Lue keskustelun säännöt.
Tuli sitten tekstiviesti miesystävän kännykkään, jonka vahingossa näin
17.08.2018 |
Ollaan seurusteltu noin kolme vuotta, mutta yhteisestä sopimuksesta asutaan erilleen. Yhdessä ollaan oltu kuitenkin hyvin aktiivisesti 4-5 päivänä viikossa. Mielestäni meillä on ollut erittäin hyvä suhde, kaikki sujuu ja intohimoakin on riittänyt.
Noin kuukausi sitten ihmettelin (ääneen), kelle mies nyt niin kovasti viestiä laittelee. Mutisi jotain partaansa, mut ymmärsin et pojallensa viestii. Ihmettelin, kun ei yleensä poikansa kanssa viestittele, soittelevat enemmänkin.
No, en sitten tähän sen enempää kiinnittänyt huomiota, kunnes sitten parin päivän päästä sattumalta huomasin, että sama ahkera viestien lähettäminen jatkuu edelleen vaikkakin nyt selvästi enemmän piilossa. Seurailin viikon/parin ajan ja huomasin, että tämähän on jokailtaista. Kyselin taas, vaihtoi puheenaihetta. Ajattelin, että siinäpähän viestittelee, kun muuta ongelmaa ei suhteessa ole. Ehkä jotain harrastuksiin liittyvää, joka ei niin itseäni kiinnosta. Pieni ihmetys jäi kuitenkin itämään.
No myöhään eilen illalla sitten olin laittamassa kännykkääni latautumaan, kun yleensä tarkasti vartioituun, mutta juuri silloin myös latautumassa yksin (ilmeisesti epähuomiossa) jääneeseen miehen puhelimeen paukahtaa viesti, joka näkyy ruudussa. On naiselta, jonka nimeä en tunne: "Hyvää yötä, + pari pusuhymiötä".
Jään tuijottamaan viestiä, henki salpautuu ja tuntuu, että lattia katoaa alta. En saa sanottua mitään, en koko iltana. Jään sohvalle nukkumaan, kun mies menee makkariin. Valvon koko yön, vasta aamulla kun mies on lähdössä töihin, saan kerrottua, miksi en tullut hänen viereensä koko yönä.
Mies väittää, että on entinen työkaveri, joka oli sattumalta kysellyt kuulumisia, ja laittoi lopuksi hyvän yön toivotukset. Kysyin pusuhymiöistä. On kuulemma vaan sillä sellainen tapa... En usko, ne nyt niin naiivi ole. Kysyn aiemmasta viestittelystä, on kuulemma olleet vain harrastuskavereiden viestejä. En usko.
Pyydän miestä ottamaan kamansa kotoani ja jättämään avaimensa minulle. Ei tee niin, vaan lähtee töihin. Olen kuulemma vain ylimustasukkainen ja minun pitäisi nyt vaan rauhoittua.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi näin kävi? Meillä on ollut todella hyvä suhde. Olemme jo aikuisia (+40) ja yhteiselo on sujunut kaikin puolin ainakin minusta hyvin, myös sängyssä. Miksi aloittaa tekstarijutut jonkun toisen naisen kanssa? Vai ollaankohan siinä jo pidemmällä? Ja miksi sitten on enää minun kanssa? Eikö aikuinen mies voisi sitten vaan sanoa, että löysi paremman? Tai jos ei sitä uskalla, niin ainakin nyt, kun asiasta jäi kiinni, myöntää ja lähteä ilomielinuuden naisensa luo? En voi ymmärtää...
Kommentit (496)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ainakin luetaan toistemme viestit, kun huvittaa. Näis se menee, kun ei ole salattavaa.
Samoin, usein huikataan toiselle jos lähempänä puhelinta, että voitko kattoo mitä viestissä on. Mitä ihmeen valtiosalaisuuksia siellä puhelimessa on, jos pitää lakikirjan kanssa sitä vahtia? Naurettavaa.
Teille ei varmaan ystävät kerro yksityisasioistaan luottamuksella?
