Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuoli isoäitinä - eriarvoistaminen lastenlasten välillä
21.08.2018 |
Isäni ja äitipuoleni ovat olleet yhdessä jo 25 vuotta. Heillä on kummallakin lapsia aiemmasta liitosta sekä yksi yhteinen iltatähti, velipuoleni, joka on saanut koko sisaruskatraasta eniten huomiota. Äitipuoleni ei ole helppo persoona, ja uusioperhemyllyssä olen perheen ainoana tyttönä joutunut usein tulilinjalle. Vuosien varrella olen oppinut etten halua haaskata voimavarojani äitipuoleni kanssa taisteluun vaan mielummin väistän jos ilmassa on konfliktin tuntua. Olemme selvittäneet välejämme muutamaan otteeseen ja tiedän että hän on kateellinen hyvästä isäsuhteestani. Olen itse terapiasta tukea saaneena myös opetellut pitämään kiinni omista rajoistani.
Kun sain esikoiseni kolme vuotta sitten, isäni vannotti että isovanhempina he suhtautuvat tulevaan lapseen yhtä suurella rakkaudella ja yrittävät katkaista ylisukupolviset traumat. Lapsen synnyttyä isästäni tuli paappa mutta äitipuoleni kuitenkin ilmoitti että lapsi saa kutsua häntä etunimellä. Pidin tätä hieman häiritsevänä, erityisesti siksi koska me lapset olemme kutsuneet toisiamme ihan vain veljiksi ja siskoksi jo kauan, mutta totesin etten pysty äitipuoltani vaatimaan muuhunkaan. Äitipuoleni on suhtautunut aina tavatessa poikaani lempeästi, mutta ei osoita minkäänlaista oma-aloitteisuutta esim. lapsenhoitoon. Äitipuoleni käyttäytyminen on isälleni edelleen äärimmäisen hankala aihepiiri ja hän yrittää ulkoistaa itsensä asiasta.
Vuosi sitten velipuoleni sai lapsen. Vauva on saanut huomattavasti enemmän sekä huomiota että materiaalista tukea äitipuoleltani ja siinä sivussa myös isältäni kuin minun lapseni, minkä lisäksi äitipuoleni on tälle mummi. Huomaan ja näen äitipuoleni toistavan ensimmäisen biologisen lapsenlapsen kohdalla täysin samoja kuvoita kuin mitä hän teki velipuoleni kanssa, ja joko tiedostamatta tai tiedostaen eriarvoistaa jo syntymästä pitäen serkuksia. Kauhulla odotan, kun toista viedään ratsastustunneille ja etelänmatkoille samalla kun toinen ei saa edes mennä paapan luokse yökylään kun äitipuolta väsyttää. Olen sysännyt aiheeseen liittyvät ajatukset syrjään, mutta viikonloppuna poikani kysyi miksi eno kutsuu äitipuoltani mummiksi. Epäoikeudenmukaisuuden ja kaltoinkohtelun tunteet nousivat kaikki humisten pintaan.
Onko minun velvollisuuteni äitinä vihdoin ja viimein olla pelkäämättä konfliktia ja nostaa kissa pöydälle äitipuoleni kanssa? Pitääkö minun vaatia isältäni voimakkaampaa reagointia? Miten tällaisessa kuvioissa voi oikein toimia jotta lapseni ei kasvaisi samanlaiseen kokemukseen kuin minä - että on enemmän ja vähemmän haluttuja lapsia? Selvät, tasa-arvoiset ja yhdessä sovitut säännöt on se mitä toivoisin, mutta en luota siihen että äitipuolellani on kykyä niin rakentavaan toimintaan.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele isäsi kanssa ja mieluiten myös niin että äitipuolesi on läsnä, he yhdessä. Etsi tietoa netistä etukäteen, miten lasten ja lastenlasten eriarvoinen kohtelu vaikuttaa huonosti jälkipolviin, esitä tietous heille faktoina.
https://yle.fi/uutiset/3-7421943
”Suosiminen voi jättää todella isoja jälkiä lapsenlapseen” – tasapuolinen kohtelu on äärimmäisen tärkeää
Lasten eriarvoista kohtelua isovanhemmilta ei tarvitse hyväksyä. Lastenpsykiatri suosittelee puhumaan asioista suoraan.
