Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyys rajussa laskussa - syynä uupumus - EIPÄ IHME !
21.08.2018 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005798173.html
Ei ihme ettei kukaan halua enää lapsia. Töiden ja perheenäidin/isän roolin yhteensovittaminen mahdoton tehtävä. Joko olet työuupunut tai masentunut.
Unihäiriö jää lapsista päälle jopa pysyvästi.
Olemme päättäneet olla lapseton pariskunta forever.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ugandalainen äiti kasvattaa viisi lasta ja ruokkii heitä juurilla ja toukilla, eikä valita. Suomimamma ei löydä kaupasta lähituotettuluomupersikkasosetta ja elämä on liian raskasta.
Kyllä kyse on kuule vähän isommista asioista. Minulla on kaksi pientä lasta ja töihin menee matkoineen 7.30-16.30 välinen aika. Tämän jälkeen sit kotiin. Työnantaja vaan pidentää työaikaa että varmasti kodin ja perheen yhteensovittaminen on mahdollisimman hankalaa. Ja siihen vielä päälle se, että jos et hoida lapsia kotona, olet huono äiti, ja jos hoidatkin lapsia kotona, olet huono äiti ja kansalainen. Fiksuimmat yritykset ovat jo jollain tasolla tajunneet, että työn JS perheen yhteensovittamisessa kannattaa tulla vastaan, jolloin tuloksena on tuottavampia työntekijöitä, ei loppuunpalaneita ihmisraukkoja.
Jos kikya tarkoitat niin se 6min päivässä ei sun yhteensovitustasi heitä mihinkään suuntaan. Muutenhan ta ei voi yksipuolisesti lähteä rikkomaan työaikalakeja.
Ja sitten perheettömät kollegat joutuu tahtomattaan osallistumaan sun sovitteluihisi. Perheelliset vaatii aina parhaat loma-ajat eikä
suostu joustamaan missään koska ovat onnistuneet lisääntymään. Niinpä perheettömien täytyy joustaa koska eihän niillä voi olla elämää. Näin ollen siitö perheettömästä tulee se loppuunpalanut ihmisraunio ja kaltaisesi itsekkäät paskat vittuilee että mistä se voi olla väsynyt kun ei oo perhettäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... itsemurhatilastojen lisäksi voi vilkaista ihan yleisiä kuolleisuustilastoja. Köyhät elää lyhyemmän elämän. Eli nimenomaan kaikki pitkäaikaistyöttömät eivät ole hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ugandalainen äiti kasvattaa viisi lasta ja ruokkii heitä juurilla ja toukilla, eikä valita. Suomimamma ei löydä kaupasta lähituotettuluomupersikkasosetta ja elämä on liian raskasta.
Kyllä kyse on kuule vähän isommista asioista. Minulla on kaksi pientä lasta ja töihin menee matkoineen 7.30-16.30 välinen aika. Tämän jälkeen sit kotiin. Työnantaja vaan pidentää työaikaa että varmasti kodin ja perheen yhteensovittaminen on mahdollisimman hankalaa. Ja siihen vielä päälle se, että jos et hoida lapsia kotona, olet huono äiti, ja jos hoidatkin lapsia kotona, olet huono äiti ja kansalainen. Fiksuimmat yritykset ovat jo jollain tasolla tajunneet, että työn JS perheen yhteensovittamisessa kannattaa tulla vastaan, jolloin tuloksena on tuottavampia työntekijöitä, ei loppuunpalaneita ihmisraukkoja.
Jos kikya tarkoitat niin se 6min päivässä ei sun yhteensovitustasi heitä mihinkään suuntaan. Muutenhan ta ei voi yksipuolisesti lähteä rikkomaan työaikalakeja.
Ja sitten perheettömät kollegat joutuu tahtomattaan osallistumaan sun sovitteluihisi. Perheelliset vaatii aina parhaat loma-ajat eikä
suostu joustamaan missään koska ovat onnistuneet lisääntymään. Niinpä perheettömien täytyy joustaa koska eihän niillä voi olla elämää. Näin ollen siitö perheettömästä tulee se loppuunpalanut ihmisraunio ja kaltaisesi itsekkäät paskat vittuilee että mistä se voi olla väsynyt kun ei oo perhettäkään
Jaa ei voi? Minusta ainakin joka tonen työnantaja joustattaa työntekijöitään tavalla, joka ei ihan tarkkaan ottaen ole työaikalain mukainen. Ylitöiden ”vapaaehtoisuus” esimerkiksi, ja ne pikkujoustot siinä kun työaika loppuu ja hommia on kesken...
Ja siis totta kai perheettömät joutavat sen verran joustamaan, koska hekin tarvitsevat tulevia veronmaksajia. Pieni työpanos heillä siihen asiaan! Ja siitäkin sitten maristaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
Minä en ole kyllä kokenut noin, vaan enemmänkin niin että vanhemmiltaan ja susaruksiltaan pitäisi sietää kaikkea. Ihminen, joka rajoittaa esim. edellämainittujen suhdetta lapseensa on kummajainen - puhumattakaan välien poikkilaitoista. Näin siis siellä oikeassa elämässä, eikä palstalla. Esimerkiksi yksi ystäväni on miehensä kanssa rajoittanut ihan hyvästä syystä anoppinsa kanssakäymistä heidän lapsen kanssa, ja koko suku painostaa "eikö se nyt voisi edes paria tuntia hoitaa pikku-Irmaa, kun hän niin nauttisi siitä". Ja kun ongelma on siinä, että pikku-Irmalle puhutaan aikuisten ongelmista ja muutenkin sopimattomia.
