Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää noita hirviökakaroita
18.08.2018 |
En jaksa enää, en millään. 13-vuotias, 11-vuotias ja 8-vuotias lapsi, joista vain 8-vuotias terve. Yksinhuoltaja, ilman tunninkaan lepotaukoa ikinä. 13- ja 11-vuotiaat autistit hakkaavat, huutavat ja tappelevat aamusta iltaan ja vanhin ei nuku koskaan. Olen 13-vuottta valvonut ja odottanut, että tämä paska loppuisi joskus. Mutta ei, noi pennut ei ikinä kasva ja jokainen päivä on vielä entistäkin vaikeampi. Nää vuodet on vieneet multa kaiken: terveyden, kaverit ja jokaisen yritetään suhteen. Olen vuoden ympäri täysin yksin ilman ensimmäistäkään keskustelukaveria ja itken ja tappelen noiden kakaroiden kanssa. Ainoa ilo mun elämässä on työ. Keskiviikkona jo tulee kauhea ahdistus, että viikonloppu on tulossa. Ja tämä paska viikonloppu on tuntunut vasta 10-vuodelta. Kun vaan taas tulisi maanantai ja pääsisi edes töihin.
Kommentit (54)
Ota yhteyttä perheneuvolaan. Tarvitset apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita ne pihalle
Suihkuun nukkumaan ja maanantaina töihin, muuta neuvoa ei tule.
Kuule perheneuvola, koulu, vammaispalvelu pyörittää käsiä ja hokee kuinka raskasta sulla on, mutta he eivät nyt kyllä tiedä mitä noille voisi tehdä. Kun vain pystyisi saada nuo kakarat tekemättömäksi. Nuorin olisi normaali lapsi, jonka kanssa voisi olla normaali elämää, mutta eihän hänen kanssaan mitään voi tehdä kun nuo vievät kaiken ajan ympäri vuorokauden. 13-vuotta mm. haaveillut tunnin omasta ajasta, vaikka jumpasta, viikossa. Turhaan toki.... ja sukulaiset ja kaverit hävinneet kaikki, kun todenneet miten hirveää elämä on näiden kanssa. Joten eipä löydy tunniksikaan hoitajaa näille koskaan.
Kuulostaa todella raskaalta! Olisiko mahdollista saada vanhemmille lapsille tukiperheitä?
Laitos voi joskus olla hyvä ratkaisu, autismi ei ole mikään helppo sairaus ja yleensä laitoshoito tarjoaa heille sen tärkeimmän eli todella minuutin tarkat rutiinit.
Lisäksi lapsi oppii itsenäistymään ja saa ihmissuhteita, jotka ovat erittäin vaikeita ja joissa tarvitaan tukea, jotta ne saadaan toimimaan. Kannattaa harkita tätä asiaa, se ei missään tapauksessa ole mitään merkki huomista äitiydestä, vaan osoittaa kykyä ajatella lapsensa parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella raskaalta! Olisiko mahdollista saada vanhemmille lapsille tukiperheitä?
Anteeksi mutta kuka jaksaa ilmaiseksi hoitaa autistisia tappelevia teinejä? Voisiko ihan rahalla palkata apua? Muuta mitä tulee mieleen, voisiko noita kakaroita lääkitä jotta olisivat normaalimpia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiperhettä ei saaa Helsingissä tällä hetkellä, tukihenkilönä vammaispalvelu olisi vanhimmalle myöntänyt, mutta se pitäisi itse hommata. No mistä ihmeestä minä sen tämän keskellä hommaisin? Vanhin niin haluaisi olla kotona ja olen 13-vuotta seissyt päälläni ja tehnyt hänen eteensä kaiken. Juossut lääkärit, terapiat, tutkimukset, jatkuvat koulupalaverit jne. Mutta näin kauheaa ei ole ollut vielä koskaan. Lääkkeet eivät taas enää toimi ja paino ei riitä annoksen nostoon, joten aggressiivisuus on kauheaa. Olen tämänkin päivän jäljiltä taas aivan mustelmilla ja polvi särkeä jomottaa.
Näillä lapsilla on siis molemmilla kolmet lääkkeet ja ekstra vahvat reseptillä olevat melatoniinit, joilla eivät nuku. Unilääkkeet saivat aikaan niin pahat rytmihäiriöt, jotta ne oli pakko lopettaa.
Toivoisin myös, että ne koulujen helppojen kilttien pilttien vanhemmat miettisivät hetken ennen kuin valittavat erityislapsista. Ette voi tietääkään millaista elämää heillä voidaan elää, mutta kun lapsi ei vain esim. Lopeta lyömistään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää, en millään. 13-vuotias, 11-vuotias ja 8-vuotias lapsi, joista vain 8-vuotias terve. Yksinhuoltaja, ilman tunninkaan lepotaukoa ikinä. 13- ja 11-vuotiaat autistit hakkaavat, huutavat ja tappelevat aamusta iltaan ja vanhin ei nuku koskaan. Olen 13-vuottta valvonut ja odottanut, että tämä paska loppuisi joskus. Mutta ei, noi pennut ei ikinä kasva ja jokainen päivä on vielä entistäkin vaikeampi. Nää vuodet on vieneet multa kaiken: terveyden, kaverit ja jokaisen yritetään suhteen. Olen vuoden ympäri täysin yksin ilman ensimmäistäkään keskustelukaveria ja itken ja tappelen noiden kakaroiden kanssa. Ainoa ilo mun elämässä on työ. Keskiviikkona jo tulee kauhea ahdistus, että viikonloppu on tulossa. Ja tämä paska viikonloppu on tuntunut vasta 10-vuodelta. Kun vaan taas tulisi maanantai ja pääsisi edes töihin.
