Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitipuoli isoäitinä - eriarvoistaminen lastenlasten välillä
21.08.2018 |
Isäni ja äitipuoleni ovat olleet yhdessä jo 25 vuotta. Heillä on kummallakin lapsia aiemmasta liitosta sekä yksi yhteinen iltatähti, velipuoleni, joka on saanut koko sisaruskatraasta eniten huomiota. Äitipuoleni ei ole helppo persoona, ja uusioperhemyllyssä olen perheen ainoana tyttönä joutunut usein tulilinjalle. Vuosien varrella olen oppinut etten halua haaskata voimavarojani äitipuoleni kanssa taisteluun vaan mielummin väistän jos ilmassa on konfliktin tuntua. Olemme selvittäneet välejämme muutamaan otteeseen ja tiedän että hän on kateellinen hyvästä isäsuhteestani. Olen itse terapiasta tukea saaneena myös opetellut pitämään kiinni omista rajoistani.
Kun sain esikoiseni kolme vuotta sitten, isäni vannotti että isovanhempina he suhtautuvat tulevaan lapseen yhtä suurella rakkaudella ja yrittävät katkaista ylisukupolviset traumat. Lapsen synnyttyä isästäni tuli paappa mutta äitipuoleni kuitenkin ilmoitti että lapsi saa kutsua häntä etunimellä. Pidin tätä hieman häiritsevänä, erityisesti siksi koska me lapset olemme kutsuneet toisiamme ihan vain veljiksi ja siskoksi jo kauan, mutta totesin etten pysty äitipuoltani vaatimaan muuhunkaan. Äitipuoleni on suhtautunut aina tavatessa poikaani lempeästi, mutta ei osoita minkäänlaista oma-aloitteisuutta esim. lapsenhoitoon. Äitipuoleni käyttäytyminen on isälleni edelleen äärimmäisen hankala aihepiiri ja hän yrittää ulkoistaa itsensä asiasta.
Vuosi sitten velipuoleni sai lapsen. Vauva on saanut huomattavasti enemmän sekä huomiota että materiaalista tukea äitipuoleltani ja siinä sivussa myös isältäni kuin minun lapseni, minkä lisäksi äitipuoleni on tälle mummi. Huomaan ja näen äitipuoleni toistavan ensimmäisen biologisen lapsenlapsen kohdalla täysin samoja kuvoita kuin mitä hän teki velipuoleni kanssa, ja joko tiedostamatta tai tiedostaen eriarvoistaa jo syntymästä pitäen serkuksia. Kauhulla odotan, kun toista viedään ratsastustunneille ja etelänmatkoille samalla kun toinen ei saa edes mennä paapan luokse yökylään kun äitipuolta väsyttää. Olen sysännyt aiheeseen liittyvät ajatukset syrjään, mutta viikonloppuna poikani kysyi miksi eno kutsuu äitipuoltani mummiksi. Epäoikeudenmukaisuuden ja kaltoinkohtelun tunteet nousivat kaikki humisten pintaan.
Onko minun velvollisuuteni äitinä vihdoin ja viimein olla pelkäämättä konfliktia ja nostaa kissa pöydälle äitipuoleni kanssa? Pitääkö minun vaatia isältäni voimakkaampaa reagointia? Miten tällaisessa kuvioissa voi oikein toimia jotta lapseni ei kasvaisi samanlaiseen kokemukseen kuin minä - että on enemmän ja vähemmän haluttuja lapsia? Selvät, tasa-arvoiset ja yhdessä sovitut säännöt on se mitä toivoisin, mutta en luota siihen että äitipuolellani on kykyä niin rakentavaan toimintaan.
Kommentit (70)
Kaffepulla kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin monet kirjoittajat täällä. Eihän se äitipuoli ole tietenkään lasten mummi! Ap:n lapsillahan on isovanhemmat, ne oikeat biologiset. Miksi tämän isän uuden puolison pitäisi olla joku "tekomummi" lapsille?
Minun miehelläni on lapsia, ja he ovat toki ihania ja pidän heistä, ja sitten kun he saavat lapsia, tulen tottakai kutsumaan heitä kylään ym. mutta ei tulisi mieleenkään, että heidän pitäisi kutsua minua mummiksi! Ei tietenkään! Lapsillahan on ne oikeat mummit, en minä voi pyrkiä heidän paikkaansa viemään!