Itse olen kokenut omien lasten kanssa ongelmaksi sen, ettei apua saa ikinä omaan tarpeeseen tavallaan omilla ehdoilla. Isovanhemmat auttaa omilla ehdoillaan omista haluista lähtien. Aika usein oikeaan tarpeeseen ollaan jouduttu palkkaamaan apua tai maksamaan palvelusta. Vastasyntyneen kanssa tilanne on ollut naurettavimmillaan. Olisin tarvinnut sektion jälkeen kauppa-apua, niin mummo olisi halunnut hoitaa vauvaa sillä välin kun minä kävisin kävellen 2km päässä kaupassa. Kun olisi niiiiiiin ihana hoitaa vauvaa ihan yksin.
Tämä on niin naulan kantaan. Se ei ole apua, että ilmoitetaan lasten tulevan meille ajankohtana x, olkaa hyvä ja järjestäkää. Se on (olisi) apua, että voi pyytää hoitamaan lapsia ajankohtana, jolloin sellaista tarvitaan. Ero on näille suurten ikäluokkien isovanhemmille mahdoton ymmärtää, koska heille myös omat lapset eli lapsenlasten vanhemmat ovat palvelusväkeä, jota hyppyytetään surutta. Heillä ei ole ollenkaan sellaista toimintoa, joka tunnistaisi nuoren perheen omia tarpeita.
Ai että isovanhempien pitäisi unohtaa oma elämä ja perua kaikki omat suunnitelmat jos lapsiperhe sattuu tarvitsemaan apua? Aika itsekästä ajattelua. Ehkä olet jatkuvasti vinkumassa hoitoapua että saat itse omaa voimaantumisaikaa tai muuta nykymuodin mukaista paskaa.
Jokainen hoitaa ensisijaisesti kakaransa itse. Apua saa tarvittaessa pyytää, mutta ei saa loukkaantua jos apua ei juuri sille ajankihdalle ole tarjolla. Isovanhemmillakin saattaa olla oma työ tai harrastukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin vain tietää,miten joku maa on hoitanut työttömyysongelmaa paremmin. Eli mitä Suomi on jättänyt tekemättä verrattuna muualle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ugandalainen äiti kasvattaa viisi lasta ja ruokkii heitä juurilla ja toukilla, eikä valita. Suomimamma ei löydä kaupasta lähituotettuluomupersikkasosetta ja elämä on liian raskasta.
Kyllä kyse on kuule vähän isommista asioista. Minulla on kaksi pientä lasta ja töihin menee matkoineen 7.30-16.30 välinen aika. Tämän jälkeen sit kotiin. Työnantaja vaan pidentää työaikaa että varmasti kodin ja perheen yhteensovittaminen on mahdollisimman hankalaa. Ja siihen vielä päälle se, että jos et hoida lapsia kotona, olet huono äiti, ja jos hoidatkin lapsia kotona, olet huono äiti ja kansalainen. Fiksuimmat yritykset ovat jo jollain tasolla tajunneet, että työn JS perheen yhteensovittamisessa kannattaa tulla vastaan, jolloin tuloksena on tuottavampia työntekijöitä, ei loppuunpalaneita ihmisraukkoja.
Jos kikya tarkoitat niin se 6min päivässä ei sun yhteensovitustasi heitä mihinkään suuntaan. Muutenhan ta ei voi yksipuolisesti lähteä rikkomaan työaikalakeja.
Ja sitten perheettömät kollegat joutuu tahtomattaan osallistumaan sun sovitteluihisi. Perheelliset vaatii aina parhaat loma-ajat eikä
suostu joustamaan missään koska ovat onnistuneet lisääntymään. Niinpä perheettömien täytyy joustaa koska eihän niillä voi olla elämää. Näin ollen siitö perheettömästä tulee se loppuunpalanut ihmisraunio ja kaltaisesi itsekkäät paskat vittuilee että mistä se voi olla väsynyt kun ei oo perhettäkäänJaa ei voi? Minusta ainakin joka tonen työnantaja joustattaa työntekijöitään tavalla, joka ei ihan tarkkaan ottaen ole työaikalain mukainen. Ylitöiden ”vapaaehtoisuus” esimerkiksi, ja ne pikkujoustot siinä kun työaika loppuu ja hommia on kesken...
Sehän on omaa munattomuutta jos jatkuvasti teet pikkujoustoja eli ilmaista työtä. Jos jonain päivänä joustat, jonain toisena kuittaat yliajan takaisin ja lähdet aikasemmin. Ja kyllä ylitöistä saa kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
Minä en ole kyllä kokenut noin, vaan enemmänkin niin että vanhemmiltaan ja susaruksiltaan pitäisi sietää kaikkea. Ihminen, joka rajoittaa esim. edellämainittujen suhdetta lapseensa on kummajainen - puhumattakaan välien poikkilaitoista. Näin siis siellä oikeassa elämässä, eikä palstalla. Esimerkiksi yksi ystäväni on miehensä kanssa rajoittanut ihan hyvästä syystä anoppinsa kanssakäymistä heidän lapsen kanssa, ja koko suku painostaa "eikö se nyt voisi edes paria tuntia hoitaa pikku-Irmaa, kun hän niin nauttisi siitä". Ja kun ongelma on siinä, että pikku-Irmalle puhutaan aikuisten ongelmista ja muutenkin sopimattomia.