Perineet älyn äidiltään? Kieliopin kertausta: 13-vuotias mutta 13 vuotta. Jälkimmäiseen ei tule minkäälaista väliviivaa, tuliko nyt selväksi?
Btw, miksi piti tehdä lisää lapsia jos jo eka oli ihan tättäquu?
Ihan hirveän raskasta sulla on :( Ilmeisesti isä(t) eivät ole kuvioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitokseen. Välillä kotona käymään. Nuorimman elämä pilalla ja sinun itsesi muuten.
Tarvitset apua itsellesi. Vähän kuin lentokoneeessa, ensin happinaamari itselle. Onko laitoshoitoa mahdollista saada?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näillä lapsilla on siis molemmilla kolmet lääkkeet ja ekstra vahvat reseptillä olevat melatoniinit, joilla eivät nuku. Unilääkkeet saivat aikaan niin pahat rytmihäiriöt, jotta ne oli pakko lopettaa.
Toivoisin myös, että ne koulujen helppojen kilttien pilttien vanhemmat miettisivät hetken ennen kuin valittavat erityislapsista. Ette voi tietääkään millaista elämää heillä voidaan elää, mutta kun lapsi ei vain esim. Lopeta lyömistään.
Ap
Emme tietenkään voi tietää, millaista elämäsi on. Mutta jos et itsekään kestä lapsiasi, miten ulkopuolisetkaan voisivat?
Voimia sinulle joka tapauksessa.
Kaikilla on sama isä, joka häipyi kun lasten sairaudet selvisivät.
Ja sille joka viitsi tulla kielioppia kertaamaan, niin ehkä sinulla jatkuvasti 2-5 tunnin yöunilla tulisi ilta-aikaan parempia juttuja. Ja voit haukkua ihan niin paljon kuin haluat (toivottavasti saat siitä paremman mielin), mutta minulla on arvostetun alan yliopistotutkinto ja esimiestason työpaikka, sekä Mensa jäsenyys.
Ap
No kuule perheneuvola ratkaisee kaiken. Vaikka on diagnoosit ja tukipalvelut niin se on se perheneuvola mitä sä tarviit. Perheneuvolaan vaan. Siellä ne asiantuntijat istuu. Sieltä se kaikki ja ainoa like apu tulee. Sanon vielä kerran, yhteys perheneuvolaan. P.s ja tämä oli tarkoitettu sarkasmiksi kun täällä on monesti joku perheneuvola jankkaaja joka tarjoaa perheneuvolaa ratkaisuksi kaikkeen. En muuten usko pätkääkään tuohon ”ap”n potaskaa . Tukiperheen varmaan saisit ilman omaa järjestelyäkin jos haluat jos noin rankkaa on. Kannattaa miettiä mitä itse haluaa ja pyytää sitä apua mitä haluaa ja tarvitsee. Mulla myös erityislapsi mutta ulkopuolista apua en ole tarvinnut. Rankkaa on mutta kestetään ja rankkaa om myös tavis lasten kanssa. Meillä lapsi ”helpompi” kasvun myötä.
Jaksaisin ehkä lapsiani, jos saisin joskus vaikka tunnin aikaa itselleni. Teillä harvemmalla ehkä on ympärivuorokauden huudahtelevat, rykiä äiti, kiljahtelevaa jne. lasta. Lääkärinkin mukaan jo pelkkä jatkuva mörkö aamuyöstä iltamyöhään on hirveä stressi.
Ap
Mutta mikä oli ap sun pointti? Eli haluat apua mutta et saa sitä? No sitten kuules sossutanttoihin yhteyttä uudestaan. Velvollisuus tarjota avohuollon tukitoimia. Joillekin niitä ihan tuputetaan. Hassua että olet jäänyt ilman.
Ja tavislasten vanhemmat eivät kyllä tasan tarkkaan tiedä rankasta mitään. Näin on useampi neurologi ja psykiatrikin kyllä sanonut moneen kertaan. Samoin kuin, että tavislapsista valtaosa kasvaisi alkoholistienkin parissa kiltiksi ja kuuliaiseksi ilman, että kukaan tekee mitään. Sitten vain omahyväisesti katsotaan nenänvartta pitkin, kun oma Piltti on niin hieno.
T: toinen erityislasten äiti
P.s. Elämä on tosiaan aivan kamalaa. Terveys mennyt täälläkin.
Niin surullista. Noiden lasten lapsuus ja äiti vihaa. Soita perheneuvolaan heti maanantaina jos saisitte sieltä apua. Tqi onko joku sukulainen ketä voisi auttaa. Voimia!