Miltä kuolema tuntuu? Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä ap jos kokeilet itse, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Kukaan elävä ei tuohon voi vastata kuin spekulaatioilla.

Itse oletan, että kun en muista mitään syntymääni edeltäneestä ajasta, tuskin tajuan mitään kuolemani jälkisestäkään. Tietoisuus syntyy ja kuolee aivotoiminnan mukana eikä muuta ole.

Kuolema on monelle *itun hidas ja hankala prosessi. Poliitikot hymistelevät "hyvää saattohoitoa", kun sellaista ei ole. 1100 km pitkässä maassa on kolme (3) saattohoitoa tarjoavaa laitosta. Vuosittain kuolee 60 000 ihmistä, osa hitaasti ja kivuliaasti homeisten terveyskeskusten vuodeosastoilla, yksin ja ilman riittävää kivunlievitystä, iho hautuneena vereslihalle vaihtamattomissa vaipoissa ja luu paistaen makuuhaavoista.

Tämä. Olen myös sitä mieltä, että itse aivoissa ja ruumiissa tapahtuva kuolinprosessi on kivulias. Tutkimusten mukaan ihmisen tietoisuus ikävä kyllä säilyy pisimpään ja siksi pitäkää kädestä kiinni siihen asti kun on kuolleeksi todettu. Vaikka ihminen ei reagoi näkyvästi niin koskettamisen ihminen aistii, tuntee ja tiedostaa jollain tasolla loppuun asti. Saahan sitä puhella ja laulella omaksi ilokseen, mutta senkin jälkeen kun kuoleva ei kuule, ei näe jne. niin hän edelleen tuntee kosketuksen.

Ateistina olen helpottunut ja sinut asian kanssa, ettei ole kuolemanjälkeistä elämää. Me vain maadumme (tai meidät poltetaan) ja sepä siitä sitten. Mikäs vika siinä on? Voimme ainoastaan surkutella elämämme loppumista kun olemme elossa, mutta emme voi harmitella, että olemme kuolleet. Siis eletään ja nautitaan, eikä tuhlata aikaa surkutteluun :)

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ohis, mutta kerron kuinka haluaisin kuolla, mikäli se olisi mahdollista.

Kymmenisen vuotta sitten sairastuin vakavasti ja selviytyminen taudista oli 50-60.

Mahdollisuus kuolemaan oli tilastojen mukaan suurempi kuin selviytyminen.

Olin suurimman osan aikaa kotona ja eräänä kesäaamuna, juodessamme vaimoni kanssa aamukahvia pihalla ja kaikki oli hyvin, rauhallinen, tyytyväinen olo, kerroin vaimolleni, että juuri näin haluaisin kuolla.

Ensimmäisen kahvikupin jälkeen kuoleman aiheuttava pilleri ohimennen suuhun, juuri sillä hetkellä kun kaikki tuntuu hyvältä. lähestulkoon täydelliseltä.

Selvisin sairaudestani, enkä käy enää edes jälkitarkastuksista, mutta siitä ajatuksesta itsemurhasta jäi tunne siitä, että ihmisen pitäisi lopettaa itsensä silloin kun kaikki on hyvin, eikä siinä vaiheessa kun ei muita vaihtoehtoja enää ole käytettävissä.

Sairauteni aikana kuolemanpelkoni hävisi täysin ja jossain vaiheessa odotin patologin lausuntoja koepaloista ja ajattelin kuoleman mahdollisuutta jopa uteliaana.

Saisin vihdoinkin nähdä onko kuoleman rajan takana vielä jotain uutta koettavaa vai pelkkä tyhjyys?

Ole huoleti, ei ole edes sitä "tyhjyyttä".

Vierailija kirjoitti:

Nuo puheet kuoleman jälkeisestä elämästä ovat ajoilta ennen nykyaikaista tietoa ja osaamista, joten en pitäisi niitä luotettavana. Kuolemaa ei ole osattu selittää muilla tavoin ja siksi on pitänyt keksiä että elämä jatkuu "jossain muualla". Aivotoiminta lakkaa kun ihminen kuolee ja silloin ei enää tapahdu mitään. Ei ole enää mitään. Se on varmaan samanlaisia kuin uneton uni tai tila ennen syntymää.

Ihmiset tarvitsevat monesti takertua uskontoihin, kuolemanjälkeiseen elämään jne. esimerkiksi menettäessään pienokaisiaan ja läheisiään. On helpompi ajatella ja jatkaa elämää itse kun ajattelee, että kuollut elääkin jossain muodossa edelleen. Eläähän se tavallaan jos istutat puun tai kukkasen niin ravinteet imeytyvät kukkaan, mehiläinen imee, olet hunajaa jne. , mutta sellaista kuolemanjälkeistä ei ole muille kuin taikauskovaisille. Saa toki ajatella niin jos se itseä helpottaa, mutta saa myös hyväksyä elämän päättymisen ihan sellaisenaan. Kuolema on joskus niin raadollinen, että aivoja on kivempi hyvitellä valkoisilla valheilla ja saduilla.