Itse olen kokenut omien lasten kanssa ongelmaksi sen, ettei apua saa ikinä omaan tarpeeseen tavallaan omilla ehdoilla. Isovanhemmat auttaa omilla ehdoillaan omista haluista lähtien. Aika usein oikeaan tarpeeseen ollaan jouduttu palkkaamaan apua tai maksamaan palvelusta. Vastasyntyneen kanssa tilanne on ollut naurettavimmillaan. Olisin tarvinnut sektion jälkeen kauppa-apua, niin mummo olisi halunnut hoitaa vauvaa sillä välin kun minä kävisin kävellen 2km päässä kaupassa. Kun olisi niiiiiiin ihana hoitaa vauvaa ihan yksin.
Tämä on niin naulan kantaan. Se ei ole apua, että ilmoitetaan lasten tulevan meille ajankohtana x, olkaa hyvä ja järjestäkää. Se on (olisi) apua, että voi pyytää hoitamaan lapsia ajankohtana, jolloin sellaista tarvitaan. Ero on näille suurten ikäluokkien isovanhemmille mahdoton ymmärtää, koska heille myös omat lapset eli lapsenlasten vanhemmat ovat palvelusväkeä, jota hyppyytetään surutta. Heillä ei ole ollenkaan sellaista toimintoa, joka tunnistaisi nuoren perheen omia tarpeita.
Ai että isovanhempien pitäisi unohtaa oma elämä ja perua kaikki omat suunnitelmat jos lapsiperhe sattuu tarvitsemaan apua? Aika itsekästä ajattelua. Ehkä olet jatkuvasti vinkumassa hoitoapua että saat itse omaa voimaantumisaikaa tai muuta nykymuodin mukaista paskaa.
Jokainen hoitaa ensisijaisesti kakaransa itse. Apua saa tarvittaessa pyytää, mutta ei saa loukkaantua jos apua ei juuri sille ajankihdalle ole tarjolla. Isovanhemmillakin saattaa olla oma työ tai harrastukset
No ottaen huomioon, että minut tuupattiin lapsena isovanhemmille aina, jos vanhemmilla suinkin oli parempaa tekemistä, niin juuri näin. Saisivat vuorostaan kantaa kortensa kekoon tässä dominopalikkaleikissä nimeltä elämä.
Minä en ole mitään järkevää hoitoapua saanut vanhemmiltani ikinä, hyvä jos järkevää hoitoa lapsuudessani. Rusinoita pullasta ovat kyllä olleet poimimassa. Loukkaantuvat, kun meille ei sovi hyppiä heidän systeemien mukaan. Kas kun meidän perheelläkin on omat työt, harrastukset ja huvimme, emmekä todellakaan voi esimerkiksi lähteä töistä kesken päivän käskyn saatuamme viemään lapsia mummeleiden huvitukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis totta kai perheettömät joutavat sen verran joustamaan, koska hekin tarvitsevat tulevia veronmaksajia. Pieni työpanos heillä siihen asiaan! Ja siitäkin sitten maristaan...
Perheetön voi olla myös sellainen joka on itsetehdyt veronmaksajat jo saanut omilleen veroja maksamaan ja jonka pikkulapsiaikana ei ollut puhettakaan siitä että saisi etuoikeuksia koska on lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin syy syntyvyyden laskuun ole se että nykyajan naiset eivät halua harrastaa seksiä (ainakaan miesten kanssa). Milläs siinä sitten lapsia pääsee tulemaan jos toinen on jalat ristissä ja valittaa päänsärkyä illat pitkät.
Nykyajan feministinaiset harrastavat aivan liikaa valtapeliä seksin saralla.
No en yhtään ihmettele, jos pihtaavat. Täältä saa lukea ihan riittämiin miesten valituksia, miten nainen ei suostu aborttiin ehkäisyn petettyä vaan pitää lapsen ja vaatii vielä lapselle elatustukea. Ennen pari meni naimisiin, jos lapsi oli tuloillaan, sitten tehtiin vielä pari lasta lisää.
Olen feministinä ylpeä, että naiset saavat itse päättää seksin harrastamisestaan.
Toivottavasti olet sitäkin mieltä, että jos nainen petoksen kautta hankkiutuu raskaaksi niin hoitakoon itse vastuut haluaimisistaan.
Ehkäisyn pettäminen ei ole petos. Petos ei myöskään ole se, jos nainen joskus unohtaa ottaa pillerin tai ei muista jokaista kertaa, kun maha on ollut ripulilla. Jos miehille olisi e-pillerit, niin kuinka moni nainen luottaisi siihen, että ehkäisy on kunnossa? En minä ainakaan. En luottaisi edes geelitulppiin, mistäs sitä tietää, jos ne ei toimikaan niin kuin pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis totta kai perheettömät joutavat sen verran joustamaan, koska hekin tarvitsevat tulevia veronmaksajia. Pieni työpanos heillä siihen asiaan! Ja siitäkin sitten maristaan...
