Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyys rajussa laskussa - syynä uupumus - EIPÄ IHME !
21.08.2018 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005798173.html
Ei ihme ettei kukaan halua enää lapsia. Töiden ja perheenäidin/isän roolin yhteensovittaminen mahdoton tehtävä. Joko olet työuupunut tai masentunut.
Unihäiriö jää lapsista päälle jopa pysyvästi.
Olemme päättäneet olla lapseton pariskunta forever.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
Asioilla on monta puolta. Isovanhemmat myös itse monesti haluavat ”itsenäisempää” elämää. Anoppi sanoi joskus, että hän on omat lapsensa jo aikuisiksi kasvattanut, nyt on meidän vuoro. Hän suostuu yleensä ottamaan yhden lapsenlapsen kerrallaan luokseen esim. syys- tai hiihtolomalla. Pääsiäisenä oltiin yhdessä liikuntakeskuksessa lomalla. Nähtiin suunnilleen ruokailuissa, kun ei häntä kiinnosta keilaaminen tai uiminen tai koko perheen aktiviteetit. Minun vanhempani taas ovat melko sairaita. Ennemminkin menee niin päin, että minä vien heitä lääkäriin ja hoidan asioita. Isällä muistisairaus, äidillä mm. sydänongelmia ja diabetes. Vapaapäivät menevät pitkälti niin, että teen kouluikäisten lasten kanssa jotain, siivoan kotona ja menen vanhempiani katsomaan/auttamaan. Äitihän ei pääse kotoa minnekään, ei edes lääkäriin tai kauppaan, jos minä en mene katsomaan isää siksi aikaa. Yhä useammalla on sama tilanne, koska lapset tehdään vanhemmalla iällä, tyypillisesti kolmekymppisenä, jolloin omat vanhemmat ovat jo eläkeiässä ka terveys alkaa pettää. Yhteiskunnan tuki on heikentynyt, joten aikuiset lapset joutuvat ottamaan vastuuta esim. muistisairaasta vanhemmasta. Loppuun asti kotona, vaikka olisi paljon apua ja valvontaa tarvitseva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
No, minulla vanhempani on täysin huolehdittava mt- ja fyysisten ongelmien takia.
Sisarukseni taas kippaa kaikki ongelmansa suodattamattomana niskaani, mutta häneltä ei apua voi odottaa.
On vaan pakko ottaa etäisyyttä, jotta jaksan oman perheeni kanssa. Lapsuudenperheellä kun ei ole mitään käsitystä siitä, paljonko yhtä ihmistä voi kuormittaa viikottaisilla ongelmillaan ja henkisesti raskailla asioillaan.
Miksi kasari mielletään jotenkin lapselle hyväksi ajaksi? Perheväkivalta oli yleistä, en nyt muista milloin lapsen fyysinen kurittaminen kriminalisoitiin, mutta yleistä se oli 80-luvulla ihan tavisperheissä (meilläkin ja vanhemmat ovat ihan ns normaaleja). Koulun jälkeen oltiin monta tuntia yksin kotona, itse pelkäsin kovasti isossa talossa ja itkin, jos en saanut kaveria seuraksi. Koulukiusaaminen oli yleistä, eikä siihen edes yritetty puuttua kuin toteamalla, että pidä puolesi. Lapsia ei kuunneltu, aikuiset sanelivat kaiken. Tämä ei ole pelkästään huono asia, mutta ei hyväkään. Harrastuksiin pääsi, jos itse kulki. Jne.
