Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Teininä lainasin isän maastopyörää (ei poljin jarruja, kaksi käsijarrua), isä kertasi kumpi on takarenkaaseen ja kumpi eturenkaaseen.

No olin myöhässä kotiintulo ajastani ja ajoin todella nopeaa, puhelimeni alkoi soida ja huomasin, että isä soittaa.

Hetkeäkään miettimättä painoin käsijarrua ja pyörän eturengas tökkäsi kuin seinään.

Lensin pyörän selästä ja liu'uin asfaltilla. Olin hämmentynyt ja vastasin isälleni.

Isä kysyi "oletko kohta kotona" ja vastasin, että olisin jo, jos en olisi pysähtynyt" (koti oli enää 500metrin päässä).

Nousin ja olin täynnä asfaltti ihottumaa, nostin pyörän ja poljin hitaasti kotiin.

Isä oli pihalla ja totesi "taisit sitten painaa väärää jarrua?" Kun näki minut.

Siivosin töissä portaita, kompastuin ja pyörin portaat alas, koitin nousta nopeasti, ennenkuin kukaan huomasi, että se kamala ryminä kuului minusta.

Pääsin ylös ja hoipertelin hetken kunnes kuulin miehen naurun. "Anteeksi, että nauran, tuo oli niin hauskan näköistä! Eihän sattunut?"

Ja nauru vain jatkoi.

Tottakai juttu levisi ja myöhemmin siitä tuli työnpaikan vitsi "lennokassiivooja, älä siivoa portaita itselläsi" jne.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä mutta tässä pari.

Hullussa nuoruudessa oltiin pussikalja-tunnelmissa kaupungilla ja siinä sitten tosi naisena sytyttelin tupakkaa palamaan hiukset naamalla roikkuen. Samantien vieressä seissyt kundi rupesi mäiskimään mua päähän koska lettihän mulla siinä leimahti. Siinäkään kohtaa en vielä tajunnut mitään vaan aloin huutaa "toi hakkaa mua, miksi?? POLIISI MUA HAKATAAN" kunnes kundi jo melko kiukkusesti tokasi että sun pääs palaa. Siitä illasta jäi käteen aivan kamala ja pahalle haiseva kampaus sekä kirvelevä päänahka. 

Toinen tapaus kävi tänä kesänä, oli juuri futismatsi loppunut ja käveltiin kentältä autolle puiston poikki. Pelin huumassa innostuin näyttämään omia taitojani ja potkaisin selostuksella varustettuna nurmikon puolella olevaa tyhjää mäkkäripussia. Kyllähän se tyhjä oli mutta nojasi kiveen jota en tajunnut, vaan hieno kierrepotkuni päättyi siihen kiveen. Sattui niin pirusti ja vieläkin on varpaan kynsi mustana.  

Luulin, että oon ainut joka on polttanu omat hiukset.

Mä olin puiston penkillä, sytytin tupakan ja tulipää tippui pois.

Sytytin tupakan uudestaan ja huomasin, että vieressä oleva mies tuijottaa.

Kysyin "mitä tuijotat?" Ja mies vastasi "eikö noi sun palavat hiukset aiheuta mitään lämpöä sun olkapäälle?"

Vilkaisin nopeasti olkapäänsuuntaa ja näin, että siinähän se tupakin tulipää niin kauniisti savuaa ja palaa, huidoin hiuksia ja kun palo oli sammutettu sain vedellä vielä paljon hiuksia, jotka olivat palaneet irti.

Vierailija kirjoitti:

Ei itselle, mutta kaverille kävi koominen juttu kun oltiin mökillä. Ei huomannut marjapuskan juurella olevaa haravaa ja astui sen päälle niin, että varsi kimposi naamaan. Musta silmä. En tuennyt, että noin voisi oikeesti jollekin käydä ellen ois omin silmin nähnyt.