Perheetön voi olla myös sellainen joka on itsetehdyt veronmaksajat jo saanut omilleen veroja maksamaan ja jonka pikkulapsiaikana ei ollut puhettakaan siitä että saisi etuoikeuksia koska on lapset
Minä ainakin mielelläni joustan pikkulapsiperheiden takia nyt, kun omat lapset ovat jo isompia. Ne vinkujat ovat yleensä lapsettomia, eivät käsitä ollenkaan, että he eivät voi aina olla saamapuolella vaan elämän keskivaiheessa pitää olla se nettomaksaja omalla vuorollaan. Jäänyt joku prinsessavaihe päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän käy tulevaisuudessa, kun ensisynnyttäjien keski-ikä vain nousee. Kun ei riitä etteivät isovanhemmat auta, vaan isovanhemmat ovat autettavia.
Itselläni on jo tämä tilanne, vanhempani sai minut iäkkäänä. Jo alle kolmekymppisenä saanut tapella oikeaa hoitoa muistisairaalle vanhemmalleni. Itselläni on myös pieni lapsi, vuoden ikäinen oli tuolloin.
Joka paikassa oltiin ekana sitä mieltä, että tottahan minä ehdin vanhempaani avustamaan ja juoksemaan paikalle aika kun tarvitaan. Tylysti sai todeta, että minulla on jo täysipäiväinen huollettava, eli taaperoikäinen lapseni. Silti vaan tuntui olevan ajatus, että toki minä siinä ohessa vanhempanikin hoidan.
Eli ei todellakaan olisi ollut toiseen lapseen resursseja.
Sama ongelma on meillä, vaikka alle kolmikymppisenä sain lapset. Olen vielä mennyt ottamaan sellaisen puolison, jolla on ihan yhtä vanhat vanhemmat. Vanhukset yrittävät parhaansa, mutta ikä ja sairaudet tekevät tehtävänsä. Olemme mietiskelleet iltatähden yrittämistä, mutta tiedä sitten. En välttämättä haluaisi, että oma lapseni joutuisi samanlaiseen ruuhkavuosikierteeseen tulevaisuudessa. Tokikin heitä olisi sitten useampi meitä hoitamassa, mikä ehkä keventäisi taakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
Minä en ole kyllä kokenut noin, vaan enemmänkin niin että vanhemmiltaan ja susaruksiltaan pitäisi sietää kaikkea. Ihminen, joka rajoittaa esim. edellämainittujen suhdetta lapseensa on kummajainen - puhumattakaan välien poikkilaitoista. Näin siis siellä oikeassa elämässä, eikä palstalla. Esimerkiksi yksi ystäväni on miehensä kanssa rajoittanut ihan hyvästä syystä anoppinsa kanssakäymistä heidän lapsen kanssa, ja koko suku painostaa "eikö se nyt voisi edes paria tuntia hoitaa pikku-Irmaa, kun hän niin nauttisi siitä". Ja kun ongelma on siinä, että pikku-Irmalle puhutaan aikuisten ongelmista ja muutenkin sopimattomia.
Itse olen kokenut omien lasten kanssa ongelmaksi sen, ettei apua saa ikinä omaan tarpeeseen tavallaan omilla ehdoilla. Isovanhemmat auttaa omilla ehdoillaan omista haluista lähtien. Aika usein oikeaan tarpeeseen ollaan jouduttu palkkaamaan apua tai maksamaan palvelusta. Vastasyntyneen kanssa tilanne on ollut naurettavimmillaan. Olisin tarvinnut sektion jälkeen kauppa-apua, niin mummo olisi halunnut hoitaa vauvaa sillä välin kun minä kävisin kävellen 2km päässä kaupassa. Kun olisi niiiiiiin ihana hoitaa vauvaa ihan yksin.
Tämä on niin naulan kantaan. Se ei ole apua, että ilmoitetaan lasten tulevan meille ajankohtana x, olkaa hyvä ja järjestäkää. Se on (olisi) apua, että voi pyytää hoitamaan lapsia ajankohtana, jolloin sellaista tarvitaan. Ero on näille suurten ikäluokkien isovanhemmille mahdoton ymmärtää, koska heille myös omat lapset eli lapsenlasten vanhemmat ovat palvelusväkeä, jota hyppyytetään surutta. Heillä ei ole ollenkaan sellaista toimintoa, joka tunnistaisi nuoren perheen omia tarpeita.
Ai että isovanhempien pitäisi unohtaa oma elämä ja perua kaikki omat suunnitelmat jos lapsiperhe sattuu tarvitsemaan apua? Aika itsekästä ajattelua. Ehkä olet jatkuvasti vinkumassa hoitoapua että saat itse omaa voimaantumisaikaa tai muuta nykymuodin mukaista paskaa.
Jokainen hoitaa ensisijaisesti kakaransa itse. Apua saa tarvittaessa pyytää, mutta ei saa loukkaantua jos apua ei juuri sille ajankihdalle ole tarjolla. Isovanhemmillakin saattaa olla oma työ tai harrastukset
No ottaen huomioon, että minut tuupattiin lapsena isovanhemmille aina, jos vanhemmilla suinkin oli parempaa tekemistä, niin juuri näin. Saisivat vuorostaan kantaa kortensa kekoon tässä dominopalikkaleikissä nimeltä elämä.