Sinulleko tulee tekstaritilityksiä ystäviesi arkaluonteisista asioista? Mulle ei tosiaan tule tai todennäköisyys on hyvin pieni. Kyllä ne yksityisasiat kerrotaan ja jutellaan, ei tekstata.
Entä jos kerran tulee. Entä jos paras ystäväsi lähettää sinulle "mies petti, olen lähdössä kotoa, en jaksa nyt nähdä tai puhua..." haluatko, että oma miehesi näkee sen?
Itse en haluaisi, niin lähettäjänäkään kuin vastaanottajanakaan.
No miksei? Kyllähän se miehelle kuitenkin selviäisi. Vai miten vastaat kun mies kysyy: "Miksei Mirkku tule enää kylään Ekin kanssa vaan käy aina yksin?" Sinä: "En voi vastata, luottamuksellista". Ei hitto mitä suhteita.
Minulle kävi niin, että mies olikin naimisissa ja pienten lasten isä. Olisin kyllä ihan kiitollinen, ettei ystäväni kertoisi kaikkia käänteitä puolisolleen ja ystävilleen vaan jättäisi kertomisen otsikkotasolle.
Oletko se sama, joka jauhaa tosta miten pariskunnat antavat joskus toistensa lukea tekstarinsa? Menet jo hyvin pitkälle oletuksissasi. Ensimmäistäkään arkaluontoista tekstaria ei ole miehen silmiin sattunut tässä melkein 20 vuoden liitossa, en myöskään kerro intiimejä asioita miehelleni. Mutta mietin, että mitä häpeällistä siinä sinun kannaltasi on, jos mies on ollut naimisissa ja pienten lasten isä, sehän on sen miehen häpeä. Ystävien intiimeja asioita ei kerrota muille, onko sinun kerrottu, kun tähän niin tartuit. Se on luottamuksen pettämistä, tietenkin. Ei pidä kertoa kenellekään enää uudelleen, jos ystävä tehnyt niin.
Samahan pätee ap nkin tapaukseen. Toiset ovat epäluotettavia, heidät pitää vain elämästään siirtää syrjään oman hyvinvoinnin takia. Sitten kun elämässä on hyviä luotettavia ystäviä, kumppani, niin sitä luottamusta ei tarvitse erikseen kysellä ja vahtia.
Eiköhän kukin saa ihan itse määritellä, mitkä asiat kokee häpeällisiksi ja mitkä ei. Kyllä minusta on ainakin nöyryyttävää, jos joku on pettänyt minua. Tuolla logiikalla raiskauksen uhritkaan eivät tarvitse mitään yksityisyyttä, koska hehän eivät ole tehneet mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hävennyt sitä, miten isäni on kohdellut minua vaikka toki se on isän vika niin olisi ollut jotenkin ahdistavaa ja nöyryyttävää, että kaverit olisivat tienneet siitä.
Trollhunter kirjoitti:
Onko tämä sitten se Porvoolainen "sitten" aloittaja?
Nämä "tuli sitten", " menin sitten", "olipa sitten" aloitukset, joita täällä on vähän väliä ja joihin suuri osa uskoo, ovat taatusti saman kirjailijan aloituksia. Kaikissa seikkaperäinen, pitkä kertomus, jolla koitetaan häivyttää trollin selvyyttä.
Olet siis tekstiviestittelyn takia laittamassa elämänkumppaniasi pihalle? Ymmärrän huolesi, mutta onkohan suhteellisuudentaju nyt varmasti kohdillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kokeili kepillä jäätä, jos ap olisi unohtanut tässä välissä ja voisi palata normaaliin päiväjärjestykseen.
Olen kyllä kerran elämässäni saanut väärään numeroon sellaisen viestin, että kiitin onneani ettei senhetkinen sairaalloisen mustasukkainen poikaystäväni nähnyt sitä. Hän ei olisi ikimaailmassa niellyt väitettä siitä, että viesti oli ainut laatuaan enkä todellakaan edes tiedä, kuka lähettäjä oli. Viestissä puhuttiin yhteisestä salaisesta tapaamisesta jne.
