Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin sokki päällä, en tiedä mitä ajatella.. lähdettiin hakemaan lapselle adhd-diagnoosia, neurologi puhui lievästä kehitysvammaisuudesta
18.08.2018 |
Mieskin on vihainen ja hämillään, että ei meidän lapsi vammainen ole ! Ei kumpikaan tätä odottanut. Tyttö syntyi täysi-aikaisena, kasvoi ja kehittyi normaalisti. On levoton ja motorisesti kömpelö, mutta muuten ihan normaali pikkutyttö!
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaahan Ap teidänkin lapsi muiden silmään näyttää joltain luppasilmäiseltä suu auki möllöttäjältä ja heikkolahjaiselta soheltajalta vaikka sinä ja miehesi ette sitä huomaa ja luonnollisesti pidätte omaanne mitä hurmaavimpana pikkutyttönä.
Syntyy noita luppasilmäisiä parempiinkin piireihin, ihan kuninkaallisille. Huono tsägä geenilotossa varmaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mahdollista että henkilöllä on add tai jotain muuta neurologisia mutta keskiarvo yläasteella kasin ja ysin tienoilla? Meinaan vaan monesti näistä ADHD/add tyypeistä puhutaan jopa ihan kun älykkyydessä olisi jotain vikaa ja vetävät vaan viitosia ja kutosia koulussa?
Mulla oli hyvä keskiarvo koko peruskoulun, diagnoosin sain aikuisena kun jatkoin opiskeluja ja huomasin että nyt on jotain vialla. Vanhemmat tuki oppimista sillä, että kyselivät ennen kokeita koealueista kysymyksiä. En edes lukenut koskaan ennen sitä, yleensä muistin lähes kaiken mitä tunnilla oli puhuttu ulkoa. Tuossa vanhempien tekemässä ”kuulustelussa” sitten kerrattiin ja opeteltiin ne mitä oli sattunut unohtamaan. Moni älykäs adhd-tyyppi pystyy ihan omatoimisesti kehittämään selviytymiskeinoja niin, että elämä sujuu. Tytöillähän adhd-diagnosointi on vähäisempää, vaikka esiintyvyys on varmasti sama kuin pojilla. Tytöt on harvemmin niin hyperaktiivisia että se häiritsisi muiden opiskelua niin, että siihen pitäisi puuttua.
Mulla oli vähemmän hyperaktiivisuutta, meni ihan jalkojen heiluttelulla ja kynän naksuttelulla (ja nykyään kutomalla sukkaa kun kuuntelee luentoa..). Enemmän ongelmana oli ylikeskittyminen ja jumittaminen.
Kyllä adhd taitaw olla nyky synnyttäjien ha kasvattajien ongelma, koska 70 luvulla ei ollut yhtään adhd lasta. Oliskohan tabletit, tv yms hektisyys ja vapaa kasvatus ongelma.
Enhen persmaus oli niin kauan punaisena että turha hötkyily oli kitketty pois. Eli ruokapöydässä ja kaupoissa opittiin olemaan ihmisiksi ihannpienenä, sitä ei tarvinnut opetella terapeutin kanssa teini iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mahdollista että henkilöllä on add tai jotain muuta neurologisia mutta keskiarvo yläasteella kasin ja ysin tienoilla? Meinaan vaan monesti näistä ADHD/add tyypeistä puhutaan jopa ihan kun älykkyydessä olisi jotain vikaa ja vetävät vaan viitosia ja kutosia koulussa?
Minä olen aina pärjännyt todella hyvin koulussa, lukion päättötodistuksen keskiarvo oli 9,2 vaikka aina oli läksyt tekemättä ja lintsattua tuli aivan järjettömästi (ja vanhempien allekirjoituksia väärennettyä) ... Yliopistossa sitten takkusi ihan kunnolla enkä valmistunut koskaan, vaikka yhteensä neljä opintoa ehdin aloittaa. Aikuisena kaksi burnouttia ja kaikenlaisia töitä on tullut tehtyä. Kolme lastakin ehdin saada. Kun sitten olin aloittanut yksityisyrittäjänä todella innoissani, ja kaikenlaiset kurssit käytynä, ja kuukauden päästä revin hiuksia päästä tajutessani minkälaiseen kaaokseen olin itseni (taas!) saattanut, tajusin vihdoin hakea apua. Ja add diagnoosi tuli ja yhtäkkiä ymmärsin itseäni paremmin, samoinkuin isääni ja kahta sisarustani... Kaikki olemme ihan älykkäitä ja hyvin luovia ja todella sinnikkäitä, mutta toivottoman huonoja pitämään mitään järjestyksessä!