Tässä onkin tilanne, ettei sitä "oikeata" mummia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö minunkin tätipuolena siskon miehen lapsille olla se oikea täti, kun miehellä ei ole sisaruksia? Vien siskoni lapsia reissuille, joka kesä. Lapsi ei ole minulle mitään sukua miksi siis häntä veisin yhtään mihinkään? En käy hänen syntymäpäivillään niin kun ei käy vanhempanikaan. Siskoni lapset huomion joka käänteessä. Elämä on....
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin monet kirjoittajat täällä. Eihän se äitipuoli ole tietenkään lasten mummi! Ap:n lapsillahan on isovanhemmat, ne oikeat biologiset. Miksi tämän isän uuden puolison pitäisi olla joku "tekomummi" lapsille?
Minun miehelläni on lapsia, ja he ovat toki ihania ja pidän heistä, ja sitten kun he saavat lapsia, tulen tottakai kutsumaan heitä kylään ym. mutta ei tulisi mieleenkään, että heidän pitäisi kutsua minua mummiksi! Ei tietenkään! Lapsillahan on ne oikeat mummit, en minä voi pyrkiä heidän paikkaansa viemään!
Tässä onkin tilanne, ettei sitä "oikeata" mummia ole.
Maailmassa on paljon laåsia joilla ei ole oikeaa mummia. Ei se silti riitä syyksi vaatia muita mummiksi. Tuo asia ei ole millään tavalla äitipuolen syytä tai vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin monet kirjoittajat täällä. Eihän se äitipuoli ole tietenkään lasten mummi! Ap:n lapsillahan on isovanhemmat, ne oikeat biologiset. Miksi tämän isän uuden puolison pitäisi olla joku "tekomummi" lapsille?
Minun miehelläni on lapsia, ja he ovat toki ihania ja pidän heistä, ja sitten kun he saavat lapsia, tulen tottakai kutsumaan heitä kylään ym. mutta ei tulisi mieleenkään, että heidän pitäisi kutsua minua mummiksi! Ei tietenkään! Lapsillahan on ne oikeat mummit, en minä voi pyrkiä heidän paikkaansa viemään!
Tässä onkin tilanne, ettei sitä "oikeata" mummia ole.
Miten se on äitipuolen ongelma? Hänellä ei ole mitään velvollisuutta olla mummi lapselle, joka ei ole hänelle sukua. Eikös täällä ollutkaan av raadin mielipide ettei äitipuoli puutu exän lapsien elämään?
Mitä jos ap kertoisit lapselle, että tämä "mummi" ei ole sinun oikea äitisi? Lapset ei ole tyhmiä, he ymmärtävät kyllä, että mummi on mummi jollekin toiselle. Isäsi kanssa sinun sen sijaan kannattaisi jutella, jos koet, että hänkin huomioi enemmän velipuolesi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä hyvin tilanne voisi olla toisin päin, äitipuoli haluaisi olla mummo, mutta ap ei kokisi äidikseen. Ja taas äitipuolen pitäisi vääntää itsensä rusetille?
Äidinrakkaus on tunne, jota ei voi pakottaa, asiallista käytöstä voi vaatia.
Ap, lapsellasi on juoppo mummo, sille ei voi mitään. Jos isäsi olisi sinkku, sinun olisi pakko hyväksyä tosiasia.
Kummallinen tämä ”hyvä isäsuhde” jossa ap on kuitenkin sitä mieltä, että isä suosii yhtä lasta ja tämän lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin monet kirjoittajat täällä. Eihän se äitipuoli ole tietenkään lasten mummi! Ap:n lapsillahan on isovanhemmat, ne oikeat biologiset. Miksi tämän isän uuden puolison pitäisi olla joku "tekomummi" lapsille?
Minun miehelläni on lapsia, ja he ovat toki ihania ja pidän heistä, ja sitten kun he saavat lapsia, tulen tottakai kutsumaan heitä kylään ym. mutta ei tulisi mieleenkään, että heidän pitäisi kutsua minua mummiksi! Ei tietenkään! Lapsillahan on ne oikeat mummit, en minä voi pyrkiä heidän paikkaansa viemään!