Miten ihmeessä vertaat omaa tapaustasi ap:n tilanteeseen, jossa hän on aiemminkin ihmetellyt tiivistä viestittelyä ja jossa mies puhuu jostain työkaverista, jota ei sitten välttämättä olekaan?
En verrannut. Kunhan ohiksena tuli mieleen tuo tilanne, josta olisi voinut tulla mitä tahansa jälkipyykkiä ja muistan sen huojennuksen, ettei poikaystävä ollut paikalla viestin saapuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis tekstiviestittelyn takia laittamassa elämänkumppaniasi pihalle? Ymmärrän huolesi, mutta onkohan suhteellisuudentaju nyt varmasti kohdillaan?
Sinusta siis parisuhteessa on ihan ok lähetellä hempeilyviestejä muille osapuolille, kun "nehän ovat vain tekstiviestejä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ainakin luetaan toistemme viestit, kun huvittaa. Näis se menee, kun ei ole salattavaa.
Samoin, usein huikataan toiselle jos lähempänä puhelinta, että voitko kattoo mitä viestissä on. Mitä ihmeen valtiosalaisuuksia siellä puhelimessa on, jos pitää lakikirjan kanssa sitä vahtia? Naurettavaa.
Teille ei varmaan ystävät kerro yksityisasioistaan luottamuksella?
Sinulleko tulee tekstaritilityksiä ystäviesi arkaluonteisista asioista? Mulle ei tosiaan tule tai todennäköisyys on hyvin pieni. Kyllä ne yksityisasiat kerrotaan ja jutellaan, ei tekstata.
Entä jos kerran tulee. Entä jos paras ystäväsi lähettää sinulle "mies petti, olen lähdössä kotoa, en jaksa nyt nähdä tai puhua..." haluatko, että oma miehesi näkee sen?
Itse en haluaisi, niin lähettäjänäkään kuin vastaanottajanakaan.
No miksei? Kyllähän se miehelle kuitenkin selviäisi. Vai miten vastaat kun mies kysyy: "Miksei Mirkku tule enää kylään Ekin kanssa vaan käy aina yksin?" Sinä: "En voi vastata, luottamuksellista". Ei hitto mitä suhteita.
Minulle kävi niin, että mies olikin naimisissa ja pienten lasten isä. Olisin kyllä ihan kiitollinen, ettei ystäväni kertoisi kaikkia käänteitä puolisolleen ja ystävilleen vaan jättäisi kertomisen otsikkotasolle.
Oletko se sama, joka jauhaa tosta miten pariskunnat antavat joskus toistensa lukea tekstarinsa? Menet jo hyvin pitkälle oletuksissasi. Ensimmäistäkään arkaluontoista tekstaria ei ole miehen silmiin sattunut tässä melkein 20 vuoden liitossa, en myöskään kerro intiimejä asioita miehelleni. Mutta mietin, että mitä häpeällistä siinä sinun kannaltasi on, jos mies on ollut naimisissa ja pienten lasten isä, sehän on sen miehen häpeä. Ystävien intiimeja asioita ei kerrota muille, onko sinun kerrottu, kun tähän niin tartuit. Se on luottamuksen pettämistä, tietenkin. Ei pidä kertoa kenellekään enää uudelleen, jos ystävä tehnyt niin.
Samahan pätee ap nkin tapaukseen. Toiset ovat epäluotettavia, heidät pitää vain elämästään siirtää syrjään oman hyvinvoinnin takia. Sitten kun elämässä on hyviä luotettavia ystäviä, kumppani, niin sitä luottamusta ei tarvitse erikseen kysellä ja vahtia.
Eiköhän kukin saa ihan itse määritellä, mitkä asiat kokee häpeällisiksi ja mitkä ei. Kyllä minusta on ainakin nöyryyttävää, jos joku on pettänyt minua. Tuolla logiikalla raiskauksen uhritkaan eivät tarvitse mitään yksityisyyttä, koska hehän eivät ole tehneet mitään väärää.