Sideshow Bob :DDD

Olen koiraa ulkoiluttaessa loivässä rinteessä liukastunut märässä savessa ja kaatunut kaatuneen puunrungon päälle niin että kylkiluita murtui. Kotiin oli vielä kilometrin kävelymatka.

Olen myös jumppatunnilla kampannut itseni ja kaatunut keskisormelleni, joka murtui.

Pelleilin poikaystävälle ja imitoin näkemääni tanssiesitystä... Hyppäsin ja heilautin kättäni joka osui kattolampun lasikupuun. Kupu meni rikki ja käteen tuli iso haava rystysten kohdalle, terveyskeskuksessa täytyi käydä tikattavana. Tämä tapahtui selvinpäin ja keskellä päivää.

Tapahtumasta on yli kymmenen vuotta, poikaystävä on nykyisin aviomies, ja arpi rystysissä on edelleen näkyvissä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut tapana erotella ripset ripsarin laiton jälkeen hammastikulla ihan teinistä lähtien. Muistan kun äiti varoitti, että tökkään vielä silmääni joskus...no yli nelikymppiselsi selvisin kunnes tuo tapahtui. Hävetti tunnustaa silmälääkärille, että joo, itse tökkäsin tikulla silmääni...😑

Mä olen erotellut nuppineulalla! Taidanpa nyt lopettaa tuon pahan tavan. Kiitos sulle!

Puukotin itseäni jalkaan, kun en yhtään keskittynyt siihen, mihin suuntaan puukkoaa pitelevän käteni laskin. Arpi on tallella vielä näin parikymmentä vuotta myöhemmin.

Mun vakavin onnettomuus, mikä on tapahtunut omaa tyhmyyttäni.

Tein kärrynpyörän uimapaikan uimahyppy laudalla. Ekalla kerralla onnistuin.

Ja kun katselijoita oli niin yritin pyörittää lantiota seuraavalla kerralla vastasuuntaan, tarkoituksena ns helikopteri efekti. En sitten osunut kunnolla laudalle ja oikean jalan isovarvas murtui ja kolme kynttä lähti oikeasta kädestä irti.

Mä tulin voittamaan ...

-Poltin itseäni uunipellillä olkapäähän-kahdesti käynyt näin... rakkaimmat taisteluarpeni (ja niitä piisaa).

-Koira pinkaisi oravan perään, hihnan olin kietonut sormieni ympärille, nimetön murtui eikä ole enää ollut entisensä.

-Nauroin karkkia syödessä ja nielaisin kokonaisen amerikanpastillin. Kuin kahden euron kolikko olisi matkannut nielussa... sain niin pahat närästykset, että lääkäriin lähtö oli lähellä.

-Olin menossa moikkaamaan kaveria puistoon, näin hänet istumassa selin itseeni ja päätin yllättää näyttävällä sisääntulolla-otin vauhtia ja loikkasin ylitseen, hyppy meni hyvin mutta laskeutuminen ei=sääriluu murtui.

-Oikaisin humalassa tuttuakin tutumman puiston poikki, kompastuen ensimmäiseen kiveen. Nenä aukesi, eikä meinannut tyrehtyä millään (olen ensiaputaitoinen, näillä kohelluksilla on ollut pakko opetella). Hetken päästä soitin hätänumeroon ihan vaan neuvoa kysyäkseni, mutta lähettivät kuitenkin auton tarkistamaan. Verenvuoto alkoi vihdoin tyrehtyä juuri ennen lanssin saapumista. Kerroin olevani kunnossa ja asuvani viereisessä korttelissa, ottivat autoon tarkistettavaksi ja sanoivat kyyditsevänsä perille, kotona kun oli joku odottamassa (muutoin olisivat vieneet lääkäriin). Ottivat puhallusmittarin esiin, aloin itkeä että humalassa tässä toikkaroidaan, ja että olen niin pahoillani ajanhukasta, varmasti olisi ensihoitajilla parempaakin tekemistä viikonloppuyönä kuin kuskailla kännisiä ämmiä kotiin... hoitajat melkein nauroivat että ei hätää, kuuluu työhön, onneksi ei ollut käynyt pahemmin jne... pahoittelin vielä kyydistä jäädessä vuolaasti, ja häpesin todellakin hölmöyttäni.

