Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin sokki päällä, en tiedä mitä ajatella.. lähdettiin hakemaan lapselle adhd-diagnoosia, neurologi puhui lievästä kehitysvammaisuudesta
18.08.2018 |
Mieskin on vihainen ja hämillään, että ei meidän lapsi vammainen ole ! Ei kumpikaan tätä odottanut. Tyttö syntyi täysi-aikaisena, kasvoi ja kehittyi normaalisti. On levoton ja motorisesti kömpelö, mutta muuten ihan normaali pikkutyttö!
Kommentit (216)
Eikö opåimisvaikeudetkin ole eräänlaisia kehitysvammoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mahdollista että henkilöllä on add tai jotain muuta neurologisia mutta keskiarvo yläasteella kasin ja ysin tienoilla? Meinaan vaan monesti näistä ADHD/add tyypeistä puhutaan jopa ihan kun älykkyydessä olisi jotain vikaa ja vetävät vaan viitosia ja kutosia koulussa?
Adhd-ihmiset samoin kuin aspergerit ovat usein erittäin älykkäitä. Ongelmia on sitten muilla osa-alueilla.
T16 kirjoitti:
81:lle: muuten olen käynyt ihan normaalisti, matikassa hojks ala-asteelta lähtien ja avustaja käsitöissä ja kotitaloudessa. Matikasta sain 7*, eli olisi normiopetuksessa käsittääkseni kutosen luokkaa. Muuten sain seiskoja, kaseja ja ysejä lukuaineista. Kielistä yleensä 9-10.
82: miten niin ei? Ihan samanlaisia ongelmia arjessa on esimerkiksi hahmotushäiriöisellä kuin kehitysvammaisilla. Eksyn helposti jopa tuttuihin paikkoihin, en osaa käyttää karttaa, ajokorttia en voi hankkia...
Kaikki tämä kuulostaa ihan valtavasti minun pojaltani. Hänellä adhd ja vaikeuksia samoissa aineissa kuin sinulla. Pidän tätä lohdullisena tilanteena, sinulla ilmeisesti menee kuitenkin ihan ok, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on? Oma lapsi sai diagnoosin monimuotoinen kehityshäiriö 5-vuotiaana ja neurologi sanoi, että voi tarkentua myöhemmin mahdollisesti kehitysvammaksi. Nyt lapsi 10-vuotias ja diagnoosi tarkentui tarkkaavuushäiriöksi ja oppimisvaikeuksiksi ja kirinyt ikäistensä tasoa kognitiivisella puolella. Aluksi tuntui aivan kauhealle kun lapsi sai ensimmäisen diagnoosin, huoli oli valtava miten lapsen elämän polku tulee menemään, kiusataanko, kokeeko itsensä huonommaksi kuin muut jne. Lapseni oli hyvin tavallisen lapsen oloinen, kehityksen rajapyykit (mm. puhe) saavutti aina melko myöhään, mutta kuitenkin viiteaikojen sisällä. Lapsi on löytänyt omia vahvuuksiaan ja arjessa huomioidaan tuen tarve, aivan valloittava tyyppi vaikka välillä äiti lähtee mielellään metsälenkille yksin karkuun ylenpalttista puhetulvaa. Tsemppiä asian käsittelyyn! Vaikka diagnoosin lapsesi sai, silti on sama ihana lapsesi ja hänellä edelleen samat vahvuudet ja luonteen piirteet kuin ennen diagnoosia.
Mullakin poika joka saanut 5v dg. monimuotoinen kehityshäiriö ja on nyt 6v. Pisti silmään vaan kun kirjoitit että saa ylenpalttisia puhetulvia... myös mun poika aivan mahdoton höpöttäjä enkä toista samanlaista oo nähnyt niin hyvässä kuin pahassa 😂❤
Jaana
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mahdollista että henkilöllä on add tai jotain muuta neurologisia mutta keskiarvo yläasteella kasin ja ysin tienoilla? Meinaan vaan monesti näistä ADHD/add tyypeistä puhutaan jopa ihan kun älykkyydessä olisi jotain vikaa ja vetävät vaan viitosia ja kutosia koulussa?
