Miksi joku laittaa vanhemman lapsensa päiväkotiin jos on itse kotona nuoremman kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska esikoinen on tottunut päiväkotiin ja kaipaa ystäviään sieltä kun on kotona. En minä häneltä aio niitä asioita riistää ja pakottaa olemaan kotona äidin ja vastasyntyneen siskon kanssa.

Voihan niitä kavereita sieltä kutsua teille kylään.

En ole tuo, jolle vastasit. Mutta harva työssäkäyvä haluaa kiikuttaa lapsiaan rankan hoitopäivän jälkeen kylään.

Mutta silti moni kotivanhempi haluaa kiikuttaa lapsensa tarhaan, vaikka hoitopäivä on rankka?

Ymmärrätkö lukemaasi, Pertti on kotihoidossa JS hänen äitinsä ruinaa Anttia äiteineen joka ilta kylään että Pertti saa leikkiä kaverin kanssa, päivällä kun Pertti on äidin kanssa kaksin kotona. Antti on koko päivän leikkinyt muiden lasten kanssa ja illalla heidän perhe haluaa rauhoittua kotiin keskenään eikä enää lähteä lisää leikkimään. Pertti jää taas ilman leikkikaveria.

Vaan se Pertin äitihän voi ottaa koko påiväksi sen Antin heille. Tai hakee esim iltapäiväksi. Tajuatko? Molemmat hyötyy. Antti ei riudu laitoksessa koko päivää ja Pertti saa seuraa.

No sitten! Kerro minullekkin mistä löydän naapurin tädin joka ilmaiseksi hoitaa lapsiani joka päivä :,D ai mutta niitä kutsutaan perhepäivähoitajiksi eikä se toki ilmaista ole.. ja sitten lapsi onkin.. hoidossa?? Sehän on paha paha? Miten tämä nyt näin kääntyi?! Hakee iltapäiväksi vaikka Antin perhe haluaa rauhoittua keskenään kotona? En tiedä sinusta mutta jos minä olen erossa lapsestani päivän niin haluan olla hänen kanssaan kyllä illalla.

Joka päivä ei tarivtse näin toimia.

Meillä tuo on toiminut jo vuosia. Kaverusten äidit ottavat hoitoon sitä oman lapšensa kaveria. Onko tääsulle todella jotain ihn uutta ja outoa? Jessus.

Hoidatat ilmaiseksi lapsesi naapurilla ja kitiset siitä, että toiset vievät lapsiaan päiväkotiin. Logiikka huipussaan...

Millä ihmeen naapurilla? Mitä ihmettä sinä horiset?

Meillä lastemme kaverien perheet hoitavat ja kyytivät VASTAVUOROISESTI. Näin on tehty siitä asti kun nää oli kaksi eli 12 vuotta. Minä olen esim ottanut sellaisina iltapäivinä alaluokkalaista kun hänen vanhemmillaan on pitkä päivä tai kyytinyt ip-harrastukseen myös hänet.

Upeaa, että teillä toimii tuollainen systeemi. Toisaalta hienoa, että on päiväkoti niitä varten, joille tuollainen tilanne ei ole järjestynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä enja henkilökohtaisesti ymmärrä miksi vanhemmat eivät käytä seurakunnankerhoja/leikkipuistotoimintaa ja mitä kaikkea näitä nyt on. Näissä lähes aina pienemmätei ryhmäkoot kuin päiväkodeissa. Oma 5v jäi kotiin vauvan synnyttyä ja alkoi käymään seurakunnan kerhoa. Paljon laadukkaampaa ja lapselle stressattomampaa kuin päiväkodit.

Ja olen itse lto!

Ja jos viedään keskustelua pudemmälle niin oletko oikea lto vai ”vain varhaiskasvatuksen sosionomi”?

Kohta muhii seuraava ongelma, kun pitäis saada talo täyteen niitä kasvatustieteilijöitä yliopistosta...

Kaikilla open lyhennetty työaika niin Anteille ja Perteille on tätejä saatavilla yhä vähemmän.

Yksi super-lastenhoitaja hoitaa vaikka koko päiväkodin, kun maisterit palaveeraa😂

Ne suunnittelee, mutta mitään ei ehdi tehdä kun pitää suunnitella silloin kun pitäis tehdä...

Ihan kuin hölmöläistarinoita🧐

Olen ihan "oikea" lto, vaikka mielestäni tämä sosionomien alentaminen on aivan naurettavaa. Anteeksi vain mutta kun te vanhemmat ja päättäjät luulette päivähoidon olevan jotain aivan uskomattoman hienoa. Ei se ole. Ei se voi olla. Lapsia on aivan valtavasti ja heistä 70% ei jaksa keskittyä 10min pidempään. Hienot suunnitelmat ja palaverit menee ihan hukkaan kun kohderyhmän henkinen kypsyys on tasoa lapsi (niinkuin pitääkin).

Anteeksi nyt, mutta olisiko suunnitelmissanne jotain vikaa, jos ette pysty huomioimaan niissä kohderyhmänne henkistä tasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä enja henkilökohtaisesti ymmärrä miksi vanhemmat eivät käytä seurakunnankerhoja/leikkipuistotoimintaa ja mitä kaikkea näitä nyt on. Näissä lähes aina pienemmätei ryhmäkoot kuin päiväkodeissa. Oma 5v jäi kotiin vauvan synnyttyä ja alkoi käymään seurakunnan kerhoa. Paljon laadukkaampaa ja lapselle stressattomampaa kuin päiväkodit.

Ja olen itse lto!

Leikkipuistotoimintaa on vain Helsingissä. Kaikki eivät asu siellä. Olen itse ollut lapsena sekä seurakunnankerhossa että päiväkodissa. Päiväkodissa viihdyin paljon paremmin kuin kerhossa. Jos minulla olisi lapsia, laittaisin heidätkin päiväkotiin.

Minäkin olen ihmetellyt näitä kerhoista ja avoimista päiväkodeista kohkaajia. Ei meillä sellaisia ole. Tänä vuonna ei ole kerhojakaan, kun ei ollut tulijoita. Päiväkotiryhmissäkin on väljää, meidän ryhmässä kuusi lasta, toisessa ryhmässä seitsemän. Joku näistä oli kai hakenut kerhopaikkaa, mutta tuli nyt päiväkotiin, kun ei kerhoa järjestetä. Useampi pph on vaihtanut alaa, kun ei ole lapsia.

