Miksi köyhät polttaa tupakkaa?

Nikotiini on äärimmäisen addiktoiva huume, josta toiset onnistuvat pääsemään eroon helpommin kun taas toisille se on melkein mahdotonta. Ei tietenkään kenekään vähävaraisen (kuten ei kenenkään muunkaan) kannattaisi polttaa, mutta ei se lopettaminenkaan niin yksinkertaista ole kuin monet kuvittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan ajattele ettei itse voisi sairastua ja köyhtyä, mutta se on kovin epäselvää, että miten se tupakointi auttaa tilanteessa jossa jo on rahasta tiukkaa ja terveysongelmia. Siellä ruokajonossa olevilla ei taatusti ole ylimääräistä rahaa polttaa taivaalle.

Mitä "polttaa.taivaan tuuliin"? Saahan siitä sen nautinnon siinä välissä. Ruokiakin menee kakkana viemäriin ja kaikki juomat pissana pusikkoon.

Joillekin on vaikea ymmärtää asiaa, jos se ei itseä koske.

Köyhyys monesti tarkoittaa, että ei ole järjenjättiläinen, ei ole opiskellut ja näin jäänyt työelämän ulkopuolelle. Ja jos ei ole fiksu niin sitten tupakan tapaiset järjettömyydet tarttuu helpommin.

Turkissa tehtiin aikoinaan tutkimus "mitä tapahtuisi jos tupakointi kiellettäisiin"

tulokset olivat kauheat: ihmiset eläisivät pidempään ja konkurssi uhkaisi eläkkeiden takia.

eli antaa köyhien polttaa, se kannattaisi jopa tehdä nykyistä edullisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Juuri oli Hesarissa pitkä artikkeli siitä, että syöpiä olisi vähemmän jos ihmiset eläisivät terveemmin. Suurin syöpää aiheuttava yksittäinen tekijä oli tupakointi. 

Jutun voi lukea Hesarista, paitsi köyhät, joilla ei varmaankaan ole lukuoikeuksia :) 

Auts osui ja uppposi. Siis tuo, ettei köyhällä ole lukuoikeutta.

Vaikka tupakka on suurin syöpää aiheuttava, niin miksei aloiteta paheksuntaa niistä muista syistä? Ne ei varmaan aiheuta adiktiota ja siksi niistä olisi helpompi aloittaa. Ainiin kun kaikki tekee omat valinnat ja katsoo mikä itselle on tärkeää. Hiusväri tai meikki tai liha yms..

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys monesti tarkoittaa, että ei ole järjenjättiläinen, ei ole opiskellut ja näin jäänyt työelämän ulkopuolelle. Ja jos ei ole fiksu niin sitten tupakan tapaiset järjettömyydet tarttuu helpommin.

Joskus tuon asian näkee mielipiteistä..

Kun ihminen on siinä ruokajonossa niin ei näe mitään mieltä lopettaa tupakointia jos sitä tekee mieli ja se helpottaa hetkeksi.

Ei siinä ajattele, että menee rahaa taivaan tuuliin tai tämä on epäterveellistä.

Sellaiset asiat eivät merkitse , koska köyhä elää vain hetkessä ja päivän kerrallaan.

Muuten sekoaisi tai ei kestäisi todellisuutta.

Kun parannusta ei kuitenkaan ole näkyvissä.

Silloin kun on esimerkiksi lyhytaikainen rahapula, mutta tietää, että parempaa on tulossa, ajatusmaailma ja ihmisen kestokyky on aivan eri.

On mahdollisuuksia ja näköaloja edessä.

Köyhällä juuri se elämän näköalattomuus ja tieto, että asiat eivät muutu, ei voi suunnitella mitään, elämän hallinta on silloin vaikeaa, kun ei voi tavallaan hallita omaa elämäänsä kun kaikki riippuu ulkopuolisista tekijöistä ja ihmisistä.

Silloin juuri tupakanpoltto on se asia jolloin tuntee hetken nautintoa ja ehkä silloin ei ajattele muuta, se vie ajatukset pois ahdistavasta tilanteesta sen hetken, silloin siitä ei tietenkään halua luopua.