On mahdollista. Mulla on adhd-diagnoosi, olen hyvä matemaattisissa aineissa, ja muissakin pärjäsin 8-9 tasoisesti. Luin lukiossa matematiikan, kemian ja fysiikan pitkänä. Ongelmat ilmenevät ihan muissa asioissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin menee kyllä noin pääpiirteittäin, on harrastuksia ja kavereita ja koulussa menee ihan hyvin ja pääsin jopa lukioon. Arkielämän ongelmissa on onneksi sisko ja vanhemmat apuna, mutta en tiedä miten sitten kun yksin joutuu muuttamaan. :/ Kuten joku tuolla jo aiemmin sanoikin, heikkolahjaiset ovat sellainen väliinputoajaryhmä ja apua on hankala saada.
Tähän tilanteeseen pitäisi saada jokin muutos.
Vierailija kirjoitti:
Eikö opåimisvaikeudetkin ole eräänlaisia kehitysvammoja?
Eivät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Älä nyt ihan paskaa viitsi puhua. ADHD on voimakkaasti PERIYTYVÄ ominaisuus, periytyvämpi kuin vaikkapa pituus.
ADHD periytyy keskimäärin joka kolmannelle lapselle, jos jompi kumpi vanhemmista on ADHD. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä hapenpuutteen kanssa.
Mulla ei ole kenelläkään koko suvussa ADHD:ta. Mä silti diagnoosin aikuisena sain. Jostakin lienee tullut muuten, kuin periytyen.
ADHD on aika uusi juttu, ei sitä esiintynyt/esiinny ollenkaan vanhempiesi ikäisissä. Et siis voinutkaan periä sitä, vaan olet sukuhaarasi 0-henkilö ADHD-perintöketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä, miksi ihmiset niin hakemalla hakevat noita muodikkaita autismin tai ADHD:n diagnooseja. Tietysti, jos lapsi hyppii seinille, niin voi vaatia lääkkeet, mutta melko usein esim. perheen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia tai kasvatuksen puutteita halutaan selittää jollain syyllä, joka olisi ns. salonkikelpoinen. ADHD on myös yleisempi alemmissa sosiaaliluokissa. Sekin on siis omalla tavallaan leimaava juttu.
Varmaankin siksi yleinen alhaisempi saa sosiaalityössä, että se periytyy ja ADHD ei useimmiten pääse korkeampaan sosiaaliluokkaan.
Itse hankin lapsia lievän ADHD:n kanssa ja voi kurja, en tajunnut sen periytyvän. (ADHD:sitä ei tuolloin juuri puhuttu missään) Itse olen yliopistosta valmistunut ja lapsilleni onnistuivat vain amistutkinnot.
Adhd ei tarkoita tyhmyyttä. Isäni on adhd ja hammaslääkäri, minä add ja kohta valmis maisteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaako täällä kukaan vastata mieltäni askarruttaneeseen asiaan. Avovaimoni poika ihan suoraan sanoen vaikuttaa todella avuttomalta. Hän ei osaa avata lukkoja eikä pitää haarukkaa tai veistä oikealla tavalla kädessä. Kaikki puukäsityöt ovat häiritsevän huolimattomasti sutaistuja tekeleitä.
Katselen hänen menoaan hieman epäuskoisena. Tulee sellainen olo ettei poika tule pärjäämään elämässään. Mahtaisiko hänellä olla jokin diagnoosi joka selittää kaiken. Täysin normaaliahan tuo ei ole. Haluaisin olla ymmärtäväinen mikäli hän ei aidosti pysty parempaan. Tähän asti olen kuvitellut että hänellä on vain huono asenne asioiden opettelun suhteen.
Lääkäritkin ovat vain ihmisiä ja virheitä tapahtuu. Jos diagnoosi tuntuu aivan väärältä niin aina voi kysyä toisenkin mielipiteen. Kannattaa kuitenkin rauhassa kuunnella lääkäriä ja perehtyä aiheeseen eikä vaan kieltää heti kaikkea.
