Lue keskustelun säännöt.
Miksi narsisti/psykopaatti on ylpeä siitä että
17.08.2018 |
on ilkeä ja uskaltaa tehdä sellaisia veemäisiä juttuja mitä terveelle ei tulisi mieleenkään? Miksei narsisti häpeä vaikka kanssakulkijat näkevät kuinka sairas on? Yleensä sanotaan että narsistilla on syvä häpeän tunne jota yrittää peittää, mutta kun narsisti on mennyt tietyn rajan yli ja paljastunut, ei häpeä edelleenkään. Miten voi tuntea ylpeyttä siitä että on henkisesti erittäin sairas?
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen narsisti, mutta en psykopaatti. Voin kai silti vastata? En minä tunne ylpeyttä kaikista pahoista teoistani. Päinvastoin, osa niistä hävettää ja kaduttaa minua. Tällöin luontainen reaktio on syyttää uhria, jolloin siirrän oman häpeäni ja syyllisyyteni häneen. Jos tämä ei onnistu, yritän pyyhkiä asian kokonaan pois mielestäni ja alan pikkuhiljaa itsekin uskomaan siihen, että uhri on vainoharhainen valehtelija.
Sitten on niitä julmuuksia ja pahoja tekoja joista olen ylpeä. Esim. kun rankaisen jotain ihmistä, tunnen siitä ylpeyttä ja se nostaa itsetuntoani. Tunnen itseni suorastaan oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevaksi hahmoksi kun langetan pahantekijälle rangaistuksen. En osaa katua näitä asioita edes jälkeenpäin. Miksi pitäisi?
Tunnen kyllä tunteita. En vain näytä niitä. Olemukseni on viilipytty vaikka sisällä kiehuu. Tuntemani tunteet ovat yleensä negatiivisia. Olen kateellinen suunnilleen kaikille, inhoan, vihaan ja kadehdin itseäni menestyneempiä ja parempia ihmisiä ja toivon heille pahaa. Olen katkera, koen että maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja että minä olen uhri johon epäoikeudenmukaisuus kohdistuu.
Vihaan lähestulkoon kaikkia ihmisiä ja toivon kaikille pahaa. Kasvotusten taas olen ystävällinen ja mukava kaikille heille, joista voin hyötyä. Välillä on rankkaa olla mielin kielin ihmiselle jolle toivoisi mahdollisimman tuskallista kuolemaa.
Lähde? Luultavasti poikkeavan aivorakenteen lisäksi niin sanottu rankka lapsuus. Vanhemmat jotka nöyryyttivät, hakkasivat ja olivat epäsopivia. Kiusaaminen ja porukasta eristäminen jo lapsena. Raiskauksen uhriksi joutuminen siinä teini-iän kynnyksellä. Syitä riittää.
Mitä sinussa tapahtuu, kun toinen ei ota rankaisua vastaan? Jos hän ei provosoidu eikä tunne itseään huonoksi yrityksistäsi huolimatta? Jos hän ei yhtään välitä, mitä sanot?
Oletko yhä ylpeyttä? Vai miten reagoit?
Äärimmäisen harvoin käy näin. Jos olen päättänyt rankaista jotakuta niin ensinnäkin varmistan että henkilöstä ei ole minulle vastusta. Sitten keinot ovat rajattomat. Henkilökohtaisten asioidensa paljastaminen läheisille ja työpaikalle, mustamaalaaminen jne. yleensä toimivat viimeistään. Vaikka ihminen itse ei välittäisi itseensä kohdistuvista haukuista (aika harvinaista sekin. Yleensä ihminen kuin ihminen on helppo saada murtumaan kun tietää tämän heikot kohdat.) niin yleensä se aina harmittaa, kun otan yhteyttä läheisiin.
Pystytkö todellakin viemään aina toimintasi noin pitkälle? Ilman että saat syytteitä kunnianloukkauksesta ja häirinnästä? Sillä sitähän tuo on, rikot lakia tuolla häirinnällä sekä väitöksillä ja olisi ihme, jos siihen ei olisi kukaan reagoinut. Olisiko sillä mitään merkitystä, jos saisit syytteen ja merkinnän rikosrekisteriin?
Tuosta mustamaalaamiseta, voi toimia jos on jotain mihin tarttua. Mutta jos yrittää väittää jotain, millä ei ole mitään todellisuuspohjaa, kääntyy se vääjäämättä mustaamaalaajan rasitteeksi.