Lastenlasten tasapuolinen kohtelu on todella tärkeää, muistuttaa kuopiolainen lastenpsykiatri Outi Heiskanen. Epäoikeudenmukainen kohtelu voi hänen mukaansa jättää lapseen todella isoja jälkiä, jotka näkyvät vielä vuosikymmenten päästä.
– Tiedän aikuisia ihmisiä, jotka vielä vanhoina päivinään muistavat epäoikeudenmukaisuuden ja huonon kohtelun. He muistavat ketä on suosittu ja kuka on jäänyt vähemmälle, kertoo Heiskanen.
Tasapuolisuus on lastenkasvatuksen yksi tärkeimmistä asioista ja se olisi myös isovanhempien hyvä muistaa.
– Pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman tasapuolinen, korostaa Heiskanen.
Suosiminen voi myöhemmin näkyä esimerkiksi kateutena, epäsopuna lastenlasten kesken ja tunteena siitä, että on jäänyt vähemmälle. Heiskanen muistuttaa, että peruspersoonallisuus ja käytös ovat osittain perimän ja pitkälti kodin, koulun ja lähipiirin muovaamia.
– Myös isovanhempien suhtautuminen vaikuttaa lapseen. Epäoikeudenmukaisuus voi aiheuttaa myöhemmin myös huonommuuden tai paremmuuden tunteita. Ne eivät ole niin perustavanlaatuisia ongelmia, mutta voivat vaikeuttaa keskinäisiä suhteita, pohtii Heiskanen....
Tasapuolisen kohtelun pitäisi näkyä ajankäytössä, lahjoissa ja siinä, miten lapsenlapsista puhutaan.
Outi Heiskanen
Kun ei se äitipuoli ole isoäiti.
Äitipuolella on jokin itsekeskeisyysongelma, ellei hän ole ymmärtänyt menneensä suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ihan sama, onko toisella puolisolla biologisia tai adoptoituja lapsia.
Ei ole.
Se äitipuoli on tasan niiden omien lastensa isoäiti.
Eihän sekään ole tasapuolista, että jollakulla olisi sitten äiti, äitipuoli, bonusäiti ja joku isän eksä, kaikki lastensa isoäiteinä... parhaassa tapauksessa molemmilta puolilta yhteensä 8-10 mummoa, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosta kissa pöydälle. Onko isäsi nössö, jota vie korvaansuputtaja vaimo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele isäsi kanssa ja mieluiten myös niin että äitipuolesi on läsnä, he yhdessä. Etsi tietoa netistä etukäteen, miten lasten ja lastenlasten eriarvoinen kohtelu vaikuttaa huonosti jälkipolviin, esitä tietous heille faktoina.
https://yle.fi/uutiset/3-7421943
”Suosiminen voi jättää todella isoja jälkiä lapsenlapseen” – tasapuolinen kohtelu on äärimmäisen tärkeää
Lasten eriarvoista kohtelua isovanhemmilta ei tarvitse hyväksyä. Lastenpsykiatri suosittelee puhumaan asioista suoraan.
Lastenlasten tasapuolinen kohtelu on todella tärkeää, muistuttaa kuopiolainen lastenpsykiatri Outi Heiskanen. Epäoikeudenmukainen kohtelu voi hänen mukaansa jättää lapseen todella isoja jälkiä, jotka näkyvät vielä vuosikymmenten päästä.
– Tiedän aikuisia ihmisiä, jotka vielä vanhoina päivinään muistavat epäoikeudenmukaisuuden ja huonon kohtelun. He muistavat ketä on suosittu ja kuka on jäänyt vähemmälle, kertoo Heiskanen.
Tasapuolisuus on lastenkasvatuksen yksi tärkeimmistä asioista ja se olisi myös isovanhempien hyvä muistaa.
– Pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman tasapuolinen, korostaa Heiskanen.
Suosiminen voi myöhemmin näkyä esimerkiksi kateutena, epäsopuna lastenlasten kesken ja tunteena siitä, että on jäänyt vähemmälle. Heiskanen muistuttaa, että peruspersoonallisuus ja käytös ovat osittain perimän ja pitkälti kodin, koulun ja lähipiirin muovaamia.
– Myös isovanhempien suhtautuminen vaikuttaa lapseen. Epäoikeudenmukaisuus voi aiheuttaa myöhemmin myös huonommuuden tai paremmuuden tunteita. Ne eivät ole niin perustavanlaatuisia ongelmia, mutta voivat vaikeuttaa keskinäisiä suhteita, pohtii Heiskanen....
