Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin sokki päällä, en tiedä mitä ajatella.. lähdettiin hakemaan lapselle adhd-diagnoosia, neurologi puhui lievästä kehitysvammaisuudesta
18.08.2018 |
Mieskin on vihainen ja hämillään, että ei meidän lapsi vammainen ole ! Ei kumpikaan tätä odottanut. Tyttö syntyi täysi-aikaisena, kasvoi ja kehittyi normaalisti. On levoton ja motorisesti kömpelö, mutta muuten ihan normaali pikkutyttö!
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Lopulliset diagnoosit olivat laaja-alainen kehityksen viivästymä, lievä älyllinen kehitysvamma ja ADD.
Tyttö kävi koko ala-asteen mukautetussa opetuksessa pienluokassa, nyt opiskelee ammattikoulun kampaajanlinjalla ja pärjää hyvin. On poikakaveri ja harrastuksia. Nätti tyttö, josta ei ulospäin arvaa mitään!
Hienosti on onnistunut sitten kuntoutus, jota koti, koulu ja terapia ovat tarjonneet. Miettikää mikä tilanne olisi ilman näitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen siksi niin järkyttynyt, että kuvittelin kehitysvammaisen lapsen olevan oudon näköinen ja hitaasti kehittyvä, tämä käsitys varmaan tuli serkustani joka on minua vuoden nuorempi ja vieraili meillä usein kun olin lapsi , serkulla suu roikkui aina auki, kasvot olivat jo vauvana jotenkin toispuoleiset ja oli veltto, mutta tätini väitti kivenkovaan tämän olevan ihan terve lapsi. Elettiin siis 80-lukua, eikä jossain peräkylän neuvolassa varmaan osattu kiinnittää huomiota tuollaiseen asiaan kun atopiastakin tuli siellä tulirokko... No kuitenkin, serkkua alettiin sitten tutkia kun ei alkanut kävellä eikä puhua ja nykyään on hoitolaitoksessa.
Ap
Arvelinkin järkytyksen takan olevan jonkin tämmöisen kokemuksen. Kun lapsen tuentarve (olipa syy mikä tahansa) on tiedossa ja lapsi saa sopivaa tukea ja sitä myötä onnistumisen kokemuksia, kehittyy hän hyvin. Jos vaatimukset ja odotukset ovat liian kovat kykyihin nähden, lapsi vain tuntee itsensä huonoksi ja epäonnistuneeksi ja voi ahdistua ja masentua. Kun tähänkin saakka on mennyt hyvin, tulevaisuudessakin menee ihan hyvin!
Olisitteko olleet tyytyväisempiä, että koulussa, kun ongelmia on jo paljon olisitte saaneet diagnoosin? Nyt lapsenne voi saada heti tukitoimia ja pärjätä paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole maailmanloppu. Meidän pojalla todettiin. Annettiin kuva, että lahjaton kaikessa. Tuli huippu-urheilija ja opiskelee yliopistossa
Ihanko huippu-urheilija. Koko Suomessa ei sellaisia montaa ole. Enpä taida nyt uskoa juttujasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Älä nyt ihan paskaa viitsi puhua. ADHD on voimakkaasti PERIYTYVÄ ominaisuus, periytyvämpi kuin vaikkapa pituus.
ADHD periytyy keskimäärin joka kolmannelle lapselle, jos jompi kumpi vanhemmista on ADHD. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä hapenpuutteen kanssa.
Mulla ei ole kenelläkään koko suvussa ADHD:ta. Mä silti diagnoosin aikuisena sain. Jostakin lienee tullut muuten, kuin periytyen.
Eipä sitä kovin kauaa ole osattu edes diagnosoida. Sukusi voi olla puolillaan adhd-tapauksia - ilman diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri on ollut rehellinen. Teidän on nyt vaan hyväksyttävä tosiasiat.
Nykypäivinä ihmiset itse diagnosoi itsensä ja lapsensa netistä löytyvien tietojen pohjalta. Teen sitä itsekin. Varmasti tulee yllätyksiä kun asiaa oikeasti sitten tutkitaan lääketieteellisin keinoin ja asiantuntija tekee lopullisen diagnoosin. Meillä tavallisilla tallaajilla kun ei ole lääkärin koulutusta.