Minä en ole mitään järkevää hoitoapua saanut vanhemmiltani ikinä, hyvä jos järkevää hoitoa lapsuudessani. Rusinoita pullasta ovat kyllä olleet poimimassa. Loukkaantuvat, kun meille ei sovi hyppiä heidän systeemien mukaan. Kas kun meidän perheelläkin on omat työt, harrastukset ja huvimme, emmekä todellakaan voi esimerkiksi lähteä töistä kesken päivän käskyn saatuamme viemään lapsia mummeleiden huvitukseksi.
Jos vanhempasi ovat vieneet sinut isovanhemmille hoitoon vastoin isovanhempien tahtoa, he ovat tehneet väärin. Älä sinä enää jatka samaa kierrettä.
Nykyään on subjektiivinen päivähoito-oikeus, pitkät hoitovapaat, iltapäiväkerhot, koululaistenkin vanhemmat saavat tehdä lyhennettyä työaikaa... Ei nykyään enää tarvita isovanhempien hoitoapua samalla tavalla kuin joskus ennen.
Yleensä ajatellaan isovanhemmilla olevan oikeus nimenomaan ottaa rusinat pullasta. Ilman hoito- ja kasvatusvastuuta. Sinä ilmeisesti haluaisit tehdä heistä lapsillesi vanhemmat. Ei se ole isovanhempien tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni uskonee iltapäivälehtien jutut tosissaan. Johtunee aivojen käyttökyvystä.
Tiedoksi, että tuo oli yksi tutkimus, jonka joku tehnyt kun muuta ei tullut mieleen ja vain yksi näkökulma asiaan. Jos on käynyt tarpeeksi pitkälle kouluja, tietää, että tutkimus tehdään aina tutkien korrelaatiota jonkin tietyn asian kannalta tai suppealta kentältä.
Ja uupumus ei varmasti korreloi suoraan lasten teon kanssa lainkaan. Uupunut ihminen, joka on lapseton, on uraputkea tekevä tyyppi, joka tekee niin paljon ja tunnollisesti töitä, ettei jaksa ajatella muuta elämää. Elää laput silmillä.
Uupumuksesta pääsee pois, kun tiedostaa, että työ ei ole koko elämä.
Uupunut ihminen, joka on lapseton, eikä ole vielä harkinnut lapsia tai ei niitä halua siitä syystä, että lapsi vie liikaa aikaa/rajoittaa omaa elämää, on itsekäs. Tähän on isona syynä yhteiskuntamme, joka kannustaa uraputkeen ja luomaan hohdokasta uraa sen sijaan, että ajattelisimme oman kuplamme ulkopuolelle ja antaisimme elämän mahdollisuuden myös meidän jälkeemme. Ja iso osa ihmisistä nyt vaan ei uhraa syvälliselle ajattelulle niin paljon aikaa, että ajattelisi omilla aivoilla, että miten elämä toimii laajalla skaalalla vaan tekee niin kuin on ohjattu tai oletetaan olevan oikein, tai oma oikeus tehdä jotain muuta.
Tätä oli yleistystä ja perustuu erilaisiin kokemuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
Minä en ole kyllä kokenut noin, vaan enemmänkin niin että vanhemmiltaan ja susaruksiltaan pitäisi sietää kaikkea. Ihminen, joka rajoittaa esim. edellämainittujen suhdetta lapseensa on kummajainen - puhumattakaan välien poikkilaitoista. Näin siis siellä oikeassa elämässä, eikä palstalla. Esimerkiksi yksi ystäväni on miehensä kanssa rajoittanut ihan hyvästä syystä anoppinsa kanssakäymistä heidän lapsen kanssa, ja koko suku painostaa "eikö se nyt voisi edes paria tuntia hoitaa pikku-Irmaa, kun hän niin nauttisi siitä". Ja kun ongelma on siinä, että pikku-Irmalle puhutaan aikuisten ongelmista ja muutenkin sopimattomia.
Itse olen kokenut omien lasten kanssa ongelmaksi sen, ettei apua saa ikinä omaan tarpeeseen tavallaan omilla ehdoilla. Isovanhemmat auttaa omilla ehdoillaan omista haluista lähtien. Aika usein oikeaan tarpeeseen ollaan jouduttu palkkaamaan apua tai maksamaan palvelusta. Vastasyntyneen kanssa tilanne on ollut naurettavimmillaan. Olisin tarvinnut sektion jälkeen kauppa-apua, niin mummo olisi halunnut hoitaa vauvaa sillä välin kun minä kävisin kävellen 2km päässä kaupassa. Kun olisi niiiiiiin ihana hoitaa vauvaa ihan yksin.
Tämä on niin naulan kantaan. Se ei ole apua, että ilmoitetaan lasten tulevan meille ajankohtana x, olkaa hyvä ja järjestäkää. Se on (olisi) apua, että voi pyytää hoitamaan lapsia ajankohtana, jolloin sellaista tarvitaan. Ero on näille suurten ikäluokkien isovanhemmille mahdoton ymmärtää, koska heille myös omat lapset eli lapsenlasten vanhemmat ovat palvelusväkeä, jota hyppyytetään surutta. Heillä ei ole ollenkaan sellaista toimintoa, joka tunnistaisi nuoren perheen omia tarpeita.