Tasapuolisen kohtelun pitäisi näkyä ajankäytössä, lahjoissa ja siinä, miten lapsenlapsista puhutaan.
Outi Heiskanen
Kun ei se äitipuoli ole isoäiti.
Äitipuolella on jokin itsekeskeisyysongelma, ellei hän ole ymmärtänyt menneensä suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ihan sama, onko toisella puolisolla biologisia tai adoptoituja lapsia.
Ei ole.
Se äitipuoli on tasan niiden omien lastensa isoäiti.
Eihän sekään ole tasapuolista, että jollakulla olisi sitten äiti, äitipuoli, bonusäiti ja joku isän eksä, kaikki lastensa isoäiteinä... parhaassa tapauksessa molemmilta puolilta yhteensä 8-10 mummoa, niinkö?
No kyllä vaan isoäitipuoli on isoäitipuolen roolissa, halusi tai ei. Sama asia uusioperheiden suhteen, ei siellä viskellä toisen lapsia sivuun koska "olemassa on vain minun biologiset" lapset. Tai kyllähän sitä on ja seuraukset näkyyy lasten pahoinvoinnissa, käytöksessä ja perheiden sossutapauksissa.
Tuossa tilanteessa varmaan keskittyisin siihen, että lapsella on isoisä elämässään mukana ja läheiset välit häneen. Isäsi ei voi luvata vaimonsa puolesta mitään. Etkä voi odottaa suhdetta jota ei luultavasti muodostu. Selittäisin lapselleni asian lapsen ikään nähden ymmärrettävästi. Tuo koko kuvio kuulostaa siltä,että äitipuoli tämä henkilö ei ole koskaan edes halunnut olla. Hän on isäsi vaimo, jolle se biologinen side merkitsee enemmän. Näin ollen vastuu olla tasapuolinen isovanhempi sinun lapselle on isälläsi.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa varmaan keskittyisin siihen, että lapsella on isoisä elämässään mukana ja läheiset välit häneen. Isäsi ei voi luvata vaimonsa puolesta mitään. Etkä voi odottaa suhdetta jota ei luultavasti muodostu. Selittäisin lapselleni asian lapsen ikään nähden ymmärrettävästi. Tuo koko kuvio kuulostaa siltä,että äitipuoli tämä henkilö ei ole koskaan edes halunnut olla. Hän on isäsi vaimo, jolle se biologinen side merkitsee enemmän. Näin ollen vastuu olla tasapuolinen isovanhempi sinun lapselle on isälläsi.
No ei isä ole äitipuoli äitipuolen sijasta. Kyllä vastuu on äitipuolella itsellään. Ja yhteisvastuu puolisoilla kohdella tasavertaisesti molempien biologisia lapsia sekä lapsenlapsia, ketään syrjimättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa varmaan keskittyisin siihen, että lapsella on isoisä elämässään mukana ja läheiset välit häneen. Isäsi ei voi luvata vaimonsa puolesta mitään. Etkä voi odottaa suhdetta jota ei luultavasti muodostu. Selittäisin lapselleni asian lapsen ikään nähden ymmärrettävästi. Tuo koko kuvio kuulostaa siltä,että äitipuoli tämä henkilö ei ole koskaan edes halunnut olla. Hän on isäsi vaimo, jolle se biologinen side merkitsee enemmän. Näin ollen vastuu olla tasapuolinen isovanhempi sinun lapselle on isälläsi.
Vain isällä vastuu olla isovanhempi molempien puolesta? No ei ole. Kuten kaikilla vanhemmilla on vastuu vanhemmuudestaan. Tai jos ottaa puolison, jolla on lapsia, kauppaan kuuluu puolison lapset ja suku. Sukuselkkauksia voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä, mutta lapsien olemassaolosta ja heistä välittämisestä on vain yksi oikea tie. Väärä tie on joidenkin lasten syrjiminen, eikä se ole lasten vika vaan aikuisten mielenterveyden hairahdukset. Aivan älytöntä väittää, että toinen vanhempi tai isovanhempi olisi vain vastuussa vanhemmuudestaan koskien lapsia, tai lastenlapsia. Mistä helkkarista tollanen väite on kotoisin, mistä kokemuksista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa varmaan keskittyisin siihen, että lapsella on isoisä elämässään mukana ja läheiset välit häneen. Isäsi ei voi luvata vaimonsa puolesta mitään. Etkä voi odottaa suhdetta jota ei luultavasti muodostu. Selittäisin lapselleni asian lapsen ikään nähden ymmärrettävästi. Tuo koko kuvio kuulostaa siltä,että äitipuoli tämä henkilö ei ole koskaan edes halunnut olla. Hän on isäsi vaimo, jolle se biologinen side merkitsee enemmän. Näin ollen vastuu olla tasapuolinen isovanhempi sinun lapselle on isälläsi.