Yleensä mustamaalaaminen kääntyy jossain vaiheessa mustamaalaajaa vastaan. Ei ihmiset nyt niin tyhmiä ole että purematta nielevät kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska on niin sairas ettei tunne sairauden tunnetta.
Narsismi ei ole sairaus, vaan persoonallisuushäiriö.
Persoonallisuushäiriö on siis pysyvä, eikä siitä voi parantua kuten sairauksista.
Eli on vielä pahempaa!
Surullista, että nämä tietyt sosiopaatit pyörivät vapailla markkinoilla ja aina uudet naiset menevät lankaan. Lapsia ja ex- naisia on sitten useita heillä. Se on jo hyvä merkki, jota pitäisi kavahtaa, eikä uskoa, että itse on joku parempi nainen kuin ne exät!
En saa varmaan koskaan tietää, miksi lasteni isän sisko ja veli olivat myös molemmat väkivaltaisia, häiriintyneitä ja ihan sekopäisiä eli vähättelivät ja pahoinpitelivät kumppaneitaan. Jopa naispuolinen siskonsa?
Nauroivat paskaista naurua, kuinka muut ovat ressukoita jne?
Taustatietoina, että olin jo koukussa ja aloin epäillä omaa järkeäni, kun minua pidettiin outona? Ostin lapseni isälle lahjan, josta siskonsa suuttui, että hänellä olisi ollut rahaa ostaa 100 kertaa kalliimpi lahja. Lapseni isä myös kehui siskoaan kauniiksi ja sanoi aina, että minun pitäisi ottaa samanlainen kampaus jne.!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen narsisti, mutta en psykopaatti. Voin kai silti vastata? En minä tunne ylpeyttä kaikista pahoista teoistani. Päinvastoin, osa niistä hävettää ja kaduttaa minua. Tällöin luontainen reaktio on syyttää uhria, jolloin siirrän oman häpeäni ja syyllisyyteni häneen. Jos tämä ei onnistu, yritän pyyhkiä asian kokonaan pois mielestäni ja alan pikkuhiljaa itsekin uskomaan siihen, että uhri on vainoharhainen valehtelija.
Sitten on niitä julmuuksia ja pahoja tekoja joista olen ylpeä. Esim. kun rankaisen jotain ihmistä, tunnen siitä ylpeyttä ja se nostaa itsetuntoani. Tunnen itseni suorastaan oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevaksi hahmoksi kun langetan pahantekijälle rangaistuksen. En osaa katua näitä asioita edes jälkeenpäin. Miksi pitäisi?
Tunnen kyllä tunteita. En vain näytä niitä. Olemukseni on viilipytty vaikka sisällä kiehuu. Tuntemani tunteet ovat yleensä negatiivisia. Olen kateellinen suunnilleen kaikille, inhoan, vihaan ja kadehdin itseäni menestyneempiä ja parempia ihmisiä ja toivon heille pahaa. Olen katkera, koen että maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja että minä olen uhri johon epäoikeudenmukaisuus kohdistuu.
Vihaan lähestulkoon kaikkia ihmisiä ja toivon kaikille pahaa. Kasvotusten taas olen ystävällinen ja mukava kaikille heille, joista voin hyötyä. Välillä on rankkaa olla mielin kielin ihmiselle jolle toivoisi mahdollisimman tuskallista kuolemaa.
Lähde? Luultavasti poikkeavan aivorakenteen lisäksi niin sanottu rankka lapsuus. Vanhemmat jotka nöyryyttivät, hakkasivat ja olivat epäsopivia. Kiusaaminen ja porukasta eristäminen jo lapsena. Raiskauksen uhriksi joutuminen siinä teini-iän kynnyksellä. Syitä riittää.
Mitä sinussa tapahtuu, kun toinen ei ota rankaisua vastaan? Jos hän ei provosoidu eikä tunne itseään huonoksi yrityksistäsi huolimatta? Jos hän ei yhtään välitä, mitä sanot?
Oletko yhä ylpeyttä? Vai miten reagoit?
Äärimmäisen harvoin käy näin. Jos olen päättänyt rankaista jotakuta niin ensinnäkin varmistan että henkilöstä ei ole minulle vastusta. Sitten keinot ovat rajattomat. Henkilökohtaisten asioidensa paljastaminen läheisille ja työpaikalle, mustamaalaaminen jne. yleensä toimivat viimeistään. Vaikka ihminen itse ei välittäisi itseensä kohdistuvista haukuista (aika harvinaista sekin. Yleensä ihminen kuin ihminen on helppo saada murtumaan kun tietää tämän heikot kohdat.) niin yleensä se aina harmittaa, kun otan yhteyttä läheisiin.