Me tavallaan ollaan ja ollaan oltu olematta jo miljardeja vuosia. Mieti, kaikki sun atomit on syntyneet alkuräjähdyksessä tai supernovarajähdyksissä! Ne on matkanneet järjettömiä matkoja läpi universumin syntymänsä jälkeen ja jatkaa matkaansa vielä miljardeja vuosia sen jälkeen kun ovat lakanneet muodostamasta juuri sinun ruumistasi. Aina kun mua pelottaa oma kuolevaisuuteni tai ongemat tuntuvat jotenkin todella isoilta, niin katson tähtiin ja mietin kuinka pieni ja lyhytaikainen olen, mutta kuitenkin saumaton osa sitä kaikkea ihan valtavaa. Ainoa asia mikä harmittaa on se, että en ikinä saa tietää mitä universumin ulkopuolella on ja mikä on universumin kohtalo lopulta. Maailmankaikkeudessa yhden ihmisen pelot ja ajatukset ovat niin merkityksettömiä, että mitä turhaan suremaan niiden katoamista.

Vierailija kirjoitti:

Nuo puheet kuoleman jälkeisestä elämästä ovat ajoilta ennen nykyaikaista tietoa ja osaamista, joten en pitäisi niitä luotettavana. Kuolemaa ei ole osattu selittää muilla tavoin ja siksi on pitänyt keksiä että elämä jatkuu "jossain muualla". Aivotoiminta lakkaa kun ihminen kuolee ja silloin ei enää tapahdu mitään. Ei ole enää mitään. Se on varmaan samanlaisia kuin uneton uni tai tila ennen syntymää.

Mun mielestä taas on todella kummallista, että tämän nykyisen tiedonsiirron maailmassa tätä asiaa tarvii edes kysyä.

72 neitsyttä odottaa. I ❤ love it

T. Ahmed 👋👺👋

Mutta mikä on se asia mikä luo asialle tietoisuuden omasta olemassaolostaan? Jos otan rannalta kiven ja veistän siitä hienon patsaan, tuleeko siitä sen vuoksi tietoinen itsestään? Entä jos kuorrutan sen ihmisen soluilla?

Ylösnousemus ei voi olla totta. Mitä siellä paratiisissa tai taivaassa sitten tehdään, leijutaan sukulaisten kanssa. 

Totuus herkille ja yliluonnollisiin ihmeisiin uskoville ihmisille; kuolema on sitä, että mitään ei ole. Ihminen ei edes tiedä olleensa olemassa, se on samantapainen asia, kuin ihmisen pyörtyminen tai tajunnan menettäminen, paitsi koskaan ei enää herää, koska elimistö on kuollut.

Se mistä Jeesus puhui, tarkoitti tätä elämää, ei hän kuolemaa palvellut. Jeesushan oli eräänlainen kapinallinen, jonka ajatukset olivat humaaneja, tasa-arvoisia ja ekologisia. Hän ei ole puhunut ylösnousemisesta, ihmiset keksivät sen väärinkäsityksen vuoksi.  Jeesus ei myöskään kirjoittanut yhtään ainoaa teksiä itse, mikä osoittaa Raamatun tekstien olevan kaunokirjallisuutta. 

Mikään mikä joskus on ollut olemassa ei koskaan katoa. Se vain muuttaa muotoaan.

Miten selitätte ns. väitetyt reinkarnaatiotapaukset? Niistä löytyy netistä monia ja jotkut niistä on kyllä aika kysymyksiä herättäviä puoleen jos toiseenkin.

Kaverini hukkui ja sitten pelastettiinkin.

Kertoi että eka henkäisy sattu hemmetisti mutta sitten tuli euforinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Ohoh. Samaan aikaan joku tehnyt palstalle muitakin kuolemaan liittyviä aiheita, esim. tuo "jos syntyisit kuoleman aikaan uudelleen."

Olen joskus ajatellut, että uudelleensyntyminen olisi vaihtoehto tuolle tietoisuuden säilymiselle. Mutta sehän tarkoittaisi, että maailmassa olisi "rajattu määrä" näitä tietoisuuksia, ja jossakin vaiheessa ei syntyisi enää ihmisiä, ennen kuin joku kuolisi..

Toisaalta mikä selittää nämä tapaukset,  että jotkut pikkulapset on pystyneet kuvailemaan paikkoja ja ihmisiä melko tarkkaan jossain toisella puolella maapalloa missä eivät ole koskaan käyneet?