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska esikoinen on tottunut päiväkotiin ja kaipaa ystäviään sieltä kun on kotona. En minä häneltä aio niitä asioita riistää ja pakottaa olemaan kotona äidin ja vastasyntyneen siskon kanssa.

Voihan niitä kavereita sieltä kutsua teille kylään.

En ole tuo, jolle vastasit. Mutta harva työssäkäyvä haluaa kiikuttaa lapsiaan rankan hoitopäivän jälkeen kylään.

Mutta silti moni kotivanhempi haluaa kiikuttaa lapsensa tarhaan, vaikka hoitopäivä on rankka?

Ymmärrätkö lukemaasi, Pertti on kotihoidossa JS hänen äitinsä ruinaa Anttia äiteineen joka ilta kylään että Pertti saa leikkiä kaverin kanssa, päivällä kun Pertti on äidin kanssa kaksin kotona. Antti on koko päivän leikkinyt muiden lasten kanssa ja illalla heidän perhe haluaa rauhoittua kotiin keskenään eikä enää lähteä lisää leikkimään. Pertti jää taas ilman leikkikaveria.

Vaan se Pertin äitihän voi ottaa koko påiväksi sen Antin heille. Tai hakee esim iltapäiväksi. Tajuatko? Molemmat hyötyy. Antti ei riudu laitoksessa koko päivää ja Pertti saa seuraa.

No sitten! Kerro minullekkin mistä löydän naapurin tädin joka ilmaiseksi hoitaa lapsiani joka päivä :,D ai mutta niitä kutsutaan perhepäivähoitajiksi eikä se toki ilmaista ole.. ja sitten lapsi onkin.. hoidossa?? Sehän on paha paha? Miten tämä nyt näin kääntyi?! Hakee iltapäiväksi vaikka Antin perhe haluaa rauhoittua keskenään kotona? En tiedä sinusta mutta jos minä olen erossa lapsestani päivän niin haluan olla hänen kanssaan kyllä illalla.

Joka päivä ei tarivtse näin toimia.

Meillä tuo on toiminut jo vuosia. Kaverusten äidit ottavat hoitoon sitä oman lapšensa kaveria. Onko tääsulle todella jotain ihn uutta ja outoa? Jessus.

Hoidatat ilmaiseksi lapsesi naapurilla ja kitiset siitä, että toiset vievät lapsiaan päiväkotiin. Logiikka huipussaan...

Millä ihmeen naapurilla? Mitä ihmettä sinä horiset?

Meillä lastemme kaverien perheet hoitavat ja kyytivät VASTAVUOROISESTI. Näin on tehty siitä asti kun nää oli kaksi eli 12 vuotta. Minä olen esim ottanut sellaisina iltapäivinä alaluokkalaista kun hänen vanhemmillaan on pitkä päivä tai kyytinyt ip-harrastukseen myös hänet.

Upeaa, että teillä toimii tuollainen systeemi. Toisaalta hienoa, että on päiväkoti niitä varten, joille tuollainen tilanne ei ole järjestynyt.

Se järjestyy kun sen järjestää. Itse.

Vierailija kirjoitti:

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Tais olla sarkasmia tuo vauva kainalossa hiihtäminen. :D Ja mitä tulee monen tunnin askartelu ym sessioihin, niin ei yksikään lapsi tarvitse niin pitkiä toimintatuokioita. Tuntikin päivässä on jo aivan riittävästi. EI kuitenkaan tehdä siitä lasten kanssa olosta  vain yli-ihmisten oikeutta. Ei siellä päiväkodissakaan tuntia pidempiä yhteisiä tuokioita pidetä, varsinkaan yhtäsoittoa.  Tätä palstaa lukiessa tulee ennemminkin se tunne, että voi meitä äiti ja isä parkoja, kun me kuvitellaan omien lasten kanssa olemisen olevan aivan hirvittävän aikaa vaativaa.

Lasten kanssa voi tehdä palapelejä istuen vieressä, eikä siinä tarvitse sen kummempia kykyjä kuin ymmärtää miten päin se palanen tulee. 

Lasten kanssa voi muovailla istumalla vieressä, tai laittamalla leikin alulle, ja mennen sitten tekemään itse esim. ruokaa.

Lasten kanssa voi maalailla, joko itse opastaen mukana tai antaen aiheen ja sekin on myös luovuuden kasvattamista, että lapsi itse päättää aiheen.

Sisällä voi jumpata, kun hommaa esim. voimistelurenkaat. Tai pistää isän painimaan lasten kanssa. 

Rakentaa legoja, opettaa kaveritaitoja, jutella, lukea, ja harrastaa myös mediakasvatusta. 

Ja sitten voi kutsua sitä kaveriseuraa lapsilleen, jos tuntee itsekkään yhtään ihmistä mistään, tai osaa ihmisiin tutustua.  

Ei vaadita yli-ihmisen kykyjä osatakseen hoitaa lapsensa kotona, ja harrastaa jopa varhaiskasvatusta. Lapseni ovat täysin ikätasollaan, osassa jopa yli ja mitään ongelmaa ei ollut päiväkotiin sujahtamisesta 4 ja 3 vuotiaina... paitsi se, että siellä on kuulemma ihan vauvojen palapelejä. :D 

Mutta sehän on hyvä, että lto:t ja lastenhoitajat on niin arvostettua porukkaa, että samojen asioiden puuhaaminen kotona on niin vaikeaa, ettei siihen kykene kukaan muu kuin yli-ihminen.

t: Yli-ihminen, lastenhoitaja ja äiti

Vierailija kirjoitti:

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Se on vain helpompaa jos niitä vanhempia lapsia on kaksi... neuvolakäyntejä on tosi vähän, kaupadsa voi mies käydä kerran viikossa.

Olin kirjoitusten jälkeen 18-vuotiaana vuoden lastenhoitajana. 9-kuinen, erityidtarpeinen 2,5 vee, 5 vee ja ekaluokkalainen.