Kerroin jo, että kunnioitan toisen intimiteettiä, se on itsestäänselvyys. Mustaamasi lause oli vain sivuhuomautus, että on hyvä tiedostaa, ettei itsellä ole syytä mitään hävetä, ei raiskauksen uhrilla tai pettämisen uhrilla, vaan syyllisyys sinne mihin se kuuluukin. Traumoihinhan kuuluu se, että häpeää ja tuntee syyllisyyttä, joka kuuluu sille tekijälle, ei uhrille. Huomautus oli siis vähän ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kokeili kepillä jäätä, jos ap olisi unohtanut tässä välissä ja voisi palata normaaliin päiväjärjestykseen.
Olen kyllä kerran elämässäni saanut väärään numeroon sellaisen viestin, että kiitin onneani ettei senhetkinen sairaalloisen mustasukkainen poikaystäväni nähnyt sitä. Hän ei olisi ikimaailmassa niellyt väitettä siitä, että viesti oli ainut laatuaan enkä todellakaan edes tiedä, kuka lähettäjä oli. Viestissä puhuttiin yhteisestä salaisesta tapaamisesta jne.
Miten ihmeessä vertaat omaa tapaustasi ap:n tilanteeseen, jossa hän on aiemminkin ihmetellyt tiivistä viestittelyä ja jossa mies puhuu jostain työkaverista, jota ei sitten välttämättä olekaan?
En verrannut. Kunhan ohiksena tuli mieleen tuo tilanne, josta olisi voinut tulla mitä tahansa jälkipyykkiä ja muistan sen huojennuksen, ettei poikaystävä ollut paikalla viestin saapuessa.
Juu, minäkin olin kerran helpottunut, kun meinasin jäädä auton alle, mutta en jäänytkään. Ei tämä kyllä mitenkään liity aiheeseen, mutta kunhan nyt kerroin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ainakin luetaan toistemme viestit, kun huvittaa. Näis se menee, kun ei ole salattavaa.
Samoin, usein huikataan toiselle jos lähempänä puhelinta, että voitko kattoo mitä viestissä on. Mitä ihmeen valtiosalaisuuksia siellä puhelimessa on, jos pitää lakikirjan kanssa sitä vahtia? Naurettavaa.
Teille ei varmaan ystävät kerro yksityisasioistaan luottamuksella?
Sinulleko tulee tekstaritilityksiä ystäviesi arkaluonteisista asioista? Mulle ei tosiaan tule tai todennäköisyys on hyvin pieni. Kyllä ne yksityisasiat kerrotaan ja jutellaan, ei tekstata.
Entä jos kerran tulee. Entä jos paras ystäväsi lähettää sinulle "mies petti, olen lähdössä kotoa, en jaksa nyt nähdä tai puhua..." haluatko, että oma miehesi näkee sen?
Itse en haluaisi, niin lähettäjänäkään kuin vastaanottajanakaan.
No miksei? Kyllähän se miehelle kuitenkin selviäisi. Vai miten vastaat kun mies kysyy: "Miksei Mirkku tule enää kylään Ekin kanssa vaan käy aina yksin?" Sinä: "En voi vastata, luottamuksellista". Ei hitto mitä suhteita.
Minulle kävi niin, että mies olikin naimisissa ja pienten lasten isä. Olisin kyllä ihan kiitollinen, ettei ystäväni kertoisi kaikkia käänteitä puolisolleen ja ystävilleen vaan jättäisi kertomisen otsikkotasolle.
Oletko se sama, joka jauhaa tosta miten pariskunnat antavat joskus toistensa lukea tekstarinsa? Menet jo hyvin pitkälle oletuksissasi. Ensimmäistäkään arkaluontoista tekstaria ei ole miehen silmiin sattunut tässä melkein 20 vuoden liitossa, en myöskään kerro intiimejä asioita miehelleni. Mutta mietin, että mitä häpeällistä siinä sinun kannaltasi on, jos mies on ollut naimisissa ja pienten lasten isä, sehän on sen miehen häpeä. Ystävien intiimeja asioita ei kerrota muille, onko sinun kerrottu, kun tähän niin tartuit. Se on luottamuksen pettämistä, tietenkin. Ei pidä kertoa kenellekään enää uudelleen, jos ystävä tehnyt niin.
