Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin sokki päällä, en tiedä mitä ajatella.. lähdettiin hakemaan lapselle adhd-diagnoosia, neurologi puhui lievästä kehitysvammaisuudesta
18.08.2018 |
Mieskin on vihainen ja hämillään, että ei meidän lapsi vammainen ole ! Ei kumpikaan tätä odottanut. Tyttö syntyi täysi-aikaisena, kasvoi ja kehittyi normaalisti. On levoton ja motorisesti kömpelö, mutta muuten ihan normaali pikkutyttö!
Kommentit (216)
En ole ap, mutta tämä on mielestäni ollut todella hyvä ja ennen kaikkea lohdullinen ketju. Muutamaa viestiä lukuunottamatta kirjoitukset ovat olleet asiallisia. Meillä on adhd-lapsen kanssa todella hankalaa, mutta tämän ketjun viestit antavat minulle uskoa siihen, että asiat voivat vielä järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
No jaa. Omassa työssä opettajana näyttää kyllä siltä, että nämä nepsyt ovat usein geneettisiä. ADHD-oiretta on usein sisarussarjassa useammalla kuin yhdellä tai sitten on selvää, että sitä on oppilaan vanhemmalla.
Totta, mutta huvittavaa on myös se sitkeä uskomus että lapsella ei voi olla esim. ADHD tai muu perinnöllinen juttu jos vanhemmilla ei ole tai sitten toisin päin eli jos lapsella on niin automaattisesti oikein haetaan piirteitä joista vanhempikin sopisi samaan diagnoosiin. Perinnölliset jutut voi hypätä sukupolven yli tai sitten se on esim. niin lievää vanhemmassa että ei näy eikä täyttäisi diagnostisia kriteereitä.
Näinhän se on. Kun olet vanhempainvartissa erityislapsen vanhemman kanssa, niin ei vanhemman ADHD tai Asperger monesti näy. Kyseessähän on ihmiset, jotka ovat mahdollisesti harjoitelleet sosiaalista kanssakäymistä ja tavanomaista käyttäytymistä lapsesta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
No jaa. Omassa työssä opettajana näyttää kyllä siltä, että nämä nepsyt ovat usein geneettisiä. ADHD-oiretta on usein sisarussarjassa useammalla kuin yhdellä tai sitten on selvää, että sitä on oppilaan vanhemmalla.
Totta, mutta huvittavaa on myös se sitkeä uskomus että lapsella ei voi olla esim. ADHD tai muu perinnöllinen juttu jos vanhemmilla ei ole tai sitten toisin päin eli jos lapsella on niin automaattisesti oikein haetaan piirteitä joista vanhempikin sopisi samaan diagnoosiin. Perinnölliset jutut voi hypätä sukupolven yli tai sitten se on esim. niin lievää vanhemmassa että ei näy eikä täyttäisi diagnostisia kriteereitä.
Näinhän se on. Kun olet vanhempainvartissa erityislapsen vanhemman kanssa, niin ei vanhemman ADHD tai Asperger monesti näy. Kyseessähän on ihmiset, jotka ovat mahdollisesti harjoitelleet sosiaalista kanssakäymistä ja tavanomaista käyttäytymistä lapsesta saakka.[/quote
Eikä minun, opettajan, adhd näy. Osaan olla asiallisesti hetken, sen tapaamisen ajan, mutta sitten pitää juosta jo monistamaan tms. Me opimme keinoja, kun on pakko.
Kehitysvammainen ei opiskele yliopistossa, ÄO alle 70.
Lievää kehitysvamma diagnoosia ei anneta kovin aikaisin.
Oma lapsi sai diagnoosin ollessaan 5v.
Nyt 16v. testit tehtiin uudelleen ja aste keskivaikea,.
Visuaalisesti lievä mutta kielellisesti keskivaikea eli nyt määritelty vaikeusaste.
Sitä ennen oli määrittelemätön.
Lievä kehitysvamma DG ei tule edes 5v. vaan paljon myöhemmin.
Epäilys on vaan epäilys eikä mikään varma asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä, miksi ihmiset niin hakemalla hakevat noita muodikkaita autismin tai ADHD:n diagnooseja. Tietysti, jos lapsi hyppii seinille, niin voi vaatia lääkkeet, mutta melko usein esim. perheen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia tai kasvatuksen puutteita halutaan selittää jollain syyllä, joka olisi ns. salonkikelpoinen. ADHD on myös yleisempi alemmissa sosiaaliluokissa. Sekin on siis omalla tavallaan leimaava juttu.
Varmaankin siksi yleinen alhaisempi saa sosiaalityössä, että se periytyy ja ADHD ei useimmiten pääse korkeampaan sosiaaliluokkaan.
Itse hankin lapsia lievän ADHD:n kanssa ja voi kurja, en tajunnut sen periytyvän. (ADHD:sitä ei tuolloin juuri puhuttu missään) Itse olen yliopistosta valmistunut ja lapsilleni onnistuivat vain amistutkinnot.
