Itse en ole kiinnostunut puutarhanhoidosta tms joten kerrostalo palvelujen lähellä sopii minulle. Samoin työ, jota ei tarvitse ajatella vapaalla.Juurikin sellaisessa, ja kaikki tuo on nähty ja koettu ja päälle paljon pahempaakin - ihminen ei lie tarkoitettu elämään toisen seinänaapurissa. Itsekään en ole kiinnostunut pihanhoidosta ja jos asuisin omakotitalossa en sellaista tekisi enempää kuin olisi ihan pakko.
En enää ihmettele miksi suomi on täynnä betonikuutioita kun ihmiset sellaisessa elämisestä kerran pitävät niin paljon kuin täällä antavat ymmärtää. Olen äimänä.
On kerrostaloja ja kerrostaloja. Asun kattohuoneistossa isoine terasseineen eikä tosiaankaan ole seinänaapureita häiritsemässä.
Toisilla se vain käy hyvä munkki näiden kanssa. Olen itsekin asunut rauhallisessa kerrostaloasunnossa joskus, mutta en aio enää luottaa sokeasti tuuriin näiden kanssa. Ihmiset kun ovat mitä ovat.
Aivan niin, myös omakotitaloissa. Ei sielläkään ole varmaa, etteikö naapuriin osu kirkuva kuuden lapsen perhe tai jotain muita häiriköitä. Ja niitä ei saa edes kuriin millään säännöillä, koska se kuuluisa oma tupa oma lupa. Paitsi tietysti jos haluaa asua jossain korvessa 10 km lähimmistä naapureista.
Tiesitkö, että auto kärsii siitä, jos laitat sen joka päivä talliin? Ei auton pinnat pidä jatkuvasta sulaminen - jäätyminen - sulaminen -jäätyminen- sulaminen rumbasta.