Ootteko huomannu miten elokuvissakin suurimman rakkauden kokevat 2 ihmistä on täysin vastakohdat toisistaan?

Kyllä!

Tärkeintä on joustavuus ja hyväksyntä, että toinen on erilainen.  On hyväksikin, että parilla on eri kiinnostuksen kohteita ja eri ystäväpiiri ym. Aina yhdessä olo on tylsääkin vuosikymmenten jälkeen. 

Joo ja elokuvat tunnetusti on todenmukaisia kuvauksia ihmisten elämistä

Romanttiset komediat yrittävät aivopestä naisia siihen,  että se junttiurpo mies pitää kelpuuttaa. 

Juu elokuvissa olen huomannut tämän. Todellisessa elämässä käy kyllä ihan päinvastoin.

Itse olen huomannut että suurin rakkaus syntyy silloin, kun alkuasetelmassa nainen on onneton ja mies on rikas. Joten mene ja tiedä pitääkö elokuvien romantiikka paikkaansa.

Kyllä elämäntapojen on hyvä olla saman kaltaiset. Ongelmia tulee jos toinen tykkää kuunnella musiikkia kotona arkisin ja toinen tarvitsee hiljaisuutta. Tai jos toinen käyttää alkoholia joka viikonloppu ja toinen nauttii raittiista elämästä ja seurasta. Tai jos toinen haluaa elää epäsosiaalisesti ja toinen kutsua kavereita kyläilemään ja kahvittelemaan. Jne.

Joustava suhtautuminen auttaa noissa, mutta ei kannata liikaa sen varaan laskea. Mieluummin sitoutuu itselleen sopivaan kumppaniin, johon on rakastunut.

Kuvailet narsistin ja epävakaan "shared fantacy"-suhdetta, et mitään normaalia tasapainoista parisuhdetta, jossa muutetaan yhteen ja tullaan isäksi ja äidiksi ja käydään töissä ja kasvatetaan lapset. 

Jos ei ole mielenterveysongelmia, ei niitä kannata hankkia ryhtymällä mihinkään repivään suhteeseen itsensä vastakohdan kanssa. No, terve ihminen ei sellaiseen lähdekään. 

Kyllä ne samankaltaiset usein ihastuvat herkemmin toisiinsa. Suhde kestää paljon paremmin heidän välillään, siis keskimäärin.

Vierailija kirjoitti:

Kuvailet narsistin ja epävakaan "shared fantacy"-suhdetta, et mitään normaalia tasapainoista parisuhdetta, jossa muutetaan yhteen ja tullaan isäksi ja äidiksi ja käydään töissä ja kasvatetaan lapset. 

Jos ei ole mielenterveysongelmia, ei niitä kannata hankkia ryhtymällä mihinkään repivään suhteeseen itsensä vastakohdan kanssa. No, terve ihminen ei sellaiseen lähdekään. 

Narsistilla ja epävakaalla muuten on usein varsin paljon yhteistä luonteessaan, vaikkei äkkiseltään ehkä uskoisi.

Kai se riippuu täysin siitä, millaisen yhteyden kukin kokee "suurena rakkautena". Itse en voisi kuvitella tosissani rakastuvani kehenkään ilman vilkasta keskustelua, yhteistä huumorintajua ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Ei niin, että toisen pitäisi olla minun kanssani joka asiasta samaa mieltä, vaan että meillä olisi edes samankaltainen uteliaisuus maailmaa kohtaan. Ja sellaisia hetkiä, että vilkaistaan toisiamme silmiin ja tajutaan että meille juolahti sama ajatus mieleen.

Minä toivoisin tuollaista, mutta jollekin muulle "suuri rakkaus" merkitsee sitten ihan jotain muuta.

Elämänohjeet hollywood elokuvista fine. Eikö ne käsikirjoittajat ja tuottajat ole paljastuneet usein pervoiksi? Pitäisikö minun ammuskella ihmisiä löytääkseni rakkauden? En tee niin, mielummin olen vaikka yksin.

Asuin aikoinaan hyvin erilaisen miehen kanssa. Rakkaudesta ei ollut puutetta, intohimoa runsaastu. Kaikki oli säätämistä ja riitelyä, kun mistään ei oltu samaa mieltä. Nyt on hyvin samankaltainen mies kuin minä. Asioista sopiminen on helppoa, arki sujuu kivasti. Parempi samankaltaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailet narsistin ja epävakaan "shared fantacy"-suhdetta, et mitään normaalia tasapainoista parisuhdetta, jossa muutetaan yhteen ja tullaan isäksi ja äidiksi ja käydään töissä ja kasvatetaan lapset. 

Jos ei ole mielenterveysongelmia, ei niitä kannata hankkia ryhtymällä mihinkään repivään suhteeseen itsensä vastakohdan kanssa. No, terve ihminen ei sellaiseen lähdekään. 

Narsistilla ja epävakaalla muuten on usein varsin paljon yhteistä luonteessaan, vaikkei äkkiseltään ehkä uskoisi.

B-klusterin persoonallisuushäiriöitä molemmat ja epävakaata pidetään joissain käsityksissä tilana, kun ihminen ei syystä tai toisesta tai ominaisuuksiensa vuoksi jatkanut kehitystään narsistiksi. 

En, päinvastoin. Esimerkiksi Morticia ja Gomez Addams ovat hyvin samanlaisia

Mies etelänhetelmä ja nainen pohjoismaista tyyppiä.

Itse asiassa aika usein elokuvissa nimenomaan toisilleen oikeat ihmiset OVAT keskenään samankaltaisia.

Suurin rakkauteni on juurikin tuollainen täysi vastakohta itselleni. Hän tosin valitsi itselleen toisen naisen. Intohimo välillämme oli liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin rakkauteni on juurikin tuollainen täysi vastakohta itselleni. Hän tosin valitsi itselleen toisen naisen. Intohimo välillämme oli liikaa.

Nämä on just näitä "elokuvakliseitä": intohimo välillämme oli liikaa. Todennäköisesti vastapuoli ei kokenut ihan samoin. Ja sinäkin elät jossain laa laa landissa.

Ihastun usein - tai no, oikeastaan aina - itseni vastakohtaan. Kaikki suhdeviritelmäni ovat loppuneet ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan eli eipä ole kovin hyvin toiminut