Lue keskustelun säännöt.
Typerin tapa miten olet telonut itseäsi
Mä yritin keskellä yötä siirtyä parempaan asentoon samalla peittoa kiskoen, kun kolautinkin pääni täysiä sängynpäätyyn. Pääni lyötyäni säikähdin niin, että otteeni peitosta heltisi ja löin käytännössä itseäni nenään niin, että se rupesi vuotamaan verta. :( Onneksi ei ollut kukaan näkemässä. :D
Kommentit (1603)
Vierailija kirjoitti:
Rakentelin laudoista puutarha-aitaa, kun paarma lokaisi mua ohimosta, tietysti liiskasin sen voimalla.
Ikävä kyllä, kädessä oli vasara.
Seurauksena iso mustelma ja patti ohimossa ja silmäkin siinä tummui.
No mut hyvä ettei kirves tai käynnissä oleva porakone...😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mennyt puskapissalle piikkipensaaseen. Ja avantoon hypätessäni raapinut itseäni kunnolla jäänreunaan. Kummastakin reissusta tuli pitkäaikaiset syvät naarmut reisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kännikolhut ovat jotenkin vastenmielisiä, selvin päin tapahtuneet jopa sympaattisia.
Jäi vaivaamaan, miten mies voi vahingossa laueta jonkun naamalle?
Samoin. Väärä pää käytössä. Yäk!
Menin yömyöhään tupakalle ja päätä kääntäessä näin neljä keltaisena hehkuvaa silmää, huusin kauhusta ja menetin tasapainoni, nilkassa rusahti ja konttasin nyyhkien vastaan miestä joka oli kuullut huutoni ja tullut hätiin. Mies ihmetteli, enkä tosissaan ollut muistanut ostaneeni sinä aamuna kahta pöllöä joissa aurinkokennot, siis latautuvat aurimgosta ja syttyvät pimeällä...
Juu en ja pöllöt lähtivät heti seuraavana päivänä kirppikselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tapana erotella ripset ripsarin laiton jälkeen hammastikulla ihan teinistä lähtien. Muistan kun äiti varoitti, että tökkään vielä silmääni joskus...no yli nelikymppiselsi selvisin kunnes tuo tapahtui. Hävetti tunnustaa silmälääkärille, että joo, itse tökkäsin tikulla silmääni...😑
Mä olen erotellut nuppineulalla! Taidanpa nyt lopettaa tuon pahan tavan. Kiitos sulle!
Ripset voi irrottaa painamalla sormen ripsiin ja liikuttamalla kevyesti sormea sivusuunnassa. Samalla väripaakut tarttuu sormeen ja tulos on siisti.
Tiedoksi vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin rottweilerini kanssa niityllä harjoittelemassa tottista. Kutsuin "Tänne!" Koira tuli rotikan ripeydellä ja 45 kilon massalla hyppien korkeassa heinikossa. Viimeinen loikka oli vähän liian pitkä ja koira jysähti kesken ilmalennon polveeni.
Lysähdin heinikkoon turtana. Koira paneutui makaamaan viereeni (Aha, lauma lepää?)
Yritin nousta, mutta jalka ei ottanut päälleen. Katselimme toisiamme, että mitäs nyt?
Koira nuoli naamaani ystävällisesti, kiva leikki.
Jotenkin vääntäydyin ylös ja nilkutin autolle. Onnistuin ajamaan kotiin. Pakkohan se oli. Ei ollut kännyköitä ja missään ei ollut ihmisiä eikä koira osannut ajaa.
Polvesta otettiin kuva. Se oli vain tärähtänyt rajusti, mutta parani aikaa myöten.
Kompastuin itse kaatamani puun kantoon vauhdilla, kun olin muka rivakasti hakemassa kottikärryjä. Lensin kaaressa ilmassa alamäkeen. Polveen sattui melko pahasti. Parantuneeko enää ikinä ennalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kutitteli minua kainaloista ja polvista maatessamme sängyllä ja oma polveni osui kutituksen seurauksena silmääni joka oli musta seuraavana aamuna.Työpaikalla sanoin törmänneeni oveen, kun en kehdannut totuutta kertoa.