Ai että isovanhempien pitäisi unohtaa oma elämä ja perua kaikki omat suunnitelmat jos lapsiperhe sattuu tarvitsemaan apua? Aika itsekästä ajattelua. Ehkä olet jatkuvasti vinkumassa hoitoapua että saat itse omaa voimaantumisaikaa tai muuta nykymuodin mukaista paskaa.
Jokainen hoitaa ensisijaisesti kakaransa itse. Apua saa tarvittaessa pyytää, mutta ei saa loukkaantua jos apua ei juuri sille ajankihdalle ole tarjolla. Isovanhemmillakin saattaa olla oma työ tai harrastukset
No ottaen huomioon, että minut tuupattiin lapsena isovanhemmille aina, jos vanhemmilla suinkin oli parempaa tekemistä, niin juuri näin. Saisivat vuorostaan kantaa kortensa kekoon tässä dominopalikkaleikissä nimeltä elämä.
Minä en ole mitään järkevää hoitoapua saanut vanhemmiltani ikinä, hyvä jos järkevää hoitoa lapsuudessani. Rusinoita pullasta ovat kyllä olleet poimimassa. Loukkaantuvat, kun meille ei sovi hyppiä heidän systeemien mukaan. Kas kun meidän perheelläkin on omat työt, harrastukset ja huvimme, emmekä todellakaan voi esimerkiksi lähteä töistä kesken päivän käskyn saatuamme viemään lapsia mummeleiden huvitukseksi.
Ehei... ei vastavuoroisuus koske suuria ikäluokkia. Omat vanhemmat hoidatti minua n. 2-3 krt mummoilla joka VIIKKO, usein viikonloput mummolassa, kaikki koulujen lomat mummolassa alusta loppuun asti, ja keskellä vuottakin vanhemmat kävi 2-4 krt viikon lemmenlomilla ulkomailla kaksin, mummot hoitivat.
Nyt kun tulivat itse isovanhemmiksi muutama vuosi sitten niin heti topakasti sanottiin että kukin hoitakoon omansa (mikä vitsi!) ja että he nauttivat elämästä eivätkä jaksa alkaa osallistumaan.
Eivät jaksaneet tulla ladtrmme ristiäisiin, eivät syntyäreille, eivät jouluisin, tarkalleen ottaen eivät koskaan. Näkevät kerta vuoteen 30min, jotta ehtivät valokuvata lapsrnlapset, ja kuvia näytyäen suoraan valehdellaan tutuille että ” me niin hoidetaan, me niin autetaan”.
Edes synnytyksen ajaksi eivät suostuneet tulemaan vsikka tarjosin palkkaa, ilmoitettiin vasn että ”johan me sanottiin että emme sla auttamaan”.
V*ttu mitä k*sipäitä!
Ps. Ne omat vanhempansa (jotka auttoi lapsenhoidossa valtavasti aikanaan) nää isovnhemmat jätti luonnollisesti täysin heitteille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee lapsia koska olen pitkäaikaistyötön. Suomessa rääkätään ja kiusataan työttömiä. En tee tänne lapsia kiusattavaksi ja kyykytettäväksi.
Missä maassa työttömillä on asiat paremmin ja miksi?
Oletko kokeillut olla pitkäaikaistyötön Suomessa. ?
Oletko sinä kokeillut olla pitkäaikaistyötön ulkomailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
Minä en ole kyllä kokenut noin, vaan enemmänkin niin että vanhemmiltaan ja susaruksiltaan pitäisi sietää kaikkea. Ihminen, joka rajoittaa esim. edellämainittujen suhdetta lapseensa on kummajainen - puhumattakaan välien poikkilaitoista. Näin siis siellä oikeassa elämässä, eikä palstalla. Esimerkiksi yksi ystäväni on miehensä kanssa rajoittanut ihan hyvästä syystä anoppinsa kanssakäymistä heidän lapsen kanssa, ja koko suku painostaa "eikö se nyt voisi edes paria tuntia hoitaa pikku-Irmaa, kun hän niin nauttisi siitä". Ja kun ongelma on siinä, että pikku-Irmalle puhutaan aikuisten ongelmista ja muutenkin sopimattomia.
Itse olen kokenut omien lasten kanssa ongelmaksi sen, ettei apua saa ikinä omaan tarpeeseen tavallaan omilla ehdoilla. Isovanhemmat auttaa omilla ehdoillaan omista haluista lähtien. Aika usein oikeaan tarpeeseen ollaan jouduttu palkkaamaan apua tai maksamaan palvelusta. Vastasyntyneen kanssa tilanne on ollut naurettavimmillaan. Olisin tarvinnut sektion jälkeen kauppa-apua, niin mummo olisi halunnut hoitaa vauvaa sillä välin kun minä kävisin kävellen 2km päässä kaupassa. Kun olisi niiiiiiin ihana hoitaa vauvaa ihan yksin.
Tämä on niin naulan kantaan. Se ei ole apua, että ilmoitetaan lasten tulevan meille ajankohtana x, olkaa hyvä ja järjestäkää. Se on (olisi) apua, että voi pyytää hoitamaan lapsia ajankohtana, jolloin sellaista tarvitaan. Ero on näille suurten ikäluokkien isovanhemmille mahdoton ymmärtää, koska heille myös omat lapset eli lapsenlasten vanhemmat ovat palvelusväkeä, jota hyppyytetään surutta. Heillä ei ole ollenkaan sellaista toimintoa, joka tunnistaisi nuoren perheen omia tarpeita.