Milloin tästä tuli ydinfysiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä enja henkilökohtaisesti ymmärrä miksi vanhemmat eivät käytä seurakunnankerhoja/leikkipuistotoimintaa ja mitä kaikkea näitä nyt on. Näissä lähes aina pienemmätei ryhmäkoot kuin päiväkodeissa. Oma 5v jäi kotiin vauvan synnyttyä ja alkoi käymään seurakunnan kerhoa. Paljon laadukkaampaa ja lapselle stressattomampaa kuin päiväkodit.

Ja olen itse lto!

Leikkipuistotoimintaa on vain Helsingissä. Kaikki eivät asu siellä. Olen itse ollut lapsena sekä seurakunnankerhossa että päiväkodissa. Päiväkodissa viihdyin paljon paremmin kuin kerhossa. Jos minulla olisi lapsia, laittaisin heidätkin päiväkotiin.

Minäkin olen ihmetellyt näitä kerhoista ja avoimista päiväkodeista kohkaajia. Ei meillä sellaisia ole. Tänä vuonna ei ole kerhojakaan, kun ei ollut tulijoita. Päiväkotiryhmissäkin on väljää, meidän ryhmässä kuusi lasta, toisessa ryhmässä seitsemän. Joku näistä oli kai hakenut kerhopaikkaa, mutta tuli nyt päiväkotiin, kun ei kerhoa järjestetä. Useampi pph on vaihtanut alaa, kun ei ole lapsia.

Höpöhöpö. Sitä on jopa parmmin muualla. Lohjallakun jopa ilmainen puistotäti!

Vierailija kirjoitti:

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Ei päiväkodissakaan tehdä kaikkea joka päivä. Jos on sitä surullisen kuuluisaa hiihtoa, niin ei samana päivänä ole enää monen tunnin vapaata ulkoilua JA ohjattua askartelua JA tanssia. Varsinkaan sillä kotiäidin lapsella, joka on hoidossa vain muutaman tunnin päivässä.

kyllästynyt.... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Tais olla sarkasmia tuo vauva kainalossa hiihtäminen. :D Ja mitä tulee monen tunnin askartelu ym sessioihin, niin ei yksikään lapsi tarvitse niin pitkiä toimintatuokioita. Tuntikin päivässä on jo aivan riittävästi. EI kuitenkaan tehdä siitä lasten kanssa olosta  vain yli-ihmisten oikeutta. Ei siellä päiväkodissakaan tuntia pidempiä yhteisiä tuokioita pidetä, varsinkaan yhtäsoittoa.  Tätä palstaa lukiessa tulee ennemminkin se tunne, että voi meitä äiti ja isä parkoja, kun me kuvitellaan omien lasten kanssa olemisen olevan aivan hirvittävän aikaa vaativaa.

Lasten kanssa voi tehdä palapelejä istuen vieressä, eikä siinä tarvitse sen kummempia kykyjä kuin ymmärtää miten päin se palanen tulee. 

Lasten kanssa voi muovailla istumalla vieressä, tai laittamalla leikin alulle, ja mennen sitten tekemään itse esim. ruokaa.

Lasten kanssa voi maalailla, joko itse opastaen mukana tai antaen aiheen ja sekin on myös luovuuden kasvattamista, että lapsi itse päättää aiheen.

Sisällä voi jumpata, kun hommaa esim. voimistelurenkaat. Tai pistää isän painimaan lasten kanssa. 

Rakentaa legoja, opettaa kaveritaitoja, jutella, lukea, ja harrastaa myös mediakasvatusta. 

Ja sitten voi kutsua sitä kaveriseuraa lapsilleen, jos tuntee itsekkään yhtään ihmistä mistään, tai osaa ihmisiin tutustua.  

Ei vaadita yli-ihmisen kykyjä osatakseen hoitaa lapsensa kotona, ja harrastaa jopa varhaiskasvatusta. Lapseni ovat täysin ikätasollaan, osassa jopa yli ja mitään ongelmaa ei ollut päiväkotiin sujahtamisesta 4 ja 3 vuotiaina... paitsi se, että siellä on kuulemma ihan vauvojen palapelejä. :D 

Mutta sehän on hyvä, että lto:t ja lastenhoitajat on niin arvostettua porukkaa, että samojen asioiden puuhaaminen kotona on niin vaikeaa, ettei siihen kykene kukaan muu kuin yli-ihminen.

t: Yli-ihminen, lastenhoitaja ja äiti

Ei kyse ole siitä kykeneekö vai ei, vaan mikä on mielekästä ja perheelle sopivaa. Jos lapsi tykkää olla päiväkodissa ja äidille on mukavempaa päästää sinne lapsi parina päivänä viikossa niin miksi väkisin pitää kotona? Jotta voi sanoa että meidän lapsi on kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuja on jo 24, eikä kukaan vouhottajista ole vielä perustellut, miksi vanhempaa lasta ei voisi viedä päivähoitoon. Olettavat ilmeisesti, että syy olisi jotenkin itsestään selvä. Itse en kyllä keksi yhtään hyvää syytä. Jään kauhunsekaisin tuntein odottamaan agraariasenteilla varustettuja äitiyttä värisevin äänin korostavia siirappisia vastauksia. 

Päiväkodeissa on kova melu, hoitajilla on kiire, taudit leviävät, lapsi voi joutua kiusatuksi, oppii huutamalla saamaan huomiota yms.

Virikelapset saattavat viedä paikan hoitopaikan oikeasti tarvitsevalta (vanhemmat töissä).

Sisaruksille ei välttämättä synny hyvää suhdetta, kun vanhempi lapsi sysätään pois kodin turvasta nuoremman syntyessä.

Tässä vain muutama syy.

Kyllä kodeissakin voi olla meteliä, huutoa, kiirettä ja sairastelua. Sisarus voi kiusata, minkä vuoksi sisarussuhde ei muodostu hyväksi. Vastauksesta onneksi löytyi kuitenkin se siirappinen ydin: "vanhempi lapsi sysätään pois kodin turvasta". Voi luoja paratkoon!