Tässä onkin tilanne, ettei sitä "oikeata" mummia ole.
Maailmassa on paljon laåsia joilla ei ole oikeaa mummia. Ei se silti riitä syyksi vaatia muita mummiksi. Tuo asia ei ole millään tavalla äitipuolen syytä tai vastuulla.
Olisin kyllä valmis olemaan mummina puolison lapsenlapselle, tasaveroisesti. Ihmeellistä ahdasmielisyyttä ja -sydämisyyttä lasta kohtaan, jolla ei ole nyt ollenkaan mummia.
Pitäisin kunnianosoituksena, jos kelpaisin mummiksi puolisoni lapsenlapselle - tai vaikka naapurin lapselle.
Kun itse olin pieni, naapurissa asui täti, jolla oli kyllä lapsia, mutta he ja lapsenlapset asuivat niin kaukana, että tapasivat kovin harvoin.
Hän sanoi minulle, että on "Hilja-mamma" ja riitti sitä isoäitiyttä (ja herkkuja) minullekin vaikka minulla oli omakin hyvä mummi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin monet kirjoittajat täällä. Eihän se äitipuoli ole tietenkään lasten mummi! Ap:n lapsillahan on isovanhemmat, ne oikeat biologiset. Miksi tämän isän uuden puolison pitäisi olla joku "tekomummi" lapsille?
Minun miehelläni on lapsia, ja he ovat toki ihania ja pidän heistä, ja sitten kun he saavat lapsia, tulen tottakai kutsumaan heitä kylään ym. mutta ei tulisi mieleenkään, että heidän pitäisi kutsua minua mummiksi! Ei tietenkään! Lapsillahan on ne oikeat mummit, en minä voi pyrkiä heidän paikkaansa viemään!
Tässä onkin tilanne, ettei sitä "oikeata" mummia ole.
Maailmassa on paljon laåsia joilla ei ole oikeaa mummia. Ei se silti riitä syyksi vaatia muita mummiksi. Tuo asia ei ole millään tavalla äitipuolen syytä tai vastuulla.
Olisin kyllä valmis olemaan mummina puolison lapsenlapselle, tasaveroisesti. Ihmeellistä ahdasmielisyyttä ja -sydämisyyttä lasta kohtaan, jolla ei ole nyt ollenkaan mummia.
Pitäisin kunnianosoituksena, jos kelpaisin mummiksi puolisoni lapsenlapselle - tai vaikka naapurin lapselle.
Kun itse olin pieni, naapurissa asui täti, jolla oli kyllä lapsia, mutta he ja lapsenlapset asuivat niin kaukana, että tapasivat kovin harvoin.
Hän sanoi minulle, että on "Hilja-mamma" ja riitti sitä isoäitiyttä (ja herkkuja) minullekin vaikka minulla oli omakin hyvä mummi :)
Ei sitä voi vaatia.
Meilläkin on naapurissa mummo joka tykkää meistä ja tekee lasten kanssa mummomaisia juttuja, mutta ap:n tapa vaatia ja valvoa mittanauhan kanssa, mitä velipuoli saa jne on tosi luotaantyöntävää.
Miksei ap ole hankkinut naapurista varamummoa tai muuten panostanut siihen, että lapsella on aikuisia elämässään. Miksei hän panosta isoisän kanssa olemiseen? Miksi hän kulkee viivaimen kanssa siellä äitipuolensa kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mieheni aikuiselle lapselle isän vaimo, en todellakaan äitipuoli koska biologinen äiti on olemassa. Miehen lapsenlapsille olen isoisän puoliso, en todellakaan mikään mummopuoli. Oma lapsenlapseni on rakkaampi ja läheisempi ja saa minulta paljon enemmän aikaa ja tarvitsemiaan asioita. Tämä on meistä kaikista oikein ja normaalia. Miehen lapsenlapset ymmärtävät, että heidän isoäitinsä on alkoholisti ja välillä eivät näe pitkään aikaan. En ymmärrä miten minä sen pystyisin heille jotenkin hyvittämään. Olen heille heidän pyynnöstään varamummo, jos/kun toinen mummoista lakkaa olemasta. Olen ollut heille läheisempi kuin kumpikaan omista mummoista, mutta mummoksi julistautuminen olisi saanut aikaan hirveän älämölön, stereona.