Kun elämä koko ajan on niin kapeaa ja mahdollisuuksia niin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Kun ollaan siinä köyhyydessä ja ruokajonossa, niin kyllä taustalla on paljon isompia asioita kuin tupakka-askin hinta.

Pienet ovat ihmisten murheet olleet, jolleivät ymmärrä, että moni asia yhtäaikaisesti ja pitkäkestoisena on monen ihmisen köyhyyden syy.

Sairastuminen, työttömyys, avioero, tukiverkoston puuttuminen jne.

Monet eivät ymmärrä, että ne elintavat ovat vain yksi pieni osa kokonaisuutta.

Siihen pisteeseen kun ollaan siinä ruokajonossa.

Ei siinä enää auta yhden tupakka-askin hinta oikeastaan mitään.

Tai ihminen siinä jo ajattelee, että ei ole mitään merkitystä siihen nähden, mitä on joutunut kokemaan.

Ei näitä ymmärrä tai ei voi verrata normaalielämän millään vaikka kuinka selittäisi.

Sen ymmärtää vasta kun itse sen kokee. Niin kävi minullekin.

Eipä ole minuakaan pelastanut köyhyydestä ja ruokajonossa olen, vaikka en ole koskaan polttanut.

Juu ei vaikuta yksi aski mitään, mutta 50 e viikossa vuodesta toiseen vaikuttaa jo paljonkin, sillä rahalla saisi maksettua vaikka hyvän loman tai monta pienempää, mentyä perusteellisiin tutkimuksiin yksityiselle puolelle, pitää autoa jolla voi käydä töissä, harrastaa jotakin mielekästä. Olen itse elänyt paljon alle tuon 491 ekk kun olen opiskellut vuosia, niin että tiedän kyllä että pienillä tuloilla tuo "yksi aski" eli tupakointitapa tekee suuren eron elämään. Tyhmä valinta polttaa, vaikka mitä selittelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan ajattele ettei itse voisi sairastua ja köyhtyä, mutta se on kovin epäselvää, että miten se tupakointi auttaa tilanteessa jossa jo on rahasta tiukkaa ja terveysongelmia. Siellä ruokajonossa olevilla ei taatusti ole ylimääräistä rahaa polttaa taivaalle.

Mitä "polttaa.taivaan tuuliin"? Saahan siitä sen nautinnon siinä välissä. Ruokiakin menee kakkana viemäriin ja kaikki juomat pissana pusikkoon.

Joillekin on vaikea ymmärtää asiaa, jos se ei itseä koske.

Ilman ruokaa ja vettä kuolee, vieläpä nopeasti. Meinaatko että myös ilman tupakkaa kuolee? Anteeksi nyt, mutta ihan uskomattoman järjettömiä kommentteja tupakoinnin puolesta.

195, juuri, hyvin näkyi menevän perille.

Ei siinä ruokajonovaiheessa enää merkitse mitään onko valinta tyhmä tai viisas.

Se säästäminen ei tuo mitään iloa, kun joutuu vuodenkin säästämään muutama euron päivässä.

Ruokajonossa seisominen on niin stressaavaa kokemus, että mieluummin helpottaa sitä tilannetta kuin miettii jotain saamaansa asiaa vuoden päästä

Esimerkiksi moni voi ajatella, että ei edes elä enää kuukauden tai vuoden päästä.

Köyhällä puuttuu siinä elämäntilanteessa monesti kyky ajatella asioita pitkällä tähtäimellä.

Se ei ole tyhmyyttä tai vastaavaa vaan se on ihmisen kapasiteetin vähyyttä.

Vielä kerran sanon. Normaalielämää ja siinä tehtäviä ratkaisuja ja valintoja ja niiden viisautta ei voi verrata ruokajonossa seisovan ihmisen elämäntilanteeseen.

Esimerkiksi kun olemme sairaana ja pelkäämme ettemme parane, niin silloin ihminen saattaa ajatella siinä elämäntilanteessa.

Kunhan vaan paranen, niin en koskaan enää tekisi niin ja niin.

Ja tekisin niin ja niin ja käyttäytyisin ihan eri lailla sitä ja sitä kohtaan. Jne.