Kyseessä on pieni, kolme-neljävuotias lapsi. Jos sen ikäinen ei mielestäsi enää tarvitse kodin turvaa ja äidin huomiota, niin ok. Itse olen eri mieltä.

Käykö teidän lapset ikinä mummolassa kylässä niin ettet ole mukana? Toivottavasti eivät kun siellä ei ole sitä kodin turvaa ja äidin huomiota.. ai ai.

Mummon huomio käy myös. Parempi hoitopaikka mummola lapselle olisi kuin täpötäysi päiväkoti.

Onko tää geneettinen juttu? Kun ei ole päikyntädin kanssa yhteisiä geenejä, ei hänen huomionsa ole oikeanlaista. Siitä huolimatta, että päikyntäti on paljon tutumpi, kun sitä tapaa pari sataa kertaa vuodessa. Mummoa vain joitain päiviä. Entäs tuo venyvä käsite "kodin turva". Kelpaako muut paikat kuin mummola, jossa ei ole pihaa, lastensänkyä, leluja tai muita lapsia. Ja tiedoksi hysteerikoille, kaikki päiväkodit eivät ole täpötäysiä. Yleensä ne ovat pieniä ja kodinomaisia.

Mummo on sukulainen, päikyntäti tekee vain työtään. Ja se päikyntäti ei ole hksi täti vaan vain yksi kasvoton ihminen siitä päikyntätien armeijasta. Ja se päikyntäti hoitaa 25 lasta, mummo yhtä.

Saisiko tilaston tueksi tuolle väitteelle päiväkotien koosta.

Tilastoja ei ole, mutta omia, ystävien ja sululaisten kokemuksia noin 15 päiväkodista Helsingissä. Yksikään päiväkoti ei ollut suuri ja henkilökunta niissä ei juurikaan vaihtunut. Lakisääteiset hoitajamitoitukset takaavat se, että hoitajia on aina riittävästi. Pienillä esimerkiksi yksi hoitaja enintään neljää lasta kohden, ryhmän koko enintään 12 lasta. Väite 25 lapsesta on ihan perusteeton. Typeryyttä on keuhkota asioista, joista ei mitään tiedä. Hoitajat eivät ole mikään kasvoton armeija, vaan oikeita ammatistaan pitäviä ihmisiä. Heitä on käyty tervehtimässä myöhemminkin, kun lapsi on siirtynyt jo kouluun. Sukulaisuus ei ole mikään itseisarvo. Sukulaisissa on hyviä ja huonoja tyyppejä siinä, missä kaikissa muissakin ihmisissä.

Eli on vain mutua. Pelkkää mutua.

Hoitajamitoitus on ilmaistu laissa huonosti ja laki sallii myös jatkuvat ylitykset. Sanamuoto on sellainen.

Minun lapseni eskarissa oli toistuvasti esim tilanteita, joissa ne 25 lasta oli yhden ihminen kontolla ja se yksi ihminen saattoi olla nuori, täysin kouluttamaton avustaja.

Satun tietämään koska työpaikkani on eskarin vieressä. Niiden 24 muun lapsen äidit varmaan luulo että lapsensa on hyvässä hoidossa ja tosiaan retkeili sinäkin pöivänä. Tosiasiassa piirsivät asfalttipihalla sen ajan yhden tuuraajan kanssa vaikka ohjelmassa luki retki.

Jos oma lapsesi on jossain ongelmapäiväkodissa, ei se ole koko totuus. Sinun kantasi on mutua. Minulla on 15 eri päiväkodin kautta ihan kattava kuva. En väitä, että tilanne on kaikkialla aina hyvä, mutta useimmiten kyllä on. Omat positiiviset kokemukseni ovat ihan tosia, enkä tekisi jälkeenpäin mitään toisin.

Ei sinulla ole mitään muuta kuin omaa mutua ja 14 muun ihmisen mutua.😂

Se että vähättelet toisten kokemuksia, ei tee sinun mutustasi yhtään sen pätevämpää :)

t. eri

Minä tarkjailen sitä toimintaa ikkunasta 8 tuntia päivässä. Minulla on havainnot, tuolla luulot.

Vierailija kirjoitti:

kyllästynyt.... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Tais olla sarkasmia tuo vauva kainalossa hiihtäminen. :D Ja mitä tulee monen tunnin askartelu ym sessioihin, niin ei yksikään lapsi tarvitse niin pitkiä toimintatuokioita. Tuntikin päivässä on jo aivan riittävästi. EI kuitenkaan tehdä siitä lasten kanssa olosta  vain yli-ihmisten oikeutta. Ei siellä päiväkodissakaan tuntia pidempiä yhteisiä tuokioita pidetä, varsinkaan yhtäsoittoa.  Tätä palstaa lukiessa tulee ennemminkin se tunne, että voi meitä äiti ja isä parkoja, kun me kuvitellaan omien lasten kanssa olemisen olevan aivan hirvittävän aikaa vaativaa.

Lasten kanssa voi tehdä palapelejä istuen vieressä, eikä siinä tarvitse sen kummempia kykyjä kuin ymmärtää miten päin se palanen tulee. 

Lasten kanssa voi muovailla istumalla vieressä, tai laittamalla leikin alulle, ja mennen sitten tekemään itse esim. ruokaa.

Lasten kanssa voi maalailla, joko itse opastaen mukana tai antaen aiheen ja sekin on myös luovuuden kasvattamista, että lapsi itse päättää aiheen.

Sisällä voi jumpata, kun hommaa esim. voimistelurenkaat. Tai pistää isän painimaan lasten kanssa. 

Rakentaa legoja, opettaa kaveritaitoja, jutella, lukea, ja harrastaa myös mediakasvatusta. 

Ja sitten voi kutsua sitä kaveriseuraa lapsilleen, jos tuntee itsekkään yhtään ihmistä mistään, tai osaa ihmisiin tutustua.  

