Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Huuuuiiiii mitä tarinoita. Ja selvistä päin.

Lisää

Laskin poikani stigalla n. 3m mäen jä vääntyi koko jalka...

Ei kandeis vanhan akan enää leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin jotain verhoviritystä seinään superpitkällä neulalla.

No neula katkesi ja meni koko sormen läpi pysähtyen kynteen.

Lääkäri leikkasi pienen "luukun" kynteen ja nyppäsi sitä kautta pois.

😫

Minulla vähän saman tyylinen lävistys:

Yritin tehdä pahviin reikää ohuella virkkauskoukulla, ja otteeni lipsahti ja koukku päätyi pystyasentoon kämmeneen. Pakko oli lähteä lääkäriin (sunnuntaiaamu).

Hoitohenkilökuntaa vähän nauratti koukku onneksi irtosi helposti taitavan lääkärin ansiosta.

Poltin muutama vuosi sitten tulikuumalla paistinpannulla pohkeeseen.

Siitä on muistona 5 cm arpi.

FIllarilla sattunutta:

Joskus n. 4. luokkalaisena olitiin iltapäivällä menossa läheiselle kentälle potkimaan palloa. Pallo oli muovikassissa roikkumassa ohjaustangossa. No, matkalla oli jyrkkä alamäki, jossa oli oikein kiva polkea oikein kunnolla vautia. Ilmavirta alkoi painamaan kassia kohti polvea ja lopulta pallo osui vauhdikkaasti lisää nopeutta polkevien jalkojen polveen - pallo sai siitä kunnolla momemttumia, jonka seurauksena kassi palloineen aloitti vauhdikkaan heiluriliikkeen, joka sitten siirtyi ohjaustankoon - parin venkuran jälkeen ohjaustanko meni poikittain ja minä tietysti lensin kaaressa ohjaustangon yli asvalttiin.

Näin jälkeenpäin ajatellen kävi ihan hyvä säkä, ettei kasvoista murtunut luita vaan vaurioiksi jäivät asfaltti-ihottuman lisäksi katkenneet yläetuhampaat. Kyseiset hampaat ovat edelleen tallella ja hyvissä voimissa - vaikka sellaiset 1/3-1/2 niistä on muovia - aikoinaan niitä pidettiin aika menetettyinä tapauksina.

Joitain vuosia myöhemmin olin tulossa koulusta kotiin ja loppusuoran häämöttäessä runttasin seisaallaan polkien kunnolla vauhtia tasaisella. No, toisen polkimen kampi ei tästä oikein tykännyt vaan murtui polkimen kiinnitysreiän ympäriltä - seurauksena rojahdin tietysti täyttä vauhtia yläputken päälle. Sukukalleudet säilyivät sentään ehjänä, mutta voin vakuuttaa, että teki himppasen kipeää ja kävely oli vähän aikaa tuskaista.

Teininä kännipäissä tuli joskus otettua vähän liikaa vauhtia alamäessä ja kun tie muuttui sorapintaiseksi kevyen liikenteenväyläksi, niin tietysti tuli ajaduttua paksuun irtosoraan - ja taas naamalleen. Tällä kertaa seurauksena vain musta silmä ja naarmuuntuneet silmälasit.

Fillarilla on sattunut myöhemminkin:

Oli kevät ja lumet olivat jo sulaneet, mutta hiekoitushiekkoja ei oltu vielä siivottu. Olin Tour de Työmatkan kotia kohti suuntautuneella etapilla ja poljin kadun viertä kulkevalla leveähköllä pyörätiellä - risteys lähestyi ja tarkoitus oli kääntyä oikealle. Oikealta oli tulossa toinen fillari omassa reunassaan ajaen - näytti siltä, ettei kääntymisessä pitäisi olla mitään ongelmia. No, tämä toinen fillaroitsija kääntyykin aivan yllätyksellisesti omassa suunnassaan vasemmalle - ei edes pää käänny mistään suuntamerkistä puhumattakaan - kääntyessää vielä tämä tyyppi leikkaa sisäkaarteen puolelle.