Ennen vanhaan oli apukouluja ", tyhmille", kuka tahansa- heikkolahjainen, addh sai töitä noin vain ilman koulutusta esim. jostain tehtaasta, alkoholilla lääkittiin levotonta mieltä ja koivunimen herralla "hoidettiin" kurittomat kakarat yhteiskuntakelpoisiksi, tai ainakin yritettiin !
Ihmiset vailla diagnoosia menivät naimisiin ja saivat lapsia, se oli mitä esim. vielä 70-luvulla odotettiin, aivan sama oliko kykenevä vanhemmaksi. Moniko adhd, jolla on vaikeuksia arjen hallinassa haluaa lapsen , etenkin kun riskinä on periytyminen? Ennen ei vain saatu valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni (synt. 1958 ) ja äitini (synt. 1956) olivat vakka ja kansi jotka löysivät toisensa, ikävä kyllä. Sillä kun lähes lukutaidoton, alkoholisoitunut mies ja heikkolahjainen nainen alkavat lisääntyä siitä ei hitto vie seuraa mitään hyvää. Minä olen siitä hyvin konkreettinen todiste! Tarkkisluokkalainen, koulukotinuori, pidettiin vain huonosti kasvattuna mutta nyt liki keski-ikäisenä tiedän minulla on hahmotuskyvyn häiriö, lukuhäiriö ja se adhd. Sekä masennus, joka on tullut vuosien huonon kohtelun myötä .
Isäni on erittäin todennäköisesti adhd myös! Alkoi hoitaa itseään alkoholilla jo teini-ikäisenä.
Äidillä taas on ilmeisti ollut hoitamatta jäänyt, synnynäinen kilpirauhasen vajaatoiminta jonka vuoksi on lyhyt ja tyhmä kuin saapas.
Sisaruksia minulla ei ole, omia lapsia vain yksi ja joskus tuntuu ettei olisi pitänyt tehdä sitä yhtäkään. Poika on rakas, mutta niin selvä adhd kuin olla voi !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lahjat määrittele tulevaisuutta, vaan esim. sinnikkyys.
Sinnikkyys on sekin aivokemiasta johtuva ominaisuus. Joilla sitä löytyy, lukevat yleensä sen omaksi ansiokseen, vaikka sen on samanlainen ominaisuus kuten esim. pituus. Vaikka kyllähän monet pitkät henkilöt pitävät heidän saavuttamaansa mittaa homana saavutuksenaan.
Sekin vielä sinnikkydestä, että se voi näkyä niin, että ei edes saa aloitettua, ei millään, on siis "laiska" taikka tekee mitä tahansa muuta, mutta kun vihdoin on pakko, vaikka dead-linen takia, sinnikkyys saa unohtamaan kaiken muun. Add-ihmisellä täytyy siis olla jokin motivaattori, onpa se pakko taikka sitten oma vahva kiinnostus ennen kuin edes pääsee alkuun ja sinniä ja keskittymistä alkaa löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaahan Ap teidänkin lapsi muiden silmään näyttää joltain luppasilmäiseltä suu auki möllöttäjältä ja heikkolahjaiselta soheltajalta vaikka sinä ja miehesi ette sitä huomaa ja luonnollisesti pidätte omaanne mitä hurmaavimpana pikkutyttönä.
Niinpä. Tällainen lapsi on lähipiirissä, uusperheessä. Biologinen vanhempi ei ota kuuleviin korviin, että lapsessaan voisi olla mitään poikkeavaa, joten diagnosiakaan ei ole tullut, vaikka koulussakin on oltu huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaahan Ap teidänkin lapsi muiden silmään näyttää joltain luppasilmäiseltä suu auki möllöttäjältä ja heikkolahjaiselta soheltajalta vaikka sinä ja miehesi ette sitä huomaa ja luonnollisesti pidätte omaanne mitä hurmaavimpana pikkutyttönä.
Niinpä. Tällainen lapsi on lähipiirissä, uusperheessä. Biologinen vanhempi ei ota kuuleviin korviin, että lapsessaan voisi olla mitään poikkeavaa, joten diagnosiakaan ei ole tullut, vaikka koulussakin on oltu huolissaan.