Ei vaadita yli-ihmisen kykyjä osatakseen hoitaa lapsensa kotona, ja harrastaa jopa varhaiskasvatusta. Lapseni ovat täysin ikätasollaan, osassa jopa yli ja mitään ongelmaa ei ollut päiväkotiin sujahtamisesta 4 ja 3 vuotiaina... paitsi se, että siellä on kuulemma ihan vauvojen palapelejä. :D 

Mutta sehän on hyvä, että lto:t ja lastenhoitajat on niin arvostettua porukkaa, että samojen asioiden puuhaaminen kotona on niin vaikeaa, ettei siihen kykene kukaan muu kuin yli-ihminen.

t: Yli-ihminen, lastenhoitaja ja äiti

Ei kyse ole siitä kykeneekö vai ei, vaan mikä on mielekästä ja perheelle sopivaa. Jos lapsi tykkää olla päiväkodissa ja äidille on mukavempaa päästää sinne lapsi parina päivänä viikossa niin miksi väkisin pitää kotona? Jotta voi sanoa että meidän lapsi on kotona?

minä en ainakaan väittänyt, etteikö saisi. Ihan vapaasti. Mutta ei kuitenkaan itseään puolustaessa käännetä asiaa niin, että ne jotka jaksavat olisivat muka jotain superäitejä. Aivan tavallisia äitejä mekin ollaan, kuten tekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Se on vain helpompaa jos niitä vanhempia lapsia on kaksi... neuvolakäyntejä on tosi vähän, kaupadsa voi mies käydä kerran viikossa.

Olin kirjoitusten jälkeen 18-vuotiaana vuoden lastenhoitajana. 9-kuinen, erityidtarpeinen 2,5 vee, 5 vee ja ekaluokkalainen.

Milloin tästä tuli ydinfysiikkaa?

Ja hiihdit myös ne lapset kainalossa?

Vierailija kirjoitti:

kyllästynyt.... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Tais olla sarkasmia tuo vauva kainalossa hiihtäminen. :D Ja mitä tulee monen tunnin askartelu ym sessioihin, niin ei yksikään lapsi tarvitse niin pitkiä toimintatuokioita. Tuntikin päivässä on jo aivan riittävästi. EI kuitenkaan tehdä siitä lasten kanssa olosta  vain yli-ihmisten oikeutta. Ei siellä päiväkodissakaan tuntia pidempiä yhteisiä tuokioita pidetä, varsinkaan yhtäsoittoa.  Tätä palstaa lukiessa tulee ennemminkin se tunne, että voi meitä äiti ja isä parkoja, kun me kuvitellaan omien lasten kanssa olemisen olevan aivan hirvittävän aikaa vaativaa.

Lasten kanssa voi tehdä palapelejä istuen vieressä, eikä siinä tarvitse sen kummempia kykyjä kuin ymmärtää miten päin se palanen tulee. 

Lasten kanssa voi muovailla istumalla vieressä, tai laittamalla leikin alulle, ja mennen sitten tekemään itse esim. ruokaa.

Lasten kanssa voi maalailla, joko itse opastaen mukana tai antaen aiheen ja sekin on myös luovuuden kasvattamista, että lapsi itse päättää aiheen.

Sisällä voi jumpata, kun hommaa esim. voimistelurenkaat. Tai pistää isän painimaan lasten kanssa. 

Rakentaa legoja, opettaa kaveritaitoja, jutella, lukea, ja harrastaa myös mediakasvatusta. 

Ja sitten voi kutsua sitä kaveriseuraa lapsilleen, jos tuntee itsekkään yhtään ihmistä mistään, tai osaa ihmisiin tutustua.  

Ei vaadita yli-ihmisen kykyjä osatakseen hoitaa lapsensa kotona, ja harrastaa jopa varhaiskasvatusta. Lapseni ovat täysin ikätasollaan, osassa jopa yli ja mitään ongelmaa ei ollut päiväkotiin sujahtamisesta 4 ja 3 vuotiaina... paitsi se, että siellä on kuulemma ihan vauvojen palapelejä. :D 

Mutta sehän on hyvä, että lto:t ja lastenhoitajat on niin arvostettua porukkaa, että samojen asioiden puuhaaminen kotona on niin vaikeaa, ettei siihen kykene kukaan muu kuin yli-ihminen.

t: Yli-ihminen, lastenhoitaja ja äiti

Ei kyse ole siitä kykeneekö vai ei, vaan mikä on mielekästä ja perheelle sopivaa. Jos lapsi tykkää olla päiväkodissa ja äidille on mukavempaa päästää sinne lapsi parina päivänä viikossa niin miksi väkisin pitää kotona? Jotta voi sanoa että meidän lapsi on kotona?

Aamen. Ja tietenkin sen takia, ettei kenenkään tarvitse murehtia, että joku pääsisi jossain asiassa helpommalla.

kyllästynty. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllästynyt.... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Tais olla sarkasmia tuo vauva kainalossa hiihtäminen. :D Ja mitä tulee monen tunnin askartelu ym sessioihin, niin ei yksikään lapsi tarvitse niin pitkiä toimintatuokioita. Tuntikin päivässä on jo aivan riittävästi. EI kuitenkaan tehdä siitä lasten kanssa olosta  vain yli-ihmisten oikeutta. Ei siellä päiväkodissakaan tuntia pidempiä yhteisiä tuokioita pidetä, varsinkaan yhtäsoittoa.  Tätä palstaa lukiessa tulee ennemminkin se tunne, että voi meitä äiti ja isä parkoja, kun me kuvitellaan omien lasten kanssa olemisen olevan aivan hirvittävän aikaa vaativaa.

Lasten kanssa voi tehdä palapelejä istuen vieressä, eikä siinä tarvitse sen kummempia kykyjä kuin ymmärtää miten päin se palanen tulee. 

Lasten kanssa voi muovailla istumalla vieressä, tai laittamalla leikin alulle, ja mennen sitten tekemään itse esim. ruokaa.

Lasten kanssa voi maalailla, joko itse opastaen mukana tai antaen aiheen ja sekin on myös luovuuden kasvattamista, että lapsi itse päättää aiheen.

Sisällä voi jumpata, kun hommaa esim. voimistelurenkaat. Tai pistää isän painimaan lasten kanssa. 

Rakentaa legoja, opettaa kaveritaitoja, jutella, lukea, ja harrastaa myös mediakasvatusta. 

Ja sitten voi kutsua sitä kaveriseuraa lapsilleen, jos tuntee itsekkään yhtään ihmistä mistään, tai osaa ihmisiin tutustua.  