Jotta äitipuoli voisi tuntea lapsenlapsen omakseen, pitäisi varmaan tuntea ensin lapsen äiti omaksi lapsekseen.
Nämä ovat myös kaksisuuntaisia teitä, biologisetkin isovanhemmat tuntevat enemmän omikseen ne lapsenlapset, joiden kanssa synkkaa parhaiten. Siteitä luodaan tarjoamalla hyviä hetkiä, ei vaatimalla niitä toisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni lapsenlapsi on söpö muksu, mutta ei mulla siihen ole mitään tunnesidettä mummona, miksi pitäisikään olla? Miehen lapset on kivoja, mutta en minä ole heidän äiti. Mulla on omia lapsia, jotka menee aina tunnepuolella miehen ohi. Omia lapsenlapsia ei vielä ole.
Luulin, että tämä on ihan luonnollista...
Luulen, että ap:n pitää nyt ihan omaa päätään laittaa järjestykseen, että voi omalle lapselleen olla normaali vanhempi, ja jättää nuo huolehtimiset isovanhempien olemisista kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Velipuolesi lapsi on äitipuolellesi biologista sukua, sun lapsi ei ole. Oma lapsi ja lapsenlapset ovat ihania ja rakkaita, muut kakaroita
Miksi ihmisten annetaan adoptoida lapsia, kun jo etukäteen tiedetään, että heitä tullaan kohtelemaan kakaroina?
(Hitaalle: Ei ollutkaan. Mutta tuo samahan pätee adoptioon.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velipuolesi lapsi on äitipuolellesi biologista sukua, sun lapsi ei ole. Oma lapsi ja lapsenlapset ovat ihania ja rakkaita, muut kakaroita
Miksi ihmisten annetaan adoptoida lapsia, kun jo etukäteen tiedetään, että heitä tullaan kohtelemaan kakaroina?
(Hitaalle: Ei ollutkaan. Mutta tuo samahan pätee adoptioon.)
Adoptiolapset ovat omia lapsia. Eivät lapsipuolia.
Ap. Äitipuolellasi on "omat" lapset ja lapsenlapset. Olen itsekin äitipuoli ja minulla pulma liittyy siihen, että olen jarkuvasti väsynyt. Nippanappa jalsan panostaa omiin lapsiini, en voisi kuvitellakaan, että alkaisin panostaa paljon mieheni lapsiin. Ei hänkään panosta minun, paitsi jos panostettava asia on hänelle itselleen mukava.
Tytärpuoleni käyttäytyi ja käyttäytyy edelleen melko ikävästi. Kotitöitä hänellä ei olisi saanut teettää ollenkaan. Jatkuvasti piilovithhuilee minulle. Esim minulla kun on vinot hampaat, niin hän usein mainitsee omat suorat hampaansa. Esimerkkejä on monia, en vaan jaksa tässä kaikkia mainita.
No, jos tytärpuoli lisääntyisi, niin empä puutuisi vauvan hoitoon, mieheni hoitakoon, jos haluaa. Tytärpuoleni ei ole suostunut hoitamaan velipuoleaan edes pyydettäessä, joten miksi minäkään vaivaantuisin hänen puolestaan.
Joten ap, kuinka olet itse suhtaantunut äitipuoleesi vuosien varrella? Oletko ollut mukava ja avulias? Vai onko roskapussin viemisessä ollut hankaluuksia?
Vierailija kirjoitti:
Ap. Äitipuolellasi on "omat" lapset ja lapsenlapset. Olen itsekin äitipuoli ja minulla pulma liittyy siihen, että olen jarkuvasti väsynyt. Nippanappa jalsan panostaa omiin lapsiini, en voisi kuvitellakaan, että alkaisin panostaa paljon mieheni lapsiin. Ei hänkään panosta minun, paitsi jos panostettava asia on hänelle itselleen mukava.
Tytärpuoleni käyttäytyi ja käyttäytyy edelleen melko ikävästi. Kotitöitä hänellä ei olisi saanut teettää ollenkaan. Jatkuvasti piilovithhuilee minulle. Esim minulla kun on vinot hampaat, niin hän usein mainitsee omat suorat hampaansa. Esimerkkejä on monia, en vaan jaksa tässä kaikkia mainita.