Suomessa näihin asioihin on varsinkin vanhempien sukupolvien toimesta liitetty voimakas häpeä. Ikään kuin olisi noloa myöntää, että lapsessa on jotain vikaa. Onneksi ajat ovat muuttumassa ja entistä useammat ymmärtävät, että todellista ja vahvaa vanhemmuutta on se, että hakee lapselle apua, jos lapsi sitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän järkytyksesi ap. Tärkeintä kuitenkin on, että lapsenne on nyt päässyt avun piiriin, vaikka kaikenlaisen avun hakeminenkin on erittäin raskasta. Omalla lapsellani on adhd aspergerin piirteillä. Koulu sujuu hyvin, lukuaineissa lapseni on taitava. Kaikessa muussa on erittäin paljon vaikeuksia.
Niille, jotka tässäkin ketjussa esittävät omia tulkintojaan näiden erityisyyksien synnystä jne, esittäisin toivomuksen, että älkää tuomitko niin herkästi. Adhd ei johdu huonosta kasvatuksesta, vaan se on aivojen kehityksen häiriö, jolla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Minä äitinä tiedän tehneeni aivan kaiken mahdollisen lapseni hyväksi, olen taistellut hurjasti.
Ja ei, emme ole "alinta sosiaaliluokkaa". Ihan olemme korkeastikoulutettuja ihmisiä.
Tässä elämässä kenelle vaan voi sattua mitä vaan. Arvokasta on empatia ja ymmärrys, ei tuomitseminen.
Meilläkin lapsella ADHD. Tuosta kehitysviiveestä en oikein osaa sanoa. Jotkut testit varmaan ovat johdatelleet sen jäljille. Uskoisin, että oikeanlaisen avun myötä tilanne on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sure, sama lapsi se on yhä olipa diagnoosi mikä hyvänsä. Tärkeintä on, että saatte apua ajoissa eikä isompia ongelmia ehdi enää syntyä. Minullakin diagnosoitiin hahmotushäiriö 15-vuotiaana, hakeuduin itse tutkimuksiin oppimisvaikeuksien takia. Ala-asteella minulla epäiltiin kehitysvammaa, mutta mitään poikkeavaa ei silloin löydetty. Ongelmia oli (ja on yhä) matematiikan ja hienomotoriikan kanssa, muuten pärjäsin ihan keskiverrosti, kielissä jopa muita hieman paremmin. Silti olen älyllisesti heikkolahjainen ja se tuo mukanaan myös haasteita. Nyt opiskelen lukiossa ja asiat ovat ihan hyvin toistaiseksi, koska tässä jaksossa ei ole matikkaa, maantietoa tai muita aineita, joissa olisi jotain ongelmia. :D
Mulla itsellä meni koulu ala-asteelta ylä-asteelle ja ammattikouluun päin p*rsettä.
Mulla todettiin "jonkintasoisia" oppimisvaikeuksia, toispuoleinen kuurous ja visuaalis-motorisia vaikeuksia.
No, äidinkieli oli koko alakoulun mukautetttu, englanti oli hetken. Ja vaikka matikka takkusi aina todella paljon, sain mukautetun kirjan vasta 9 luokalla, vaikka näin jälkikäteen olen miettinyt että olisi pitänyt saada jo alakoulussa. Opettaja valitti aina kotiin siitä etten pysy paikallani enkä kuuntele, vaan haahuilen, enkä keskittynyt muutenkaan. Nyt olen 23, minua on haastateltu hoitajan toimesta, samoin äitiä puhelimen välityksellä, nyt lääkäri antoi ADHD diagnoosin, osasin sitä kyllä odottaa, koska psyk.sairaanhoitaja sanoi että mulla on niin voimakkaita adhd piirteitä että todennäköisesti lääkärikin on sitä mieltä.
Kiukuttaa etten saanut apua koulu-ikäisenä, isäkin vain piti huonosti käyttäytyvänä ja tyhmänä lapsena eikä suostunut mitään lääkäriaikaa mulle hankkimaan, koska mä olisin käynyt perheelle kalliiksi...
Häpesi mua niin paljon että valehteli tutuilleen (sain aikuisena tietää) että olin todella lahjakas ja älykäs, ja että olin yksityiskoulussa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Pitää varmaan paikkansa koska läheskään kaikkea ei huomata. Oma lapsi sai vauriot rajussa imukuppisynnytyksessä ja melkein tukehtui napanuoraan. Tuli ihsn nepsy diagnoosi. Aivot korjasivat tilanteen spontaanisti siinä 5-6 ikävuoden paikkeilla.
