Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin sokki päällä, en tiedä mitä ajatella.. lähdettiin hakemaan lapselle adhd-diagnoosia, neurologi puhui lievästä kehitysvammaisuudesta
18.08.2018 |
Mieskin on vihainen ja hämillään, että ei meidän lapsi vammainen ole ! Ei kumpikaan tätä odottanut. Tyttö syntyi täysi-aikaisena, kasvoi ja kehittyi normaalisti. On levoton ja motorisesti kömpelö, mutta muuten ihan normaali pikkutyttö!
Kommentit (216)
ADHD kirjoitti:
Katsopa ADHD lapsen vanhempia, useimmat tupakoivat, ovat itsekin ADHD ja kasvatus sen mukaista!
Suurin osa ADHS lapsista paranee, kun kotiolot paranevat
Enpä jaksaisi näitä oikoa, mutta eläissäni en ole tupakkaan koskenut. Minulla on kaksi yliopistotutkintoa ja oma uusi talo meren rannalla. Lapsesta aina pidetty viimeisen päälle hyvää huolta. Tuolle adhd:lle ei kukaan voi mitään, se on hänen aivoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitin että ap:n lapsi kuitenkin syö, pukee ym itse eli ei mitenkään pahasti vammainen ainakaan ole!
Vierailija kirjoitti:
Käsitin että ap:n lapsi kuitenkin syö, pukee ym itse eli ei mitenkään pahasti vammainen ainakaan ole!
Ja tulee kehittyymään paljon, ehkä viiveellä, mutta isompana erot tasottuu, kun lapsuuden isojen kehitysvaiheitten ja murrosiän yli on päästy. 15 vuoden kuluttua ap:n lapsi on ammattiopinnoissa ja suuntautuu kohti työelämää, siinä missä muidenkin lapset. Ihan hyvin kaikki tulee menemään.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mahdollista että henkilöllä on add tai jotain muuta neurologisia mutta keskiarvo yläasteella kasin ja ysin tienoilla? Meinaan vaan monesti näistä ADHD/add tyypeistä puhutaan jopa ihan kun älykkyydessä olisi jotain vikaa ja vetävät vaan viitosia ja kutosia koulussa?
Minulla on adhd poika, joka opettajan sanojen mukaan "luokkansa parhaita" ja ihan tavisluokasta siis kyse. On matemaattisesti lahjakas ja oikeilla tukitoimilla hänellä on mahdollisuudet pärjätä hyvin ja päästä pitkälle.
Ongelmia ei siis oppimisessa tai älykkyydestä, vaan sosiaalisissa suhteissa (suuttuu helposti ja tulisesti, sekä loukkaa tahattomasti höpöttämällä mitä sylki suuhun tuo), toiminnan ohjauksessa (siirtymäatilanteet varsinkin nuorempana todella hankalia) ja pettymyksen säätelyssä.
Silloin se ei ole lievää kehitysvammaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla joku diagnoosi, että saa tukea ja apu. Niin se vaan on. Ei kai siinä sen kummempaa. Joku häiklä on ja keksitty sille tollanen nimi niin voi sitten kokeilla hoitoja.
Se diagnoosi on vain kuvaus oireista, ei kuvaus ihmisestä. Mieti vaikka ihan masennusta tai astmaa, kuinka moni sairastunut on täsmälleen ja ainoastaan sitä, mitä papereissa lukee? Toisekseen, on paljon helpompi taistella kun tietää minkä kanssa taistelee. Jos luulet jahtaavasi kärpästä sanomalehden kanssa, mutta sisälle onkin hiipinyt susi, mitä hyötyä siitä sanomalehdestä on?
Terveisin, palstan mielestä olen varmaan kamala ihminen ja ihan hullu, koska minulla on persoonallisuushäiriö. Se ei koskaan katoa, en koskaan ole täysin terve, mutta tiedän miten toimia toisin ja mitä minun pitää tehdä, jotta pärjään sen kanssa. Ilman sitä ”leimaa” en ymmärtäisi ollenkaan miksi olen tämmöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD kirjoitti:
Katsopa ADHD lapsen vanhempia, useimmat tupakoivat, ovat itsekin ADHD ja kasvatus sen mukaista!