No ei isä ole äitipuoli äitipuolen sijasta. Kyllä vastuu on äitipuolella itsellään. Ja yhteisvastuu puolisoilla kohdella tasavertaisesti molempien biologisia lapsia sekä lapsenlapsia, ketään syrjimättä.
Näinhän se ihannetilanteessa menisi. Mutta jos tätä on jatkunut jo yhden sukupolven ajan. Tämä äitipuoli ei välttämättä pysty edes ymmärtämään asiaa ap:n saatikka hänen lapsensa kannaltaan. Itse ap:nä keskittäisin mahdollisen riitelyn sijasta( mikä tuskin edistää siteiden muodostumista) voimavarat siihen seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon. Eli lapsen ja isoisän suhteeseen. En vähättele ap:n ikäviä kokemuksia tai tilanteen epäreiluutta. Mutta tosiasia on se,että toista ei voi muuttaa. Ehkä lähtisin siitä liikkeelle, jos vierailut isoisän ja tämän puolison luona ei käy vedoten vaimon väsymykseen. Ei tämä isoisä ole kai sidottu kotiinsa. Hän voi kyläillä lapsenlapsen luona. Tai tehdä jotain lapsenlapsensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa varmaan keskittyisin siihen, että lapsella on isoisä elämässään mukana ja läheiset välit häneen. Isäsi ei voi luvata vaimonsa puolesta mitään. Etkä voi odottaa suhdetta jota ei luultavasti muodostu. Selittäisin lapselleni asian lapsen ikään nähden ymmärrettävästi. Tuo koko kuvio kuulostaa siltä,että äitipuoli tämä henkilö ei ole koskaan edes halunnut olla. Hän on isäsi vaimo, jolle se biologinen side merkitsee enemmän. Näin ollen vastuu olla tasapuolinen isovanhempi sinun lapselle on isälläsi.
No ei isä ole äitipuoli äitipuolen sijasta. Kyllä vastuu on äitipuolella itsellään. Ja yhteisvastuu puolisoilla kohdella tasavertaisesti molempien biologisia lapsia sekä lapsenlapsia, ketään syrjimättä.
Jos nyt ajatellaan että isoisä on pa ja mummopuoli varakas, niin perinnönjaossa se epätasa-arvo viimeistään tulee vastaan. Parempi että lapset tietää biologiset suhteet alusta alkaen.
Mummopuolen varat voi olla peräisin lastensa isän peruja, joten ei niitä voi uusiolapsille jakaa.
Toisilla on henkisten voimavarojen kanssa vähän sama kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa varmaan keskittyisin siihen, että lapsella on isoisä elämässään mukana ja läheiset välit häneen. Isäsi ei voi luvata vaimonsa puolesta mitään. Etkä voi odottaa suhdetta jota ei luultavasti muodostu. Selittäisin lapselleni asian lapsen ikään nähden ymmärrettävästi. Tuo koko kuvio kuulostaa siltä,että äitipuoli tämä henkilö ei ole koskaan edes halunnut olla. Hän on isäsi vaimo, jolle se biologinen side merkitsee enemmän. Näin ollen vastuu olla tasapuolinen isovanhempi sinun lapselle on isälläsi.
No ei isä ole äitipuoli äitipuolen sijasta. Kyllä vastuu on äitipuolella itsellään. Ja yhteisvastuu puolisoilla kohdella tasavertaisesti molempien biologisia lapsia sekä lapsenlapsia, ketään syrjimättä.
