En kestä enää noita hirviökakaroita

Aloittaja.. olet yrittänyt jo liikaa. Olet pilannut jo terveytesi ja se on todella vakava asia. Muutoksen on tapahduttava. Älä odota enää hetkeäkään.

Käyn kyllä paljonki autismiyhdistyksen vertaistapaamisissa (ne ovatkin ainoita minne voi mennä), joten tunnen kyllä muita perheitä. Mutta eipä näissä perheissä paljon muiden lapsia hoidella, kun omat työllistää viimeiseen pisaraan asti. Kuten lapseni tarvitsevat vielä pienessä erityisluokassakin oman avustajan joka hetki.

Maksullisia hoitajiakin olen koittanut hankkia, mutta kerran jälkeen kieltäytyivät tulemasta.

Ja kyllä minä pärjäisin, kun vain joskus saisin nukkua tai levätä hetken. Enkä voi hankkia unilääkkeitä, kun öisin on oltava valmis hyppäämään sängystä kun toinen alkaa kiljua tai toinen lähtee yöllä leikkimään. Jotta nuorin saa nukuttua.

Merkkejä autistimista oli meilläkin ihan vauvasta, mutta niin vain meillekin vakuuteltiin useampi vuosi kaiken olevan varmasti kunnossa. Vanhin ei koskaan vauvanakaan ottanut katsekontaktia, matkinut ilmeitä, seurannut kättä jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Käyn kyllä paljonki autismiyhdistyksen vertaistapaamisissa (ne ovatkin ainoita minne voi mennä), joten tunnen kyllä muita perheitä. Mutta eipä näissä perheissä paljon muiden lapsia hoidella, kun omat työllistää viimeiseen pisaraan asti. Kuten lapseni tarvitsevat vielä pienessä erityisluokassakin oman avustajan joka hetki.

Maksullisia hoitajiakin olen koittanut hankkia, mutta kerran jälkeen kieltäytyivät tulemasta.

Ja kyllä minä pärjäisin, kun vain joskus saisin nukkua tai levätä hetken. Enkä voi hankkia unilääkkeitä, kun öisin on oltava valmis hyppäämään sängystä kun toinen alkaa kiljua tai toinen lähtee yöllä leikkimään. Jotta nuorin saa nukuttua.

Merkkejä autistimista oli meilläkin ihan vauvasta, mutta niin vain meillekin vakuuteltiin useampi vuosi kaiken olevan varmasti kunnossa. Vanhin ei koskaan vauvanakaan ottanut katsekontaktia, matkinut ilmeitä, seurannut kättä jne.

Ap

Eli siis vaikea asteinen autismi eikä vain kyse mistään autismin kirjon piirteistä? Mut miten teihin uppoaa tämä. Valitettavasti sympatia pisteitä ei nyt heru tälle feikki ap:lle. Kyllä olisi apuja saanut ja runsaasti tuollaisessa tilanteessa.

Tee kaikista lapsistasi lastensuojeluilmoitus. Terveestä sen vuoksi, että hän jää vanhempien sisarusten jalkoihin. Vanhemmista taas väkivaltaisuuden vuoksi. Terveellä lapsella on myös oikeus lapsuuteen! Isommat välillä laitokseen, jolloin pienin saa hengähtää.

Jos lapsillasi on autismi, he kuuluvat ainakin omalla asuinseudullani erityishuoltopiirin hoitoon. Lastensuojelu tai perheneuvola ei ole oikea paikka hakea apua, vaan erityisneuvola. Soita sen sosiaalityöntekijälle. Sitä kautta järjestyy asiallinen intervallihoito ja asioita voidaan muutenkin hoitaa kuntaan päin heidän avustuksellaan. Omani on ollut heidän osastollaan akuuttihoidossakin, kun olen antanut ongelmien mennä liian pitkälle ja väsynyt kokonaan.

Painu perheneuvolaan ja sano että olette vastuussa siitä mitä näille lapsille seuraavaksi tapahtuu jos et saa apua.

Varmaan tämä on provo, koska tuollaisessa tilanteessa pitäisi päästä lasten omaishoitajaksi, ja sitä myöten on oikeutettu kahteen vapaapäivään kuussa, jolloin lapset menee hoitokotiin, ja lisäksi saa vielä viikottaisen lastenhoitajan.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää, en millään. 13-vuotias, 11-vuotias ja 8-vuotias lapsi, joista vain 8-vuotias terve. Yksinhuoltaja, ilman tunninkaan lepotaukoa ikinä. 13- ja 11-vuotiaat autistit hakkaavat, huutavat ja tappelevat aamusta iltaan ja vanhin ei nuku koskaan. Olen 13-vuottta valvonut ja odottanut, että tämä paska loppuisi joskus. Mutta ei, noi pennut ei ikinä kasva ja jokainen päivä on vielä entistäkin vaikeampi. Nää vuodet on vieneet multa kaiken: terveyden, kaverit ja jokaisen yritetään suhteen. Olen vuoden ympäri täysin yksin ilman ensimmäistäkään keskustelukaveria ja itken ja tappelen noiden kakaroiden kanssa. Ainoa ilo mun elämässä on työ. Keskiviikkona jo tulee kauhea ahdistus, että viikonloppu on tulossa. Ja tämä paska viikonloppu on tuntunut vasta 10-vuodelta. Kun vaan taas tulisi maanantai ja pääsisi edes töihin.