Ai että isovanhempien pitäisi unohtaa oma elämä ja perua kaikki omat suunnitelmat jos lapsiperhe sattuu tarvitsemaan apua? Aika itsekästä ajattelua. Ehkä olet jatkuvasti vinkumassa hoitoapua että saat itse omaa voimaantumisaikaa tai muuta nykymuodin mukaista paskaa.
Jokainen hoitaa ensisijaisesti kakaransa itse. Apua saa tarvittaessa pyytää, mutta ei saa loukkaantua jos apua ei juuri sille ajankihdalle ole tarjolla. Isovanhemmillakin saattaa olla oma työ tai harrastukset
No ottaen huomioon, että minut tuupattiin lapsena isovanhemmille aina, jos vanhemmilla suinkin oli parempaa tekemistä, niin juuri näin. Saisivat vuorostaan kantaa kortensa kekoon tässä dominopalikkaleikissä nimeltä elämä.
Minä en ole mitään järkevää hoitoapua saanut vanhemmiltani ikinä, hyvä jos järkevää hoitoa lapsuudessani. Rusinoita pullasta ovat kyllä olleet poimimassa. Loukkaantuvat, kun meille ei sovi hyppiä heidän systeemien mukaan. Kas kun meidän perheelläkin on omat työt, harrastukset ja huvimme, emmekä todellakaan voi esimerkiksi lähteä töistä kesken päivän käskyn saatuamme viemään lapsia mummeleiden huvitukseksi.
Ehei... ei vastavuoroisuus koske suuria ikäluokkia. Omat vanhemmat hoidatti minua n. 2-3 krt mummoilla joka VIIKKO, usein viikonloput mummolassa, kaikki koulujen lomat mummolassa alusta loppuun asti, ja keskellä vuottakin vanhemmat kävi 2-4 krt viikon lemmenlomilla ulkomailla kaksin, mummot hoitivat.
Nyt kun tulivat itse isovanhemmiksi muutama vuosi sitten niin heti topakasti sanottiin että kukin hoitakoon omansa (mikä vitsi!) ja että he nauttivat elämästä eivätkä jaksa alkaa osallistumaan.
Eivät jaksaneet tulla ladtrmme ristiäisiin, eivät syntyäreille, eivät jouluisin, tarkalleen ottaen eivät koskaan. Näkevät kerta vuoteen 30min, jotta ehtivät valokuvata lapsrnlapset, ja kuvia näytyäen suoraan valehdellaan tutuille että ” me niin hoidetaan, me niin autetaan”.
Edes synnytyksen ajaksi eivät suostuneet tulemaan vsikka tarjosin palkkaa, ilmoitettiin vasn että ”johan me sanottiin että emme sla auttamaan”.
V*ttu mitä k*sipäitä!
Ps. Ne omat vanhempansa (jotka auttoi lapsenhoidossa valtavasti aikanaan) nää isovnhemmat jätti luonnollisesti täysin heitteille...
No, muistat tuon sitten kun vanhukset alkavat itse tarvita apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
Minä en ole kyllä kokenut noin, vaan enemmänkin niin että vanhemmiltaan ja susaruksiltaan pitäisi sietää kaikkea. Ihminen, joka rajoittaa esim. edellämainittujen suhdetta lapseensa on kummajainen - puhumattakaan välien poikkilaitoista. Näin siis siellä oikeassa elämässä, eikä palstalla. Esimerkiksi yksi ystäväni on miehensä kanssa rajoittanut ihan hyvästä syystä anoppinsa kanssakäymistä heidän lapsen kanssa, ja koko suku painostaa "eikö se nyt voisi edes paria tuntia hoitaa pikku-Irmaa, kun hän niin nauttisi siitä". Ja kun ongelma on siinä, että pikku-Irmalle puhutaan aikuisten ongelmista ja muutenkin sopimattomia.
Itse olen kokenut omien lasten kanssa ongelmaksi sen, ettei apua saa ikinä omaan tarpeeseen tavallaan omilla ehdoilla. Isovanhemmat auttaa omilla ehdoillaan omista haluista lähtien. Aika usein oikeaan tarpeeseen ollaan jouduttu palkkaamaan apua tai maksamaan palvelusta. Vastasyntyneen kanssa tilanne on ollut naurettavimmillaan. Olisin tarvinnut sektion jälkeen kauppa-apua, niin mummo olisi halunnut hoitaa vauvaa sillä välin kun minä kävisin kävellen 2km päässä kaupassa. Kun olisi niiiiiiin ihana hoitaa vauvaa ihan yksin.
Tämä on niin naulan kantaan. Se ei ole apua, että ilmoitetaan lasten tulevan meille ajankohtana x, olkaa hyvä ja järjestäkää. Se on (olisi) apua, että voi pyytää hoitamaan lapsia ajankohtana, jolloin sellaista tarvitaan. Ero on näille suurten ikäluokkien isovanhemmille mahdoton ymmärtää, koska heille myös omat lapset eli lapsenlasten vanhemmat ovat palvelusväkeä, jota hyppyytetään surutta. Heillä ei ole ollenkaan sellaista toimintoa, joka tunnistaisi nuoren perheen omia tarpeita.