Ainia keino välttää törmäys oli koittaa kääntyä jyrkemmin - paljaalla asfaltilla tämä olisi ehkä juuri ja juuri onnistunut, mutta tietysti väistö pakotti minut irtosorapatjalle. Fillari tietysti lipesi alta ja kaaduin kyljelleni. Nopeasti siinä sitten totesin, että ei tainnut käydä pahemmin - törttöilevä fillaroitsija jatkoi matkaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja bussipysäkillinen ihmisiä vain vilkuilee eikä kukaan kysy edes että sattuiko.

Kun vaateetkin olivat ehjät, niin polkaisin siitä sitten kotiin. Vaatteita riisuessa (sellaiset vähän märkäpukua muistuttavat fillarointitrikoot) huomasin sitten, että terävä hiekoitushiekka oli päässyt pistelemään kankaan läpi - ja seurauksena oli asfaltti-ihottuma säärestä lonkkaan ja kyynärvarresta olkapäähän. Oli vähän jäykkää liikkua pari seuraavaa viikkoa, kun rupiketjut kirstelivät ihoa.

Jonain toisena keväänä taas Tour de Työmatkalla, mutta nyt aamun etapilla huomasin juuri ajoissa, että valot vaihtuvat punaisiksi. Sain fillarin ihan hyvin pysäytettyä, mutta pysähtyessä välähti hetkeksi mieleen, että ihan kuin jotain oleellista olisi unohtunut - kyljelle kellahtaessa tajusin, että olisi sen jalan voinut tietysti irroittaa lukkupolkimesta. Töissä pukukopissa huomasin, että hiekoitushiekka oli taas tullut läpi - no, ei muuta kuin takki takaisin päälle ja fillarishortsit jalassa parin sadan metrin päässä olevaan työterveytteen poistattamaan pari pikkukiveä polvesta, haavojen putsaukseen ja laastarointiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli uusi parketti lattia, laitettu 2011.

Pudotin keraamisen lampun lattialle ja tottakai laitoin jalan alle ettei tule kolhua pakettiin.

Putosi suoraan isovarpaan jänteen päälle, on vieläkin kipeä kun ojenna varvasta ylös tai alas.

Mutta pakettiin ei tullut vekkiä.

Heh. Pudotin sellaisen pitkän teräskahvaisen leikkuuveitsen keittiötasolta ja ei muuta kuin refleksin omaisesti jalka alle. Leikkuuveitsi putosi pystysuorassa kahva edellä suoraan isovarpaan ensimmäiseen niveleen. Sattui aivan uskomattoman paljon, mutta ei siitä onneksi mitään pysyvää vaivaa jäänyt.

Olin kotona etätöissä ja alkukesän ensimmäisiä kuumia päiviä - olin alkanut virittelemään sellaista siirrettävää ilmaistointikonetta käyttöönottoa varten ja sillä hetkellä laite nökötti lähes valmiina keskellä kulkureittiä. Ulkoa alkaa kuulumaan voimakas helikopterin ääni ja ryntään tietysti kohti parveketta aikomuksena mennä katsomaan onko se pelastushelikopteri vai mikä.

No, kun katse oli nauliintunut ikkunaan, niin tietysti jäi huomaamatta, että ilmaistontikoneen muovinen kurttuputki, jossa on teräslankaspiraali vahvisteena, makaa keskellä reittiä. Siinähän kävi sitten tietysti niin, että isovarvas nappasi kiini ko. purken kurttuun ja koska putki oli kiinni 50 kg painossessa ilmastointikoneessa, niin isovarpaan liike pysähtyi siihen - sain juuri ruokapöydän tuoleista kiinni, etten lentänyt naamalleni niihin, mutta isovarvas ilmeisesti taittui kaksinkerroin.

Työterveyslääkäri totesi röntgenkuvista, että onpa nivel murtunut siististi molemmilta puolilta.

Ei mitään isoa onneksi, mutta:

1) Juoksumatolla ajattelin, etten viitsi painaa pausea, vaan hyppään maton reunoille. Toinen jalka hyppäsi reunalle ja toinen ei. Nilkka nurin ja lattialle turvalleen. Äkkiä ylös ja "huomasiko kukaan?" No huomasi. Ei käynyt pahasti, niin pokkana kuntopyörän päälle ja kauhee vauhti päälle vaan. Kotona nilkka turposi tietenkin sitten, ja oli pitkään hellänä.