Nykypäivä on hyvin ääripää tähän verrattuna, joku kultainen keskitie varmasti olisi paras, mutta oikeasti jos vertaan omaa lapsuuttani omien lasteni lapsuuteen, niin väitän kyllä, että heillä on kaikki edellytykset kasvaa todella paljon turvallisemmassa ja tasapainoisemmassa ja kunnioittavammassa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
Minä en ole kyllä kokenut noin, vaan enemmänkin niin että vanhemmiltaan ja susaruksiltaan pitäisi sietää kaikkea. Ihminen, joka rajoittaa esim. edellämainittujen suhdetta lapseensa on kummajainen - puhumattakaan välien poikkilaitoista. Näin siis siellä oikeassa elämässä, eikä palstalla. Esimerkiksi yksi ystäväni on miehensä kanssa rajoittanut ihan hyvästä syystä anoppinsa kanssakäymistä heidän lapsen kanssa, ja koko suku painostaa "eikö se nyt voisi edes paria tuntia hoitaa pikku-Irmaa, kun hän niin nauttisi siitä". Ja kun ongelma on siinä, että pikku-Irmalle puhutaan aikuisten ongelmista ja muutenkin sopimattomia.
Itse olen kokenut omien lasten kanssa ongelmaksi sen, ettei apua saa ikinä omaan tarpeeseen tavallaan omilla ehdoilla. Isovanhemmat auttaa omilla ehdoillaan omista haluista lähtien. Aika usein oikeaan tarpeeseen ollaan jouduttu palkkaamaan apua tai maksamaan palvelusta. Vastasyntyneen kanssa tilanne on ollut naurettavimmillaan. Olisin tarvinnut sektion jälkeen kauppa-apua, niin mummo olisi halunnut hoitaa vauvaa sillä välin kun minä kävisin kävellen 2km päässä kaupassa. Kun olisi niiiiiiin ihana hoitaa vauvaa ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin syy syntyvyyden laskuun ole se että nykyajan naiset eivät halua harrastaa seksiä (ainakaan miesten kanssa). Milläs siinä sitten lapsia pääsee tulemaan jos toinen on jalat ristissä ja valittaa päänsärkyä illat pitkät.
Nykyajan feministinaiset harrastavat aivan liikaa valtapeliä seksin saralla.
No en yhtään ihmettele, jos pihtaavat. Täältä saa lukea ihan riittämiin miesten valituksia, miten nainen ei suostu aborttiin ehkäisyn petettyä vaan pitää lapsen ja vaatii vielä lapselle elatustukea. Ennen pari meni naimisiin, jos lapsi oli tuloillaan, sitten tehtiin vielä pari lasta lisää.
Olen feministinä ylpeä, että naiset saavat itse päättää seksin harrastamisestaan.
Toivottavasti olet sitäkin mieltä, että jos nainen petoksen kautta hankkiutuu raskaaksi niin hoitakoon itse vastuut haluaimisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin syy syntyvyyden laskuun ole se että nykyajan naiset eivät halua harrastaa seksiä (ainakaan miesten kanssa). Milläs siinä sitten lapsia pääsee tulemaan jos toinen on jalat ristissä ja valittaa päänsärkyä illat pitkät.
Nykyajan feministinaiset harrastavat aivan liikaa valtapeliä seksin saralla.
No en yhtään ihmettele, jos pihtaavat. Täältä saa lukea ihan riittämiin miesten valituksia, miten nainen ei suostu aborttiin ehkäisyn petettyä vaan pitää lapsen ja vaatii vielä lapselle elatustukea. Ennen pari meni naimisiin, jos lapsi oli tuloillaan, sitten tehtiin vielä pari lasta lisää.
Olen feministinä ylpeä, että naiset saavat itse päättää seksin harrastamisestaan.
Toivottavasti olet sitäkin mieltä, että jos nainen petoksen kautta hankkiutuu raskaaksi niin hoitakoon itse vastuut haluaimisistaan.
Kondomi tai vasektomia, jos mies ei ole valmis kantamaan vastuuta haluamisistaan. Älä KOSKAAN anna toiselle ihmiselle valtaa noin isoon asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin syy syntyvyyden laskuun ole se että nykyajan naiset eivät halua harrastaa seksiä (ainakaan miesten kanssa). Milläs siinä sitten lapsia pääsee tulemaan jos toinen on jalat ristissä ja valittaa päänsärkyä illat pitkät.