Ai että isovanhempien pitäisi unohtaa oma elämä ja perua kaikki omat suunnitelmat jos lapsiperhe sattuu tarvitsemaan apua? Aika itsekästä ajattelua. Ehkä olet jatkuvasti vinkumassa hoitoapua että saat itse omaa voimaantumisaikaa tai muuta nykymuodin mukaista paskaa.
Jokainen hoitaa ensisijaisesti kakaransa itse. Apua saa tarvittaessa pyytää, mutta ei saa loukkaantua jos apua ei juuri sille ajankihdalle ole tarjolla. Isovanhemmillakin saattaa olla oma työ tai harrastukset
No ottaen huomioon, että minut tuupattiin lapsena isovanhemmille aina, jos vanhemmilla suinkin oli parempaa tekemistä, niin juuri näin. Saisivat vuorostaan kantaa kortensa kekoon tässä dominopalikkaleikissä nimeltä elämä.
Minä en ole mitään järkevää hoitoapua saanut vanhemmiltani ikinä, hyvä jos järkevää hoitoa lapsuudessani. Rusinoita pullasta ovat kyllä olleet poimimassa. Loukkaantuvat, kun meille ei sovi hyppiä heidän systeemien mukaan. Kas kun meidän perheelläkin on omat työt, harrastukset ja huvimme, emmekä todellakaan voi esimerkiksi lähteä töistä kesken päivän käskyn saatuamme viemään lapsia mummeleiden huvitukseksi.
Ehei... ei vastavuoroisuus koske suuria ikäluokkia. Omat vanhemmat hoidatti minua n. 2-3 krt mummoilla joka VIIKKO, usein viikonloput mummolassa, kaikki koulujen lomat mummolassa alusta loppuun asti, ja keskellä vuottakin vanhemmat kävi 2-4 krt viikon lemmenlomilla ulkomailla kaksin, mummot hoitivat.
Nyt kun tulivat itse isovanhemmiksi muutama vuosi sitten niin heti topakasti sanottiin että kukin hoitakoon omansa (mikä vitsi!) ja että he nauttivat elämästä eivätkä jaksa alkaa osallistumaan.
Eivät jaksaneet tulla ladtrmme ristiäisiin, eivät syntyäreille, eivät jouluisin, tarkalleen ottaen eivät koskaan. Näkevät kerta vuoteen 30min, jotta ehtivät valokuvata lapsrnlapset, ja kuvia näytyäen suoraan valehdellaan tutuille että ” me niin hoidetaan, me niin autetaan”.
Edes synnytyksen ajaksi eivät suostuneet tulemaan vsikka tarjosin palkkaa, ilmoitettiin vasn että ”johan me sanottiin että emme sla auttamaan”.
V*ttu mitä k*sipäitä!
Ps. Ne omat vanhempansa (jotka auttoi lapsenhoidossa valtavasti aikanaan) nää isovnhemmat jätti luonnollisesti täysin heitteille...
Mä luulen, ja tämä on ihan silkkaa mutua, että osasyy näihin "itsekkäisiin isovanhempiin" on se, että heidän ikäluokalleen lapsia on vaan tullut, koska piti, ja koska ehkäisyn saatavuus on vielä ollut niin ja näin suuressa osassa maata. Nekin ovat päätyneet vanhemmiksi, jotka eivät sitä erityisemmin toivoneet ja odottaneet, ja ehkä juuri näiden on vaikea innostua lapsista myöhemminkään, mene ja tiedä. Nykyäiti taas on todella voinut valita, eikä hanki ei-toivottuja lapsia "menemään siinä sivussa", ja toivoo omistautumista.myös vanhemmiltaan. Ehkä nämä eri sukupolvien odotukset eivät vaan aina kohtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis totta kai perheettömät joutavat sen verran joustamaan, koska hekin tarvitsevat tulevia veronmaksajia. Pieni työpanos heillä siihen asiaan! Ja siitäkin sitten maristaan...
Perheetön voi olla myös sellainen joka on itsetehdyt veronmaksajat jo saanut omilleen veroja maksamaan ja jonka pikkulapsiaikana ei ollut puhettakaan siitä että saisi etuoikeuksia koska on lapset
Minä ainakin mielelläni joustan pikkulapsiperheiden takia nyt, kun omat lapset ovat jo isompia. Ne vinkujat ovat yleensä lapsettomia, eivät käsitä ollenkaan, että he eivät voi aina olla saamapuolella vaan elämän keskivaiheessa pitää olla se nettomaksaja omalla vuorollaan. Jäänyt joku prinsessavaihe päälle.
Minä joustan tasapuolisesti kaikkien takia jos se sattuu sopimaan omiin aikatauluihini. Lapsiperheet ei ole mitenkään etusijalla ja jos vastavuoroisesti en itse saa joustoapua (jos joku kieltäytyy joka kerta), loppuu yksipuolinen jousto aika pian. Työyhteisö ei voi olla vastuussa kenenkään lapsista eikä kenenkään tarvitse polttaa itseään loppuun työkaverin perhe-elämän helpottamiseksi
Eihän ne todellisuudessa ole läheskään kaikki hengissä, ainakaan jos uskomme itsemurhatilastoja.