Samahan pätee ap nkin tapaukseen. Toiset ovat epäluotettavia, heidät pitää vain elämästään siirtää syrjään oman hyvinvoinnin takia. Sitten kun elämässä on hyviä luotettavia ystäviä, kumppani, niin sitä luottamusta ei tarvitse erikseen kysellä ja vahtia.
Eiköhän kukin saa ihan itse määritellä, mitkä asiat kokee häpeällisiksi ja mitkä ei. Kyllä minusta on ainakin nöyryyttävää, jos joku on pettänyt minua. Tuolla logiikalla raiskauksen uhritkaan eivät tarvitse mitään yksityisyyttä, koska hehän eivät ole tehneet mitään väärää.
Kerroin jo, että kunnioitan toisen intimiteettiä, se on itsestäänselvyys. Mustaamasi lause oli vain sivuhuomautus, että on hyvä tiedostaa, ettei itsellä ole syytä mitään hävetä, ei raiskauksen uhrilla tai pettämisen uhrilla, vaan syyllisyys sinne mihin se kuuluukin. Traumoihinhan kuuluu se, että häpeää ja tuntee syyllisyyttä, joka kuuluu sille tekijälle, ei uhrille. Huomautus oli siis vähän ohis.
Sivuhuomautuksesi kuitenkin vähätteli tuon henkilön tunnetta ja kokemusta. Ikään kuin ne olisivat vääriä ja tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ainakin luetaan toistemme viestit, kun huvittaa. Näis se menee, kun ei ole salattavaa.
Samoin, usein huikataan toiselle jos lähempänä puhelinta, että voitko kattoo mitä viestissä on. Mitä ihmeen valtiosalaisuuksia siellä puhelimessa on, jos pitää lakikirjan kanssa sitä vahtia? Naurettavaa.
Teille ei varmaan ystävät kerro yksityisasioistaan luottamuksella?
Sinulleko tulee tekstaritilityksiä ystäviesi arkaluonteisista asioista? Mulle ei tosiaan tule tai todennäköisyys on hyvin pieni. Kyllä ne yksityisasiat kerrotaan ja jutellaan, ei tekstata.
Entä jos kerran tulee. Entä jos paras ystäväsi lähettää sinulle "mies petti, olen lähdössä kotoa, en jaksa nyt nähdä tai puhua..." haluatko, että oma miehesi näkee sen?
Itse en haluaisi, niin lähettäjänäkään kuin vastaanottajanakaan.
No miksei? Kyllähän se miehelle kuitenkin selviäisi. Vai miten vastaat kun mies kysyy: "Miksei Mirkku tule enää kylään Ekin kanssa vaan käy aina yksin?" Sinä: "En voi vastata, luottamuksellista". Ei hitto mitä suhteita.
Minulle kävi niin, että mies olikin naimisissa ja pienten lasten isä. Olisin kyllä ihan kiitollinen, ettei ystäväni kertoisi kaikkia käänteitä puolisolleen ja ystävilleen vaan jättäisi kertomisen otsikkotasolle.
Oletko se sama, joka jauhaa tosta miten pariskunnat antavat joskus toistensa lukea tekstarinsa? Menet jo hyvin pitkälle oletuksissasi. Ensimmäistäkään arkaluontoista tekstaria ei ole miehen silmiin sattunut tässä melkein 20 vuoden liitossa, en myöskään kerro intiimejä asioita miehelleni. Mutta mietin, että mitä häpeällistä siinä sinun kannaltasi on, jos mies on ollut naimisissa ja pienten lasten isä, sehän on sen miehen häpeä. Ystävien intiimeja asioita ei kerrota muille, onko sinun kerrottu, kun tähän niin tartuit. Se on luottamuksen pettämistä, tietenkin. Ei pidä kertoa kenellekään enää uudelleen, jos ystävä tehnyt niin.
Samahan pätee ap nkin tapaukseen. Toiset ovat epäluotettavia, heidät pitää vain elämästään siirtää syrjään oman hyvinvoinnin takia. Sitten kun elämässä on hyviä luotettavia ystäviä, kumppani, niin sitä luottamusta ei tarvitse erikseen kysellä ja vahtia.
