Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Tankkasin ja ampiainen alkoi pyöriä ympärillä, löin itseäni naaman bensapumpulla.

Olin jääkiekon SM-liigan matsissa. Katsoin muualle ja sain kiekon naamaani. 

Oon lyönyt naamani omaan polveen, auton oveen vetäessä ovea kiinni ja minä menossa kyytiin, keittiön kaapin oven avaus huuleen ja poskeen, mustekalan kiristys.. ote lipesi.. naamaan koukku, ongenkoukku huuleen, varvas jäi verkkarinlahkeeseen, siis naamalleen

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti idioottimaisin haaveri oli se, kun ajattelin trimmata alakerran karvoitusta. Ähelsin tervävien saksien kanssa kylppärissä ja kesken operaation soi kännykkä. Ääni oli kovalla ja sitä säikähtäessäni leikkasin palan häpyhuulta irti. Hienoa oli selittää lääkärissä haavan syy.

Itselle käynyt samoin, en tosin lääkäriin lähteny. Sattumoisin mulla oli menkat samaan aikaan nii eipä hirveesti se vuoto hetkauttanu, side vaan pöksyihin :D Se kipu taas oli hirveetä, muutama päivä olin aika hellänä ja ei se mitenkää kauheen hyvältä näyttäny, mustelma tuli. Ei siitä kuitenkaan pysyvää jälkeä jäänyt kun se kasvoi umpeen ilman mitään tikkauksia.

Imuroin hilsettä hiuksistani tosi tehokkaalla teollisuusimurilla. Ote lipesi ja putki osui vasempaan silmään joka irtosi paikaltaan ja puhkesi. Varkokaa imureita.

Köh...no niin :D Juustohöylällä juustoa höylätessä osui höylä vasemman käden kämmenpöytään. Pieni arpi löytyy edelleen.

Spaghettivedet kimpos alla olevasta, tiskialtaassa olleesta astiasta vettä pois kaadettaessa reidelle ja siinä on edelleenkin peukalon kokoinen arpi palovammasta.

Niin, ja kerran halusin hakea purkkaa ja rupes lapsettamaan ja liusuin karheaa sohvakangasta polvillani alas sen sijaan että olisin vain noussut sohvalta -> taas arpia, tällä kertaa polvessa. Että semmonen sählä :D

Onpahan arpia mitä näyttää vanhainkodissa, mutta en oo niin varma siitä kehtaanko niihin johtaneita oikeita tilanteita kertoa :D

Ostin uuden keittiöveitsen ja kokeilin terää sormen päähän. Ensin se vaikutti vähän tylsältä, joten kokeilin vähän kovempaa... Syvä haava tuli, mutta laastarilla selvittiin.

Minä olen kömpelö ja telon itseäni jatkuvasti pienimuotoisesti. Silmissäni ei ole yhteisnäköä ja se haittaa avaruudellista hahmottamista.

Välillä ärsyttää laittaa kuivia astioita kaappiin kun ei voi pitää kaapin ovia auki koska telon aina itseni avonaisiin oviin. Kerran löin pääni kaapinovenreunaan niin, että veri valui. En iljennyt mennä näyttämään päätäni lääkäriin koska kotiväkivaltaa kokeneet sanovat kai telovansa itsensä kaapinoviin jne. Ja olisihan se noloakin mennä pää veressä päivystykseen vaikka mies ja lapset ovat mökillä koska sairaalan papereihin jää tieto telomisesta mutta sinne ei kirjoiteta lisäystä siitä missä muut perheen jäsenet ovat.

Olen onnistunut myös lyömään aterinlaatikon kiireessä kiinni niin että omat näpit jäivät sen väliin.

Kiipesin sellaisen muovisen kenollaan olevan maitolaatikon päälle kun piti kurkottaa varaston ylähyllyltä jotain ja tarvitsin lisää pituutta. Jotenkin onnistuin horjahtamaan siinä laatikon päällä ja tipuin haaralleni sen laatikon päältä niin että ne kovat muovireunat viistivät pitkin säärien sisäreunaa. Jalassa shortsit, tuska aivan järkyttävä ja seuraavat pari kuukautta sinimustan-punaisen kukertavat ruhjeiset sääret kesäaikaan.