Ei vaadita yli-ihmisen kykyjä osatakseen hoitaa lapsensa kotona, ja harrastaa jopa varhaiskasvatusta. Lapseni ovat täysin ikätasollaan, osassa jopa yli ja mitään ongelmaa ei ollut päiväkotiin sujahtamisesta 4 ja 3 vuotiaina... paitsi se, että siellä on kuulemma ihan vauvojen palapelejä. :D 

Mutta sehän on hyvä, että lto:t ja lastenhoitajat on niin arvostettua porukkaa, että samojen asioiden puuhaaminen kotona on niin vaikeaa, ettei siihen kykene kukaan muu kuin yli-ihminen.

t: Yli-ihminen, lastenhoitaja ja äiti

Ei kyse ole siitä kykeneekö vai ei, vaan mikä on mielekästä ja perheelle sopivaa. Jos lapsi tykkää olla päiväkodissa ja äidille on mukavempaa päästää sinne lapsi parina päivänä viikossa niin miksi väkisin pitää kotona? Jotta voi sanoa että meidän lapsi on kotona?

minä en ainakaan väittänyt, etteikö saisi. Ihan vapaasti. Mutta ei kuitenkaan itseään puolustaessa käännetä asiaa niin, että ne jotka jaksavat olisivat muka jotain superäitejä. Aivan tavallisia äitejä mekin ollaan, kuten tekin.

Jos luet pari sivua taaksepäin niin huomaat ketjun olevan täynnä kommentteja ja selityksiä miksi lapsi tulisi väkisin pitää kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllästynytf..f.f kirjoitti:

Kyllä täytyy vain todeta, että meille kotona lapsensa hoitaneille on täytynyt suoda erittäin suuri lahjakkuus ja organisointikyky, kun mahdottomasta tehtävästä on tullut mahdollinen. En ymmärrä miksi lasten kanssa kotona oloa ja siihen liittyviä puuhia pidetään niin vaikeana, että kotihoitoa puolustavat ovat palstalaisten mielestä "superäitejä" jotka kykenevät tekemään kaiken yhtäaikaa. Minä ajattelin niin, että on aivan normaalia olla väsynyt, kun perheessä on pieni vauva, ajattelin myös niin että tämä on pieni aika elämää. Mutta ei, minähän kiillotan sädekehää ja olen oikea yli-ihminen, kun hoidin lapseni 3 ja 4 vuotiaiksi kotona, isän kanssa vuorotellen. On se nykyään vaikeaa! kun lastenhoitokin on niin järkyttävän vaativa tehtävä, että jos joku on sen erehtynyt kotona tekemään, niin hänen täytyy olla jollai tavalla superihminen.

Ja ei, en arvostele sitä, että veitte lapsenne hoitoon parina päivänä viikossa, mutta ei se silti ole mitään superihmisisyyttä jos sen pariki päivää keksi itse lapselleen tekemistä. Ihan normaali vanhemmuutta, niin kuin sinunkin vanhemmuutesi. 

Mua ei itseasiassa edes kiinnosta mihin kukanenkin lapsensa vie, jokainenhan sen itse tietää parhaiten. Mutta ei se edelleenkään ole mitään supervanhemmuutta tai mitään muutakaan puuhailla itse niiden lasten kanssa, ja järkätä niille ikätasoista tekemistä... ei vaikka se jostakusta yli-inhimilliseltä kuulostaisikin. 

Kyllä se alkaa jo olla superihmisyyttä jos hiihtää harvesepäivä vauva kainalossa ja hoitaa samalla kotona naapurinkin lapset, kaikille ehtii myös järjestää monen tunnin ulkoilut sekä laulu/ tanssi ja askartelu tuokiot, sekä samalla hoitaa kaikki kotityöt, kaupassa käynnit, neuvolat ja muut. Ilmeisesti ne naapurin lapset myös mukana.

Se on vain helpompaa jos niitä vanhempia lapsia on kaksi... neuvolakäyntejä on tosi vähän, kaupadsa voi mies käydä kerran viikossa.

Olin kirjoitusten jälkeen 18-vuotiaana vuoden lastenhoitajana. 9-kuinen, erityidtarpeinen 2,5 vee, 5 vee ja ekaluokkalainen.

Milloin tästä tuli ydinfysiikkaa?

Ja hiihdit myös ne lapset kainalossa?

Helsingin keskustassa paha hiihtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuja on jo 24, eikä kukaan vouhottajista ole vielä perustellut, miksi vanhempaa lasta ei voisi viedä päivähoitoon. Olettavat ilmeisesti, että syy olisi jotenkin itsestään selvä. Itse en kyllä keksi yhtään hyvää syytä. Jään kauhunsekaisin tuntein odottamaan agraariasenteilla varustettuja äitiyttä värisevin äänin korostavia siirappisia vastauksia. 

Päiväkodeissa on kova melu, hoitajilla on kiire, taudit leviävät, lapsi voi joutua kiusatuksi, oppii huutamalla saamaan huomiota yms.

Virikelapset saattavat viedä paikan hoitopaikan oikeasti tarvitsevalta (vanhemmat töissä).

Sisaruksille ei välttämättä synny hyvää suhdetta, kun vanhempi lapsi sysätään pois kodin turvasta nuoremman syntyessä.

Tässä vain muutama syy.

Kyllä kodeissakin voi olla meteliä, huutoa, kiirettä ja sairastelua. Sisarus voi kiusata, minkä vuoksi sisarussuhde ei muodostu hyväksi. Vastauksesta onneksi löytyi kuitenkin se siirappinen ydin: "vanhempi lapsi sysätään pois kodin turvasta". Voi luoja paratkoon!

Kyseessä on pieni, kolme-neljävuotias lapsi. Jos sen ikäinen ei mielestäsi enää tarvitse kodin turvaa ja äidin huomiota, niin ok. Itse olen eri mieltä.

Käykö teidän lapset ikinä mummolassa kylässä niin ettet ole mukana? Toivottavasti eivät kun siellä ei ole sitä kodin turvaa ja äidin huomiota.. ai ai.