Saman tyyppistä itsellänikin. Selvisin peruskoulusta hyvin, lukionkin kävin mutten kirjoittanut, luin kaksi ammattia (esimmäiseen allergisoiduin nopeasti ja oli pakko lopettaa), ja pääsin töihin suoraan koulun työharjoittelusta kun tokaan ammattiini valmistuin. Siinä työssä olen edelleen, eli 10 vuotta myöhemmin. Halusin kuitenkin opiskella pidemmälle, ja aloitin ammattikorkean työn ohessa. Siinä kohtaa ongelmat tulivatkin tosissaan esille. Olen älykkyydeltäni korkeimmassa 0,2%, ja sen avulla olen selvinnyt aina aiemmin. Nyt kun työn lisäksi tuli opiskelu, joka vaatii kykyä keskittyä lukemiseen, vaatii sitä että saa aloitettua ja tehtyä loppuun harhautumatta tekemään viittä muutakin asiaa samaan aikaan, niin burn out kävi lähellä. Sitä kautta sitten työterveys alkoikin kiinnostua asiastani enemmän, ja sain lopulta adhd-diagnoosin. Älykkyys auttaa niin paljon, kunnes elämässä tulee joku isompi muutos, rutiinit joiden avulla on selvinnyt aiemmin ei enää toimi uudessa tilanteessa, ja kaaos iskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä, miksi ihmiset niin hakemalla hakevat noita muodikkaita autismin tai ADHD:n diagnooseja. Tietysti, jos lapsi hyppii seinille, niin voi vaatia lääkkeet, mutta melko usein esim. perheen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia tai kasvatuksen puutteita halutaan selittää jollain syyllä, joka olisi ns. salonkikelpoinen. ADHD on myös yleisempi alemmissa sosiaaliluokissa. Sekin on siis omalla tavallaan leimaava juttu.
Tai voiko olla niin, että ADHD-ihmiset jäävät alempiin sosiaaliluokkiin, koska elämänhallinta on niin huono? Mulla on älyä vaikka vähän muillekin jakaa, mutta koska ADHD todettiin vasta aikuisena, en ikinä oikein selvitynyt koulusta kunnolla. Suhteellisen normaalia matalapalkka-alan elämää olen pystynyt viettämään lähinnä sen takia, että olen kehittänyt rutiinit joiden avulla selviän joutumatta isompiin ongelmiin. Nyt vihdoin kun sain diagnoosin ja lääkityksen olen päässyt opiskelemaan kunnolla, pian on korkeakoulututkinto valmis, ja seuraavaksi yliopistoon..
En ihan ymmärrä, että korkeakoulun jälkeen mennään yliopistoon.
Korkeakoulu ei vastaa yliopistoa. Eikä varsinkaan alempi amk-tutkinto maisterin tutkintoa. Saati jos haluaa väitellä joskus.
Yliopisto ON korkeakoulu, pöljät. Googlettakaa Kielitoimiston sanakirja ja katsokaa sieltä.
"Korkeakoulu on ylemmän asteen oppilaitos, joka voidaan suorittaa toisen asteen jälkeen. Korkeakouluja ovat Suomessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä, miksi ihmiset niin hakemalla hakevat noita muodikkaita autismin tai ADHD:n diagnooseja. Tietysti, jos lapsi hyppii seinille, niin voi vaatia lääkkeet, mutta melko usein esim. perheen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia tai kasvatuksen puutteita halutaan selittää jollain syyllä, joka olisi ns. salonkikelpoinen. ADHD on myös yleisempi alemmissa sosiaaliluokissa. Sekin on siis omalla tavallaan leimaava juttu.
Varmaankin siksi yleinen alhaisempi saa sosiaalityössä, että se periytyy ja ADHD ei useimmiten pääse korkeampaan sosiaaliluokkaan.
Itse hankin lapsia lievän ADHD:n kanssa ja voi kurja, en tajunnut sen periytyvän. (ADHD:sitä ei tuolloin juuri puhuttu missään) Itse olen yliopistosta valmistunut ja lapsilleni onnistuivat vain amistutkinnot.
Adhd ei tarkoita tyhmyyttä. Isäni on adhd ja hammaslääkäri, minä add ja kohta valmis maisteri.
Olen kuullut, että älykkäimmät adhd-ihmiset pystyvät älykkyydellään kompensoimaan ja peittämään oireyhtymän aiheuttamia muita oireita.
T: Maisteri (ja adhd)
Näin on. T: Äidinkielen opettaja ja adhd
Fanström kirjoitti:
Kyllä adhd taitaw olla nyky synnyttäjien ha kasvattajien ongelma, koska 70 luvulla ei ollut yhtään adhd lasta. Oliskohan tabletit, tv yms hektisyys ja vapaa kasvatus ongelma.