Näinhän se ihannetilanteessa menisi. Mutta jos tätä on jatkunut jo yhden sukupolven ajan. Tämä äitipuoli ei välttämättä pysty edes ymmärtämään asiaa ap:n saatikka hänen lapsensa kannaltaan. Itse ap:nä keskittäisin mahdollisen riitelyn sijasta( mikä tuskin edistää siteiden muodostumista) voimavarat siihen seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon. Eli lapsen ja isoisän suhteeseen. En vähättele ap:n ikäviä kokemuksia tai tilanteen epäreiluutta. Mutta tosiasia on se,että toista ei voi muuttaa. Ehkä lähtisin siitä liikkeelle, jos vierailut isoisän ja tämän puolison luona ei käy vedoten vaimon väsymykseen. Ei tämä isoisä ole kai sidottu kotiinsa. Hän voi kyläillä lapsenlapsen luona. Tai tehdä jotain lapsenlapsensa kanssa.
Neuvosi vain tukee tilannetta, eli lapsi lapsenlapsineen asettuu isän tossuvanaan, kun kuvioon on astunut nainen, joka sanelee keitä perheenjäseniä syrjitään, ei toimi, vaan vahvistaa syrjintää. Siihen kuuluu myös isä, isovanhempi. Minkä ihmeen takia pitäisi kivikautisen kulttuurin mukaan myötäillä joidenkin nuijalla päähän hakkaamista, kun älyä ja ymmärrystä on muodostunut perhesuhteiden hyvinvoinnin vuoksi. Kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa varmaan keskittyisin siihen, että lapsella on isoisä elämässään mukana ja läheiset välit häneen. Isäsi ei voi luvata vaimonsa puolesta mitään. Etkä voi odottaa suhdetta jota ei luultavasti muodostu. Selittäisin lapselleni asian lapsen ikään nähden ymmärrettävästi. Tuo koko kuvio kuulostaa siltä,että äitipuoli tämä henkilö ei ole koskaan edes halunnut olla. Hän on isäsi vaimo, jolle se biologinen side merkitsee enemmän. Näin ollen vastuu olla tasapuolinen isovanhempi sinun lapselle on isälläsi.
No ei isä ole äitipuoli äitipuolen sijasta. Kyllä vastuu on äitipuolella itsellään. Ja yhteisvastuu puolisoilla kohdella tasavertaisesti molempien biologisia lapsia sekä lapsenlapsia, ketään syrjimättä.
Jos nyt ajatellaan että isoisä on pa ja mummopuoli varakas, niin perinnönjaossa se epätasa-arvo viimeistään tulee vastaan. Parempi että lapset tietää biologiset suhteet alusta alkaen.
Mummopuolen varat voi olla peräisin lastensa isän peruja, joten ei niitä voi uusiolapsille jakaa.
Toisilla on henkisten voimavarojen kanssa vähän sama kuvio.
Lastenlapsia ei kiinnosta raha, eikä perinnönjaot, he tarvitsevat läheisiä. Kuten lapsetkin tarvitsevat, vanhempiaan, kuten luonnollisesti vanhemmat tarvitsevat lapsiaan. Ja jottei tarvitsemisessa synny väärinkäsitystä, niin selventäköön että se tarvitseminen on henkistä. Kaikki muu tulee sen jälkeen, jos siitä vääntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele isäsi kanssa ja mieluiten myös niin että äitipuolesi on läsnä, he yhdessä. Etsi tietoa netistä etukäteen, miten lasten ja lastenlasten eriarvoinen kohtelu vaikuttaa huonosti jälkipolviin, esitä tietous heille faktoina.
https://yle.fi/uutiset/3-7421943
”Suosiminen voi jättää todella isoja jälkiä lapsenlapseen” – tasapuolinen kohtelu on äärimmäisen tärkeää
Lasten eriarvoista kohtelua isovanhemmilta ei tarvitse hyväksyä. Lastenpsykiatri suosittelee puhumaan asioista suoraan.
Lastenlasten tasapuolinen kohtelu on todella tärkeää, muistuttaa kuopiolainen lastenpsykiatri Outi Heiskanen. Epäoikeudenmukainen kohtelu voi hänen mukaansa jättää lapseen todella isoja jälkiä, jotka näkyvät vielä vuosikymmenten päästä.
– Tiedän aikuisia ihmisiä, jotka vielä vanhoina päivinään muistavat epäoikeudenmukaisuuden ja huonon kohtelun. He muistavat ketä on suosittu ja kuka on jäänyt vähemmälle, kertoo Heiskanen.
Tasapuolisuus on lastenkasvatuksen yksi tärkeimmistä asioista ja se olisi myös isovanhempien hyvä muistaa.
– Pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman tasapuolinen, korostaa Heiskanen.