Vierailija kirjoitti:

Mut on jouduttu elvyttämään ja se sydämen pysähtyminen ei tuntunut miltään. Pimeni vain ja seuraavaksi heräsin ambulanssista. En tuntenut enkä tajunnut mitään siinä välissä. Kertoivat, että koska sydän saatiin toimimaan ennen kuin aivot kuoli pelastuin. Muuten en olis enää herännyt

Eli tuli vain olemattomuus ja tyhjyys, ei mitään valoa tunnelin päässä yms.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mihin uskoa. Outo kokemus on se, että meedio kertoi mulle kuolleen isäni ja veljeni asioita. Kertoi millaisia he ovat ja mihin kuolivat. Meedio ei voinut mitenkään tietää näitä, esimerkiksi veljeni nimeä tai kuolintapaa tai entisen puolisoni ammattia, mutta silti kertoi täysin paikkaansa pitäviä asioita. Meedio oli ulkomailla.

Ihan ammattilaisen vedättämäksi jouduit.

Käytti tätä tekniikkaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kylmilt%C3%A4%C3%A4n_lukeminen

Miten ne sitten kuolleen nimen voi tietää, ellei sitä heille kerro? Kalastelevatko tyyliin "Edesmennyt setänne Reino... ai ei? No Jorma? Pekka? Kalevi? (asiakas nyökkää) Kalevi siis! Niin, hän sanoi että hänellä on nyt oikein mukavaa tuonpuoleisessa!"

Ei kukaan muista syntymäänsä eikä myöskään kuolemaa.

Sinua ollaan siellä vastassa, samoin kuin tänne maailmaan tullessa.

Pelko pois

Ruskeassa Talossa paskan syönti jatkuu ikuisesti.

Kuoleman jälkeen ei varmaankaan ole yhtään mitään. Elimistön  toimintojen loppuessa aivojen  vapauttamat hormonit voivat  tutkimusten mukaan  aiheuttaa kuolevalle ihmiselle näkyjä tai harhoja. Kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole mitään vedenpitäviä todisteita. Varmasti ne tarut eri uskonnoissa ja elämänkatsomuksista kuolemanjälkeisestä elämästä on keksitty sen vuoksi, että oma tai läheisten kuolema ei tunnu niin  pahalta ja lopulliselta. 

Uskon että läheinen on nyt Jeesuksen luona taivaassa, ja me nähdään sitten kun joko mäkin menen sinne tai ylösnousemuksessa jos oon sillon vielä täällä kun Jeesus palaa. Jeesukseen uskova ei kuole vaan hänellä on ikuinen elämä.

Lue tiibetiläinen kuolleiden kirja. Siinä opetetaan, kuinka kuolla oikein, ettei enää syntyisi tänne elämän oravanpyörään. Kuolemassa fyysisen kehon muodostavat osat hajoavat ja tietoisuus siirtyy hienompaan astraalikehoon (jossa unet näkyvät). Sitten myös tuo astraalikeho kuolee jne kunnes jäljelle jää ainoastaan totuus. Sitten tuosta perimmäisestä totuudesta itää mahdollisesti taas halu, joka synnyttää uuden kehon, joka syntyy maailmaan haluavana olentona.

Vierailija kirjoitti:

Ohoh. Samaan aikaan joku tehnyt palstalle muitakin kuolemaan liittyviä aiheita, esim. tuo "jos syntyisit kuoleman aikaan uudelleen."

Olen joskus ajatellut, että uudelleensyntyminen olisi vaihtoehto tuolle tietoisuuden säilymiselle. Mutta sehän tarkoittaisi, että maailmassa olisi "rajattu määrä" näitä tietoisuuksia, ja jossakin vaiheessa ei syntyisi enää ihmisiä, ennen kuin joku kuolisi..

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, mikä ratkaisee sen miksi minä olen minä tai sinä olet sinä? Onko kaikki kiinni siitä, että tuo tietty aivosolu on tuossa tietyssä kohden tuolla tavalla kiinni ja lähettää tuollaisen impulssin tuohon aikaan?

Olen miettinyt, että mistä se "minätunne" koostuu ja voiko se muodostua jossain muussa ihmisessä tai eläimessä kuoleman jälkeen uudelleen, kun se on nyt ainakin kerran muodostunut. 

Ei voi tietää.

Syöpäsairaalla varmaankin pahinta on hiljalleen tapahtuva elämästä ja unelmista luopuminen. Nukahtaminen ikiuneen voi olla lopulta helpotus.

Eräästä dokumentista jäi mieleen, kun jonkun alkuperäiskansan jäsen kuoli, niin jäljelle jääneet sanoivat tämän siirtyneen elämään muistoissa. Kaunis ajatus.