Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä kuolema tuntuu? Mitä sen jälkeen tapahtuu?
20.08.2018 |
Olen seurannut lähipiirissäni todella ikävää syöpätapausta, jossa perusterve nuori sai diagnoosin liian myöhään, ja mitään ei ole nyt enää tehtävissä. Tämä on saanut minut ajattelemaan kuolemaa. Olen aina ajatellut, että kuoleman jälkeen on oltava jotain. Ihan pakko, sillä miten meidän tietoisuus voi vaan kadota jonnekin. Ehkä tämä tulee tästä, kun kirkko on opettanut oman oppinsa mukaisesti. En ole kuitenkaan uskossa, mutta silti olen 'uskonut', että jotain on oltava.
Nyt olen viime aikoina oikeasti tajunnut sen, että kuolema tarkoittaa todellakin sitä, että ei ole enää mitään, koska ennen syntymääkään ei ole ollut. Kun aivot kehittyvät hedelmöittyneestä munasolusta, kehittyy tietoisuus ja tämä tietoisuus on vain aivosolujen toimintaa. No, kun kuolemma, aivomme kuolevat, ja samalla nämä solut, jotka muodostavat tietoisuuden, tuhoutuvat. Olen pohtinut, miltä se tuntuu, kun ei ole tietoisuutta. Ehkä se on jotain samanlaista kuin uni - yhtäkkiä ja tietämättään nukahtaa, ja seuraavan kerran herää, mutta tuota nukkumista ei pysty mitenkään kuvailemaan, millaista se oli. (En tarkoita nyt sitä hetkeä, jolloin näemme unia, vaan sitä muuta 'aikaa' unen tilassa). Kuoleman jälkeen ei vaan heräisi...
Olen surullinen, koska tajusin tämän. On ollut helpompaa ajatella, että kuoleman jälkeen on vielä jotakin, sillä suremiseen tietysti helpottaa, jos ajattelee, että "henkilö pääsee parempaan paikkaan ja näemme vielä joskus". Ja todennäköisesti itsekin lohduttaudun sillä, kun lähipiirissäni tämä kamala tapaus tapahtunee.
Miten te lohduttaudutte, kun läheinen kuolee? Miten te ajattelette kuolemaa? Haluaisin eritoten ateistien ajatuksia.
Kommentit (84)
Riippuu mihin uskoo. Ei mitään tai paratiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukahdan tai pyörryn. Tutkitusti kuoleminen tuntuu siltä.
Se siitä sitten. Ei harmita, jos saan tehdä sen mahdollisimman sopivalla hetkellä. Tarpeeksi eläneenä ja mieluiten nukkuessani.
Mielestäni uskonto ns. tukee ihmisen elämää. Esimerkiksi syntymisen ilo (kastejuhla), siunaus naimisiinmenolle ja hautajaiset luovat yhteenkuuluvuutta. On helpompi sanoa surevalle "hän on nyt turvassa paratiisissa" kuin se, että "Ei häntä enää ole, hän oli vain aivosolujen toimintaa".
Jotain samanlaista ajattelen kuolemasta kuin apkin.
Ei ole kukaan tullut takaisin kertomaan.
Olen ollut neljän ihmisen kuolinvuoteella, kahdella oli syöpä, toiset kuoli vanhuuden muihin vaivoihin.
Kaikkien lähtö oli ollut varsin rauhallinen, viimeiset tunnit vain nukkuivat kunnes sitten keho vain antoi periksi.
Sairastan epilepsiaa, ja nuorempana sain poissaolokohtauksia, jotka kestivät jopa kokonaisen päivän. Ei mitään ennakkovaroitusta, ja seuraava asia, jonka muistaa, on se, kun herää tokkuraisena jostakin. On outo tunne, kun ei tiedä mitään, mitä on tapahtunut, vaikka fyysisesti on tehnyt vaikka mitä. Varmaan samankaltainen tietoisuuden menettäminen.
Alzheimerin tautihan on myös hyvä esimerkki, kun aivot vaurioituvat ja tietoisuus sekoittuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuin virta pois lopullisesti. Ei ole mitään sen jälkeen.
Minusta se on ihan lohdullinen ajatus. Olisi aika rasittavaa uskoa, että kaikki menneet sukupolvet vakoilisivat pilven reunalta, mitä täällä tehdään ja ei tehdä. En itsekään välittäisi alkaa kyyläksi kuoltuani. Tiedottomuus on ihan ok.
Miksi ajatella kuolemaa? Eikö pitäisi ajatella sitä elämää, jota nyt on jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te lohduttaudutte, kun läheinen kuolee? Miten te ajattelette kuolemaa? Haluaisin eritoten ateistien ajatuksia.