Suosiminen voi myöhemmin näkyä esimerkiksi kateutena, epäsopuna lastenlasten kesken ja tunteena siitä, että on jäänyt vähemmälle. Heiskanen muistuttaa, että peruspersoonallisuus ja käytös ovat osittain perimän ja pitkälti kodin, koulun ja lähipiirin muovaamia.
– Myös isovanhempien suhtautuminen vaikuttaa lapseen. Epäoikeudenmukaisuus voi aiheuttaa myöhemmin myös huonommuuden tai paremmuuden tunteita. Ne eivät ole niin perustavanlaatuisia ongelmia, mutta voivat vaikeuttaa keskinäisiä suhteita, pohtii Heiskanen....
Tasapuolisen kohtelun pitäisi näkyä ajankäytössä, lahjoissa ja siinä, miten lapsenlapsista puhutaan.
Outi Heiskanen
Kun ei se äitipuoli ole isoäiti.
Äitipuolella on jokin itsekeskeisyysongelma, ellei hän ole ymmärtänyt menneensä suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ihan sama, onko toisella puolisolla biologisia tai adoptoituja lapsia.
Ei ole.
Se äitipuoli on tasan niiden omien lastensa isoäiti.
Eihän sekään ole tasapuolista, että jollakulla olisi sitten äiti, äitipuoli, bonusäiti ja joku isän eksä, kaikki lastensa isoäiteinä... parhaassa tapauksessa molemmilta puolilta yhteensä 8-10 mummoa, niinkö?
No kyllä vaan isoäitipuoli on isoäitipuolen roolissa, halusi tai ei. Sama asia uusioperheiden suhteen, ei siellä viskellä toisen lapsia sivuun koska "olemassa on vain minun biologiset" lapset. Tai kyllähän sitä on ja seuraukset näkyyy lasten pahoinvoinnissa, käytöksessä ja perheiden sossutapauksissa.
Niin. Isoäitipuoli. Ei isoäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele isäsi kanssa ja mieluiten myös niin että äitipuolesi on läsnä, he yhdessä. Etsi tietoa netistä etukäteen, miten lasten ja lastenlasten eriarvoinen kohtelu vaikuttaa huonosti jälkipolviin, esitä tietous heille faktoina.
https://yle.fi/uutiset/3-7421943
”Suosiminen voi jättää todella isoja jälkiä lapsenlapseen” – tasapuolinen kohtelu on äärimmäisen tärkeää
Lasten eriarvoista kohtelua isovanhemmilta ei tarvitse hyväksyä. Lastenpsykiatri suosittelee puhumaan asioista suoraan.
Lastenlasten tasapuolinen kohtelu on todella tärkeää, muistuttaa kuopiolainen lastenpsykiatri Outi Heiskanen. Epäoikeudenmukainen kohtelu voi hänen mukaansa jättää lapseen todella isoja jälkiä, jotka näkyvät vielä vuosikymmenten päästä.
– Tiedän aikuisia ihmisiä, jotka vielä vanhoina päivinään muistavat epäoikeudenmukaisuuden ja huonon kohtelun. He muistavat ketä on suosittu ja kuka on jäänyt vähemmälle, kertoo Heiskanen.
Tasapuolisuus on lastenkasvatuksen yksi tärkeimmistä asioista ja se olisi myös isovanhempien hyvä muistaa.
– Pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman tasapuolinen, korostaa Heiskanen.
Suosiminen voi myöhemmin näkyä esimerkiksi kateutena, epäsopuna lastenlasten kesken ja tunteena siitä, että on jäänyt vähemmälle. Heiskanen muistuttaa, että peruspersoonallisuus ja käytös ovat osittain perimän ja pitkälti kodin, koulun ja lähipiirin muovaamia.
– Myös isovanhempien suhtautuminen vaikuttaa lapseen. Epäoikeudenmukaisuus voi aiheuttaa myöhemmin myös huonommuuden tai paremmuuden tunteita. Ne eivät ole niin perustavanlaatuisia ongelmia, mutta voivat vaikeuttaa keskinäisiä suhteita, pohtii Heiskanen....
Tasapuolisen kohtelun pitäisi näkyä ajankäytössä, lahjoissa ja siinä, miten lapsenlapsista puhutaan.
Outi Heiskanen
Kun ei se äitipuoli ole isoäiti.
Äitipuolella on jokin itsekeskeisyysongelma, ellei hän ole ymmärtänyt menneensä suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ihan sama, onko toisella puolisolla biologisia tai adoptoituja lapsia.