Pyyhin pölyjä lattialta ja löin otsani patterin kulmaan. Siinä jökötti iso sarvi pitkän aikaa, asiakaspalavereissa sain osakseni Aika kummaksuvia katseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Mun isä antoi mun linkkuveitsellä avata pari narua, vedin tietty idioottina veitsellä itseäni päin enkä itsestäni pois päin niinkuin olisi pitänyt, linkkuveitsellä nenä auki ja oli silmäkin todella lähellä.
2. Otin vasaran mukaan ulos ihan pienenä penskana talvella koska halusin hakata sillä korkeeseen kallioon tulleita jääpuikkoja, en ylettynyt korkeimmalla olleeseen jääpuikkoon ja heitin jääpuikkoa vasaralla. Ohi meni jääpuikosta ja vasara kimposi kalliosta suoraan mun otsaan.
3. Olin ajelemassa record merkkisellä fillarilla ihan penskana ja täysillä alamäessä kuin mikäkin tunari, mäen alla oli trukkilavallinen katulaattoja ja mulla vauhtia suurinpirtein 60kmh ja kun saavutin tämän rakkaan trukkilavan en ehtinyt tekemään päätöstä ohitanko sen oikealta vai vasemmalta puolelta. Huomasin että ohitus on jo siinä vaiheessa ohimennyt käsite, kuului vaan BOOM ja mä kohtasin ja lensin kaaressa trukkilavan yli ja siitä aina 6 metrin matkan suoraan katuun, ja samassa löin keuan katulaattoihin ja melkeinpä joka ruumiinosan katuun. Olin ällikällä lyöty kun huomasin että ainoastaan leukaan tuli pieni arpi, ei murtumia eikä muutakaan ja fillari täysin ehjä. Trukkilava siirtyi paikaltaan noin 10cm törmäyksen voimasta ja katulaattoja oli sikinsokin ja muutama oli mennyt rikki. Siitä uudelleen fillarin selkään ja ajoin fillarin kotiin nolon näköisenä ihmisten tuijottaessa mua. Uskon että tämä record fillari ehkä pelasti mun hengen.
4. Olin kotona ja olin istumassa toimistotuoliin, no istuin ohi ja siitä häntäluu täysillä koko mun kehon painolla tuolin jalkaan, kipu oli suunnaton. Mun vanhemmat käytti mua varmuuden vuoksi sairaalassa. En pystynyt istumaan kunnolla 2 viikkoon ja korvissa soi edelleen.
5. Olin ajelemassa fillarin kanssa ja mun veli ajoi mun vieressä, kummallakin oli tangoissa lisäkahvat ja me ajeltiin liian lähellä toisiamme ja lisäkahvat otti kiinni toisiinsa ja mentiin kummatkin turvallemme.
Tämä tapahtui 90-luvun puolivälissä. Olin kova Baywatch fani ja katsoin joka jakson. Yhtenä iltana tultiin Mummin luota ja Isä oli parkkaamassa autoa pihaan. Itselläni oli kamala kiire telkkarin eteen kun Baywatch oli alkamassa. Hyppäsin autosta ulos vaikka se vielä liikkui Isän varoituksista huolimatta ja eiköhän auton takarengas rullannut tämän kymmenvuotiaan jalan yli. Eikun ensiapuun vaan. Jäi Baywatchit silloin katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle näitä sattuu. Viimeksi pari päivää sitten kävi näin: Koska mulla on häntäluu tosi kipeä, tykkään istua pehmeällä. Pinosin siis kovan keittiötuolin päälle pari isoa ja pehmeää tyynyä kun tarkoitus oli kirjoittaa siinä pöydällä läppärillä. Kun aloin kirjoittaa, tyynyt jotenkin liukui mun alta ja lensin lattialle ja tietty satutin sen häntäluuni entistä pahemmin :(
Telon siis itseäni jatkuvasti....
Olin tekemässä polttopuita ja heittelin paksuja ja painavia pöllejä pinoon. Unohdin sitten päästää yhdestä pöllistä irti ja paiskasin sen pinoon niin että sormet jäivät väliin. Sattui aivan s****nasti ja keskisormi murtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P*rseelleen lentäminen ja itsensä satuttaminen jäätiköllä tuntuu aina yhtä typerältä, kun ei muista varoa.