Pystytkö todellakin viemään aina toimintasi noin pitkälle? Ilman että saat syytteitä kunnianloukkauksesta ja häirinnästä? Sillä sitähän tuo on, rikot lakia tuolla häirinnällä sekä väitöksillä ja olisi ihme, jos siihen ei olisi kukaan reagoinut. Olisiko sillä mitään merkitystä, jos saisit syytteen ja merkinnän rikosrekisteriin?
Tuosta mustamaalaamiseta, voi toimia jos on jotain mihin tarttua. Mutta jos yrittää väittää jotain, millä ei ole mitään todellisuuspohjaa, kääntyy se vääjäämättä mustaamaalaajan rasitteeksi.
Yleensä mustamaalaaminen kääntyy jossain vaiheessa mustamaalaajaa vastaan. Ei ihmiset nyt niin tyhmiä ole että purematta nielevät kaiken.
Varsinkin jos mustamaalaaminen on jatkuvaa, kohde vain vaihtuu. Jatkuva riidoissa olo koko muun maailman kanssa herättää nopeasti kysymyksiä yksinkertaisemmissakin tollukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen narsisti, mutta en psykopaatti. Voin kai silti vastata? En minä tunne ylpeyttä kaikista pahoista teoistani. Päinvastoin, osa niistä hävettää ja kaduttaa minua. Tällöin luontainen reaktio on syyttää uhria, jolloin siirrän oman häpeäni ja syyllisyyteni häneen. Jos tämä ei onnistu, yritän pyyhkiä asian kokonaan pois mielestäni ja alan pikkuhiljaa itsekin uskomaan siihen, että uhri on vainoharhainen valehtelija.
Sitten on niitä julmuuksia ja pahoja tekoja joista olen ylpeä. Esim. kun rankaisen jotain ihmistä, tunnen siitä ylpeyttä ja se nostaa itsetuntoani. Tunnen itseni suorastaan oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevaksi hahmoksi kun langetan pahantekijälle rangaistuksen. En osaa katua näitä asioita edes jälkeenpäin. Miksi pitäisi?
Tunnen kyllä tunteita. En vain näytä niitä. Olemukseni on viilipytty vaikka sisällä kiehuu. Tuntemani tunteet ovat yleensä negatiivisia. Olen kateellinen suunnilleen kaikille, inhoan, vihaan ja kadehdin itseäni menestyneempiä ja parempia ihmisiä ja toivon heille pahaa. Olen katkera, koen että maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja että minä olen uhri johon epäoikeudenmukaisuus kohdistuu.
Vihaan lähestulkoon kaikkia ihmisiä ja toivon kaikille pahaa. Kasvotusten taas olen ystävällinen ja mukava kaikille heille, joista voin hyötyä. Välillä on rankkaa olla mielin kielin ihmiselle jolle toivoisi mahdollisimman tuskallista kuolemaa.
Lähde? Luultavasti poikkeavan aivorakenteen lisäksi niin sanottu rankka lapsuus. Vanhemmat jotka nöyryyttivät, hakkasivat ja olivat epäsopivia. Kiusaaminen ja porukasta eristäminen jo lapsena. Raiskauksen uhriksi joutuminen siinä teini-iän kynnyksellä. Syitä riittää.
Mitä sinussa tapahtuu, kun toinen ei ota rankaisua vastaan? Jos hän ei provosoidu eikä tunne itseään huonoksi yrityksistäsi huolimatta? Jos hän ei yhtään välitä, mitä sanot?
Oletko yhä ylpeyttä? Vai miten reagoit?
Äärimmäisen harvoin käy näin. Jos olen päättänyt rankaista jotakuta niin ensinnäkin varmistan että henkilöstä ei ole minulle vastusta. Sitten keinot ovat rajattomat. Henkilökohtaisten asioidensa paljastaminen läheisille ja työpaikalle, mustamaalaaminen jne. yleensä toimivat viimeistään. Vaikka ihminen itse ei välittäisi itseensä kohdistuvista haukuista (aika harvinaista sekin. Yleensä ihminen kuin ihminen on helppo saada murtumaan kun tietää tämän heikot kohdat.) niin yleensä se aina harmittaa, kun otan yhteyttä läheisiin.