Eiköhän kukin saa ihan itse määritellä, mitkä asiat kokee häpeällisiksi ja mitkä ei. Kyllä minusta on ainakin nöyryyttävää, jos joku on pettänyt minua. Tuolla logiikalla raiskauksen uhritkaan eivät tarvitse mitään yksityisyyttä, koska hehän eivät ole tehneet mitään väärää.
Kerroin jo, että kunnioitan toisen intimiteettiä, se on itsestäänselvyys. Mustaamasi lause oli vain sivuhuomautus, että on hyvä tiedostaa, ettei itsellä ole syytä mitään hävetä, ei raiskauksen uhrilla tai pettämisen uhrilla, vaan syyllisyys sinne mihin se kuuluukin. Traumoihinhan kuuluu se, että häpeää ja tuntee syyllisyyttä, joka kuuluu sille tekijälle, ei uhrille. Huomautus oli siis vähän ohis.
Sivuhuomautuksesi kuitenkin vähätteli tuon henkilön tunnetta ja kokemusta. Ikään kuin ne olisivat vääriä ja tyhmiä.
Se ei ollut tarkoitus, pyydän anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta siis parisuhteessa on ihan ok lähetellä hempeilyviestejä muille osapuolille, kun "nehän ovat vain tekstiviestejä".
Vaimoni on paras henkilö itse vastaamaan, onko hänen ok lähetellä hempeilyviestejä. Miten minä voisin osata vastata kysymykseen häntä paremmin, kun en viestittelyn kohdetta tai tilanteen taustoja välttämättä edes tunne?
Vaimoni sen sijaan tunnen varsin pitkältä ajalta, ja tiedän, että hän harvoin tekee asioita ilkeyttään tai minua satuttaakseen. Miksi siis ottaisin tekstiviestittelyn jonain henkilökohtaisena hyökkäyksenä? Ei maailma pyöri vain minun napani ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni oli nettisuhde, viestittelivät messengerillä iltakaudet. Puhelin aina mukana, facebookin sivu vaihtui toiseksi heti jos satuin istahtamaan viereen sohvalle, missä läppäriä selasi, suuttui jos kyselin. Poisti viestiketjut aina varmuuden vuoksi heti. Paitsi herkullisimmat "mitä tekisin pippelillesi"-jutut säästi tallentamalla koneelle. Tosiaan hirveät vihanpurkaukset ja mustasukkaisuudesta syyttelyt, jos ihmetteli asiaa.
Mullekin kävi noin! Olin miehen mielestä mustasukkainen, hallitseva ja kontrolloiva ja hän kiltti uhri mikä on yrittänyt auttaa minua kaikin tavoin.
Ja sitten se todellisuus oli tismalleen samanlaista kun kuvailit tässä. Koneelle ja puhelimille tuli salasanat, vaikka olin ennen saanut kurkkia niitä. Totta kai mielenkiintoni heräsi kun mies alkoi piilotella niitä. Sitä ennen hän puhui kaihoisasti eksistään ja mainosti miten halusi vain antaa itsestään paremman kuvan. En tajua mikä into ihmisillä on kertoa tarinoita edellisistä kumppaneistaan, olen siis todella vaikuttunut kun treffeillä pitää mainita miten hyvännäköinen se eksä olikaan ja oikein toisesta maasta kotoisin.
Minulla taas kävi niin päin, että minua alettiin verrata eksään (negatiivisiin puoliin). Vuosikaudet oltiin oltu yhdessä ja olin niin ihana että, mutta kun miehellä tuli ulkopuolinen kiinnostus ja syyllisyys siitä ja minä aloin nostaa asiaa esille, olinkin kuin eksänsä.
Sain hillittyä itseni enkä todennut takaisin, että ehkä eksänsä ei ollutkaan niin kovin ikävä ihminen vaan hänen paska käytöksensä ajaa ihmiset tiettyyn pisteeseen ja että ainoa yhdistävä tekijä eksän ja minun välillä on hän ja hänen käytöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan nyt ottaa ihan aikalisän; laitan puhelimen viikonlopuksi äänettömälle ja painun yksin mökille.