Viimeksi teloin itseni leikatessa mustaa makkaraa, mutta leikkasin samalla peukalostani kynnen läpi haavan, joka oli ehkä 0,5cm matka kynnen alusta, aika keskellä siis ja neljä milliä syvä. Verta tuli ihan kauheasti ja kynsi roikkui siten ettei se ollut kokonaan irti vaan jouduin pakkaamaan sen laastareille kiinni. Päätin sen jälkeen tyytyä rautaa sisältäviin kapseleihin. Vieläkin vihloo peukkua, vaikka vain kirjoitan asiasta ja siitä on jo aikaa. Pahin ja älyttömin vamma : yritin avata saksilla hernekeittotölkkiä. Sakset jotenkin kimposivat ja terät upposivat vasempaan käsivarteen, toinen tosi liki rannetta. Verta pulppusi sydämen lyöntien tahdissa koko yön ja vasta myöhemmin - mennessä toisesta syystä lääkäriin, hän katsoi, että se toinen jälki oli tosi liki valtimoa. Kysyi vielä, että oliko vahinko!!!
Vierailija kirjoitti:
Kakarana koulumatkalla pyöräillen... tiesin että yhdessä kohtaa pyörätietä oli alamäen jälkeen töyssy, josta muutkin usein hyppelivät pyörillään yli. No siitä mäestä sitten kovat vauhdit ja liitoon, ei vaan mennyt ihan odotetusti.
Lensin päistikkaa pyörän tangon yli pyörätielle, lopputulemana kummatkin etuhampaat irtipoikki, kasvot täynnä verta, kiireesti shokin jälkeen hammaslääkäriin joka laittoi ne hampaat juurikaan takaisin.
Syömisestä tai kouluunmenosta ei tullut mitään muistaakseni viikkoon pariin. Onneksi oli kypärä päässä!
Näin kävi yhdelle tutulle työmatkallaan muutama vuosi sitten. Ei toki tiennyt töyssystä. Vuosi sairaalassa ja kuntoutuksessa. Toinen silmä sokeutui, kallossa on aika lailla titaania vahvikkeena, erityisesti kasvoissa siis, ja jalat ei toimi. Ja käytti kypärää. Hampaat tietty poikki, mutta se nyt oli pienin ongelma.
Sain kerran ruhjeen poskipäähän siitä, kun heräsin aamuyöstä vessaan, ihan unitokkurassa, ja kävelin oven ohi seinää päin "täydellä nopeudella" ja poskiluu kolahti tauluun! Ja ihan selvin päin, nuori terve 20v olen. Aamulla yliopistolla selittelin kysymättä, että tää on sitten siitä, kun unissani törmäsin seinään. Kaikki nyökyttelivät ja ajattelivat varmaan, että voi naisparkaa, millaiseen suhteeseen on joutunut. Eihän kukaan nyt oikeasti kävele oviaukon ohi päin seinää ja lyö vielä naamaansa tauluun.
Astuin kerran sormeni päälle, kun olin solminut auenneet kengännauhat...
Ja kerran sain aika kivan haavan polveen kun löin sen yhteen terävään kohtaan pehmustetussa sohvassa...
Minulla oli teininä sängyn vieressä työpöytänä vanha ruokapöytä, joka oli 20 cm korkeammalla kuin sänky, eli sängyn ja pöydän väliin jäi aukko, josta näki pöydän alle sängyssä maatessaan. Pöydänkulmalla oli yövalona laavalamppu, jonka johto meni siitä "tyhjän päältä" pöydänalusonkalon editse. Pidin yleensä toista tyynyä aukon peittona nukkuessani, koska en tykännyt katsella sinne pimeässä. Joskus vähtäsin unssani ja työnsin tyynyn aukosta pöydän alle niin, että laavalampun johto pingottui ja koko lamppu hupsahti pöydänreunan yli ja kolahti päähäni. Oli melkoisen raju herätys, ja ihme, etten saanut aivotärähdystä tai pahempaa, kun se ei ollut mikään pienin ja siroin laavalamppu.
Ajoin pyörällä kauheaa vauhtia kohti linja-autoa, joka oli lähdössä piakkoin. Tienvarressa oli hyvinkin näkyvällä paikalla puistonpenkki, jotenkin onnistuin olemaan näkemättä sitä ja ajoin sen reunaan niin, että löin siihen nilkkani. Jalkaa jomotti ihan sairaasti monta päivää, olipa kiva olla reissussa... Mutta olisi kai voinut pahemminkin käydä.