En koskaan saanut laskua tästä lanssikyydistä...

Kiipesin tuolille kastelemaan kukkia. Astuin harhaan ja putosin lattialle pyllylleni. Häntäluu murtui. Myöhemmin kun se oli parantunut, istuin ahtaassa vessassa auttamaan lasta potalla ja nousin äkkiä seisomaan ja löin häntäluuni kovaa pyttyyn, taas oli murtunut häntäluu. Ja sitten tuli talvi ja kaaduin liukkaalla jäällä. Vähemmän yllättäen häntäluu murtui. Ilmeisesti vihaan häntäluutani.

Otin aurinkoa ja kaveri pelleili hyppivänsä mahan yli. Ei onnistunut edes yksi hyppy, rojahti mun kylkiluiden päälle, pari kylkiluuta murtui. Mursin samat kylkiluut uudelleen myöhemmin kun aikuisten voimistelussa piti mennä kilpaa reppuselässä. Aattelin että en hitossa osallistu kun olen pullea, mutta ohjaaja kannusti. Hyppäsin toisen aikuisen reppuselkään, tyyppi kaatui mun läskien alla ja tunsin kun mun kylkiluut murtui rytäkässä. En osallistu enää leikkimielisiin kisoihin...hävetti niin älyttömästi. Odotan vain milloin kylkiluut menee seuraavan kerran.

Vierailija kirjoitti:

Mä tulin voittamaan ...

-Poltin itseäni uunipellillä olkapäähän-kahdesti käynyt näin... rakkaimmat taisteluarpeni (ja niitä piisaa).

-Koira pinkaisi oravan perään, hihnan olin kietonut sormieni ympärille, nimetön murtui eikä ole enää ollut entisensä.

-Nauroin karkkia syödessä ja nielaisin kokonaisen amerikanpastillin. Kuin kahden euron kolikko olisi matkannut nielussa... sain niin pahat närästykset, että lääkäriin lähtö oli lähellä.

-Olin menossa moikkaamaan kaveria puistoon, näin hänet istumassa selin itseeni ja päätin yllättää näyttävällä sisääntulolla-otin vauhtia ja loikkasin ylitseen, hyppy meni hyvin mutta laskeutuminen ei=sääriluu murtui.

-Oikaisin humalassa tuttuakin tutumman puiston poikki, kompastuen ensimmäiseen kiveen. Nenä aukesi, eikä meinannut tyrehtyä millään (olen ensiaputaitoinen, näillä kohelluksilla on ollut pakko opetella). Hetken päästä soitin hätänumeroon ihan vaan neuvoa kysyäkseni, mutta lähettivät kuitenkin auton tarkistamaan. Verenvuoto alkoi vihdoin tyrehtyä juuri ennen lanssin saapumista. Kerroin olevani kunnossa ja asuvani viereisessä korttelissa, ottivat autoon tarkistettavaksi ja sanoivat kyyditsevänsä perille, kotona kun oli joku odottamassa (muutoin olisivat vieneet lääkäriin). Ottivat puhallusmittarin esiin, aloin itkeä että humalassa tässä toikkaroidaan, ja että olen niin pahoillani ajanhukasta, varmasti olisi ensihoitajilla parempaakin tekemistä viikonloppuyönä kuin kuskailla kännisiä ämmiä kotiin... hoitajat melkein nauroivat että ei hätää, kuuluu työhön, onneksi ei ollut käynyt pahemmin jne... pahoittelin vielä kyydistä jäädessä vuolaasti, ja häpesin todellakin hölmöyttäni.

En koskaan saanut laskua tästä lanssikyydistä...

Minulle kävi ihan sama, murtunutta nimetöntä myöten! :D Tulipa opittua kerrasta että sitä hihnaa ei kannata yksittäisten sormien ympäri kietoa.