Just kaiken ton paskan halusin luistaa heti 20v lähtien.

Ja onnistuin.

M44

Laitos ei ole aina huono ratkaisu. Ei palvele kenenkään etua, että sä uuvuta itsesi täysin. Välillä, jos lastaan rakastaa, tekee niitä vaikeitakin päätöksiä.

Itsekin olen äiti, joka taipui ja laittoi lapsensa laitokseen ja elämä helpotti kaikilla. Myös sillä lapsella.

Vierailija kirjoitti:

Tää ei oikein nyt stemmaa. Jos kaksi autistia ja vielä vaikea asteisia niin kyllä sossut hääräisi jo sun ympärillä. Ja ensin on koitettava kaikki avohuollon toimet, lastenhoitoapu sossusta, tukiperhe jne. ennen kun voidaan miettiä muuta. Toki jos itse et halua olla lasten kanssa niin eri mutta sulla on oikeus siihen lastenhoitoapua vaikka useampi kerta viikossa.

Ei häärää, ei heillä ole aikaa. Kokemusta on. Useamman ilmoituksen ja selvityksen jälkeen suora ilmoitus ettei heillä ole antaa apuja meille. Siinä meni viimeinen oljenkorsi.

t. 2 erityisen äiti

Aina on viimeisenä mahdollisuutena viedä lapset esimerkiksi terveysasemalle ja ilmoittaa selvästi, ettet ota heitä enää kotiin mukaan. Silloin sosiaalitoimen on pakko reagoida.

Minä voin tulla teille katsomaan niitä monstereita jotta pääset ulos. Olen tosissani. Laita s-postiosoitteesi.

Toinen vanhemmista lapsista laitokseen tai tukiperheeseen tms esim viikoksi tai kahdeksi /kk. Rauhoittaa perhe-elämää. Todennäköisesti sitten sen ajan kun lapsi on kotona, ei ole niin jatkuvasti rakentamassa riitaa ja hösäämässä yhtä hurjana. Kun kotielämä vähänkin helpottuu, jaksat Ap paljon paremmin.

Lapsille selität asian siten, että olet todella väsynyt ja siinä pisteessä, että jos näin ei toimita, niin romahdat lopullisesti ja se ei palvele ketään. Kerrot myös että tämä on tilapäinen ratkaisu vaikka 3 kk ja tilanne sen jälkeen arvioidaan uudelleen. Ja sitten kun voit taas paremmin, asutte kaikki yhdessä niin kuin ennenkin.

Kannattaa tehdä tämä tai jokin muu helpottava muutos ennen kuin romahdat tai saat jonkun hulluuskohtauksen ja listit itsesi.

Itse oon muutaman kerran joutunut tekeen vastaavia päätösiä. En ihan voin rankkaa, mutta sellaisia kuitenkin, jotka olivat radikaaleja. Pakko oli, kun oma jaksaminen alkoi loppua.

t. ä, jolla 3 lasta

Vaadi hoitojaksoja laitoksesta lapsillesi. Oma vaikeasti autistinen sisarukseni muutti 16-vuotiaana laitokseen. Hänet saa hakea kotilomalle milloin vain. Hämmästyttävintä on että sisarellani on nyt kaksi ystävää ja poikaystävä. (Emme uskoneet ennen kun näimme videon, jossa juttelee poikaystävän ja ystäviensä kanssa niinkuin tavalliset teinit)

Laitoksen ulkopuolella sisaruksellani ei ollut ystäviä eikä hän suostunut ulkoilemaan ollenkaan. Laitoksessa hän on saanut ihmissuhteita, joita normaaleillakin teineillä on. Kotona asuessaan sisareni oli melko väkivaltainen mutta nykyisin lomalle tullessaan ei ole enää agressiivinen. Nykyisin sisareni tahtoo myös ulkoilla ja juttelee paljon.

Ensin olimme koko perhe laitokseen laittamista vastaan. Kuitenkin laitos on tehnyt sisarelleni ainoastaan hyvää. Autistit usein myös ymmärtävät olevansa erilaisia ja ahdistuvat omasta käytöksestään sekä muiden ihmisten reaktioista omaan käytökseensä. Vertaistuki samanlaisten kanssa auttaa autistia myös hyväksymään itsensä---> vähemmän ahdistusta.

Voimia hirveästi, toivottavasti kaikki järjestyy!