Mummon huomio käy myös. Parempi hoitopaikka mummola lapselle olisi kuin täpötäysi päiväkoti.

Onko tää geneettinen juttu? Kun ei ole päikyntädin kanssa yhteisiä geenejä, ei hänen huomionsa ole oikeanlaista. Siitä huolimatta, että päikyntäti on paljon tutumpi, kun sitä tapaa pari sataa kertaa vuodessa. Mummoa vain joitain päiviä. Entäs tuo venyvä käsite "kodin turva". Kelpaako muut paikat kuin mummola, jossa ei ole pihaa, lastensänkyä, leluja tai muita lapsia. Ja tiedoksi hysteerikoille, kaikki päiväkodit eivät ole täpötäysiä. Yleensä ne ovat pieniä ja kodinomaisia.

Mummo on sukulainen, päikyntäti tekee vain työtään. Ja se päikyntäti ei ole hksi täti vaan vain yksi kasvoton ihminen siitä päikyntätien armeijasta. Ja se päikyntäti hoitaa 25 lasta, mummo yhtä.

Saisiko tilaston tueksi tuolle väitteelle päiväkotien koosta.

Tilastoja ei ole, mutta omia, ystävien ja sululaisten kokemuksia noin 15 päiväkodista Helsingissä. Yksikään päiväkoti ei ollut suuri ja henkilökunta niissä ei juurikaan vaihtunut. Lakisääteiset hoitajamitoitukset takaavat se, että hoitajia on aina riittävästi. Pienillä esimerkiksi yksi hoitaja enintään neljää lasta kohden, ryhmän koko enintään 12 lasta. Väite 25 lapsesta on ihan perusteeton. Typeryyttä on keuhkota asioista, joista ei mitään tiedä. Hoitajat eivät ole mikään kasvoton armeija, vaan oikeita ammatistaan pitäviä ihmisiä. Heitä on käyty tervehtimässä myöhemminkin, kun lapsi on siirtynyt jo kouluun. Sukulaisuus ei ole mikään itseisarvo. Sukulaisissa on hyviä ja huonoja tyyppejä siinä, missä kaikissa muissakin ihmisissä.

Eli on vain mutua. Pelkkää mutua.

Hoitajamitoitus on ilmaistu laissa huonosti ja laki sallii myös jatkuvat ylitykset. Sanamuoto on sellainen.

Minun lapseni eskarissa oli toistuvasti esim tilanteita, joissa ne 25 lasta oli yhden ihminen kontolla ja se yksi ihminen saattoi olla nuori, täysin kouluttamaton avustaja.

Satun tietämään koska työpaikkani on eskarin vieressä. Niiden 24 muun lapsen äidit varmaan luulo että lapsensa on hyvässä hoidossa ja tosiaan retkeili sinäkin pöivänä. Tosiasiassa piirsivät asfalttipihalla sen ajan yhden tuuraajan kanssa vaikka ohjelmassa luki retki.

Jos oma lapsesi on jossain ongelmapäiväkodissa, ei se ole koko totuus. Sinun kantasi on mutua. Minulla on 15 eri päiväkodin kautta ihan kattava kuva. En väitä, että tilanne on kaikkialla aina hyvä, mutta useimmiten kyllä on. Omat positiiviset kokemukseni ovat ihan tosia, enkä tekisi jälkeenpäin mitään toisin.

Ei sinulla ole mitään muuta kuin omaa mutua ja 14 muun ihmisen mutua.😂

Se että vähättelet toisten kokemuksia, ei tee sinun mutustasi yhtään sen pätevämpää :)

t. eri

Minä tarkjailen sitä toimintaa ikkunasta 8 tuntia päivässä. Minulla on havainnot, tuolla luulot.

Oletko siis mukana siinä toiminnssa 8 tuntia päivässä tai onko lapsesi? Ja jos et/ei niin millaista työsi mahtaa olla, kun sinulla on aikaa 8 tuntia päivästä tuijottaa ikkunasta ulos? 

"Tilastoja ei ole, mutta omia, ystävien ja sululaisten kokemuksia noin 15 päiväkodista Helsingissä." -> tästä huolimatta sanot että edellinen argumentoija mutuilee eikä edes tuo hänen oma kokemuksensa ole pätevä tai oikea. Mutta sinun ikkunakyyläyksesi sen sijaan onkin yhtäkkiä jokin supervahva argumentti, minkä voi surutta yleistää ja se kumoaa kaikki muut + muiden kokemukset?

Seems legit.

Mä en usko, että kukaan huolehtii, että joku pääsisi helpommalla. JOKAISELLA on ihan yhtälainen mahdollisuus pistää lapsensa päiväkotiin ,tai olla pistämättä, ihan kuten haluaa. Jos joku ei tunne pääsevänsä yhtä helpolla, kuin naapurin Pirkko, niin siellähän ne on avoimet ovet päiväkodissa. Mulla ainoa "ongelma" tässä keskustelussa on vain se, että asia käännetään niin, että kotona hoitavat äidit/isät on supermutseja, eikä kukaan tavis jaksa semmosta. Ja että varhaiskasvatus on niin äärettömän vaikeaa, että 2-vuotias on pilalla, jos ei ole saanut maistaa päiväkodin arkea. :D  

5-vuotiaskaan ei mene siitä pilalle, jos kotona on tekemistä ja kavereita. 

Joten ei ylistetä varhaiskasvatusta liikaa, jokainen tekee ihan miten parhaaksi näkee! Eikä se päiväkoti ole myöskään mikään peikko, jos joku sinne muksunsa haluaa viedä. Mutta pelkästään _lapsen_ takia ei ole pakko, jos lapsi viihtyisi paremmin kotona.. se lapsi ei sieltä todennäköisesti mitään sen enempää saa kuin aktiviisesta kodistakaan.  Mutta ei se lapsi mene pilalle jos se sinne viedään, etenkin jos se itse sinne haluaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuja on jo 24, eikä kukaan vouhottajista ole vielä perustellut, miksi vanhempaa lasta ei voisi viedä päivähoitoon. Olettavat ilmeisesti, että syy olisi jotenkin itsestään selvä. Itse en kyllä keksi yhtään hyvää syytä. Jään kauhunsekaisin tuntein odottamaan agraariasenteilla varustettuja äitiyttä värisevin äänin korostavia siirappisia vastauksia. 