Suurin osa ADHS lapsista paranee, kun kotiolot paranevat
Nämä ADHD-aikuiset eivät ole saaneet apua lapsina. Tämän takia käytös monilla tuota. Tällöin syntyy sukupolvien yli menevä ketju. Kun lapsi saa apua ongelmiin jo pienenä, tulevaisuus on erilainen.
T. Kahden akateemisen ADHD-lapsen äiti
Ne kolme, neljäkymppiset ADHD-aikuiset jotka vetävät tupakkaa ketjussa, ovat sössineet luottotietonsa ja vaihtavat työpaikkaa jatkuvalla syötöllä ovat niitä, jotka eivät lapsena saaneet apua.
Mutta näiden aikuisten lapsilla on paremmat eväät elämään, kun saavat diagnoosit pieninä. Pääsevät toimintaterapioihin , aloittavat koulunsa pienryhmissä, saavat lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Myönnän, että olen itse miettinyt samaa. Pojallani on Aspergerin syndrooma. Synnytys oli pitkä, mutta meni ns. normaalisti. Kun lapsi syntyi, oli ihan "puhki". Tajusin tämän vasta toisen lapseni synnyttyä, kun hän huusi pontevasti. Mieheni on lääkäri ja hän kyllä oli esikoisen syntymän jälkeen sitä mieltä, ettei mennyt vauvan kannalta hyvin. No, ikinähän ei voi tietää varmasti, johtuuko AS jostain hapenpuutteesta vai ei, mutta väkisinkin se tulee yhtenä vaihtoehtona mieleen. Olen miettinyt, onko se keisarinleikkaus nyt lopulta niin hirveä asia, kun selvästikään kukaan ei tiedä, mitä kaikkea alatiesynnytyskin voi aiheuttaa. Ok, ehkä siinä jää jokin hyödyllinen bakteeri saamatta vauvalla, mutta voi olla, että lieväkin aivovaurio on silti pahempi juttu...
Niinii kirjoitti:
Olkaa onnellisia, että on diagnoosi ja apuakin saa! Täällä aivan toinen tilanne, arki on vaikeeta (lapsi jo 12-v). Koulukuraattori sano ei mitään, psykologi sanoo niinii. Lapsella ei mitään maalaisjärkeä, kavereita, on kömpelö, saa raivareita, masennusta yms. Ei saada apuakaan, ennen kuin joku ottaa asian tosissaan. Tuntuu ettei ketään kiinnosta. Lapsi on syrjäytymisvaarassa!
Meidän Asperger-pojallamme ei psykologin mielestä voinut olla mitään Aspergeriä, onneksi neurologi tekee diagnoosit. Psykologit ja psykiatrit pohtivat pojan masennusta, kun tämä valitti jatkuvasti olevansa hirveän väsynyt. Kun sain tietää, että moni Asperger on nimenomaan tosi väsynyt, vaadin kouluun tähän tukitoimet ja sen jälkeen helpotti. Kaipa psykologeilla oma arvonsa on, mutta tällaisia lapsia ei hyminät auta. Suosittelen hakeutumista lastenneurologille. Se on ihan totta, ettei ns. asiantuntijoita lopulta kiinnosta yhden lapsen asiat niin mahdottomasti, vanhempien on itse vaadittava tutkimukset ja tukitoimet. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Adhd nainen. Itse kärsin just tuosta hapeenpuutteesta kun synnyin. Olin aivan sininen.
Jos oman lapsen joskus saan
niin aion vaatia että en aio alatiesynnytystä ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hyvin samanlainen tilanne. Esikoiseni syntyi sektiolla perätilan takia, kehittyi ja oppi normaaliin tahtiin ( mm. nousi seisomaan tukea vasten 8kk iässä). En ollut raskausaikana polttanut, enkä juonut!!! Ja söin terveellisesti, otin foolihappolisää.
