Mahdatteko te kerros- tai rivitalossa asuvat perustyöläiset tietää miten helppoa teidän elämä on?
Menee töihin, tulee töistä, työt jää työpaikalle (noin valtaosalla ihmisistä). Kotona ehkä hieman siivousta ja ruuanlaittoa ym. peruskotitöitä. Aikaa jää vaikka mihin.
Elämä on aivan toisenlaista, kun on vastuullinen työ, jota on yleensä pakko jatkaa myös kotona. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan, viikonloppuisin pitää rakentaa pari esitystä, tutkia eri vaihtoehtoja, valmistella palavereja ja muuta työhön liittyvää. Ja toisenlaista on myös asuminen omakotitalossa, jossa koko ajan pitää tehdä jotakin. Meillä vielä lopputarkastuskin tekemättä, on vielä monenlaista hommaa sisällä ja ulkona. Pitää rakentaa pihaa, tehdä terassi loppuun, istuttaa aitakasveja, rakentaa hyllyt varastoon ja muuta "pientä".
Ja kun kaiken tämän päällee niittaa normaalin lapsiperhearjen, niin ei oikeasti ole aikaa enää mihinkään.
Ja joo, itse olen elämäntapani valinnut. Mutta ei tämä helpolla tule.
Kommentit (112)
No juu, itse olet valinnut, mutta silti ihmettelen, miksi olet valinnut noin. Millä ihmeen ajalla ajattelit siellä terassilla istuskella :) Ehkä ne lapsetkin voisivat pitää enemmän äidistä, jolla on aikaa olla heidän kanssaan, eikä "niitata lapsiperhearkea". Olisitko itse ihastunut lapsena siitä, kuinka tehokkaasti vanhempasi tykittivät eteenpäin lapsiperhearkea? Toki jotkut ihmiset kaipaavat enemmän toimintaa ja säpinää, jotkut ovat enemmän niitä hissuttelijoita, mutta en ymmärrä tuollaista salaylpeilyä sillä, kuinka hemmetin aikaansaava ja tärkeä ihminen on. Jos olet valinnut noin täydestä sydämestäsi, niin nauti siitä, älä hoe miten vaikea elämäntapasi on.
Luojan kiitos me saamme itse valita elämäntapamme. Minun ei onneksi pidä ajatella työasioita työajan ulkopuolella, ei pidä tehdä pihatöitä eikä remontteja eikä paljon kotitöitäkään. Sen sijaan minä saan käyttää vapaa-aikani harrastuksiini, matkustamiseen, lukemiseen ynnä muuhun mukavaan. Ja tulee ihan helpolla.
Valintoja, valintoja, valintoja...
Oma valinta. Ei sinunkaan ole pakko. Totea, että on burnout , hae saikkua ja ala syljeskellä kattoon. Kenenkään ei ole pakko myöskään asua omakotitalossa jos se on niin vaikeaa.
Pitää, pitää, pitää. Kuka käskee. Mieti vähän tarkemmin valintojasi, ubersäälittävää syyllistää tai kadehtia muita. Ja olen itse samassa tilanteessa, en vaihtais
Ota hetki aikaa itsellesi, olet ansainnut sen. Käytä se tuokioon vessassa. Vähitellen se kusi häviää sieltä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.
Minä muutin omakotitalolähiöstä kerrostalon ylimmän kerroksen rauhaan. Ei kuulu liikenne, ei naapurit kiitos hyvän äänieristyksen.
Omakotitalossa riepo naapurinlapset tramppiksella välillä 07-23 aina joku siellä kirkumassa. Sirkkeli huusi ( yks teki polttopuut itselleen ja ilmeisesti miljoonalle muulle) ruohonleikkurit, lehtipuhaltimet. Aina oli joku kyttäämässä ootko leikannut pensasaidan, mihis oot nyt lähössä, kuka sul on kylässä. Ja sit ne kaikki ekstramaksut ja loputtomat pihahommat. Ikinä enää en mee omakotitaloon.
Ap, ei tästä nyt ottanut selvää, että oletko sinä tyytyväinen elämääsi vai et. Ja mollaatko toisten valintoja vai oletko niistä kateellinen.
Taidat asua jossain urpokuplassa kun kuvittelet että sinulla ainoastaan on vaikeaa. Vaikea uskoa että joku, jolla on vastuullinen työ, kirjoittaisi tuollaista paskaa.
Eli piti päästä kehumaan itseä, ja lopussa esittää ettei muka kehu?
Tiedän. Ja arvostan elämääni ja olen kiitollinen.
Asumme siis pienkerrostalossa ihan keskustassa. Kiva sisäpiha, oma terassi, mukavat naapurit ja hyvin hoidettu taloyhtiö.
