Mahdatteko te kerros- tai rivitalossa asuvat perustyöläiset tietää miten helppoa teidän elämä on?

Minulla jäi pointtisi epäselväksi. No, vastaan silti. Kerrostalossa asun, enkä pois halua. Työni on vastuullista, ja usein teen töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin kotoa käsin. En halua omakotitaloa, juuri noista mainitsemistasi syistä. Ehdin siis kotitöiden ja lasten harrastusten ym. lisäksi myös harrastaa itse. Valitsin näin, hyvä on olla.

Kerrostaloasuminen ei ole valinta vaan pakko. 

Siitä omakotitalo asumisestakin voi tehdä helpompaa niillä omilla valinnoilla. Me ollaan ainakin rakennettu helppo hoitoinen koti ja ympäristö. Robotti hoitaa ruohon ja imuroinnin. Siivoja siivoaa kodin, talkkari hoitaa auraukset, yms nikkaroinnin. 

Aiemmin haaveilin itse omakotitaloelämästä jossain syrjemmässä. Nykyään olen ihastunut elämään luhtitalossa kaupungin laidalla järven lähellä. Kun työt eivät vie kaikkea vapaa-aikaa, voi nauttia lähes takapihalta lähtevistä ulkoilureiteistä ja laduista. Lasten kanssa pääsee halutessaan milloin vain isoon leikkipuistoon, jossa on aikuisellekin kuntoiluvälineitä. Lapset voi päästää yksinkin liikkumaan kavereiden kanssa. Tai voi lähteä lähes takapihalta luontopolulle, hiihtämään tai uimaan, jopa avantouimaan. Bussillakin pääsee kaupunkiin nopeasti, joten kaikki kaupungin tarjonta on jatkuvasti lähellä. Kotona voi keskittyä sisustamiseen, käsitöihin, mihin ikinä haluaakaan. Naapurit ovat ihania ja hoidamme pihaa yhdessä ja pidämme grilli-iltoja.

Nykyään tuntisin itseni yksinäiseksi muualla. Omakotitaloelämä olisi kivaa tarpeeksi lähellä kaupunkia ja koulua jollain pikkualueella ja talossa, jossa ei olisi jatkuvasti jotain hommaa, josta ei itse nauttisi.

Kyllä ne täytymiset ja pitämiset lähtee ihan sieltä omasta päästä, omien korvien välistä.

Joskus ja joidenkin pitää vain sitä taivasosuuttaan lunastaa niin kovalla tekemisellä että jaksamisen rajat tulee vastaan.

Kannattaa miettiä mitä itse tarvitsee ja haluaa.

Jos haluaa olla keskijohtoa ja päättävässä asemassa panostusta ja yritystä pitää monesti olla enemmän kuin 8-16.  Jos vähempi riittää mahtuu työ noin 7,5h päivään.

Jos haluaa asua omakotitalossa sen hoidossa on hommaa tai sitten pitää hoidattaa asiat jollakin muulla kuten muissa asumismuodoissa kuten taloyhtiöissä.

Mieti. Mieti missä puitteissa ja millä tavalla sinulla on materiaa riittävästi. 

Haetko tyytyväisyyttä ja kohtuullista jaksamista, kenties jopa onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Menee töihin, tulee töistä, työt jää työpaikalle (noin valtaosalla ihmisistä). Kotona ehkä hieman siivousta ja ruuanlaittoa ym. peruskotitöitä. Aikaa jää vaikka mihin.

Elämä on aivan toisenlaista, kun on vastuullinen työ, jota on yleensä pakko jatkaa myös kotona. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan, viikonloppuisin pitää rakentaa pari esitystä, tutkia eri vaihtoehtoja, valmistella palavereja ja muuta työhön liittyvää. Ja toisenlaista on myös asuminen omakotitalossa, jossa koko ajan pitää tehdä jotakin. Meillä vielä lopputarkastuskin tekemättä, on vielä monenlaista hommaa sisällä ja ulkona. Pitää rakentaa pihaa, tehdä terassi loppuun, istuttaa aitakasveja, rakentaa hyllyt varastoon ja muuta "pientä".

Ja kun kaiken tämän päällee niittaa normaalin lapsiperhearjen, niin ei oikeasti ole aikaa enää mihinkään.

Ja joo, itse olen elämäntapani valinnut. Mutta ei tämä helpolla tule.

Miksi ette vaan palkkaa jota kuta tekemään tuota kaikkea? Vaativan työn palkka ei riitä ulkoupuoliseen apuun?