Ihan tohon loppuun haluaisin sanoa, että itse valmistuin myös yliopistosta, mutta lapset ammattikoulusta. Asia ei vaivaa mua pätkääkään, varsinkin kun kumpikin tykkää kovasti työstään ja toisen palkka on lähes sama kuin mulla ja toisella korkeampi. Eikä heitä stressaa työasiat vapaa-ajalla.
Sama. Itseäni aina vaan hämmästyttää kuinka vielä nykyään monet vanhemmat ovat ylpeitä nimenomaan siitä kuinka lapset menestyvät akateemisissa opinnoissa ja työssä. Itse olen ylpeä nuorista aikuisistani, jotka opiskeltuaan (amis/amkk) pärjäävät ja elättävät perheensä + ovat erittäin huomaavaisia ja kypsästi elämään suhtautuvia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole maailmanloppu. Meidän pojalla todettiin. Annettiin kuva, että lahjaton kaikessa. Tuli huippu-urheilija ja opiskelee yliopistossa
Oliko virhediagnoosi? Ei heikkolahjainen opiskele yliopistossa.
Tsekattiinko äo myöhemmin uudelleen?
Lievästi kehitysvammainen ei voi opiskella yliopistossa vai?
No ei todellakaan voi. Jokainen, joka on itse maisteri, tietää, että se olisi täysin mahdotonta. Kukaan, jonka äo on alle 70, ei kirjoita itsenäisesti työskennellen gradua jne. Keskimääräisesti älykäskin saa tehdä paljon töitä.
Siihen on ihan vissi syy, miksi kaikki ihmiset eivät ole lääkäreitä tai diplomi- insinöörejä tai menestyviä yrittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä huippuälykkäilläkään aina hyvin mene. Monet masentuvat ja alkavat vetää päihteitä kun kokevat ulkopuolisuutta ja syrjintää, kun muut eivät ymmärrä. Miettikääpä sitä.
Lapseni on käynyt pitkät ja raskaat tutkimukset tänä kesänä. Yksi puhui autismista, toinen ADD-diagnoosista, kolmas lievästä vammaisuudesta. Tutkimuksen jälkeen todettiin että lapsi on ahdistunut ja masentunut, ei muuta vikaa. Lääkärien tehtävä on poissulkea kaikki mahdollinen ja tottakai siinä yhteydessä vanhemmille asioista kerrotaan.
Ap, lievä kehitysvammaisuus ei ole maailmanloppu, hän on silti teidän rakas lapsenne jota rakastatte oli diagnoosia tai ei. Diagnoosi on oikeastaan vain siksi että lapsi saisi koulussa ja yhteiskunnalta apua helpommin, ja myös te vanhemmat. Pahinta on olla erityinen ja ilman diagnoosia, silloin maailma ei ymmärrä lasta.
t. kahden erityisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän surullisempi tarina. Olen asperger, enkä saanut diagnoosia ja mitään tukea ajoissa. Koko lapsuuden vanhemmat yrittivät painostaa nämä erityispiirteet minusta pois, milloin kevyemmin ja milloin raskaimmin keinoin, joka johti pahaan traumatisoitumiseen. Sain diagnoosin vasta aikuisena, jolloin todettiin ettei mitään ole tehtävissä ja nyt kolmikymppisenä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. No ihan kuin tämä ei olisi riittänyt, sairastuin myös vakavasti parantumattomaan sairauteen. Lääkärin mukaan traumaattinen lapsuus on vaikuttanut sairastumiseeni kovan stressin kautta. Nyt olen siis työkyvytön sekä aspergerin, traumojen ja vakavan fyysisen sairauden vuoksi, joka lyhentää elinikääni.
Tämä on vähän äärikertomus, tiedän, mutta tässä yksi syy miksi on kriittisen tärkeää saada oikea diagnoosi ja tuki lapselle ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Mutta sittenhän se on aivan luonnollista. Synnytys voi olla vaarallinen, mutta ihmiset siitä selviää kyllä. Koko raskausaika on vaarallinen, sitten elämä ja lopulta kuolema korjaa.
Aivot on todella muokkautuvat ja uusiutuvat. Pieni hapenpuute korjaantuu. Emme koskaan saa tietää mitä sieltä aivoista hävisi ja ihmisestä tulee omanlaisensa pakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ihmettelen, miksi lääkäriltä lähdetään hakemaan tiettyä diagnoosia.
Ja sitten vielä mennään sokkiin. Googlatkaapa huviksenne, mitä sokki tarkoittaa. Siis lääketieteellisesti. On vaarallinen tila ja vaatii hoitoa. Järkytys menee ohi hoidotta, sokki ei.