Nykyajan feministinaiset harrastavat aivan liikaa valtapeliä seksin saralla.
No en yhtään ihmettele, jos pihtaavat. Täältä saa lukea ihan riittämiin miesten valituksia, miten nainen ei suostu aborttiin ehkäisyn petettyä vaan pitää lapsen ja vaatii vielä lapselle elatustukea. Ennen pari meni naimisiin, jos lapsi oli tuloillaan, sitten tehtiin vielä pari lasta lisää.
Olen feministinä ylpeä, että naiset saavat itse päättää seksin harrastamisestaan.
Toivottavasti olet sitäkin mieltä, että jos nainen petoksen kautta hankkiutuu raskaaksi niin hoitakoon itse vastuut haluaimisistaan.
Sivusta huutelen, että noissa mainituissa ketjuissa pääsääntöisesti tilanne on ollut se, että ehkäisy pettänyt, eikä tyttöystävä suostu aborttiin, ja mies haluaisi saada luikkia vaan pakoon.
Joten eikös ole erittäin hyvä juttu teillekin jos seksiä ei enää ole, niin ei tapahdu niitä vahinkojakaan :)
Vierailija kirjoitti:
Ugandalainen äiti kasvattaa viisi lasta ja ruokkii heitä juurilla ja toukilla, eikä valita. Suomimamma ei löydä kaupasta lähituotettuluomupersikkasosetta ja elämä on liian raskasta.
Kyllä kyse on kuule vähän isommista asioista. Minulla on kaksi pientä lasta ja töihin menee matkoineen 7.30-16.30 välinen aika. Tämän jälkeen sit kotiin. Työnantaja vaan pidentää työaikaa että varmasti kodin ja perheen yhteensovittaminen on mahdollisimman hankalaa. Ja siihen vielä päälle se, että jos et hoida lapsia kotona, olet huono äiti, ja jos hoidatkin lapsia kotona, olet huono äiti ja kansalainen. Fiksuimmat yritykset ovat jo jollain tasolla tajunneet, että työn JS perheen yhteensovittamisessa kannattaa tulla vastaan, jolloin tuloksena on tuottavampia työntekijöitä, ei loppuunpalaneita ihmisraukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ugandalainen äiti kasvattaa viisi lasta ja ruokkii heitä juurilla ja toukilla, eikä valita. Suomimamma ei löydä kaupasta lähituotettuluomupersikkasosetta ja elämä on liian raskasta.
Se ugandalainen äiti ei käy töissä, maksa vuokraa ja opiskele korkeakoulututkintoa. Kaikilla on omat ongelmansa. Suomessa tärkeintä on se, että täällä saa lähes aika lääkärin apua tarvittaessa. Tosin siinäkin asiassa on menty huonompaa kohti viime aikoina.
Minä olen suomalainen äiti, joka käy töissä, maksaa vuokraa JA asuntolainaa, opiskelee korkeakoulututkintoa, jolla on lemmikkejä, useampi lapsi enkä silti ole uupunut.
Se vaan, kun on muotia "uupua" kun kaikki mikä on enemmän kun omasta itsestään huolehtimista on liian rankkaa.
Tämä on tosiaankin totta tänä päivänä. Nykyaika on varsinkin monille naisille ainoastaan oman kehon ympärillä pyörimistä ja tuntemusten tutkimusta, että voi voi kun vatsa pömpöttää ja naamassa näppylä, ei ehdi meikkaamaan riittävästi, voi kun nyt masentaa ja sitä ja tätä... Uupuu sitä vähemmästäkin, vaikka ei olisi yhtään lasta.
Itse ajattelen niin, etä kun on lapsia, joista huolehtia, kaikelle turhanpäiväiselle oman navan ympärillä pyörimiselle ei jää aikaa.