No, annas olla kun ihminen sitten parantuu? Ei mene kauankaan, ehkä ei edes hetkeä, kun hän unohtaa *lupauksensa* ja palaa takaisin entisiin tapoihin, edes uhraamatta sen jälkeen ajatustakaan siihen, mitä sairaana ajatteli.

Se olemassaoleva elämäntilanne vaikuttaa ihmiseen ajatusmaailmaan todella paljon.

Tämä on otettava huomioon kun ihmetellään miksi se köyhä nyt puhaltelee rahaa taivaan tuuliin eikä säästä sitä vuotta johonkin kivaan, niinhän MINÄ tekisin.

Tässä keskustelussa näkee juuri se , kuinka minäkeskeisesti ja suppeasti jotkut asioita ajattelevat.

Kun kerran minä tekisin ja pystyn tekemään niin ja niin, niin mikseivät ne köyhät siinä ruokajonossa tee samalla lailla.

No siksi juuri, kun sinä olet sinä ja se köyhä on siinä ruokajonossa!

Olette aivan eri elämäntilanteessa ja aivan eri ihmiset.

Ei se auta siunaillaan, että miksitä se ei tehnyt, tai jos ja jos.

Niinpä niin, lehmätkin lentäis.

196, tuskinpa esimerkki oli tarkoitettu ihan niin, kuin sinä sen ymmärsit.

Järjenpuute taitaa olla sinulla tai et ymmärrä lukea rivien välistä.

Tuntuu välillä, että jos hiukankin puhutaan esimerkin kautta, niin esimerkki ei mene perille millään tai se käsitetään päin honkia tai kirjaimellisesti.

Tulisin hulluksi tällaisten ihmisten kanssa, jotka eivät yhtään ymmärrä muuta kuin *asiaa niinkuin se on*.

En ole siis esimerkin kirjoittaja mutta ymmärsin kyllä hänen pointtinsa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

195, juuri, hyvin näkyi menevän perille.

Ei siinä ruokajonovaiheessa enää merkitse mitään onko valinta tyhmä tai viisas.

Se säästäminen ei tuo mitään iloa, kun joutuu vuodenkin säästämään muutama euron päivässä.

Ruokajonossa seisominen on niin stressaavaa kokemus, että mieluummin helpottaa sitä tilannetta kuin miettii jotain saamaansa asiaa vuoden päästä

Esimerkiksi moni voi ajatella, että ei edes elä enää kuukauden tai vuoden päästä.

Köyhällä puuttuu siinä elämäntilanteessa monesti kyky ajatella asioita pitkällä tähtäimellä.

Se ei ole tyhmyyttä tai vastaavaa vaan se on ihmisen kapasiteetin vähyyttä.

Vielä kerran sanon. Normaalielämää ja siinä tehtäviä ratkaisuja ja valintoja ja niiden viisautta ei voi verrata ruokajonossa seisovan ihmisen elämäntilanteeseen.

Esimerkiksi kun olemme sairaana ja pelkäämme ettemme parane, niin silloin ihminen saattaa ajatella siinä elämäntilanteessa.

Kunhan vaan paranen, niin en koskaan enää tekisi niin ja niin.

Ja tekisin niin ja niin ja käyttäytyisin ihan eri lailla sitä ja sitä kohtaan. Jne.

No, annas olla kun ihminen sitten parantuu? Ei mene kauankaan, ehkä ei edes hetkeä, kun hän unohtaa *lupauksensa* ja palaa takaisin entisiin tapoihin, edes uhraamatta sen jälkeen ajatustakaan siihen, mitä sairaana ajatteli.

Se olemassaoleva elämäntilanne vaikuttaa ihmiseen ajatusmaailmaan todella paljon.

Tämä on otettava huomioon kun ihmetellään miksi se köyhä nyt puhaltelee rahaa taivaan tuuliin eikä säästä sitä vuotta johonkin kivaan, niinhän MINÄ tekisin.

Eikö ne ruokajonon ihmiset siis ole normaaleja, ajattelevia ihmisiä lainkaan? Kyllä minäkin kävin opiskeluaikana leipäjonossa, mutta ei se minusta tehnyt sen järjettömämpää, eikä syntynyt halua polttaakaan. Tässä yhteiskunnassa kenelle tahansa voi tulla avun tarve, ihan hirveää leimata että ihminen silloin jotenkin automaattisesti taantuisi järjettömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

195, juuri, hyvin näkyi menevän perille.

