Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Noin 10-12-vuotiaana kaverien kanssa tasapainoiltiin hiekkalaatikon reunalla, kuljettiin siis niitä kapeita laitoja myöten. Horjahdin, tyhmänä otin kädellä vastaan, ranne naps. Ensiapuun, käsi pakettiin: näytti hyvältä mutta kun koulussa kaikki tuli kysymään, että miten toi meni niin... "putosin hiekkalaatikolta" - jos itse yritinkin jotain parempaa versiota niin viimeistään kaverit "kertoi totuuden". Sain siis leiman, että oon joku taapero-tasoinen idiootti ja säälin sijaan kaikki nauro ja irvaili... ja se poika, johon olin ihastunut, katsoi että toi on täys ääliö...

Meillä on keittiön kaapinovien saranat (kuten myös osa vaatekaappien ovista) asennettu epäloogiselle puolelle. Olen vetänyt itseäni turpaan pari kertaa keittiön yläkaapin ovella, kun se on avautunut väärään suuntaan. Jostain syystä siinä aukaisussa tulee ihan kamala voimakin, eikä ehdi ymmärtää, että ovi avautuu suoraan kohti naamaa.

Kaksi vuotta sitten onnistuin kaatumaan kolme kertaa peräkkäin niin, että minulla oli vaelluskengät jalassa ja toisen kengän rusetti tarttui kiinni toisen kengän hakasiin (samanlaiset kuin luistimissa). Ensimmäinen kerta oli metsässä, toinen heti muutaman askelen päässä kun olin astumassa omalle pihalle metsän puolelta ja kolmas juuri ovella ennen kuin ehdin astua betonitasolle. Otti aivoon niin paljon, että raivosin itsekseni. Pahasti ei onneksi käynyt, mutta edelleen kahden vuoden jälkeen on toisessa polvessa ihottuma, joka tuli kun ruhje ei kunnolla parantunut.

Kesällä valkonen mekko päällä sain kahvin kuljetettua pari sataa metriä istumapaikalle. Ihan vaan että voin hörpätä kahvia niin että sekotustikku osuu mua huuleen ja kahvia hölähtää mekolle. 👌

30yoOldBoomer kirjoitti:

Kesällä valkonen mekko päällä sain kahvin kuljetettua pari sataa metriä istumapaikalle. Ihan vaan että voin hörpätä kahvia niin että sekotustikku osuu mua huuleen ja kahvia hölähtää mekolle. 👌

Tikku sattu huuleen ja tahra mekossa egoon.

Jouluaatto kakarana. Joku muoviesine ei suostunut yhteistyöhön koristeita laittaessa. Mattoveitsi käteen ja muotoilemaan sitä muovia uudelleen. Veitsi lipesi ja leikkasi 1cm syvän, 2cm pitkän haavan kämmenen alaosaan (pikkurillin alapuolelle). Ei ihan luuhun asti mennyt, mutta hyvin näkyi liha alta. Loppuilta meni ensiavussa tikattavana. Tikkaus muuten sattui enemmän kuin veitsi. Oli kai sen verran adrenaliinia veressä.

Mummolassa parin serkun kanssa ajateltiin polkea pyörillä rannalle. Pyörinä vain isovanhempien vanhat. Olivat hieman liian pieniä minulle. Keksittiin ottaa satula irti ja istuisin tarakalla. Pehmusteita satulan tappiin muistettiin kyllä laittaa. Eka 1-2 cm oksa joka kadulla tuli vastaan pysäytti matkan. Pallit osuivat satulan tappiin. Pehmusteet ehkä varmisti sen että kivekset pysyivät pussissa muttei estänyt kipua.

Isä yritti opettaa pilkkomaan puita. Eka lyönti osui, mutta ei ollut tarpeeksi voimaa. Toka kimposi puusta, alla olleen pöllin kautta isää jalkaan. Sairaalareissulta onneksi vältyttiin.

Polkupyörällä ojaan. Molemmat polvet näyttivät juustoraastimella leikellyiltä. Toisella kerralla koulun voimistelutelineeltä alas polvet edellä hiekkaan. Taas polvet riekaleina. Taisi vielä kolmaskin kerta olla. Ei kai kerralla opi.

Uusi puukko (mora) lipesi käsistä. Melkein sain jalat pois tieltä. 5cm viiltohaava toiseen jalkaan ja puukko jäi lattiaan pystyyn.

Talvi. Kieli metallitolppaan. Klassikko.

Moneen kertaan nilkat vääntyneet (molemmat). Ekoja kertoja koulun liikuntatunneilla. Lentopalloa. Hyppäsin narulla palloa vastaan. Alas oudolla tavalla. Päivä pulkassa. Jalka pakettiin ja kotiin. Se eka kerta sattui perhanasti. Myöhemmät kerta kerralta vähemmän. Eikä edes nivelsiteet ole löystyneet. Outoa.

Luut eivät jostain syystä koskaan ole murtuneet. Koputtaa puuta.

Näitä lukiessa tulee kyllä mieleen ne 80-luvun kohelluskomediat. Esimerkiksi Hot Shots (Charlie Sheen, Lloyd Bridges)

Jätin kerran pääni oven väliin. Olin lähdössä kotoa ja jo vetämässä ovea kiinni kun sain päähäni kurkistaa vielä oven raosta onko kaikki kunnossa. Koska olin jo vauhdilla vetänyt ovea kiinni, sain ovesta päähäni että iskin toisen puolen pään oven karmiinkin. Siinä hetken aikaa piti keräillä itseään istuvilteen ja tottakai myöhästyin töistä.