Niin mutta jos et pidä itsestäsi huolta niin mies pettää ja jättää. Pitää katsos nähdä vaivaa ja huoltaa parisuhdetta, eihän tuo pelkkä lapsiin keskittyminen riitä nykyään mihinkään. Lisäksi uran kannalta pitäisi näyttää siltä että harrastaa kuntosalia tai maratoneja, mitä korkeampi asema sitä tärkeämpää. Jos olet johtaja-asemassa niin mielellään yksi maraton per viikonloppu, tai vaihtoehtoisesti joku trendikäs vähän harvinaisempi laji kuten purjelento.
Mies mitään petä ja jätä jos annat sille säännöllisesti seksiä. Sitten se kyllä pettää ja jättää jos pistät kioskin kiinni. Jos et sinä anna niin kyllä joku muu antaa. Muista se.
Ja jos seksi on huonoa, nainen hakee sen muualta. Turha sitten ihmetellä, jos lapsesi eivät näytä sinulta.
Hakee sen suoritteen? Naisellahan tietysti ei ole mitään vastuuta itse harrastaa hyvää seksiä ja olla kehittämässä sitä? Kunhan vaan levittää jalat ja huutaa, että "suorita minulle hyvää seksiä tai annan muille, Sika!"
Heinosti kyllä koitat valkopestä naisten huorulireissuja.
Vierailija kirjoitti:
En tee lapsia koska olen pitkäaikaistyötön. Suomessa rääkätään ja kiusataan työttömiä. En tee tänne lapsia kiusattavaksi ja kyykytettäväksi.
Missä maassa työttömillä on asiat paremmin ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta olen tullut siihen tulokseen että meillä ei ole täällä enää aitoa yhteisöllisyyttä, joka uuvuttaa ihmisen. Suorita, suorita ja minä minä minä....
Olen asunut Afrikassa ja siellä perheessä usein lähes kymmenen lasta per äiti mutta eivät äidit ole samalla tavalla uupuneita kun täällä. Naiset hoitaa yhdessä lapsia. Yleensä äiti pääsee aina vessaan ja suihkuun rauhassa, tai käymään kaupungilla. Sekin on aika luksus juttu nyt kun itsellekin tullut tutuksi tämä pikkulapsiarki.
Heillä sanonta "koko kylä kasvattaa lapsen". Tämä Suomi niin ällöttävän yksilökeskeinen materialistinen paikka. Mut onhan täällä hyvääkin, esim. lämmin suihku ja jääkaappi.Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.
Minä en ole kyllä kokenut noin, vaan enemmänkin niin että vanhemmiltaan ja susaruksiltaan pitäisi sietää kaikkea. Ihminen, joka rajoittaa esim. edellämainittujen suhdetta lapseensa on kummajainen - puhumattakaan välien poikkilaitoista. Näin siis siellä oikeassa elämässä, eikä palstalla. Esimerkiksi yksi ystäväni on miehensä kanssa rajoittanut ihan hyvästä syystä anoppinsa kanssakäymistä heidän lapsen kanssa, ja koko suku painostaa "eikö se nyt voisi edes paria tuntia hoitaa pikku-Irmaa, kun hän niin nauttisi siitä". Ja kun ongelma on siinä, että pikku-Irmalle puhutaan aikuisten ongelmista ja muutenkin sopimattomia.
Itse olen kokenut omien lasten kanssa ongelmaksi sen, ettei apua saa ikinä omaan tarpeeseen tavallaan omilla ehdoilla. Isovanhemmat auttaa omilla ehdoillaan omista haluista lähtien. Aika usein oikeaan tarpeeseen ollaan jouduttu palkkaamaan apua tai maksamaan palvelusta. Vastasyntyneen kanssa tilanne on ollut naurettavimmillaan. Olisin tarvinnut sektion jälkeen kauppa-apua, niin mummo olisi halunnut hoitaa vauvaa sillä välin kun minä kävisin kävellen 2km päässä kaupassa. Kun olisi niiiiiiin ihana hoitaa vauvaa ihan yksin.