AP
Ekaa kertaa nyt tuli minullekin olo, että olisiko aloitus tehty sittenkin Porvoossa.
Toki, on siinä sulattelemista. Mutta mihin tässä tilanteessa -jos todellinen- auttaa aikalisä? Ei mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Haluaa pitää kahta tai useampaa naista, mikäs sen mukavampaa. Kun kieltää kaiken, niin minusta ihan oikea ratkaisu, että lopetat suhteen. Valehtelee sille toisellekin naiselle todennäköisesti. Jatka sinä matkaa, ei ole sun vika, että mies on tuollainen. Jotkut vaan ei pysty uskollisuuteen.
Olisit vastannut siihen viestiin ja kertonut että täällä on toinen pusittelija, joka ihmettelee, miksi vakikumppanin puhelimeen tulee tuollaisia viestejä.
Olisi viestittelijäkin mahdollisesti saanut tiedon, että hän ei ole ainoa. Olisi voinut olla uutinen hänellekin.
Tuulta päin vain suoraan, vaikka kurjalta tuntuu!
Ihmisellä on vain yksi elämä, sitä ei kannata porsaisiin tuhlata. Omanarvontuntoa kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas kävi niin päin, että minua alettiin verrata eksään (negatiivisiin puoliin). Vuosikaudet oltiin oltu yhdessä ja olin niin ihana että, mutta kun miehellä tuli ulkopuolinen kiinnostus ja syyllisyys siitä ja minä aloin nostaa asiaa esille, olinkin kuin eksänsä.
Sain hillittyä itseni enkä todennut takaisin, että ehkä eksänsä ei ollutkaan niin kovin ikävä ihminen vaan hänen paska käytöksensä ajaa ihmiset tiettyyn pisteeseen ja että ainoa yhdistävä tekijä eksän ja minun välillä on hän ja hänen käytöksensä.
Monella näin. ”Miksi seksielämä kuihtuu _taas_?”
Mmmm, ootapa kun mietin...
Ainakin yksi muu nainen kierrossa. Jos on sovittu ettei ole muita niin petos. Siinä tapauksessa itse heittäisin pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Trollhunter kirjoitti:
Onko tämä sitten se Porvoolainen "sitten" aloittaja?[/quote
Samaan kiinnitin huomion :o
Varmasti. Tyyli ja aihepiiri ovat hänelle sangen tyypilliset...
Vierailija kirjoitti:
Tänkin jutun olis voinu tiivistää muutamaan lauseeseen.
Mitäs urkit.
Naisilla on sellainen ominaisuus, joka miehiltä todennäköisesti puuttuu tai se on erittäin huonosti kehittynyt eli naisilla on VAISTO.
Ei kai ole mikään ihme, jos mies iltakaudet näpyttelee ja vahtaa kännykkää, että nainen jossakin vaiheessa heräilee ja kiinnostuu. Johan tuon tajuaisi aivotonkin.
Pitäisikö vain "sokean palvonnan" jatkua?
Oletko se sama, joka jauhaa tosta miten pariskunnat antavat joskus toistensa lukea tekstarinsa? Menet jo hyvin pitkälle oletuksissasi. Ensimmäistäkään arkaluontoista tekstaria ei ole miehen silmiin sattunut tässä melkein 20 vuoden liitossa, en myöskään kerro intiimejä asioita miehelleni. Mutta mietin, että mitä häpeällistä siinä sinun kannaltasi on, jos mies on ollut naimisissa ja pienten lasten isä, sehän on sen miehen häpeä. Ystävien intiimeja asioita ei kerrota muille, onko sinun kerrottu, kun tähän niin tartuit. Se on luottamuksen pettämistä, tietenkin. Ei pidä kertoa kenellekään enää uudelleen, jos ystävä tehnyt niin.
Samahan pätee ap nkin tapaukseen. Toiset ovat epäluotettavia, heidät pitää vain elämästään siirtää syrjään oman hyvinvoinnin takia. Sitten kun elämässä on hyviä luotettavia ystäviä, kumppani, niin sitä luottamusta ei tarvitse erikseen kysellä ja vahtia.