Ei siinä ruokajonovaiheessa enää merkitse mitään onko valinta tyhmä tai viisas.

Se säästäminen ei tuo mitään iloa, kun joutuu vuodenkin säästämään muutama euron päivässä.

Ruokajonossa seisominen on niin stressaavaa kokemus, että mieluummin helpottaa sitä tilannetta kuin miettii jotain saamaansa asiaa vuoden päästä

Esimerkiksi moni voi ajatella, että ei edes elä enää kuukauden tai vuoden päästä.

Köyhällä puuttuu siinä elämäntilanteessa monesti kyky ajatella asioita pitkällä tähtäimellä.

Se ei ole tyhmyyttä tai vastaavaa vaan se on ihmisen kapasiteetin vähyyttä.

Vielä kerran sanon. Normaalielämää ja siinä tehtäviä ratkaisuja ja valintoja ja niiden viisautta ei voi verrata ruokajonossa seisovan ihmisen elämäntilanteeseen.

Esimerkiksi kun olemme sairaana ja pelkäämme ettemme parane, niin silloin ihminen saattaa ajatella siinä elämäntilanteessa.

Kunhan vaan paranen, niin en koskaan enää tekisi niin ja niin.

Ja tekisin niin ja niin ja käyttäytyisin ihan eri lailla sitä ja sitä kohtaan. Jne.

No, annas olla kun ihminen sitten parantuu? Ei mene kauankaan, ehkä ei edes hetkeä, kun hän unohtaa *lupauksensa* ja palaa takaisin entisiin tapoihin, edes uhraamatta sen jälkeen ajatustakaan siihen, mitä sairaana ajatteli.

Se olemassaoleva elämäntilanne vaikuttaa ihmiseen ajatusmaailmaan todella paljon.

Tämä on otettava huomioon kun ihmetellään miksi se köyhä nyt puhaltelee rahaa taivaan tuuliin eikä säästä sitä vuotta johonkin kivaan, niinhän MINÄ tekisin.

Eikö ne ruokajonon ihmiset siis ole normaaleja, ajattelevia ihmisiä lainkaan? Kyllä minäkin kävin opiskeluaikana leipäjonossa, mutta ei se minusta tehnyt sen järjettömämpää, eikä syntynyt halua polttaakaan. Tässä yhteiskunnassa kenelle tahansa voi tulla avun tarve, ihan hirveää leimata että ihminen silloin jotenkin automaattisesti taantuisi järjettömäksi.

Ja kerro tehdäänkö se lobotomia heti kertajonotuksen perusteella, oikeasti? Selitä nyt ihan oikeasti miten se menee, kun kaikki köyhät eivät kuitenkaan tee tyhmiä valintoja (jolloin jos ihminen on vielä suht nuori ja työkykyinen, niin ei kauan tarvitse käydä siellä ruokajonossakaan). Jos pysty, selitä asiallisesti, minun nimittäminen tyhmäksi ei selitä mitään.

Koska stressi, masennus jne.

Kun sitä rahaa ei muutenkaan jäisi penniäkään säästöön ikinä niin miksi ei ostais ja tupruttelisi tupakkaa?

Itseä ainakin ahdistaa ainainen huono rahatilanne, käyn töissä mutta saan kuukaudessa niska limassa raatamalla kasaan about samat rahat kuin työtön.

Sillä erotuksella että työtön ei tee sen rahan eteen mitään.

Heillä myös tuntuu olevan oikeus valittaa vähävaraisuudesta, mutta jos itse työssäkäyvänä mainitsee asiasta ja puhuu välillä ahdistavista työoloistaan niin yleensä ketään ei kiinnosta, tai syytetään huonoasenteiseksi valittajaksi joka tahallaan uhriutuu.

T:Pakko varmaan hankkia koulutus tai hypätä kalliolta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä elämän harvoja nautintoja?