Tämä on niin naulan kantaan. Se ei ole apua, että ilmoitetaan lasten tulevan meille ajankohtana x, olkaa hyvä ja järjestäkää. Se on (olisi) apua, että voi pyytää hoitamaan lapsia ajankohtana, jolloin sellaista tarvitaan. Ero on näille suurten ikäluokkien isovanhemmille mahdoton ymmärtää, koska heille myös omat lapset eli lapsenlasten vanhemmat ovat palvelusväkeä, jota hyppyytetään surutta. Heillä ei ole ollenkaan sellaista toimintoa, joka tunnistaisi nuoren perheen omia tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee lapsia koska olen pitkäaikaistyötön. Suomessa rääkätään ja kiusataan työttömiä. En tee tänne lapsia kiusattavaksi ja kyykytettäväksi.
Missä maassa työttömillä on asiat paremmin ja miksi?
Oletko kokeillut olla pitkäaikaistyötön Suomessa. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen asutuspolitiikka ei tue lasten hankintaa. Rakennetaan paljon pieniä asuntoja kerrostaloihin kaupunkeihin, ja halutaan ihmisten muuttavan niihin. Ei siellä ole tilaa kasvattaa lapsia samalla tavoin kuin perinteisesti maaseudulla, jossa ihmisillä oli usein omat talot ja pihalla tilaa lasten temmeltää. Omakotitalot ja isot asunnot ovat suurimissa kaupungeissa usein niin kalliita, että niihin ei monilla ole varaa.
Minua ei ahdista töiden (tai tällä hetkellä opintojen) ja kodin ja lapsen hoitamisen yhdistäminen. Minua ahdistaa se, että en saa nukkua. Ipana valvottaa kaikki yöt. Jos saamme mieheni kanssa nukuttua 5 tuntia yössä, pienissä pätkissä toki, niin se on ollut jo hyvä yö. Sitten on runsaasti niitä öitä, kun nukutaan vain 2-3 tuntia. Ehkä kerran kahdessa viikossa on hyvin nukuttu yö. Sen jälkeen jaksan vaikka mitä ja on ihana olo ja elämä on kivaa.
Miksi v*tussa se ipana ei vain voi nukkua öitä!?!?!?!?!??!?!?!?!?!?! Kuinka monta kuukautta meidän pitää vielä olla samoilla silmillä?!?!?!?!??!??!?
Mitenkähän käy tulevaisuudessa, kun ensisynnyttäjien keski-ikä vain nousee. Kun ei riitä etteivät isovanhemmat auta, vaan isovanhemmat ovat autettavia.
Itselläni on jo tämä tilanne, vanhempani sai minut iäkkäänä. Jo alle kolmekymppisenä saanut tapella oikeaa hoitoa muistisairaalle vanhemmalleni. Itselläni on myös pieni lapsi, vuoden ikäinen oli tuolloin.
Joka paikassa oltiin ekana sitä mieltä, että tottahan minä ehdin vanhempaani avustamaan ja juoksemaan paikalle aika kun tarvitaan. Tylysti sai todeta, että minulla on jo täysipäiväinen huollettava, eli taaperoikäinen lapseni. Silti vaan tuntui olevan ajatus, että toki minä siinä ohessa vanhempanikin hoidan.
Eli ei todellakaan olisi ollut toiseen lapseen resursseja.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ahdista töiden (tai tällä hetkellä opintojen) ja kodin ja lapsen hoitamisen yhdistäminen. Minua ahdistaa se, että en saa nukkua. Ipana valvottaa kaikki yöt. Jos saamme mieheni kanssa nukuttua 5 tuntia yössä, pienissä pätkissä toki, niin se on ollut jo hyvä yö. Sitten on runsaasti niitä öitä, kun nukutaan vain 2-3 tuntia. Ehkä kerran kahdessa viikossa on hyvin nukuttu yö. Sen jälkeen jaksan vaikka mitä ja on ihana olo ja elämä on kivaa.