No, jos tytärpuoli lisääntyisi, niin empä puutuisi vauvan hoitoon, mieheni hoitakoon, jos haluaa. Tytärpuoleni ei ole suostunut hoitamaan velipuoleaan edes pyydettäessä, joten miksi minäkään vaivaantuisin hänen puolestaan.
Joten ap, kuinka olet itse suhtaantunut äitipuoleesi vuosien varrella? Oletko ollut mukava ja avulias? Vai onko roskapussin viemisessä ollut hankaluuksia?
Tässä se on.
Minulla on kaksi tytärpuolta, jotka ovat ihan eri planeetalta ja nyt jo perheellisiä.
Toiselle tyttären lapsille, olen kuin mummi, vaikka kutsuvat minua etunimeltä ja annan apua mieluusti, koska tytärpuoli on ihan omalla käytöksellään luonut minuun läheiset ja lämpimät välit ja on aina ystävällinen, vaikka hän oli jo aikuinen, kun tapasin hänen isänsä.
Toinen tytärpuoli on vastakohta, hyvin ilkeä ja ei ole yksi kerta, kun hän on sukujuhlissa järjestänyt draman, johon piti puuttua jopa hänen oma äitinsä. Levittelee perättömiä juttuja minusta ja ilkeilee sukulaisille. Arvata saattaa miksi en ole läheinen hänen kanssaan tai hoida hänen lapsiaan (sekin on ollut suvulle ilkeyden kohde). Ja samainen tytär on riidoissa myös äitinsä kanssa.
Ja nyt kun hän tarvitsisi apua, rivit ovat harventuneet.
Ikävä kyllä, juuri äidin käytöksen vuoksi lapsilla ei ole läsnäolevaa ainuttakaan mummoa tai jotka antaisi lastenhoitoapua. Se on tietysti lapsilta pois.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Sen tiesi jo vanha kansa.
Tai mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.
Vierailija kirjoitti:
Velipuolesi lapsi on äitipuolellesi biologista sukua, sun lapsi ei ole. Oma lapsi ja lapsenlapset ovat ihania ja rakkaita, muut kakaroita
Minä olen kahden lapsen "bonusmummo" ja yhden mummo, kaikki ovat yhtä rakkaita minulle. Bonuslapsenlapset ovat tulleet elämääni ollessaan kaksi ja neljä vuotta, eri perheissä siis, olen sitoutunut heihin heti.
Minulla kaava menee niin, että lapseni onni on myös minun onneni. Aikaani saavat ja hankintoja teen tasavertaisesti. Ikävä on heitä kaikkia, jos ei tavata muutamaan päivään. Ainoa ero on, että biologisen lapsenlapseni kasvua olen saanut seurata vauvasta asti. Siitä olen kiitollinen, mutta rakkauttani muihin "lapsenlapsiini" se ei vähennä.
Se vielä, että bonuslapsenlasteni oikeat isovanhemmat ovat joko jo kuolleet tai eivät ole sitoutuneita, joten olen elämälle kiitollinen, että saan olla heille bonusmummona.
Minulla ei ole äitiä. Isän vaimo on kivasti omaksunut mummon roolin, kun lapseni kanssa mielellään puuhaa. On kuitenkin välimatkaa, joten hirveän tiheästi ei nähdä. Biologisten lastenlastensa on kiinteämmin tekemisissä, kun he asuvat lähellä.
Ok, ei siinä mitään, ihan kohtalainen tilanne mielestäni. Se sitten haittaakin jo paljon enemmän, ettei isääni lapsenlapsi kiinnosta pätkän vertaa. Tämä on mielestäni huonompi tilanne kuin ap:lla.
Alue: Aihe vapaa
Ap, voisitko yrittää saada lapsellesi ja isällesi enemmän yhteisiä juttuja ja kahdenkeskistä aikaa, jolloin se isoätipuute ei olisi niin paha?
Kyllä lapsesi sen ymmärtää, ettei vaarin vaimo ole hänen mumminsa, koska ei ole myöskään sinun äitisi.
Olisiko esim. kummitätiä lapsen toiseksi aikuisystäväksi? Mutta vaalikaa aktiivisesti lapsen suhdetta isoisäänsä. Kyllä se on tärkeä molemmille osapuolille.