Pystytkö todellakin viemään aina toimintasi noin pitkälle? Ilman että saat syytteitä kunnianloukkauksesta ja häirinnästä? Sillä sitähän tuo on, rikot lakia tuolla häirinnällä sekä väitöksillä ja olisi ihme, jos siihen ei olisi kukaan reagoinut. Olisiko sillä mitään merkitystä, jos saisit syytteen ja merkinnän rikosrekisteriin?
Tuosta mustamaalaamiseta, voi toimia jos on jotain mihin tarttua. Mutta jos yrittää väittää jotain, millä ei ole mitään todellisuuspohjaa, kääntyy se vääjäämättä mustaamaalaajan rasitteeksi.
Oikea narsisti varmistaa että uhri ei pääse puolustamaan itseään. Vain narsisti pääsee kertomaan oman versionsa ylemmille portaille.
Mutta näissä tulee virhelaskelmia aina. Narsistin ongelmana on ylimielisyys ja kaikkivoipaisuus muihin ihmisiin nähden, mikä tekee heistä periaatteessa aika tyhmiä. Se ylimielisyys kosahtaa aina omaan nilkkaan jossain vaiheessa, koska aliarvioi väärän ihmisen ja tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisteille pikku vinkki: ei auta vaikka kutsut ihmiset yksitellen luoksesi ja kuvittelet siten hallitsevaksi kaikkia.
Ei muuten oikeasti toimi. Ihmiset tuppaa juttelemaan keskenään.
Tämä aihe tuntuu olevan enemmän tai vähemmän suosikki tällä ja muillakin keskustelupalstoilla. Ikävä kyllä usein narsistiksi leimataan liiankin helposti se eritavalla ajatteleva lähimmäinen; ex-puoliso, ex-kaveri, kaveri, työkaveri tai sukulainen tai muuten vain ärsyttävä tyyppi. Ei riitä määrittelemään vielä ketään narsistiksi, sosiopaatiksi tai psykopaatiksi, jotka tosiaan ovat luonnehäiriöitä. Luonnehäiriöinen ihminen ei näe omassa käytöksessään tai toiminnassaan mitään parannettavaa tai virheellistä. Koskaan. Ei siedä kritiikkiä eikä myöskään ota sitä vastaan missään määrin. Ei pysty virheitään tai vääriä tekojaan myöntämään eikä myöskään koe tarvetta kasvaa ihmisenä, mikä kuitenkin on aika oleellinen osa ihmisen elämää ja kehitystä. Kukaan ei ole eikä tule täällä valmiiksi. Elämä on henkisen kehityksen matka - tai sen tulisi olla sitä meille kaikille.
Joku tuolla aiemmin mainitsikin syntisyyden olevan vieras käsitys narsistille tai psykopaatille. Tämä syntisyys tai neutraalimmin ilmaistuna epätäydellisyys, keskeneräisyys, rikkinäisyys ovat näille ihmistyypeille täysin vieras ajatus. Psykopaatin tai sosiopaatin luonteenpiirteitä omaavan on vaikea ellei mahdoton kunnioittaa toisen ihmisen yksityisyyttä ja rajoja, toisen ihmisen oikeuksia tai edes nähdä toisella niitä. Ylipäätään nähdä toisella ihmisellä mitään arvoa. Siinä, missä narsisti pelaa ehkä psykologialla tai manipuloimalla tms., psykopaatti ja sosiopaatti on enemmän toiminnan tyyppejä - tai omaavat molemmat keinot - siinä määrin kuin rahkeet riittävät.
En tiedä, mitä ajatella persoonallisuushäiriön tai älykkyyden välisestä suhteesta. Jotakin olen siitä lukenut joskus. Usein niin, että narsistit voivat olla välillä keskivertoälykäs-erittäin älykäs. Psykopaatit ja sosiopaatit ehkä keskivertoälykkyyttä alhaisempia ja rikostaustaisia. Poikkeuksiakin löytyy.