En löytänyt omenaporaa ja ajattelin että oli oikein fiksu idea yrittää poistaa omenan kanta halkaisematta omenaa. Veitsi jäi jotenkin omenaan jumiin ja tietenkin riuhtasin sen sieltä niin irti että sain peukalooni mukavan viillon. Arpi peukalossa vielä yhdeksän vuoden jälkeen ja luultavasti loppu ikäni. :D

Aloin valmistaa kaalilaatikkoa ja teroitin kaalin pilkkomista varten keittiöveitsen huipputeräväksi. Ja työ sujuikin hienosti siihen asti, kunnes leikkasin irti palan etusormestani.

Olin ollut kylässä vanhemmillani. Istuin jo autossa lähtöaikeissa ja vanhemmat oli tulleet ulos "saattamaan", vielä viimeiset heipat, heilutin auton ovenvälistä ja samaan aikaan vedin toisella kädellä auton ovea kiinni. En vieläkään ymmärrä miten tuo oli mahdollista, täydellinen aivopieru, vedin oven kiinni vaikka oma käteni oli vielä välissä.

Join kahvilassa lattea ja lusikka tökkäsi silmään, koko loppupäivän valui vettä ja punoitti se toinen silmä.

Olin tekemässä kotonani ruokaa kun sain odotetun puhelun työhaastattelun tiimoilta. Olin saanut paikan, ja innoissani juoksin olohuoneeseen kertomaan miehelle. Kulmassa käänsin päätäni jostain syystä taakse päin niin että nenä murskautui seinään :D Nenä "halkesi" pari-kolme senttiä ja verta tuli julmetusti. Oli kiva aloittaa seuraavalla viikolla uudessa työpaikassa.

Tehtiin miehen kanssa ruokaa ja olin hellan luona hämmentelemässä, kun aivastin ja löin täysillä otsani liesituulettimen pleksiin. Ai perhana kun SATTUI! Otsaan turposi jopa pieni kuhmu ja siinä näkyi pari päivää punainen viiru.

Mieheni säikähtänyt reaktio (ennen kuin repesi nauruun) oli jotain tosi hellyyttävää :D

Olen monesti lyönyt oikean jalan pikkuvarpaani samaan sohvan alakulmaan. Ilmeisesti kämppämme on aivan liian ahdas minun liikehdinnöilleni. 

Typerää tässä on siis se, että tuo tapahtuu edelleenkin varmaan viikoittain. Varvas varmaan murtuu vielä jonakin kertana.

Olen ajanut liikentenjakajaan n. 50km/h vauhdilla... Syynä se että keskityin innokkaasti vilkuttamaan kaverille joka käveli pyörätiellä. Hän yritti viittilöidä mutta tuijotin vielä pidempään kun en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Vieläkin hävettää vaikka tapauksesta 15 vuotta.

Suljin auton oven ja jätin pääni oven väliin. En ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta sattui!

Yleensä myös kävelen liian reunassa ja törmäillen lantioni kanssa erilaisiin kulmiin.

n. 60kg koirani otti suuhunsa sellaisen metrin pituisen paksun kepin. Koira jäi (omalla) metsätontilla lenkillä vapaana juostessaan jälkeen, jolloin vislasin taakseni katsomatta. Eiköhän se juossut täydellä voimalla ohitseni vierestäni niin että se keppi kaatoi minut polvitaipeista selälleen ison terävän kiven päälle. Onneksi oli puhelin mukana. Seurauksena murtunut selkänikama. Koira-parka oli niin hämillään ja pahoillaan tapahtumasta että nöyristeli seuraavat pari kuukautta vaikka syy ei tietenkään ollut sen, mokoma hömelö, nyt jo koirien taivaassa. <3

Ala-asteella kässän tunnilla onnistuin ompelemaan neulan kynteni läpi, siis ompelukoneella. Sitten en edes muistanut, kumpaan suuntaan sitä pyörylää piti pyörittää, että neula nousee ylös, joten pyöritin sitä vielä vähän syvemmälle. En ole vieläkään käsityöihmisiä.

Siihen nähden, että biletin parikymppisenä aivan liikaa, teloin itseäni ihmeen vähän. Kerran umpitunnelissa kaaduin portaissa ja liu’uin takapuolellani rappuset alas ja muistan vain ajatelleeni, että hitto tämä sattuu paljon, vaikka olen näin kännissä. Seuraavana päivänä muistona näkyivät kämmenen kokoiset mustelmat jaloissa.