Ei tarvitse murehtia jos on vaikka reissussa kun tietää että naapurit huolehtii talosta.
Ja ei edes tarvitse käydä töissä kun talous on niin ok ilmankin. Pääomatuloja. Ei tukia.
Jos olisi autokatos vielä, niin yhtyisin ap:n kanssa. Talvella on helvettiä ilman autotallia.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.
Sinä olet asunut mielenkiintoisissa kerrostaloissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi autokatos vielä, niin yhtyisin ap:n kanssa. Talvella on helvettiä ilman autotallia.
Yhtyisitkö siellä autokatoksessa?
Nimenomaan vaativan ja sitovan työn vastapainoksi olemme halunneet asumisessa päästä mahdollisimman helpolla. Toki olisi ulospäin hienomman näköiset kulissit jos olisi rakentanut omakotitalon, mutta päätimme ennemminkin valita käytännöllisyyden ja ostimme rivitalo-osakkeen, jossa huoltoyhtiö hoitaa kaiken mahdollisen. Rividuunarina olisin ehkä voinut omakotitalon halutakin, mutta oikeissa kohdissa pitää pystyä tekemään järkeviä valintoja jotta saa elämästään mielekkään.
Vierailija kirjoitti:
Menee töihin, tulee töistä, työt jää työpaikalle (noin valtaosalla ihmisistä). Kotona ehkä hieman siivousta ja ruuanlaittoa ym. peruskotitöitä. Aikaa jää vaikka mihin.
Elämä on aivan toisenlaista, kun on vastuullinen työ, jota on yleensä pakko jatkaa myös kotona. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan, viikonloppuisin pitää rakentaa pari esitystä, tutkia eri vaihtoehtoja, valmistella palavereja ja muuta työhön liittyvää. Ja toisenlaista on myös asuminen omakotitalossa, jossa koko ajan pitää tehdä jotakin. Meillä vielä lopputarkastuskin tekemättä, on vielä monenlaista hommaa sisällä ja ulkona. Pitää rakentaa pihaa, tehdä terassi loppuun, istuttaa aitakasveja, rakentaa hyllyt varastoon ja muuta "pientä".
Ja kun kaiken tämän päällee niittaa normaalin lapsiperhearjen, niin ei oikeasti ole aikaa enää mihinkään.Ja joo, itse olen elämäntapani valinnut. Mutta ei tämä helpolla tule.
Elämä on valintoja. Joten miksi ihmeessä avaudut marttyyrimaisesti omista valinnoistasi?
Huonosti omaa työtään organisoinut ihminen jatkaa työntekoa vapaa-ajalla.
. Ehkä sunkaan ei ois kannattanut koittaa haukata isompaa palaa kuin oikeasti kykenet hoitamaan?
Itse harrastan sijoittamista ja pidän omistamiini yhtiöihin perehtymistä harrastuksena. Osto-ja myyntitoimeksiantoihin ei monta minuuttia kuukaudessa mene mutta tuotot kattavat pian jo 25% kikuista.Mieluummin laitan rahani pörssiin kuin ok-taloon.
Terkuin perusduunari-harrastajasijoittaja rivitalosta.
En ota kantaa noihin työasioihin, mutta omakotitalo-kerrostalon myönnän. Mies "pakotti" omilla valinnoillaan muuttamaan omakotitaloon kerrostalosta. Ehkä olisi silloin pitänyt erota - olin tuonut jo seurusteluvaiheessa esille, että en ikinä muuta omakotitaloon enää, koska olen lapsena asunut. Vihaan tätä elämää tässä talossa. Jatkuvasti tarvitsee uudistaa jotakin tai korjata ja kaikki aika menee siihen. + Täältä ei ole kävelymatkaa keskustaan...
Okei, en mä tätä vihaa, mutta asuisin paljon mielellään keskustassa kerrostalossa.
Se vähän on sellaista, että jokainen rakentaa itselleen sen sopivan elämän.
Just noita "pieniä" asioita inhoan, ja todennäköisesti niitä ei koskaan tule edes tehtyä, koska niitä on niin paljon. Miksi muutimmekaan omakotitaloon... :(
Mutta ihan yhtälailla ne vastuulliset hommat pyörii kerrostalossa asuvienkin mielessä, että eipä se tästä omakotitalosta johdu. :D
Kerrostaloelämä ainakin on syvältä perseestä: örveltäviä känniläisiä, räksyttäviä koiria, liiveille käyviä linnakundeja, kolistelua, joku huudattaa stereoita. Ei rauhaa, eik hiljaisuutta, ei unta, ei varaa muuttaa pois ja miksi muuttaakaan kun seuraavassa taloyhtiössä naapuriin voi muuttaa jälleen joku mulkku milloin tahansa.