Kuolema tarkoittaa usein kärsimysten loppua, varsinkin syöpäsairailla. Jossain kohdin kärsimystä voi olla niin paljon, että kuolema on lohdullisempi vaihtoehto.
Kun läheinen kuolee, hän on elossa vielä sinun ja muiden hänet tunteneiden muistoissa.
Kuolema on lopullista, mutta muistot elävät niin pitkään kuin sinäkin.
t. Ateisti
Minä uskon ylösnousemukseen. Jossakin on paikka, jossa vielä tapaamme läheisemme....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni lohduttautuu juuri sillä, että potilaan ei tarvitse kärsiä enää. Mutta mitäs, jos ihminen oli nuori ja menehtyy vaikka auto-onnettomuudessa?
Kuules, kun kysymyksesi on ihmiskunnan suuri mysteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuules, kun kysymyksesi on ihmiskunnan suuri mysteeri.
Niinpä. Ja siihen asti voimme vain uskoa, mitä silloin tapahtuu, tai ei tapahdu.
Mut on jouduttu elvyttämään ja se sydämen pysähtyminen ei tuntunut miltään. Pimeni vain ja seuraavaksi heräsin ambulanssista. En tuntenut enkä tajunnut mitään siinä välissä. Kertoivat, että koska sydän saatiin toimimaan ennen kuin aivot kuoli pelastuin. Muuten en olis enää herännyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä ap jos kokeilet itse, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Kukaan elävä ei tuohon voi vastata kuin spekulaatioilla.
Itse oletan, että kun en muista mitään syntymääni edeltäneestä ajasta, tuskin tajuan mitään kuolemani jälkisestäkään. Tietoisuus syntyy ja kuolee aivotoiminnan mukana eikä muuta ole.
Kuolema on monelle *itun hidas ja hankala prosessi. Poliitikot hymistelevät "hyvää saattohoitoa", kun sellaista ei ole. 1100 km pitkässä maassa on kolme (3) saattohoitoa tarjoavaa laitosta. Vuosittain kuolee 60 000 ihmistä, osa hitaasti ja kivuliaasti homeisten terveyskeskusten vuodeosastoilla, yksin ja ilman riittävää kivunlievitystä, iho hautuneena vereslihalle vaihtamattomissa vaipoissa ja luu paistaen makuuhaavoista.
Vierailija kirjoitti:
Moni lohduttautuu juuri sillä, että potilaan ei tarvitse kärsiä enää. Mutta mitäs, jos ihminen oli nuori ja menehtyy vaikka auto-onnettomuudessa?
Silloin puhutaan tragediasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajatella kuolemaa? Eikö pitäisi ajatella sitä elämää, jota nyt on jäljellä.
Elämä maistuu entistä paremmalta kun miettii sen vaihtoehtoa. Kukin miettiköön mitä haluaa ja mihin resurssit antavat mahdollisuuden.
En tiedä mihin uskoa. Outo kokemus on se, että meedio kertoi mulle kuolleen isäni ja veljeni asioita. Kertoi millaisia he ovat ja mihin kuolivat. Meedio ei voinut mitenkään tietää näitä, esimerkiksi veljeni nimeä tai kuolintapaa tai entisen puolisoni ammattia, mutta silti kertoi täysin paikkaansa pitäviä asioita. Meedio oli ulkomailla.
Minäkin ajattelen että esim. sairastuneelle ihmiselle joka kärsii kovista kivuista kuolema on varmaan se ns. parempi paikka. Vaikka se olisikin vaan kaiken loppu. En usko mihinkään paratiisiin ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mihin uskoa. Outo kokemus on se, että meedio kertoi mulle kuolleen isäni ja veljeni asioita. Kertoi millaisia he ovat ja mihin kuolivat. Meedio ei voinut mitenkään tietää näitä, esimerkiksi veljeni nimeä tai kuolintapaa tai entisen puolisoni ammattia, mutta silti kertoi täysin paikkaansa pitäviä asioita. Meedio oli ulkomailla.
Ihan ammattilaisen vedättämäksi jouduit.
Käytti tätä tekniikkaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kylmilt%C3%A4%C3%A4n_lukeminen
Alue: Aihe vapaa
Ohoh. Samaan aikaan joku tehnyt palstalle muitakin kuolemaan liittyviä aiheita, esim. tuo "jos syntyisit kuoleman aikaan uudelleen."
Olen joskus ajatellut, että uudelleensyntyminen olisi vaihtoehto tuolle tietoisuuden säilymiselle. Mutta sehän tarkoittaisi, että maailmassa olisi "rajattu määrä" näitä tietoisuuksia, ja jossakin vaiheessa ei syntyisi enää ihmisiä, ennen kuin joku kuolisi..