Vierailija kirjoitti:

Menee töihin, tulee töistä, työt jää työpaikalle (noin valtaosalla ihmisistä). Kotona ehkä hieman siivousta ja ruuanlaittoa ym. peruskotitöitä. Aikaa jää vaikka mihin.

Elämä on aivan toisenlaista, kun on vastuullinen työ, jota on yleensä pakko jatkaa myös kotona. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan, viikonloppuisin pitää rakentaa pari esitystä, tutkia eri vaihtoehtoja, valmistella palavereja ja muuta työhön liittyvää. Ja toisenlaista on myös asuminen omakotitalossa, jossa koko ajan pitää tehdä jotakin. Meillä vielä lopputarkastuskin tekemättä, on vielä monenlaista hommaa sisällä ja ulkona. Pitää rakentaa pihaa, tehdä terassi loppuun, istuttaa aitakasveja, rakentaa hyllyt varastoon ja muuta "pientä".

Ja kun kaiken tämän päällee niittaa normaalin lapsiperhearjen, niin ei oikeasti ole aikaa enää mihinkään.

Ja joo, itse olen elämäntapani valinnut. Mutta ei tämä helpolla tule.

Huomaa, että näet asiat vain omalta kannaltasi. Sitä sanotaan tyhmyydeksi.

Ymmärrän tunteesi. Itse olen "päättömästi" vain ajautunut tähän lapsiperhearkeen. Sen verran eroaa sinusta että halusimme pienen paritalonpuolikkaan ettei tuota työmäärää olisi niin järjettömästi.

Tuntuu uskomattomalta kun kuuntelee työkaverini elämää. Hän on sinkku ja asuu tyylikkäästi uudessa kerrostalossa. Hän vain yksinkertaisesti nauttii elämästä. Minä raadan, hän nauttii. Paska mäihä kävi itelle..

Pikkukunnissa lähes kaikki asuvat omakotitaloissa, ne duunaritkin. Ei ole mikään varallisuuden merkki. Ja Helsingissä monet erittäin hyvätuloisetkin asuvat kerrostalossa.

Itse asun kerrostalossa juuri sen vuoksi, että en jaksa omakotitaloon liittyviä jatkuvia puuhasteluja, on sekin koettuna. Meillä on täällä oikein rauhallista, ei häiriöitä ollenkaan.

Ihmetyttää kovasti miksi ap valinnut tuollaisen elämäntavan, jos on noin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei tästä nyt ottanut selvää, että oletko sinä tyytyväinen elämääsi vai et. Ja mollaatko toisten valintoja vai oletko niistä kateellinen.

Kirjoituksensa perusteella hän on ilmeisesti liian haasteellisessa työssä. Monet ovat.

Olisi varmaan helpompaa asua helpommin hoidettavassa kodissa ja/tai palkata henkilökuntaa tekemään kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.

Missäköhän sä mahdat asua? Ei meidän kerrostalossa ainakaan tuollaista ole. Vähän liiankin hiljaista.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Ja arvostan elämääni ja olen kiitollinen.

Asumme siis pienkerrostalossa ihan keskustassa. Kiva sisäpiha, oma terassi, mukavat naapurit ja hyvin hoidettu taloyhtiö.

Ei tarvitse murehtia jos on vaikka reissussa kun tietää että naapurit huolehtii talosta.

Ja ei edes tarvitse käydä töissä kun talous on niin ok ilmankin. Pääomatuloja. Ei tukia.

Meillä on tilava kolmio terrasseineen keskustassa. Emme edes harkinneet omakotitaloa vaikka varaa siihen olisi. 

Samoin naapureiden kanssa pidämme silmällä toistemme asuntoja loma-aikoina. 

Mieheni kanssa olemme erittäin hyväpalkkaisissa töissä, mutta minulla ei ole stressiä kuten miehelläni. 

Hän kyllä joutuu miettimään töitä viikonloppuisinkin.

Olen kyllä äärettömän onnellinen helposta ja mukavasta elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasuminen ei ole valinta vaan pakko. 

Omakotiasuminen olisi pahin painajaiseni. Ei ole mitään mielenkiintoa taloon, pihaan, eikä mihinkään mikä niihin liittyy. 

Heh, juuri sellaisia kommentteja kuin odotinkin. AV ei petä! 

Ei tässä marttyyrin kruunua kiilloteta, vaan nostettiin asia keskusteluun. Vaan se menikin sitten minun elämäntapani ja kirjoitukseni haukkumiseksi. Yllätys.