Enhen persmaus oli niin kauan punaisena että turha hötkyily oli kitketty pois. Eli ruokapöydässä ja kaupoissa opittiin olemaan ihmisiksi ihannpienenä, sitä ei tarvinnut opetella terapeutin kanssa teini iässä.
No just ja ennen oli myös markka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä, miksi ihmiset niin hakemalla hakevat noita muodikkaita autismin tai ADHD:n diagnooseja. Tietysti, jos lapsi hyppii seinille, niin voi vaatia lääkkeet, mutta melko usein esim. perheen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia tai kasvatuksen puutteita halutaan selittää jollain syyllä, joka olisi ns. salonkikelpoinen. ADHD on myös yleisempi alemmissa sosiaaliluokissa. Sekin on siis omalla tavallaan leimaava juttu.
Varmaankin siksi yleinen alhaisempi saa sosiaalityössä, että se periytyy ja ADHD ei useimmiten pääse korkeampaan sosiaaliluokkaan.
Itse hankin lapsia lievän ADHD:n kanssa ja voi kurja, en tajunnut sen periytyvän. (ADHD:sitä ei tuolloin juuri puhuttu missään) Itse olen yliopistosta valmistunut ja lapsilleni onnistuivat vain amistutkinnot.
Ihan tohon loppuun haluaisin sanoa, että itse valmistuin myös yliopistosta, mutta lapset ammattikoulusta. Asia ei vaivaa mua pätkääkään, varsinkin kun kumpikin tykkää kovasti työstään ja toisen palkka on lähes sama kuin mulla ja toisella korkeampi. Eikä heitä stressaa työasiat vapaa-ajalla.
Fanström kirjoitti:
Kyllä adhd taitaw olla nyky synnyttäjien ha kasvattajien ongelma, koska 70 luvulla ei ollut yhtään adhd lasta. Oliskohan tabletit, tv yms hektisyys ja vapaa kasvatus ongelma.
Enhen persmaus oli niin kauan punaisena että turha hötkyily oli kitketty pois. Eli ruokapöydässä ja kaupoissa opittiin olemaan ihmisiksi ihannpienenä, sitä ei tarvinnut opetella terapeutin kanssa teini iässä.
Ai ei ollut? Kyllä niitä oli vaan termi adhd ei ollut silloin vielä käytössä.MBD tais olla se entinen termi.
Kuinka tyhmä sinä olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fanström kirjoitti:
Kyllä adhd taitaw olla nyky synnyttäjien ha kasvattajien ongelma, koska 70 luvulla ei ollut yhtään adhd lasta. Oliskohan tabletit, tv yms hektisyys ja vapaa kasvatus ongelma.
Enhen persmaus oli niin kauan punaisena että turha hötkyily oli kitketty pois. Eli ruokapöydässä ja kaupoissa opittiin olemaan ihmisiksi ihannpienenä, sitä ei tarvinnut opetella terapeutin kanssa teini iässä.
Joo. 80-luvulla diagnoosi nimi oli MBD (minimal brain dysfunction).
Nepsy- oireet ovat pitkälti (toki muitakin on) keskushermoston kehityshäiriöstä johtuvia pääsääntöisesti. Joskus toki vastaavaa esiintyy muistakin syistä. Vahvasti perinnöllisiä. Varsinkin autismin kirjo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaako täällä kukaan vastata mieltäni askarruttaneeseen asiaan. Avovaimoni poika ihan suoraan sanoen vaikuttaa todella avuttomalta. Hän ei osaa avata lukkoja eikä pitää haarukkaa tai veistä oikealla tavalla kädessä. Kaikki puukäsityöt ovat häiritsevän huolimattomasti sutaistuja tekeleitä.
Katselen hänen menoaan hieman epäuskoisena. Tulee sellainen olo ettei poika tule pärjäämään elämässään. Mahtaisiko hänellä olla jokin diagnoosi joka selittää kaiken. Täysin normaaliahan tuo ei ole. Haluaisin olla ymmärtäväinen mikäli hän ei aidosti pysty parempaan. Tähän asti olen kuvitellut että hänellä on vain huono asenne asioiden opettelun suhteen.
Minkä ikäinen poika?
Jumalan on kaikki valta.
Tyytykäämme Jumalan antamiin kaikkiin lahjoihin, - lapsiin.
Jumala on Rakkaus.
Kiitetty olkoon Herran nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä voi lukea yhden tarinan lievästi kehitysvammaisesta: https://www.tukiliitto.fi/tarina/jumppaporukassa/
Tunnen perheen jotenkin. Tytöstä ei voi ulkonäöstä päätellä mitään, puheiden perusteella vaikuttaa välillä vähän oudolta, koulunkäynti on vaatinut enempi töitä, mutta muuten pärjää kuitenkin periaatteessa itsenäisesti.