Miksi v*tussa se ipana ei vain voi nukkua öitä!?!?!?!?!??!?!?!?!?!?! Kuinka monta kuukautta meidän pitää vielä olla samoilla silmillä?!?!?!?!??!??!?
Miksi molempien pitää valvoa? Lapsia ilmeisesti vain se yksi? Toiselle korvatulpat korvaan ja eri huoneeseen nukkumaan! Meillä nuorempi lapsi kohta 1,5-vuotias ja herättää hyvänä yönä 5-8 kertaa, huonompina öinä... noh, ei laskuissa pysy. Myös esikoinen nukkui huonosti. Väsyneitä ollaan joo, mutta oltaisiin jo ajat sitten oltu narun jatkona, jos molempien pitäisi valvoa yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee lapsia koska olen pitkäaikaistyötön. Suomessa rääkätään ja kiusataan työttömiä. En tee tänne lapsia kiusattavaksi ja kyykytettäväksi.
Missä maassa työttömillä on asiat paremmin ja miksi?
Oletko kokeillut olla pitkäaikaistyötön Suomessa. ?
En ole, mutta käsittääkseni elossa ovat ne jotka ovat koittaneet. Oletko sinä koittanut elää sellaista elämää, että sinulla ei ole vapaa-aikaa esimerkiksi mennä rauhassa kirjastoon nauttimaan ilmaisesta kultuurista ja viihteestä vaikka kovin haluaisit? Väitätkö, että työttömän elämässä on kaikki huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee lapsia koska olen pitkäaikaistyötön. Suomessa rääkätään ja kiusataan työttömiä. En tee tänne lapsia kiusattavaksi ja kyykytettäväksi.
Missä maassa työttömillä on asiat paremmin ja miksi?
Oletko kokeillut olla pitkäaikaistyötön Suomessa. ?
En ole, mutta käsittääkseni elossa ovat ne jotka ovat koittaneet. Oletko sinä koittanut elää sellaista elämää, että sinulla ei ole vapaa-aikaa esimerkiksi mennä rauhassa kirjastoon nauttimaan ilmaisesta kultuurista ja viihteestä vaikka kovin haluaisit? Väitätkö, että työttömän elämässä on kaikki huonosti?
Kysyin vain siksi, että tietämättömän kanssa on turha kinastella. Kun lisäksi on päällä tuollainen ääretön kateus, jonka tuossa todistit, niin turha kuvitella että voisit ikinä ymmärtää.
Tämä on totta, Suomessa on käsittämättömän yksilökeskeinen kulttuuri. Aikuiselle ihmiselle on miltei häpeäksi olla läheinen esim. lapsuudenperheensä kanssa. Tai naisia ei katsota ehkä ihan niin paljon kieroon, jos kaveeraavat vanhempiensa kanssa, mutta sellaista miestä pidetään selvästi kummajaisena, mammanpoikana. Läheiset välit vanhempiin ovat monille turn off parisuhdemarkkinoilla. Ihmiset pitävät nuorena itsenäistymistä ylpeilyn aiheena, vaikka olisivat käytännössä siirtyneet suoraan vanhempiensa patojen äärestä Kelan maksamaan yksiöön. Niin kuin olisi jalompaa olla yhteiskunnan armopalojen varassa kuin oman perheensä.
Omat vanhemmat ja puolison vanhemmat nähdään vakavana uhkana omalle itsemääräämisvallalle. Sisaruksiin ei pidetä juurikaan yhteyttä, koska "pelkkä veriside ei merkitse mitään". Sukujoulut ovat tuskaa ja hampaiden kiristelyä, josta kaikkein kovimmat tyypit ovat sanoneet itsensä irti ja haistattaneet pitkät.