Olin töissä uudehkot kengät jalassa. Koristemetalli takaosassa. Tapani mukaan liikuin reippaasti ja yks kaks lattia veressä, toiseen nilkkaan sisäpuolelle tuli ammottava viiltohaava toisen kengän irronneesta koristelistasta - terkkariin & 8 tikkiä.

Outoa, ettei sattunut koko aikana yhtään

Alamäessä hiihtäessä, perässäni hiihtänyt rouva, hiihti suoraan päälleni. Lensin pitkälle ojaan. Tuskat oli valtavat, itkin suoraa huutoa. Rouva vaan jatkoi matkaansa, välittämättä tippaakaan mitä itse aiheutti minulle.

Näin unta, että minut tuupattiin sängystä. Ja putosin sängystä oikeasti nukkuessani. Heräsin, kun mätkähdin lattialle.

Olen myös muutaman kuukauden sisällä telonut varpaani. Ensin avasin välioven ja varvas jäi siihen jumiin ja taittui pahasti. Toisen kerran pimessä eteisessä osuin kipeästi lattialla lojuneisiin jalkineisiin ja taittui toinen varvas. Sama jalka, vierekkäiset varpaat ja sikamusta molemmilla kerroilla.

Nuorempana siskon kanssa ajettiin pyörillä rinnakkain, kun sarvet osui ykskaks toisiinsa. Kaatuminenhan siinä tuli.

Kaveri kävi nuorena likkana puskapissalla ja ampiainen pisti suoraan sinne.

Vierailija kirjoitti:

Jätin kerran pääni oven väliin. Olin lähdössä kotoa ja jo vetämässä ovea kiinni kun sain päähäni kurkistaa vielä oven raosta onko kaikki kunnossa. Koska olin jo vauhdilla vetänyt ovea kiinni, sain ovesta päähäni että iskin toisen puolen pään oven karmiinkin. Siinä hetken aikaa piti keräillä itseään istuvilteen ja tottakai myöhästyin töistä.

Minä olen joskus jättänyt pääni auton oven väliin. Sattui toki, mutta eniten kiinnosti tilanteessa, että eihän kukaan nähnyt. Vaikka yleensä en häpeä mitään, tilanne oli mielestäni nolo, vaikkakin hyvin huvittava.

Minulla on myös tapana lyödä itseäni keittiökaapin ovella päähän. Muistan joskus jopa vuosia varoa niitä, mutta lopulta se aina unohtuu. Kuolen varmaan lopulta siihen, että isken pääni kaapin oveen.

Kompastumalla selvin päin kadun reunaan, vaikka ois voinut liukastuakin.

Näytin koulun kentällä lapsille kuinka koripallo heitetään koriin. Pallo kimposi korirenkaasta ja ottaessani sitä vastaan mursin keskisormeni.

Koulussa piti koripallon salaharjoittelun lomassa hypätä muka roikkumaan korista! Sain oikean käden kolmella sormella kiinni, mutta vauhtia oli liikaa. Ote repesi/kirposi ja lensin selälleni liikkasalin lattialle. Sattui. "Kolmisormiote" korireunasta oli sen verran "tukeva", että oikean käden jänteistä yksi repesi ja tuli isohko mustelma-alue ranteen ja kyynerpään väliin. Myöhemin huomasin, että vasemman käden ranteen kohdalta löytyy 2 jännettä ja oikean (loukkaantuneen käden) ranteesta (enää?) vain yksi jänne. Toinen jänne oikeasta kädestä siis repesi, ja hieman oikea käsi on jäänyt heikommaksi kuin vasen käsi.

Olisiko pitänyt mennä lääkäriin (tuolloin n. 15-kesäisenä) - en tiedä. Ja olisiko jännettä voitu korjata? Tai olisiko terveydenhuoltomme suostunut mihinkään jänteenkiinnityksiin, kun en ole ollut SM-tasoa missään urheilussa vaikka urheilu on aina ollut intohimona.

Yksijänteisellä oikealla kädelläkin on pärjätty.

Neuvo: Älkää hyppikö korirenkaaseen kiinni, sillä hyppyvauhti on "liian" kova, jotta yhden käden sormilla voisi jäädä koriin roikkumaan, vaan tuloksena on selälleen lento ja sormijänteiden repeämä (jos otat otteen tosissaan kiinni, kuten yritin).

t: 184 cm, 15 v. tuohon aikaan.

Pudotin puhelimeni ja ajattelin pehmentää puhelimen putoamista jalallani, lopputuloksena murtunut jalkapöytä. Puhelin sentään säilyi ehjänä. 👍🤣 Ja kyllä sain kuulla tuosta kuittailuja ja ihmettelyä, että mulla tiiliskivi puhelimena. 😁

Laitoin siiman DC-moottoriin kiinni, jonka kytkin päälle samalla, kun se oli kädessäni. Siima kerkesi ottaa vauhtia ja kun vauhti kiihtyi niin se leikkasi käden sisävarteen monta syvää viiltoa. Joutunut korjaamaan, että ei kun typerä vahinko lapsena tekniikan kanssa harrastellessa, jos joku epäillyt viiltelyä, kun on niin suorat viilto arvet.

Tästä saa varmaan jo mitalin. Töissä on semmoinen rei'itin, millä saa reiät paksuihin nippuihin. Minulla oli työn alla semmoinen kirjan paksuinen nippu. Jotenkin onnistun laittamaan käden niin että käsi jäi väliin metalliosien ja kämmenselästä murtui nivel.

Vedin kiinni juuttunutta satulan jalustinhihnaa niin kovin, että liukas hihna lipesi kädestä ja löin itse itseäni nyrkillä silmään.  Kiva musta silmä seurauksena. Työkaverit kysyivät heti (tapaturmiini tottuneena), että aiheuttiko hevonen tuon?

Mä: Välillisesti kyllä..