Ei ole.
Se äitipuoli on tasan niiden omien lastensa isoäiti.
Eihän sekään ole tasapuolista, että jollakulla olisi sitten äiti, äitipuoli, bonusäiti ja joku isän eksä, kaikki lastensa isoäiteinä... parhaassa tapauksessa molemmilta puolilta yhteensä 8-10 mummoa, niinkö?
No kyllä vaan isoäitipuoli on isoäitipuolen roolissa, halusi tai ei. Sama asia uusioperheiden suhteen, ei siellä viskellä toisen lapsia sivuun koska "olemassa on vain minun biologiset" lapset. Tai kyllähän sitä on ja seuraukset näkyyy lasten pahoinvoinnissa, käytöksessä ja perheiden sossutapauksissa.
Niin. Isoäitipuoli. Ei isoäiti.
Mikä sun ongelma on? Lasten syrjintä syystä mistä? Jos sulla on paha äitipuoli, tai olet itse, tai sun äiti tai anoppi on kohdellut sua paskasti, ei se tarkoita että samaa paskaa pitäisi olla muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele isäsi kanssa ja mieluiten myös niin että äitipuolesi on läsnä, he yhdessä. Etsi tietoa netistä etukäteen, miten lasten ja lastenlasten eriarvoinen kohtelu vaikuttaa huonosti jälkipolviin, esitä tietous heille faktoina.
https://yle.fi/uutiset/3-7421943
”Suosiminen voi jättää todella isoja jälkiä lapsenlapseen” – tasapuolinen kohtelu on äärimmäisen tärkeää
Lasten eriarvoista kohtelua isovanhemmilta ei tarvitse hyväksyä. Lastenpsykiatri suosittelee puhumaan asioista suoraan.
Lastenlasten tasapuolinen kohtelu on todella tärkeää, muistuttaa kuopiolainen lastenpsykiatri Outi Heiskanen. Epäoikeudenmukainen kohtelu voi hänen mukaansa jättää lapseen todella isoja jälkiä, jotka näkyvät vielä vuosikymmenten päästä.
– Tiedän aikuisia ihmisiä, jotka vielä vanhoina päivinään muistavat epäoikeudenmukaisuuden ja huonon kohtelun. He muistavat ketä on suosittu ja kuka on jäänyt vähemmälle, kertoo Heiskanen.
Tasapuolisuus on lastenkasvatuksen yksi tärkeimmistä asioista ja se olisi myös isovanhempien hyvä muistaa.
– Pitäisi pyrkiä olemaan mahdollisimman tasapuolinen, korostaa Heiskanen.
Suosiminen voi myöhemmin näkyä esimerkiksi kateutena, epäsopuna lastenlasten kesken ja tunteena siitä, että on jäänyt vähemmälle. Heiskanen muistuttaa, että peruspersoonallisuus ja käytös ovat osittain perimän ja pitkälti kodin, koulun ja lähipiirin muovaamia.
– Myös isovanhempien suhtautuminen vaikuttaa lapseen. Epäoikeudenmukaisuus voi aiheuttaa myöhemmin myös huonommuuden tai paremmuuden tunteita. Ne eivät ole niin perustavanlaatuisia ongelmia, mutta voivat vaikeuttaa keskinäisiä suhteita, pohtii Heiskanen....
Tasapuolisen kohtelun pitäisi näkyä ajankäytössä, lahjoissa ja siinä, miten lapsenlapsista puhutaan.
Outi Heiskanen
Kun ei se äitipuoli ole isoäiti.
Äitipuolella on jokin itsekeskeisyysongelma, ellei hän ole ymmärtänyt menneensä suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ihan sama, onko toisella puolisolla biologisia tai adoptoituja lapsia.
Ei ole.
Se äitipuoli on tasan niiden omien lastensa isoäiti.
Eihän sekään ole tasapuolista, että jollakulla olisi sitten äiti, äitipuoli, bonusäiti ja joku isän eksä, kaikki lastensa isoäiteinä... parhaassa tapauksessa molemmilta puolilta yhteensä 8-10 mummoa, niinkö?
No kyllä vaan isoäitipuoli on isoäitipuolen roolissa, halusi tai ei. Sama asia uusioperheiden suhteen, ei siellä viskellä toisen lapsia sivuun koska "olemassa on vain minun biologiset" lapset. Tai kyllähän sitä on ja seuraukset näkyyy lasten pahoinvoinnissa, käytöksessä ja perheiden sossutapauksissa.