Diagnoosin saaminen on usein järkytys, mutta samalla se on myös ”portti” erityiseen tukeen, tarvittaviin terapioihin, mahdollisesti etuuksiin yms. Näin se Suomessa vaan menee. Kokemukseni perusteella tärkeää on, että jaksaa pitää lapsensa puolta tukitoimien yms. saamiseksi ja että jaksaa kotona harjoitella ja opetella lapsen kanssa uusia asioita, myös kouluasioita, säännöllisesti ja yhä uudelleen. Sitkeyttä ja sisua se vaatii, mutta se on myös lapsen tie ihan hyvään aikuisuuteen. Onneksi on vertaistuki, niin monella muulla perheellä on vastaava tilanne. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ennen aikaan lapsilla diagnosoitu mbd eli minimal brain damage, joka tänä päivänä diagnosoidaan adhd:ksi tai joksikin muuksi. Jos lääkäri lähestyi eläkeikää, niin voi olla että hänen ajattelee adhd:ta pienennä aivovammana. Korjatkaa jos olen väärässä.
Te tunnette tyttönne parhaiten. Jos diagnoosi epäilyttää niin teidän pitäisi saada toisen lääkärin mielipiteen.
Kuulostaa tutulta.
Esikoisemme syntyi v. 2000.
Luulimme, että terveenä.
Kehitys oli normaalia, ensisanat normaaliin aikaan, mutta puhe ei lähtenyt oikein monipuolistumaan.
Hänen ollessaan 3v alettiin tutkia kehitysviivästymänä.
Suku piti turhana.
Tavallinen lapsi.
Sejase sukulainenkin alkoi puhua vasta 4-vuotiaana ja ihan tavallinen siitä tuli....
Yritimme tukea lasta kaikin tavoin, kovasti luettiin ja askarreltiin.
5v iässä putosi pommi, diagnoosi.
Keskivaikea älyllinen kehitysvamma autistisin piirtein!
Sitä tuntui mahdottomalta hyväksyä.
Mutta niin se vain oli.
Lapsemme jäi jatkuvasti ikätasostaan jälkeen ponnistuksista huolimatta.
Hän ei tule koskaan elämään itsenäistä elämää, vaan tarvitsee tukea.
Ennusteet, joita asiantuntijat esittivät lapsemme ollessa 5-vuotias ovat osuneet aika oikeaan.
Ei itku auttanut eikä auta.
Mutta kuten sanottu, diagnoosin voi aina purkaa, jos lapsi kehittyykin odotusten vastaisesti.
Se oli meidänkin toivomme aluksi.
AP: tee kaikkesi lapsesi eteen, kognitiivisia kykyjä voi harjoitella.
Varo puoskareita, jotka rahastavat vanhempien hädällä huuhaahoitoineen.
Eetee kirjoitti:
Te tunnette tyttönne parhaiten. Jos diagnoosi epäilyttää niin teidän pitäisi saada toisen lääkärin mielipiteen.
Keharidiagnoosia ei tee yksi lääkäri hätäisen tutkimuksen perusteella, vaan pohjana ovat pitkät tutkimukset monen asiantuntijan toimesta.
Fanström kirjoitti:
Kyllä adhd taitaw olla nyky synnyttäjien ha kasvattajien ongelma, koska 70 luvulla ei ollut yhtään adhd lasta. Oliskohan tabletit, tv yms hektisyys ja vapaa kasvatus ongelma.
Enhen persmaus oli niin kauan punaisena että turha hötkyily oli kitketty pois. Eli ruokapöydässä ja kaupoissa opittiin olemaan ihmisiksi ihannpienenä, sitä ei tarvinnut opetella terapeutin kanssa teini iässä.
Meillä 80-luvulla oli luokassa kolme takuuvarmaa ADHD-lasta. Oli ylivilkkautta, oppimisvaikeutta ym. Tietenkään silloin ei osattu diagnosoida. Olivat vaan ns.pahoja poikia. Nyt kaksi heistä vankilassa ja yksi syrjäytynyt alkoholisti. Jos heitä olisi osattu auttaa lapsena, tilanne olisi luultavasti toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Älä nyt ihan paskaa viitsi puhua. ADHD on voimakkaasti PERIYTYVÄ ominaisuus, periytyvämpi kuin vaikkapa pituus.
ADHD periytyy keskimäärin joka kolmannelle lapselle, jos jompi kumpi vanhemmista on ADHD. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä hapenpuutteen kanssa.
Mulla ei ole kenelläkään koko suvussa ADHD:ta. Mä silti diagnoosin aikuisena sain. Jostakin lienee tullut muuten, kuin periytyen.
ADHD on aika uusi juttu, ei sitä esiintynyt/esiinny ollenkaan vanhempiesi ikäisissä. Et siis voinutkaan periä sitä, vaan olet sukuhaarasi 0-henkilö ADHD-perintöketjussa.[/
Samalla lailla on ollut ennenkin ADHD:tä, ei ole osattu diagnosoida.
Vanhempansa ainakin ovat asennevammaisia.