- Pilkoin mökillä halkoja ja iskin ohi, suoraan omaan nilkkaani. Ei onneksi mennyt edes syvälle, pieni haava tuli ja siinä nykyään arpi.

- Lukiolaisena olin myöhästymässä koulusta joten juoksin rinnettä alas kohti kellaria pyörää hakemaan. Kompastuin omiin jalkoihini ja löin polven betonilaatan kulmaan. Limapussi repesi polvesta.

- Parkkipaikka peilijäässä, vähän lunta päällä. Kesken varovaisen askeleeni toinen jalka lipesi ja polvi taittui sivusuunnassa. Tämä tapahtui ennen viime joulua, vieläkin polvi vihoittelee välillä.

Yritin samaan aikaan avata auton ovea ja istuutua penkille. Tuloksena sain komean mustelman kun paukautin ovella täysiä itseäni ylähuuleen. Mainittakoon vielä että olen juossut lapsena eteen kun äitini avasi autonovea ja siitä mulla on edelleen kahden tikin arpi ennestään jo huulessa :D

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju, myötätuntoni tapausten uhreille. Minä onnistuin jättämään pääni auton oven väliin. Paikalla oli kai miespuolista "yleisöä" kun yritin tyylikkäällä liikkeellä sujahtaa kuskin penkille ja samalla liikeradalla kiskaista oven kiinni, nilkka vääntyi jotenkin ja siitä seurasi virhe liikeradassa eli käsi veti ovea kiinni ennenkuin pyrstö ehti penkkiin. Korvalehti jäi silmälasien aisan ja oven yläreunan väliin, poskipäässä komeili mustelma, oli kiva mennä kampaajalle leikkauttamaan lyhyitä hiuksia kun verenpurkauma korvalehdessä esti korvan kääntelyn.

Olen myös riuskassa kävelyvauhdissa kompastunut kengännauhaan ja lentänyt rähmälleni aika lujaa, onneksi oli joulukuinen räntasade eli paljon päällä, muutoin olisi voinut tulla rumaa jälkeä, silloin vain niska retkahti ja leuan alla pitkään pieni ja kipeä mustelma.

Joskus nuorempana tiirailin kadulla hyvän näköistä miestä niin että törmäsin valotolppaan, koiran kanssa on leikitty niin että koira on törmännyt silmälasien kulmaan ja jotenkin onnistui saamaan silmän mustaksi, työskentelin silloin rakennuksilla ja kun mieheni haki minua töistä alkoi ympärille kokoontua liuta rotevia rakentajia..onneksi miehellä oli oikea syyllinen mukana. Koira myös tölväisi leukaani niin lujaa että sain hetken syljeskellä hampaan kappaleita.

Hauska, työkaverit heti suojelemassa. 🤗

Olen innokas neuloja ja neuloessani kuuntelen ohjelmia sohvalla. Olin taas neulonut ja siivoilin lopetettuani langat ja puikot paikalleen, etteivät kissat syö niitä. Minun piti alkaa katsomaan jotakin sarjaa ja menin istumaan takaisin sohvalle.

Ihmettelin, kun istuutuessani kuului kova poksahdus ja takareiteeni sattui aika kovasti. Nousin ylös ja kokeilin varovasti kädellä, mikä siellä mahtaa olla. Käteni osui johonkin pitkään ja se sattui todella paljon. Menin hiukan shokkiin ja huusin miestäni katsomaan, mikä minulla on reidessäni, kun en itse nähnyt. Miehen ilme oli aika järkyttynyt, kun tuli katsomaan ja sanoi, että kai tuo puikko on vain housuissa kiinni.