2) Vinolta ylähyllyltä otin vaasia, ja siirsin sen tuikkukipon pois edestä, mikä oli estämässä kenollaan olevan vaasin vierimisen alas. Vieri alas suoraan päähäni ja siitä tuhannen säpäleiksi lattiaan. Sinällään tuuri, että pää on jo niin pehmoonen, ettei hajonnut siihen.

3) Liian pieni (vanha) kotipaita leipoessa. Kiskoin uuninpellin suoraan vatsaläskeihin, kunnon polttomerkintä.

Poljin talviliukkailla polkupyörällä koululta kotiin päin. Alamäessä päätin mennä toiselle puolelle tietä ja eturengas lipesi alta. Lensin kaaressa keskelle ajotietä ja valuin vielä toistametriä mahallani kädet edellä niinkuin pesäpalloilija. Onnistuin sujahtamaan kahden auton välistä ja selvisin mustelmilla. En ole sen jälkeen enää pyöräillyt talvella vaikka tuosta on kohta 30 vuotta aikaa.

Laskettiin 2 päällä Stigalla päin pihakaivoa. Sormi jäi kaivon ja ratin väliin joten sormessa ollut luokkasormus litistyi niin että oli pakko vasaroida irti.

- Ei siis aikuisia mailla halmeilla eikä uskallettu ketään vaivata/kertoa. Oli pirun kipeä koko operaation ajan plus sen jälkeen.

Saati kun yhdellä kädellä vasaroin, kaverille en antanut lupaa.

Pesin joskus naamaani lavuaarin päällä niin, että kun kumarruin vettä kohti niin onnistuin osumaan lavuaarin reunalla mukissa pystyssä olleeseen hammasharjaan siten, että se teki ison vekin otsaan. Verta tuli paljon.

Kerran olin parvekkeella ottamassa aurinkoa ja paikalle saapui ampiainen. Pelkään niitä, joten lähdin karkuun. En hädissäni osunut oviaukosta sisään vaan törmäsin rapattuun ulkoseinään, mistä tuli kivat veriset haavat keskivartaloon. Uudella yrityksellä osuin ovesta sisälle, mutta kompastuin kynnykseen ja lensin polvilleni lattialle. Polvet menivät verille mutta mikä tärkeintä, ampiainen ei pistänyt!!

Nämä onnistuivat ilman alkoholia tms., päihtyneenä ei olekaan koskaan tullut pipiä.

Ai joo ja pikkubussilla menossa keikalle, Roger Waters Hartwallilla, istuin ahtaaseen riviin kuskin taakse niin polvesta meni nivelsiteet.

Selvin päin.

Sain joltain kylmiä tölkkejä siihen painettavaksi ja Hartwallilla Punaisen Ristin minkä lie ensi apuun, sain jonkun sidoksen ja särkylääkettä.

Keikka oli loistava. Polvi turposi niin, että hädin tuskin pääsin nilkuttamaan bussille kun jäätävän kipeäkin. Sairaslomaa töistäkin.

Ei varmana kukaan ikinä usko että selvin päin koko keikka.

Minulla oli kerran kalussani finnin tapainen patti, joka kovettui kun sitä yritin puristaa. Se jäi jotenkin ihon alle, joten päätin leikata patin auki sveitsiläisellä linkkuveitsellä. Leikkasinkin, ja yritin puristella/kaivaa kovettunutta talitöhnää pois. Verta valui solkenaan, ja lopputuloksena oli sama patti, jota ympäröi nyt arpikudos, ja jota jomotti pitkään.

Kumma kyllä sama patti aikoinaan "liukeni" pois, mutta sitten sain herpestartunnan ja tismalleen samaan paikkaan tuli kivulias herpesrakkula.

Ei kuitenkaan ehkä kannattaisi aukoa veitsellä omaa heppiään, vaikka siinä olisi finni tai talirauhanen.