Mahtoiko kukaan lukea otsikkoa? Tuskin. Kysyin, mahdatteko ymmärtää miten helppoa tuollainen elämäntapa on? Kun niin monet valittaa ja vinkuu kun on kotitöitä, pitää käydä töissä, pitää viedä lapset hoitoon, pitää sitä ja tätä ja tota. Halusin korostaa sitä, että kun asuu taloyhtiössä, ei ole huolta talon kunnossapidosta, ja kun on ns. rivityöläinen, ei työt tule kotiin. 

Meillä kaikilla perheenäideillä on samat asiat hoidettavana. Rikkaat voivat ulkoistaa työt, mutta me muut joudumme hoitamaan asiat itse. 

Ja jos valitsee okt:n, se vaatii todella paljon, enemmän kuin taloyhtiössä asuvat yleensä osaavat kuvitellakaan. Ja jos haluaa vastuullisen työn, se vaatii myös veronsa, siis rahan lisäksi henkisen ja ajallisen ison veron. 

No mutta liian vaikea asia täällä keskusteltavaksi :) 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.

Asut ilmeisesti vuokrakolhoosissa. En ole ikinä moista elämää naapurissa nähnyt vaikka olen ikäni asunut kerrostalossa ja suuren osan aikaa Itä-Hgissä omistusasunnossa.

Sehän on oma asia millaisen ammatin ja asuinpaikan valitsee jos nyt on varaa valita. Itse en ole kiinnostunut puutarhanhoidosta tms joten kerrostalo palvelujen lähellä sopii minulle. Samoin työ, jota ei tarvitse ajatella vapaalla.

"Vastuullinen työ, jota on pakko jatkaa kotona"

Sulla on nyt käynyt tällainen juttu: Olet tehnyt töitä niin vähän aikaa, että kuvittelet vielä olevasi jotenkin tärkeä. Kun teet 20v vielä lisää, niin se kuvitelma lähtee. Sen jälkeen elämä on paljon helpompaa, ja aikaa jää moneen asiaa.

-nimimerkillä 20v asiantuntijana hyvällä palkalla, ilman stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei tästä nyt ottanut selvää, että oletko sinä tyytyväinen elämääsi vai et. Ja mollaatko toisten valintoja vai oletko niistä kateellinen.

Ehkä AP ihan vaan esitti toteamuksen. Ei kaikki ole aina pilkkaamista, kateutta ja/tai hehkutusta.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasuminen ei ole valinta vaan pakko. 

Niin, sinun mielestäsi.

Olen asunut kerros-, omakoti- ja rivitalossa. Kerrostalo on ehdoton suosikkini, koska haluan asua korkealla ja nauttia maisemista.

Mulla taas elämä helpottui paljon kun muutettiin ok-taloon. Ei enää roskien viemistä 7 kerrosta alaspäin ja aivan pänvastaiseen suuntaan kuin koskaan käy kulkureitti. Ei odottelua että milloinhan piha hiekoitetaan/kolataan parkkipaikka. Ei enää miljoonaa avainta, eikä avaimen kaivamista joka ikiseen paikkaan johon haluaa mennä: Alaoveen,kotioveen, kellarin oveen, kanakopin oveen, pesutupaan, kuivaushuoneeseen, varastoon, saunatiloihin, lämmitystolppaan. Ei enää oman auton ympäriltä kolaamista, ei sitä että naapuri jättää auton niin kylkeen että joutuu mennä vänkärin puolelta sisään. Ei typerästi käytettäviä ajastinkelloja auton lämmittämiseen. Ei enää hijaisuusaikoja, ei naapuria kuuntelemassa oven takana. Ei kyttäämistä, ei pakkomoikkailuja valittavien ihmisten kanssa. Ei hankalia tuuletusparvekekäytäntöjä, tai vaihtoehtoisesti röökin savua omassa olohuoneessa kun alakerran naapuri sauhuttelee parvekkeellaan. Ei naapurien vesimaksuja, kun itse maksaa vain oman käytön. 

Kotiin tullessa auto talliin, ei ole lämmitetty, mutta ei tarvi skrapata, ja talvellakin on talli nollassa.

Lumityöt on pari lykkäystä silloin tällöin, ja pihan hoitoon menee puoli tuntia viikossa kesälläkin.

Ap:n kuvailema elämäntapa olisi mulle painajainen, mutta hyvä, jos ap pitää siitä. Ei se elämäntapa ole muita parempi tai huonompi. Monet varmaan ajattelee, että itsellä on keskimäärin vaikeampaa kuin muilla ja että itse tekee keskimäärin enemmän kuin muut. Myös ap tuntuu elävän tuon kuplan sisällä, mutta tunteepahan itsensä tärkeäksi.