Poikaystävälläni on ADD joka diagnosoitiin vasta lukiossa. Hän oli nuorempana jonkin aikaa erityisluokalla ja hänellä epäiltiin joskus lievää kehitysvammaisuutta ja joskus aspergeria. Jossain vaiheessa palaset viimein loksahtelivat paikoilleen ja ADD todettiin. Näin jälkikäteen se tuntuu niin selvältä diagnoosilta (hän on oikea ADD:n malliesimerkki) mutta silti tie siihen oli pitkä. Ei siis kannata purematta niellä kaikkea mitä ensimmäisellä lääkäritapaamisella kuulee mutta kannattaa olla avoin eri vaihtoehdoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä, miksi ihmiset niin hakemalla hakevat noita muodikkaita autismin tai ADHD:n diagnooseja. Tietysti, jos lapsi hyppii seinille, niin voi vaatia lääkkeet, mutta melko usein esim. perheen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia tai kasvatuksen puutteita halutaan selittää jollain syyllä, joka olisi ns. salonkikelpoinen. ADHD on myös yleisempi alemmissa sosiaaliluokissa. Sekin on siis omalla tavallaan leimaava juttu.
Varmaankin siksi yleinen alhaisempi saa sosiaalityössä, että se periytyy ja ADHD ei useimmiten pääse korkeampaan sosiaaliluokkaan.
Itse hankin lapsia lievän ADHD:n kanssa ja voi kurja, en tajunnut sen periytyvän. (ADHD:sitä ei tuolloin juuri puhuttu missään) Itse olen yliopistosta valmistunut ja lapsilleni onnistuivat vain amistutkinnot.
Adhd ei tarkoita tyhmyyttä. Isäni on adhd ja hammaslääkäri, minä add ja kohta valmis maisteri.
Nimenomaan. Tärkeintä on että saa tarvitsemaansa tukea (oli se sitten lääkehoito tai jokin muu) jos ADHD tai ADD häiritsee opiskelua. Tunnen kaksi tällaista tapausta ja oikeanlaisen tuen avulla toinen valmistui hyvään ammattiin amk:sta ja toinen opiskelee yliopistossa. Älyssä ei ole mitään vikaa kummallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Osaako täällä kukaan vastata mieltäni askarruttaneeseen asiaan. Avovaimoni poika ihan suoraan sanoen vaikuttaa todella avuttomalta. Hän ei osaa avata lukkoja eikä pitää haarukkaa tai veistä oikealla tavalla kädessä. Kaikki puukäsityöt ovat häiritsevän huolimattomasti sutaistuja tekeleitä.
Katselen hänen menoaan hieman epäuskoisena. Tulee sellainen olo ettei poika tule pärjäämään elämässään. Mahtaisiko hänellä olla jokin diagnoosi joka selittää kaiken. Täysin normaaliahan tuo ei ole. Haluaisin olla ymmärtäväinen mikäli hän ei aidosti pysty parempaan. Tähän asti olen kuvitellut että hänellä on vain huono asenne asioiden opettelun suhteen.
Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että ainakin jonkinlaista hahmotushäiriötä saattaa lapsella olla. Tarkemmissa tutkimuksissa asia sitten selviäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole maailmanloppu. Meidän pojalla todettiin. Annettiin kuva, että lahjaton kaikessa. Tuli huippu-urheilija ja opiskelee yliopistossa
Oliko virhediagnoosi? Ei heikkolahjainen opiskele yliopistossa.
Tsekattiinko äo myöhemmin uudelleen?
Lievästi kehitysvammainen ei voi opiskella yliopistossa vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä, miksi ihmiset niin hakemalla hakevat noita muodikkaita autismin tai ADHD:n diagnooseja. Tietysti, jos lapsi hyppii seinille, niin voi vaatia lääkkeet, mutta melko usein esim. perheen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia tai kasvatuksen puutteita halutaan selittää jollain syyllä, joka olisi ns. salonkikelpoinen. ADHD on myös yleisempi alemmissa sosiaaliluokissa. Sekin on siis omalla tavallaan leimaava juttu.
Varmaankin siksi yleinen alhaisempi saa sosiaalityössä, että se periytyy ja ADHD ei useimmiten pääse korkeampaan sosiaaliluokkaan.
Itse hankin lapsia lievän ADHD:n kanssa ja voi kurja, en tajunnut sen periytyvän. (ADHD:sitä ei tuolloin juuri puhuttu missään) Itse olen yliopistosta valmistunut ja lapsilleni onnistuivat vain amistutkinnot.