Päiväkodeissa on kova melu, hoitajilla on kiire, taudit leviävät, lapsi voi joutua kiusatuksi, oppii huutamalla saamaan huomiota yms.

Virikelapset saattavat viedä paikan hoitopaikan oikeasti tarvitsevalta (vanhemmat töissä).

Sisaruksille ei välttämättä synny hyvää suhdetta, kun vanhempi lapsi sysätään pois kodin turvasta nuoremman syntyessä.

Tässä vain muutama syy.

Kyllä kodeissakin voi olla meteliä, huutoa, kiirettä ja sairastelua. Sisarus voi kiusata, minkä vuoksi sisarussuhde ei muodostu hyväksi. Vastauksesta onneksi löytyi kuitenkin se siirappinen ydin: "vanhempi lapsi sysätään pois kodin turvasta". Voi luoja paratkoon!

Kyseessä on pieni, kolme-neljävuotias lapsi. Jos sen ikäinen ei mielestäsi enää tarvitse kodin turvaa ja äidin huomiota, niin ok. Itse olen eri mieltä.

Käykö teidän lapset ikinä mummolassa kylässä niin ettet ole mukana? Toivottavasti eivät kun siellä ei ole sitä kodin turvaa ja äidin huomiota.. ai ai.

Mummon huomio käy myös. Parempi hoitopaikka mummola lapselle olisi kuin täpötäysi päiväkoti.

Onko tää geneettinen juttu? Kun ei ole päikyntädin kanssa yhteisiä geenejä, ei hänen huomionsa ole oikeanlaista. Siitä huolimatta, että päikyntäti on paljon tutumpi, kun sitä tapaa pari sataa kertaa vuodessa. Mummoa vain joitain päiviä. Entäs tuo venyvä käsite "kodin turva". Kelpaako muut paikat kuin mummola, jossa ei ole pihaa, lastensänkyä, leluja tai muita lapsia. Ja tiedoksi hysteerikoille, kaikki päiväkodit eivät ole täpötäysiä. Yleensä ne ovat pieniä ja kodinomaisia.

Mummo on sukulainen, päikyntäti tekee vain työtään. Ja se päikyntäti ei ole hksi täti vaan vain yksi kasvoton ihminen siitä päikyntätien armeijasta. Ja se päikyntäti hoitaa 25 lasta, mummo yhtä.

Saisiko tilaston tueksi tuolle väitteelle päiväkotien koosta.

Tilastoja ei ole, mutta omia, ystävien ja sululaisten kokemuksia noin 15 päiväkodista Helsingissä. Yksikään päiväkoti ei ollut suuri ja henkilökunta niissä ei juurikaan vaihtunut. Lakisääteiset hoitajamitoitukset takaavat se, että hoitajia on aina riittävästi. Pienillä esimerkiksi yksi hoitaja enintään neljää lasta kohden, ryhmän koko enintään 12 lasta. Väite 25 lapsesta on ihan perusteeton. Typeryyttä on keuhkota asioista, joista ei mitään tiedä. Hoitajat eivät ole mikään kasvoton armeija, vaan oikeita ammatistaan pitäviä ihmisiä. Heitä on käyty tervehtimässä myöhemminkin, kun lapsi on siirtynyt jo kouluun. Sukulaisuus ei ole mikään itseisarvo. Sukulaisissa on hyviä ja huonoja tyyppejä siinä, missä kaikissa muissakin ihmisissä.

Eli on vain mutua. Pelkkää mutua.

Hoitajamitoitus on ilmaistu laissa huonosti ja laki sallii myös jatkuvat ylitykset. Sanamuoto on sellainen.

Minun lapseni eskarissa oli toistuvasti esim tilanteita, joissa ne 25 lasta oli yhden ihminen kontolla ja se yksi ihminen saattoi olla nuori, täysin kouluttamaton avustaja.

Satun tietämään koska työpaikkani on eskarin vieressä. Niiden 24 muun lapsen äidit varmaan luulo että lapsensa on hyvässä hoidossa ja tosiaan retkeili sinäkin pöivänä. Tosiasiassa piirsivät asfalttipihalla sen ajan yhden tuuraajan kanssa vaikka ohjelmassa luki retki.

Jos oma lapsesi on jossain ongelmapäiväkodissa, ei se ole koko totuus. Sinun kantasi on mutua. Minulla on 15 eri päiväkodin kautta ihan kattava kuva. En väitä, että tilanne on kaikkialla aina hyvä, mutta useimmiten kyllä on. Omat positiiviset kokemukseni ovat ihan tosia, enkä tekisi jälkeenpäin mitään toisin.

Ei sinulla ole mitään muuta kuin omaa mutua ja 14 muun ihmisen mutua.😂

Se että vähättelet toisten kokemuksia, ei tee sinun mutustasi yhtään sen pätevämpää :)

t. eri

Minä tarkjailen sitä toimintaa ikkunasta 8 tuntia päivässä. Minulla on havainnot, tuolla luulot.

Oletko siis mukana siinä toiminnssa 8 tuntia päivässä tai onko lapsesi? Ja jos et/ei niin millaista työsi mahtaa olla, kun sinulla on aikaa 8 tuntia päivästä tuijottaa ikkunasta ulos? 

"Tilastoja ei ole, mutta omia, ystävien ja sululaisten kokemuksia noin 15 päiväkodista Helsingissä." -> tästä huolimatta sanot että edellinen argumentoija mutuilee eikä edes tuo hänen oma kokemuksensa ole pätevä tai oikea. Mutta sinun ikkunakyyläyksesi sen sijaan onkin yhtäkkiä jokin supervahva argumentti, minkä voi surutta yleistää ja se kumoaa kaikki muut + muiden kokemukset?

Seems legit.

Näen suoraan sinnw tiloihin ja ulkoilupihaan. Väkidin koska työpöytäni antaa suoraan sinne.

Olen tehnyt henkilöstön vähyydestä myös kantelun aviin. Se auttoikin.

Tuo toinen on vain käsittänyt mitä pn halunnut ja sitten levittää juoruja.