Niin. Isoäitipuoli. Ei isoäiti.
Mikä sun ongelma on? Lasten syrjintä syystä mistä? Jos sulla on paha äitipuoli, tai olet itse, tai sun äiti tai anoppi on kohdellut sua paskasti, ei se tarkoita että samaa paskaa pitäisi olla muilla.
Se on äitipuoli ja isoäitipuoli.
Et pääse siitä nyt yli etkä ympäri.
Hänhän on kohdellut miehensä lapsenlasta hyvin. Mitä ihmettä sinä kehität?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitipuoli ei ole lasteni mummo vaan "Kirsi" ja se on minusta parasta, heillä on mummo jo olemassa. Kun puolisisarukseni joskus saavat lapsia saavat toki kutsua äitään mummoksi.
Suomessa on vanhoillista ongelmaa, miten lapsia kaltoinkohdeltiin arvoissa. Samaan aikaan rakastavissa perheissä sitä ei tapahtunut. Kylmän ja julman lastenkasvatusperinteet piti loppua 60-70 luvulla, vaan eipä loppuneet kaikissa ajan hengenkään perheissä. Siihen liittyi älykkyys. Näissä perhesuvuissa oravanpyörä jatku, eikä älykkyys kukoista. Tee itse muutos siihen paskaa, olemalla lasta rakastava vanhempi tai isovanhempi ja työkalut löytyy netistä, kun googletat narsismi, vanhemmuus ja lasten kehitysvaiheet.
Miksi yrität edes puskea äitipuolesi tuollaiseen asemaan?
Oletko ajatellut miltä se saattaa hänestä tuntua?
Minulla on velipuoli ja siskopuoli, joilla eri äiti kuin minulla. Ei se heidän äitinsä ole minun lasteni isoäiti. Herran jestas. On ihan mukava lapsille jne mutta kaikki me käsitämme, että hän ei ole heille isoäiti, eikä kukaan tällaista vaadi.
Ja oma äitini on narsistinen kusipää ja miehen äiti on kuollut, joten mielelläni ottaisin lapsille mummon, mutta ei ae silti oikeuta syyllistämään sisaruspuolteni äitiä!
Olemme olleet mieheni kanssa pitkään yhdessä, hänellä on lapsia aikaisemmasta liitosta. En millään laatua ole näiden äiti, koska ikäerommekin on sen verran kapea ettei siinä ole järkeä. Korkeintaan isosisko.
Nämä lapset ovat myös lisääntyneet enkä edelleenkään ole heidän äitinsä enkä isoäiti. Suurempia tunnesiteitä ei ole koskaan miehen lapsiin syntynyt, ,he ovat osa pakettiaa ja sillä selvä. Se on selvää, että yhteisten lapsiemme saadessa muksuja tilanne tulee olemaan kannaltani eri, koska omat tuotokseni lisääntyvät. Mieheni taas saa hyysätä omaa lapsenlastaan niin paljon kuin sielu sietää kunhan pitää hoitovastuun, jeesata voin jos on aikaa.
Koita kestää kuin nainen, ilman biologista sidettä ei synny sidettä lapsenlapsiin, siallisesti toki pitää käyttäytyä. Mikäli raha on rajallista on luonnollista, että se ohjataan omiin jälkeläisiin.
Olen samaa mieltä kuin monet kirjoittajat täällä. Eihän se äitipuoli ole tietenkään lasten mummi! Ap:n lapsillahan on isovanhemmat, ne oikeat biologiset. Miksi tämän isän uuden puolison pitäisi olla joku "tekomummi" lapsille?
Minun miehelläni on lapsia, ja he ovat toki ihania ja pidän heistä, ja sitten kun he saavat lapsia, tulen tottakai kutsumaan heitä kylään ym. mutta ei tulisi mieleenkään, että heidän pitäisi kutsua minua mummiksi! Ei tietenkään! Lapsillahan on ne oikeat mummit, en minä voi pyrkiä heidän paikkaansa viemään!
🇺🇦🇮🇱
Alue: Aihe vapaa
Äitipuolella on jokin itsekeskeisyysongelma, ellei hän ole ymmärtänyt menneensä suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia. Ihan sama, onko toisella puolisolla biologisia tai adoptoituja lapsia.