Tyttö oli kaunis vauva runsaine hiuspehkoineen ja isoine silmineen, mutta vaativa sekä itkuinen syystä jota ei saatu selville, kasvaessa itkuisuus väheni mutta tilalle tulivat raivokohtaukset ja vaikeus nukahtaa. Huomasimme myös tytön alituisen liikkeellä olon ja kärsimättömän tavaroiden paiskelun, mutta pidimme sitä normaalina taaperotouhuna. Uhmaikä ja sellaista.
Sitten tyttö täytti 3v, aloitti perhepäivähoitajalla ja sieltä kuulimme ensimmäisen kerran lapsemme käytöksen olevan poikkeavaa. Olimme loukkaantuneita, lapsihan oli vain vilkas !!! Esikoulussa ongelmat kuitenkin nousivat uudestaan pintaan ja pahenivat, tyttö ei kyennyt yhtään istumaan nätisti paikoillaan ja keskittymään annettuun tehtävään, ei kuullut tai ymmärtänyt annettuja ohjeita ja oli hyvin kömpelö: Saksilla leikkaaminen oli haastavaa, haarukka päätyi aina lattialle, vaatteiden napit ja nauhat olivat liian vaikeita. Toimintaterapiassa todettiin monien taitojen olevan heikompia kuin sen ikäisellä olisi pitänyt olla ja että tyttö pyöri ja hyöri tuolissaan katsellen pitkin seiniä kun olisi pitänyt esim.piirtää.
Lopulliset diagnoosit olivat laaja-alainen kehityksen viivästymä, lievä älyllinen kehitysvamma ja ADD.
Tyttö kävi koko ala-asteen mukautetussa opetuksessa pienluokassa, nyt opiskelee ammattikoulun kampaajanlinjalla ja pärjää hyvin. On poikakaveri ja harrastuksia. Nätti tyttö, josta ei ulospäin arvaa mitään!
Olen kans aina epäillyt, että oma 2v. ei ole ihan normaali. Itki yli vuoden ikään asti 80% valveillaoloajastaan, tän jälkeen raivarit vähintään yhtä suuren osan valveillaoloajasta ja nyt 2v3kk raivarit on niin pahoja, että huuto ja kirkuminen herättää naapuritalonkin asukkaat. Oon varma, että nyt saa sitten jonkun diagnoosin eikä rauhoitukaan, kuten aina lohdutetaan :( Itsellä on masennusdiagnoosi ja tiedän, ettei rahkeeni varmasti riitä erityislapseen. Siis jos tilanne ei pian helpotu en tiedä, mitä teen. Välillä vaan itken ja olen täysin toivoton, tuntuu, ettei tuon kanssa voi enää pärjätä. Päiväkodissakin huomauttavat joka kerta lapsen jokaisesta raivarista ja hekin neuvottomia tilanteen edessä, vaikka ovat ammattilaisia...
Onko refluksi/ silent refluksi poissuljettu ammattilaisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD on ihmisen ominaisuus eikä todellakaan mikään vamma tai sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Myönnän, että olen itse miettinyt samaa. Pojallani on Aspergerin syndrooma. Synnytys oli pitkä, mutta meni ns. normaalisti. Kun lapsi syntyi, oli ihan "puhki". Tajusin tämän vasta toisen lapseni synnyttyä, kun hän huusi pontevasti. Mieheni on lääkäri ja hän kyllä oli esikoisen syntymän jälkeen sitä mieltä, ettei mennyt vauvan kannalta hyvin. No, ikinähän ei voi tietää varmasti, johtuuko AS jostain hapenpuutteesta vai ei, mutta väkisinkin se tulee yhtenä vaihtoehtona mieleen. Olen miettinyt, onko se keisarinleikkaus nyt lopulta niin hirveä asia, kun selvästikään kukaan ei tiedä, mitä kaikkea alatiesynnytyskin voi aiheuttaa. Ok, ehkä siinä jää jokin hyödyllinen bakteeri saamatta vauvalla, mutta voi olla, että lieväkin aivovaurio on silti pahempi juttu...
Lapsi voi ihan hyvin kärsiä hapen puutteesta raskauden ja sektionkin aikana.
Niin, ja ero on se että nykyään nuo lapset saa tarvitsemansa tuen kun ennen saivat selkäänsä yms.. kumpi onkaan parempi?