Muutama tuttuni on sentään lopettanut tupakoinnin, koska tuli liian kalliiksi. Piti jäädä rahaa syömiseenkin.

Tätä perustelua monet käyttää.

Surullinen ajatus, että jonkun elämä on niin ankeaa että myrkkyputken imeminen tuo siihen iloa. Ilmiö on tullut vastaan työn puolesta vakavasti mt-sairaiden keskuudessa. Heidän kohdallaan tilanne on selitetty niin että vähentäminen tai lopettaminen voi vaikuttaa terveydentilaan niin paljon että ennemmin jatkavat tupakointia (laitospotilaiden kuukausirahasta siihen menee melkein koko tili yhdellä askilla päivässä). Heidän tapauksessaan ammattilaiset yrittävät ympäri vuorokauden luoda olosuhteita joissa eläminen olisi mahdollisimman kodinomaista, laadukasta, mielekästä jne. mutta tätä riippuvuutta vastaan ei ole keksitty keinoa.

Silti mielestäni on moraalisesti arveluttavaa seurata vierestä kun esim. vanhempi tuhlaa omiin riippuvuuksiinsa rahaa lastensa elämänlaadun kustannuksella. Lapsen harrastukset, koulunkäynti, vaatteet ym. perusasiat hoidetaan ennemmin yhteiskunnan harkinnanvaraisella tai lahjoituksina mutta sitä tupakkaa on vanhemman saatava.

Miksi rikkaat tupakoivat, vaikka heillä olisi v a r a a olla polttamattakin? Ap on yksinkertainen.

Jörn Donner ja Sauli Niinistö ovat siis mielestäsi sekä köyhiä , että tyhmiä?

Outo matikka, jos lopputulos on ettei missään tapauksessa jää mitään säästöön. Kun voisi luulla, että jää säästöön se tupakan hinta, eikä se ole pois mistään muusta.

On aivan eri asia opiskelijana käydä joskus leipäjonossa.

Silloin on nuori, elämää edessä, opiskelu tuo mahdollisuuden ammattiin, nuorena on voimissaan ja paljon muuta mukavia asioita elämässä.

On myös se lapsuuskoti, johon voi mennä ja usein vanhemmat tukevat, ainakin voi mennä kotiin viikonloppuna ja syödä mahansa täyteen. Usein vielä saa ruokakassin mukaansa ja ruokarahaa jne.

Jos on vuosia ollut köyhä, ikää karttunut, tullut sairauksia ja on sellainen tilanne, että työelämään ei enää pääse niin asia on aivan eri.

60-70-vuotiaana on ihan eri seistä ruokajonossa kun ruoka on loppu kuin nuorena opiskelijana silloin tällöin?

Silloin ajattelee, että elämä on ehkä piankin loppu ja tupakka on se synneistä ja myrkyistä pienin paha. Usein ihmiset ovat myös siinä iässä yksinäisiä ja elämäbkumppania vaikea löytää.

Se tupakka ei siinä elämäntilanteessa ei enää mitään pahenna.

Vaan tuo juuri hetken helpotuksen.

Ovatko ihmiset täällä niin julmia ja ajattelemattattomia, että sekin pitäisi kieltää? Pidetään täällä terveys- ja säästösaarnoja?

Eiköhän nämä vanhat ihmiset ihan itsekin ne samat asiat jo siihen ikään tiedä?

Ei se kuulkaa siitä ole kiinni, että ovat tietämättömiä.

Ei se köyhyys tyhmennä, kuten joku ihmetteli, mutta vaikuttaa ajatusmaailmaan ja kaventaa ja pienentää käytettävissä olevia voimaresursseja.

Toivottomuus, ja pitkään jatkunut ahdistava elämäntilanne ihan tutkitusti vaikuttaa.

Silloin ihmiselle saattaa tulla ajatus, että ei välitä jostain kaukana olevasta kun jaksaa ajatella vain sitä kuinka selviää siitä hetkestä tai päivästä.

Kun tämänkaltainen tilanne on pysyvä eikä välillä ole ajanjaksoa, että pääsisi siitä pois ja olisi valoisampaakin jaksoa.

Ei tarvitse olla mikään järjen jättiläinen joka ei tätä ymmärrä?