Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Avasin viinipulloa korkkiruuvilla, korkki oli tiukka, vedin voimalla ja mäjäytin itseäni. Meni silmä mustaksi.

Tää ei nyt kummoinen ole, mutta muutama kuukausi sitten kaatua rojahdin tarkoituksella sängylle selälleni pötköttelemään. Olen tehnyt sen lukuisia kertoja, mutta tällä kerralla kolautin takaraivon voimalla seinään. En ollut kännissä tai poikkeuksellisen väsynyt, jotenkin vaan onnistuin tällä kertaa rojahtamaan vähän huonossa kulmassa. Sattui ihan saatanasti, että itku tuli. Pieni kuhmu siitä lopulta vaan tuli.

Yritin sulavasti väistää keskellä lattiaa makaavaa koiraa, pääsin kyllä koiran yli mutta liukastuin (laminaatti ja villasukat) lensin turvalleni ja kolautin pääni oven karmiini. Päähän tuli mojova kuhmu, otsaan mustelma joka aikanaan valui alemmas. Puolisoni ei suostunut liikkumaan kanssani julkisilla paikoilla, kun ajatteli että kaikki pitää häntä naisten hakkaajana. 😂

Ai kamala harvoin nauran ääneen lukemilleni jutuille, mutta nyt on kyllä moni viesti saanut sen aikaan!

Itse kerran työpaikan parkkipaikalla kaaduin rotvallin reunaan niin että puhelin lensi kaaressa kädestä ja päädyin rähmälleni asvalttiin. Jalkapöytien iho kuoriutui, puhelin jäi ehjäksi. Nousin nopeasti ja esitin ettei mitään tapahtunut vaan tekstasin muka kokoajan häiriöttä. En vieläkään ymmärrä miten jalkapöydät vaurioitui.

Kerran kaaduin tallinnalaisessa kauppakeskuksessa isot raput kerien, etuhammas lohkesi, eli jarrutin sillä. Ei muita vaurioita.

Kerran kotona menin vauhdilla keittiöön, huomasin lattialla koiran pissan ja ehdin ajatella entä jos siihen liukastuu. Liukastuin spagaatin, ei muita vauriota.

Kerran taas menin kerien betonilattialla, kun ryysivä hevoseni päätti poistua tallista ja koitin vartalollani pysäyttää 600kg hevosen. Reidet karhiutuivat mustelmille.

Olin valvonut selkäkipujen takia 3 päivää.Kävelin auton alle liikenne valoissa kun sekoitin väsyneillä aivoillani heidän vihreänsä kävelijöiden vihreäksi.

Halusin tehdä vaikutuksen nuoreen naiseen kännisellä potkulauta-ajelulla. Se oli virhe.

Kalsarikännäilyjen lomassa katselin digiboxilta Rillit huurussa jaksoja. Joku kakkahuumorivitsailu alkoi siinä pienessä hiprakassa hihityttämään hervottomasti - riemu vaihtui nopeasti kauhuksi, kun tajusin, etten pysty enää hihitykseltäni hengittämään. Alkoi tuntumaan siltä, että taju on lähdössä ja jotain on pakko tehdä - niinpä pomppasin sohvalta pystyyn, minkä seurauksena vinttipimeäksi. Tokenin sekuntia myöhemmin, kun kaaduin naamalleni kappien ja seinän väliseen nurkkaan.

Oli varmaankin sen verran rento kaatuminen, ettei mitään hajonnut ja hihityskin oli lakannut. Ainoastaan pää, niska ja käsivarsi olivat vähän kipeät pari seuraavaa päivää. Eipä ole sen jälkeen tullut mieleen katsoa tai lueskella mitään hassunhauskaa kännipäissään...

Vierailija kirjoitti:

Teininä tein sauvasekoittimella pirtelöä, yhtäkkiä sekoitin lakkasi toimimasta ja kokeilin sormella sitä terää... Ja painoin käynnistysnappia. Etusormen kynnestä lähti pala ja kynnessä oli varmaan vuoden verran sellainen kuoppa. Onneksi ei jäänyt sellaiseksi.

Aaagh, rupesi pyörryttämään kun luin tuon...pitää mennä lattialle pitk

Kävin joitain vuosia sitten silmien taittovirheleikkauksessa - oli hieno päästä eroon silmälaseista, mutta aika pian sain huomata, että lapsesta alkaen jatkunut lasien käyttö oli jotenkin lamaannuttanut silmien itsesuojelurefleksit. Pahimpia taisi olla joku teekupissa seisseen lusikan vareen tökkääminen silmään, mutta itseassa esim. paperisen nenäliinan taitoksen kulman tökkääminen omaan silmään sattuu ihan riittävästi - varsinkin kun sen tekee toistuvasti.