Astuin täynnä olevan pahvilaatikon yli. Jälkimmäisenä tullut jalka ei liikkunutkaan yli asti, vaan tuli kovalla voimalla alas laatikkoa päin. Varpaasta murtui luu. Osasyynä tosin taisi olla imetys, se oli ehkä haurastuttanut luita. Oli ensimmäinen luu, jonka olin onnistunut murtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kesätöissä metsässä puskapissalla, lyhytvartiset turvakengät jalassa, eli jäykkä kenkä, muttei tukea nilkalle. Sieltä poistuessani katselin joltain sohvankorkuiselta lohkareelta alla olevia mättäitä ja mietin "tästä hypätessä varmaan nuljauttaa nilkkansa, kun joku mättäistä on kuitenkin kivi". Hyppäsin. Nuljautin nilkkani.

Mummolan omenapuussa oli yksi omena. Olisin voinut ravistaa sen alas, mutta kiipesin puuhun. Alas tullessani olisin voinut astua viimeiseltä oksalta alas, mutta hyppäsin. Pitkässä ruohikossa oli kivi ja nilkka ympäri, nivelsiteet repesi ja puukolle.

Kompastuin omiin jalkoihini kotona eteisessä ja kaaduin. Siinä rytäkässä vasen nilkka murtui kolmesta kohdasta.

Tuulella jäänyt pitkät hiukset auton oven väliin.

Monta kertaa kiskaissut auton oven auki voimalla, niin että se terävin kulma on uponnut sääreen.

Talttaa teroittaessa työnsi sormen kiinni koneeseen, kiva vekki ja arpi on vieläkin.

Simätippapullon kärjellä tökkäsin silmään. Verisuoni rikki ja koko valkuainen oli viikon verenpunainen. Pelottava näky.

Monta kertaa heilauttanut kättä niin että kynsi revennyt sormesta kun on osunut kaapin tai pöydän kulmaan.

Huhhoi, näitä riittää...

Aikoinaan olin kesätöissä istuttamassa metsä pottiputkella, mikä on n. Metrin mittainen teräväkärkinen metallinen putki. Se sitten survaistaan maahan tarpeeksi syvälle ja taimi sitä kautta maahan. No, kerran onnistuin survaisemaan putken suoraan paksuun oksaan joka oli piilossa varvikossa, oksa otti ilmalennon ja kimposi suoraan otsaan. Toisen kerran taas tielle osui oma jalka. Istutuspaikalta toiselle putki kulki kätevästi kädellä tukien olkapäällä, kunnes sitten kompastuin pöpelikössä, kädet vasitomaisesti eteen ottamaan vastaan jolloin kiskaisin putken suoraan takaraivoon.

Männävuosina mulla ja miehellä oli parsinavetta, jossa länget alkoivat olla jo elämän ehtoopuolella, eli tuppasivat irtoilemaan välillä kiinnikkeistään. Kerran aamusta lehmiä otettiin sisään lypsylle ja minä kiinnitelin länkiä kaulaan. Nopeus toki tässä hommassa valttia. No, riuska ote längestä että saan molemmat puolet lukittua, ja silloin se ponkaisi irti kiinnikkeestä ja vetäisin sen suoraan otsaan. Silloin kyllä jalat lähti alta ja loppupäivä kuhmu otsassa köllöttelyä.

Viimeinen oikeastaan miehen syy, mutta juteltiin rennosti töiden lomassa liiterin oviaukolla, mies vaihtoi asentoa ja onnistui tiputtamaan oviaukon reunassa seinällä roikkuvan pokasahan mun silmäkulmaan. Verta valui ja seuraavat päivät kuljin silmä mustana. Ja kirsikkana kakun päällä, mun äiti tuli käymään näitä aikoja ja ulos lähtiessä säikähti että mun 2v menee liian lujaa ulkoportaisiin, otti spurtin, kaatui itse ja mursi kätensä. Passitin miehen viemään hänet sairaalaan kun arvelin että jos itse lähden silmä mustana niin poliisithan ne soittaa.

Lisääkin löytyisi, mutta jospa nämä tällä kertaa :D

Kompastuin käpyyn ja jalasta murtui luu.