Psykiatriassa ajatellaan, ettei luonnehäiriöinen ihminen voi parantua tai muuttua, koska se tarvitsisi sen ihmisen oman halun nähdä se keskeneräisyytensä. Olen itse kuitenkin eri mieltä ja nähnyt näistä esimerkkejä - silloin, kun Jumala saa koskettaa. Etenkin vankien keskuudessa näitä kasvutarinoita löytyy. Löytyy niitä tarinoita ihan tavallisestakin ympäristöistä. Ei mikään ole Jumalalle mahdotonta. Ei kukaan ole Jumalalle toivoton tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisiä pysty hallitsemaan tai käskemään muuallakin armeijan sulkeisissa. Korkeintaan pystyy vahvistamaan positiivisia asioita ja hieman ohjaamaan haluttuun suuntaan. Tavoitteilla pystyy ohjaamaan, jos ne on realistiset.
Jos ei, niin ne kääntyy käskijää vastaan.
Jos ilkeydellä saa huomiota itselleen, se on narsistista mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti, miksi kuvittelet että sinulla on oikeus puuttua toisen ihmisen elämään saati tuhota se? Millä valtuuksilla jakelet niitä rangaistuksiasi? Miksi kuvittelet ylipäätään, että sinä olisit ko. asiassa millään tapaa oikeassa?
Etkö tajua, ettei sinulla ole mitään oikeutta käyttäytyä niin.
Jos ei kukaan muukaan rankaise väärin tekevää ihmistä (ja Suomessahan ei yleensä rankaise) niin jonkun se on tehtävä. Siksi minä.
Ei ole tullut poliisin kanssa asioitua. En ole väkivaltainen enkä esim. ikinä jakele tappouhkauksia tai muuta vastaaaa. Niin tyhmä en ole. Mietin sanani tarkkaan ja yleensä minä olen itseasiassa se, joka uhkailee muita poliisilla/viranomaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti, miksi kuvittelet että sinulla on oikeus puuttua toisen ihmisen elämään saati tuhota se? Millä valtuuksilla jakelet niitä rangaistuksiasi? Miksi kuvittelet ylipäätään, että sinä olisit ko. asiassa millään tapaa oikeassa?
Etkö tajua, ettei sinulla ole mitään oikeutta käyttäytyä niin.
Jos ei kukaan muukaan rankaise väärin tekevää ihmistä (ja Suomessahan ei yleensä rankaise) niin jonkun se on tehtävä. Siksi minä.
Ei ole tullut poliisin kanssa asioitua. En ole väkivaltainen enkä esim. ikinä jakele tappouhkauksia tai muuta vastaaaa. Niin tyhmä en ole. Mietin sanani tarkkaan ja yleensä minä olen itseasiassa se, joka uhkailee muita poliisilla/viranomaisilla.
Rankaise ihmisiä mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti, miksi kuvittelet että sinulla on oikeus puuttua toisen ihmisen elämään saati tuhota se? Millä valtuuksilla jakelet niitä rangaistuksiasi? Miksi kuvittelet ylipäätään, että sinä olisit ko. asiassa millään tapaa oikeassa?
Etkö tajua, ettei sinulla ole mitään oikeutta käyttäytyä niin.
Jos ei kukaan muukaan rankaise väärin tekevää ihmistä (ja Suomessahan ei yleensä rankaise) niin jonkun se on tehtävä. Siksi minä.
Ei ole tullut poliisin kanssa asioitua. En ole väkivaltainen enkä esim. ikinä jakele tappouhkauksia tai muuta vastaaaa. Niin tyhmä en ole. Mietin sanani tarkkaan ja yleensä minä olen itseasiassa se, joka uhkailee muita poliisilla/viranomaisilla.
Millaisia ovat nämä väärin tekijät joita rankaiset? Ovatko he loukanneet sinua henkilökohtaisesti, vai mistä rankaisu tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska ulkoistaa ne tunteet uhriinsa.
Tämä on varmaan totta. Ammattilaiset eli psykologit ja psykiatrit sanovat että narsisti syyllistää uhria siitä mitä itse on ja on tehnyt. Että tietävät kyllä minkälaisia on mutta häpeä estää tunnustamasta sitä ja nuo projisoidaan uhriin.
Mä en tajua aikuisia, jotka uhriutuvat, eivätkä itse tiedä ovatko tehneet väärin vai oikein. Narsistien lapsiuhri taas ei samallalailla voi asiaa nähdä.
t.kristallikissaKivikissa sähän ITSE et muuta teekään kuin uhriudut.paraskin kommentoija.
Idiootti, mähän olenkin joutunut narsistin uhriksi lapsena, en aikuisena.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisiä pysty hallitsemaan tai käskemään muuallakin armeijan sulkeisissa. Korkeintaan pystyy vahvistamaan positiivisia asioita ja hieman ohjaamaan haluttuun suuntaan. Tavoitteilla pystyy ohjaamaan, jos ne on realistiset.