Minulta oli jäänyt sohvalle yksi neulepuikko, enkä ollut huomannut sitä, koska meillä on harmaa sohva. Se tuntui todella pahalta, kun vedin sen irti, se oli mennyt sisään arviolta 4cm ja oli 4mm:n puikko. Verta ei oikeastaan tullut, vaan jotakin nestettä. Komea reikä jäi ja oli todella kipeä, tunsin sen ihan jatkuvasti. Lisäksi mieleeni muistui jatkuvasti se poksahdus ja tunne, joka tuli kun istuin ja se oli todella oksettava muisto. On sitä muuten vieläkin kun muistelen sitä nyt. Aika kauan meni, että se parantui ja koko ajan oli kipeä.

En tiedä onko enää jälkeä, pitää varmaan pyytää miestä katsomaan kun muistaa. Kello oli tuolloin illalla jo jotain 11, joten soitin päivystykseen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Minulle sanottiin, ettei tarvitse tulla, jos jäykkäkouristusrokotus on voimassa ja puhdistan vain haavan hyvin. 

Tapahtui taannoin Jäämerellä: mies kalassa, pyöreä ja ei-notkea rouvansa ajattelee istuutua rantalouhikkoon katselemaan merelle. Keski-ikäisen tyylillä en pysähtynytkään istuutuessani, vaan hukkasin painopisteen ja sukelsin vatsalleni louhikkoon. Vasen käsi otti vastaan ja kiilautui sormuksista kahden ison kiven väliin niin tiukkaan, että kiskoin sen oikealla irti. Sormukset naarmuilla, mutta pelastivat sormet. Kädessä haava. Koko episodi täysin äänetön: paikatessani peukaloa mies tulee hämmentyneenä kysymään mitä on tapahtunut. Jep, Trolltunga ym. extremepaikat jäävät tällä tasapainolla väliin. 😁

Putosin kerrossängyn yläpedistä siten että kylkeni osui matkalaukun avonaiseen kulmaan. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoin kerran aamusuihkussa  sääreni niin tehokkaasti, että ihoa irtosi pitkä kaistele ja verta tuli tulvimalla, pyörryin koska en kestä verta ja  löin pääni. Oli mukavaa ensin  huutaa teinille, että soita ambulanssi ja sitten ambulanssista soittaa töihin  pomolle että sori,  en pääse tulemaan kun kävi tälläinen hassu pikku juttu...

Millä työkalulla poistat karvoja? Kirvesmiehen höylällä?

Mullakin lähtee välillä suikale nahkaa mukaan varsinkin jos on ihan uusi ja terävä höylä. Kiva sitten suihkutella jalat puhtaaksi sen jälkeen kun kirvelee tosi kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin maalla lapsuudenkotonani "kotivahtina" vanhempien reissun ajan. Siinä pihakeinussa otin vähän kuoharia ja sain älykkään idean kiivetä pihamme puuhun, missä kakarana aina kiipeiltiin.

En sitten enää kolmeviitosena, istumatyön jäykistämänä ja vähän ylipainoisena ollutkaan niin ketterä mitä kuvittelin. Pääsin kyllä puuhun, mutta kiivetessä taitoin jalkani jotenkin oksien väliin. Olin n. 2,5 metrin korkeudessa ja sieltä olisi pitänyt jotenkin taiteilla itsensä alas. En muistanut että lapsena kiipeilimme siihen puuhun aina talvella kun alla oli paksu hanki ja siihen pystyi hyppäämään.

Sillä jalalla en päässyt enää kiipeämään, joten hyppäsin alas. Tulos, jalkapöytä murtui neljästä kohtaa. Konttasin puhelimen luokse ja soitin naapuriin. Sieltä sitten naapurin isäntä haki minut traktorilla ensiapuun... Olimme varmasti melkoinen näky kun jalkaa jomotti aivan hel*etisti niin nostin sen ylös ja eihän se suorana mahtunut muuten olemaan, kun sojottamalla ikkunasta ulos. :D

Lapsena puissa kiipeileminen olikin ihanaa. Itsekin tykkäsin kiipeillä mutta eipä oo tullu enää aikuisena kokeiltua sitä. Ehkä ei näköjään kannatakkaan. 🙈