Eli siis yksi esimerkki siitä, että lievä vammaisuus ei ole automaattinen katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole maailmanloppu. Meidän pojalla todettiin. Annettiin kuva, että lahjaton kaikessa. Tuli huippu-urheilija ja opiskelee yliopistossa
Oliko virhediagnoosi? Ei heikkolahjainen opiskele yliopistossa.
Tsekattiinko äo myöhemmin uudelleen?
Lievästi kehitysvammainen ei voi opiskella yliopistossa vai?
Toki jokainen on yksilö ja lievää kehitysvammaisuutta on varmaan montaa tasoa, mutta itse tunnen yhden lievästi kehitysvammaisen ja hän katsoo päivät pitkät samaa lasten tv-ohjelmaa eikä ymmärrä vaikeita sanoja. Kovin vaikea minun kuvitella hänen opiskelevan yliopistossa.
T16, ei kyllä uskoisi kirjoitustesi perusteella että sinulla on mitään ongelmia. Tsemppiä kaikkeen :) vaikutat hyvältä tyypiltä!
Vierailija kirjoitti:
Mulla itsellä meni koulu ala-asteelta ylä-asteelle ja ammattikouluun päin p*rsettä.
Mulla todettiin "jonkintasoisia" oppimisvaikeuksia, toispuoleinen kuurous ja visuaalis-motorisia vaikeuksia.
No, äidinkieli oli koko alakoulun mukautetttu, englanti oli hetken. Ja vaikka matikka takkusi aina todella paljon, sain mukautetun kirjan vasta 9 luokalla, vaikka näin jälkikäteen olen miettinyt että olisi pitänyt saada jo alakoulussa. Opettaja valitti aina kotiin siitä etten pysy paikallani enkä kuuntele, vaan haahuilen, enkä keskittynyt muutenkaan. Nyt olen 23, minua on haastateltu hoitajan toimesta, samoin äitiä puhelimen välityksellä, nyt lääkäri antoi ADHD diagnoosin, osasin sitä kyllä odottaa, koska psyk.sairaanhoitaja sanoi että mulla on niin voimakkaita adhd piirteitä että todennäköisesti lääkärikin on sitä mieltä.
Kiukuttaa etten saanut apua koulu-ikäisenä, isäkin vain piti huonosti käyttäytyvänä ja tyhmänä lapsena eikä suostunut mitään lääkäriaikaa mulle hankkimaan, koska mä olisin käynyt perheelle kalliiksi...
Häpesi mua niin paljon että valehteli tutuilleen (sain aikuisena tietää) että olin todella lahjakas ja älykäs, ja että olin yksityiskoulussa...
Nyyh, voi kyynel.
Lakkaa syyttämästä vanhempias. Hyvin oot onnistunut kyllä huijaan itselles adhd diagnoosin, vaikka oikea diagnoosi olisi heikko-älyisyys ja laiskuus.
Meillä kaksi adhd-nuosta. Keskiarvo hiponut koko ajan ysiä. Kumpikaan ei ole kyllä kiinnostunut lukemaan läksyjään.
Mutta se ongelmia aiheuttava asia on ollut kummallakin arjen hallinta. Se on aiheuttanut stressiä ja ahdistusta, kun eivät ole saaneet asioita pysymään kasassa, vaikka kuinka yrittivät.
Diagnoosi auttoi ymmärtämään, mistä tämä johtuu. Sen kautta oppivat myös keinoja arjen hallintaan. Lääkityksenkin saivat, mutta kumpikin syö sitä vain tilanteissa, joissa tarvitaan erityistä keskittymistä.
Kumpikaan ei ole kyllä koskaan haaveillut yliopistourasta, joten en tiedä, miten siellä olisi mennyt. Ihan duunariammatteihin lukevat kumpikin ja töitä on riittänyt hyvin koko opiskeluajankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Älä nyt ihan paskaa viitsi puhua. ADHD on voimakkaasti PERIYTYVÄ ominaisuus, periytyvämpi kuin vaikkapa pituus.
ADHD periytyy keskimäärin joka kolmannelle lapselle, jos jompi kumpi vanhemmista on ADHD. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä hapenpuutteen kanssa.
Olen eri, mutta kyllä adhd voi tulla hapenpuutteesta.
Myös kasvatus voi tehdä adhd:n. Ja tietty perimä
Tuo on ihan totta. Samalla mietityttää voiko alle vuoden ikäisenä sairastamallani sairaudella olla tekemistä asian kanssa. Lääkärit varoittelivat vanhempiani, etten todennäköisesti selviä edes apukoulusta. Suhteellisen normaali minusta tuli, älykäskin, mutta välillä mietityttää, mitä kaikkea vastaavat tilanteet voivat aiheuttaa, kun jotkut lääkärit niin voimakkaasti painottavat periytymistä.