Jos ei, niin ne kääntyy käskijää vastaan.
Kyllä pystyy, oletko aivan sokea ja tyhmä? Varsinkin narsisti pystyy vaatimaan omilta lapsiltaan ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti, miksi kuvittelet että sinulla on oikeus puuttua toisen ihmisen elämään saati tuhota se? Millä valtuuksilla jakelet niitä rangaistuksiasi? Miksi kuvittelet ylipäätään, että sinä olisit ko. asiassa millään tapaa oikeassa?
Etkö tajua, ettei sinulla ole mitään oikeutta käyttäytyä niin.
Jos ei kukaan muukaan rankaise väärin tekevää ihmistä (ja Suomessahan ei yleensä rankaise) niin jonkun se on tehtävä. Siksi minä.
Narsismiin liittyy usein psykoottista ajattelua, kuten vaikkapa tällä kertaa omasta suuruudesta.
Tai älykkyydestä.
Ei siinä ole mitään ylpeyden aihetta että on mielisairas. Voiko joku kuvitella muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska ulkoistaa ne tunteet uhriinsa.
Tämä on varmaan totta. Ammattilaiset eli psykologit ja psykiatrit sanovat että narsisti syyllistää uhria siitä mitä itse on ja on tehnyt. Että tietävät kyllä minkälaisia on mutta häpeä estää tunnustamasta sitä ja nuo projisoidaan uhriin.
Mä en tajua aikuisia, jotka uhriutuvat, eivätkä itse tiedä ovatko tehneet väärin vai oikein. Narsistien lapsiuhri taas ei samallalailla voi asiaa nähdä.
t.kristallikissaKivikissa sähän ITSE et muuta teekään kuin uhriudut.paraskin kommentoija.
Tässä palstan kovin uhriutuja ja muiden syyttelijä -narsisti demonstroi miten tää homma menee. Kymmenen pisteen suoritus.
Ja viittasin siis kivikissaäitiin.
Pohdin uhrin asemaa kohdissa, joissa olen uhri. Sä et uskallakaan tehdä niin ja ilkeilet muille loppuelämäsi tuollaisena pienenä paskiaisena, joka kuvittelee olevansa jotain.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska ulkoistaa ne tunteet uhriinsa.
Tämä on varmaan totta. Ammattilaiset eli psykologit ja psykiatrit sanovat että narsisti syyllistää uhria siitä mitä itse on ja on tehnyt. Että tietävät kyllä minkälaisia on mutta häpeä estää tunnustamasta sitä ja nuo projisoidaan uhriin.
Mä en tajua aikuisia, jotka uhriutuvat, eivätkä itse tiedä ovatko tehneet väärin vai oikein. Narsistien lapsiuhri taas ei samallalailla voi asiaa nähdä.
t.kristallikissaKivikissa sähän ITSE et muuta teekään kuin uhriudut.paraskin kommentoija.
Tässä palstan kovin uhriutuja ja muiden syyttelijä -narsisti demonstroi miten tää homma menee. Kymmenen pisteen suoritus.
Ja viittasin siis kivikissaäitiin.
Siis et pääse eteenpäin, koska et uskalla kohdata avuttomuuttasi. Olet ikäsi aina milloin minkin asian uhri, kjäh kjäh, luuseri. Osa täällä on ihan uhreja sille, että MÄ kirjoittelen täällä :DDD
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on maailman vaarallisin mielisairaus. Parantumaton myös.[/quot
Kyllä mutta sosiopatia ja psykopatia sen pahempia muotoja vielä. Narsismi liittyy voimakkaasti nåihin ja sekamuotoisia persoonallisuushiriöitä on useita.
Pelkkä narsismi on helpompi selättää kuin nuo kaikki tai useita yhdessä. Tarkoitan selättämisellä eroon pääsemistä tuollaisesta ihmisestä, jolla selvästi ihan sairas maailmankuva ja ajatukset yleensä muista ihmisistä.
On sillä narsistillakin läheiset, joiden kautta nurkkaan ajettu uhri voi antaa takaisin. Narsistin suurimpia virheitä on että kuvittelee olevansa kaikkivoipainen ja voi tehdä mitä tahansa saamatta rankaisua. Kun uhri tuntee että nyt riittää voi olla jopa pahempi kuin paatunein narsisti.