T16 kirjoitti:
Älä sure, sama lapsi se on yhä olipa diagnoosi mikä hyvänsä. Tärkeintä on, että saatte apua ajoissa eikä isompia ongelmia ehdi enää syntyä. Minullakin diagnosoitiin hahmotushäiriö 15-vuotiaana, hakeuduin itse tutkimuksiin oppimisvaikeuksien takia. Ala-asteella minulla epäiltiin kehitysvammaa, mutta mitään poikkeavaa ei silloin löydetty. Ongelmia oli (ja on yhä) matematiikan ja hienomotoriikan kanssa, muuten pärjäsin ihan keskiverrosti, kielissä jopa muita hieman paremmin. Silti olen älyllisesti heikkolahjainen ja se tuo mukanaan myös haasteita. Nyt opiskelen lukiossa ja asiat ovat ihan hyvin toistaiseksi, koska tässä jaksossa ei ole matikkaa, maantietoa tai muita aineita, joissa olisi jotain ongelmia. :D
Tuota oletko ollut kuitenkin ihan normi opetuksessa ilman tukitoimia? Millaisia numeroita olet saanut näin ylipäätänsä? Aika hyvin olet pärjännyt sitten heikkolahkaiseksi jos koulu on sujunut hyvin lukuunottamatta paria ainetta? Matikka teettää vaikeuksia aika monellekin, vaikka ei olisi todettu mitään.
joku lukihäiriö tai muu oppimisvaikeus ei ole oikein verrattavissa kehitysvammaan tai edes hahmotushäirö
Onkohan mahdollista että henkilöllä on add tai jotain muuta neurologisia mutta keskiarvo yläasteella kasin ja ysin tienoilla? Meinaan vaan monesti näistä ADHD/add tyypeistä puhutaan jopa ihan kun älykkyydessä olisi jotain vikaa ja vetävät vaan viitosia ja kutosia koulussa?
Meillä oli hyvin samanlainen tilanne. Esikoiseni syntyi sektiolla perätilan takia, kehittyi ja oppi normaaliin tahtiin ( mm. nousi seisomaan tukea vasten 8kk iässä). En ollut raskausaikana polttanut, enkä juonut!!! Ja söin terveellisesti, otin foolihappolisää.
Tyttö oli kaunis vauva runsaine hiuspehkoineen ja isoine silmineen, mutta vaativa sekä itkuinen syystä jota ei saatu selville, kasvaessa itkuisuus väheni mutta tilalle tulivat raivokohtaukset ja vaikeus nukahtaa. Huomasimme myös tytön alituisen liikkeellä olon ja kärsimättömän tavaroiden paiskelun, mutta pidimme sitä normaalina taaperotouhuna. Uhmaikä ja sellaista.
Sitten tyttö täytti 3v, aloitti perhepäivähoitajalla ja sieltä kuulimme ensimmäisen kerran lapsemme käytöksen olevan poikkeavaa. Olimme loukkaantuneita, lapsihan oli vain vilkas !!! Esikoulussa ongelmat kuitenkin nousivat uudestaan pintaan ja pahenivat, tyttö ei kyennyt yhtään istumaan nätisti paikoillaan ja keskittymään annettuun tehtävään, ei kuullut tai ymmärtänyt annettuja ohjeita ja oli hyvin kömpelö: Saksilla leikkaaminen oli haastavaa, haarukka päätyi aina lattialle, vaatteiden napit ja nauhat olivat liian vaikeita. Toimintaterapiassa todettiin monien taitojen olevan heikompia kuin sen ikäisellä olisi pitänyt olla ja että tyttö pyöri ja hyöri tuolissaan katsellen pitkin seiniä kun olisi pitänyt esim.piirtää.
Lopulliset diagnoosit olivat laaja-alainen kehityksen viivästymä, lievä älyllinen kehitysvamma ja ADD.
Tyttö kävi koko ala-asteen mukautetussa opetuksessa pienluokassa, nyt opiskelee ammattikoulun kampaajanlinjalla ja pärjää hyvin. On poikakaveri ja harrastuksia. Nätti tyttö, josta ei ulospäin arvaa mitään!