Adhd ei tarkoita tyhmyyttä. Isäni on adhd ja hammaslääkäri, minä add ja kohta valmis maisteri.
Olen kuullut, että älykkäimmät adhd-ihmiset pystyvät älykkyydellään kompensoimaan ja peittämään oireyhtymän aiheuttamia muita oireita.
T: Maisteri (ja adhd)
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole maailmanloppu. Meidän pojalla todettiin. Annettiin kuva, että lahjaton kaikessa. Tuli huippu-urheilija ja opiskelee yliopistossa
Minkä alan maisteriksi kehitysvammainen poikasi valmistui? Luokanopettajaksi vai sosiaalityöntekijäksi?
T16 kirjoitti:
Ihan hyvin menee kyllä noin pääpiirteittäin, on harrastuksia ja kavereita ja koulussa menee ihan hyvin ja pääsin jopa lukioon. Arkielämän ongelmissa on onneksi sisko ja vanhemmat apuna, mutta en tiedä miten sitten kun yksin joutuu muuttamaan. :/ Kuten joku tuolla jo aiemmin sanoikin, heikkolahjaiset ovat sellainen väliinputoajaryhmä ja apua on hankala saada.
Tähän tilanteeseen pitäisi saada jokin muutos.
Miten älyllisesti heikkolahjainen määritellään? Millä perustein tuollaisen diagnoosin saa? Aika uskomatonta lukea, että heikkolahjainen on lukiossa ja on yläkoulussa vedellyt seiskoja, kaseja ja ysejä normaaliopetyksessa, kuten muutkin. Tämä ei voi olla totta.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mahdollista että henkilöllä on add tai jotain muuta neurologisia mutta keskiarvo yläasteella kasin ja ysin tienoilla? Meinaan vaan monesti näistä ADHD/add tyypeistä puhutaan jopa ihan kun älykkyydessä olisi jotain vikaa ja vetävät vaan viitosia ja kutosia koulussa?
Minä olen aina pärjännyt todella hyvin koulussa, lukion päättötodistuksen keskiarvo oli 9,2 vaikka aina oli läksyt tekemättä ja lintsattua tuli aivan järjettömästi (ja vanhempien allekirjoituksia väärennettyä) ... Yliopistossa sitten takkusi ihan kunnolla enkä valmistunut koskaan, vaikka yhteensä neljä opintoa ehdin aloittaa. Aikuisena kaksi burnouttia ja kaikenlaisia töitä on tullut tehtyä. Kolme lastakin ehdin saada. Kun sitten olin aloittanut yksityisyrittäjänä todella innoissani, ja kaikenlaiset kurssit käytynä, ja kuukauden päästä revin hiuksia päästä tajutessani minkälaiseen kaaokseen olin itseni (taas!) saattanut, tajusin vihdoin hakea apua. Ja add diagnoosi tuli ja yhtäkkiä ymmärsin itseäni paremmin, samoinkuin isääni ja kahta sisarustani... Kaikki olemme ihan älykkäitä ja hyvin luovia ja todella sinnikkäitä, mutta toivottoman huonoja pitämään mitään järjestyksessä!
Älykkyysosamääräni on 75 eli olen heikkolahjainen. Myös psykologi todennut että ihan selkeitä puutteita on ja että olen reippaasti ikäisiäni jäljessä ja profiili hyvin epätasainen. Tuskin tulen koskaan ottamaan enää muita kehityksessä kiinni. Tämä siis 101:lle.
81:lle: muuten olen käynyt ihan normaalisti, matikassa hojks ala-asteelta lähtien ja avustaja käsitöissä ja kotitaloudessa. Matikasta sain 7*, eli olisi normiopetuksessa käsittääkseni kutosen luokkaa. Muuten sain seiskoja, kaseja ja ysejä lukuaineista. Kielistä yleensä 9-10.
82: miten niin ei? Ihan samanlaisia ongelmia arjessa on esimerkiksi hahmotushäiriöisellä kuin kehitysvammaisilla. Eksyn helposti jopa tuttuihin paikkoihin, en osaa käyttää karttaa, ajokorttia en voi hankkia...