No, ei noista mitään vaurioita silmiin tullut ja leikkaushaavatkin paranivat ihan normaalisti - hankin kuitenkin töihin suojalasit, kun ajattelin, että olisi jotain nysvätessä aika ikävä saada ruuvari, kuorittu johtimen pää tms. silmään. Ajan mittaan sitä kuitenkin sitten pikkuhiljaa oppi esim. automaattisesti niistämään silmät kiinni - mutta siinä välissä kerkisi kyllä monnen kertaan tuskastumaan omaan tyhmyyteensä.

Istuin jalat takapuoleni alla tuolilla ja tein 1000 palan palaperliä. Jalat olivat tietenkin aivan turtuneet, kun veri ei kunnolla kiertänyt. Tätä en tajunnut, vaan yritin lähteä kävelemään,  jolloin jalka petti ja nilkkaani tuli pieni murtuma. Aluksi ei tuntunut pahalta, mutta pian nilkka turposi ja oli kipeä. Laitoin jalkaan jotakin Hirudoidia ja kylmäkeeliä. Kesti ainakin kuukauden ennen kuin jalka oli parantunut. Kipeällä nilkalla linkkasin työhökin. Turha nyt lääkäriin moisen takia mennään. Onneksi teen toimistotyötä. 

Keikuskelin mummolassa jakkaralla, pistin jalat tuolinjalkojen alle ja istuin päälle. Siitä on aika mahdoton päästä itse ylös.

Ajoin polkupyörällä. Kun olisi pitänyt pystyä nousemaan satulasta, tajusin, että takin kiristysnaru on jäänyt satulaan kiinni. Koetin kaatua hallitusti siinä onnistumatta.

Läjäytin itseni unenpöpperössä yöhousut kintussa vessanpöntön viereen ja kolautin pääni seinään.

Löin itseäni omalla kahvimukillani naamaan. Tais olla vähän väsyneempi aamu.

Tälleen yksinasuvana sinkkuna ns. kävelin ovea päin, eli avasin kaapin oven reippaasti päin naamaa. Poskessa ja silmien kohdilla kaunis mustelma, kuin joku olis lyönyt 🙄 Piti meikata reippaammin muutama päivä.

Lukuisia kertoja olen onnistunut kompuroimaan omiin jalkoihini, kompastumaan lahkeisiin ja matonkulmiin.

Nim. Ei mitään koordinaatiokykyä

Kerran yöllisestä vessakäynniltä sänkyyn palatessa tuli mieleen kohtaus jostain pelottavasta elokuvasta, jossa sängyn alta tartutaan nilkkaan.Tuli pakokauhu, juoksin ja hyppäsin mahalleen sänkyyn.Tai niin oli tarkoitus mutta ryntäsin pimeässä niin kauas että putosin sängyn taakse. Sattui, muttei pahempia vaurioita. Sittemmin olen yrittänyt hillitä mielikuvitusta.

Kaaduin hirveässä kännissä fillaria taluttaessa. Lähes paikallaan siis siinä olin. Poljin pamahti reiteen oikein reippaasti. Ajattelin et ei tässä mittään mutta jo tunnin sisällä reisi oli jättimäinen. Seuraavana päivänä vasta päivystykseen. Verta täynnä koko jalka ja niin hemmetin kipeä että olin lopulta kuukauden saikulla. Veri ei sitten itsekseen reidestä hävinnyt, piti tyhjentää ihan mekaanisesti ja muutama tikkikin tuli. Sattui aivan törkeästi sekin operaatio. Reidestä on edelleen vuosien jälkeen monttu.

En enää ikinä ota pyörää mukaan jos olen humalassa. En edes taluttaakseni.

Ajoin viimesenä kesälomalauantaina kännissä pyörällä himaan ja erehdyin jossain kohtaa risteyksestä ja luulin jo olevani kotisuoralla, mutta olinkin kääntynyt tehdasalueelle ja ajoin suoraan päin tehtaan porttia. Naamaan tuli hirveä vekki, mutta muuten ei käynyt mitään. Tietty kun palasin seuraavana maanantaina duuniin, niin jengi luuli että oon saanut turpaani nyrkkitappelussa.

Vierailija kirjoitti:

Nidoin peukaloni nitojalla. Luuhun asti.

Hitto, tuo on sattunut!

Minulla on rastat alaselkään asti.

Kerran ne jäivät nukkuvan miesystäväni alle ja kun koetin nostaa päätä,niskassa vihlaisi ikävästi ja tuntui että päänahka irtosi!😬

Toisen kerran ne jäivät metsäretkellä puun oksiin kiinni ja kun kun kiskoin niitä irti, astuin pahasti ja nilkka vääntyi.

Kerran myös takkukoru,metallinen aurinko osui suoraan silmään ja luulin että näkö meni.

Ja toisen kerran takkukoru pamahti täysillä hampaaseen 😅

Rakastan hiuksiani mutta vaarallista elämää on näiden kanssa .