Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko hölmömpää termiä kuultu curlingvanhemmilta kuin "lasten tunteiden sanoitus"

Vierailija
16.08.2018 |

Joku curlingvanhempi voisi olla ystävällinen ja selittää mitä tämä tarkoittaa?

Kyykkäätte lastenne eteen selostamaan "lapsentahtisesti" (tässä taas toinen curlingtermi) miltä siitä lapsesta tuntuu? Näinkö se menee, vai miten?

Kommentit (162)

Vierailija
61/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?

Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.

Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.

Aika harvinaista, että joku voisi olla kuulematta sanaa suru sen asiayhteydessä, vaikka ei olisi "tunteiden sanoitus" käytössä.

On aika harvinaista, että tunteita voi sanoittaa ilman tunteiden sanoitusta.

Vierailija
62/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ziisus mitä sössötystä kaikki sanoitukset. Eikö voi vaan puhua lapselle?!

No sitä se just onkin

Miksi pitää keksiä uudelleen normaali asia, lapselle puhuminen, ja nimetä se joksikin muuksi. Ja sitten kaikki voimaantuneet kokonaisvaltaiset tunnetilojen tiedostaja - äipät hokevat tätä uutta kivaa sanaa joka tekstiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?

Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.

En minä osannut. Tajusin vasta n. 20-vuotiaana, että minua esim. ahdistaa ja jännittää. Ennen sitä luulin, että vain laiska ja haluton, kun en johonkin kykene. Olisipa joku opettanut tunteiden tunnistamista vähän nuorempana!

Vasta aivan viime vuosina tunteiden sanoittaminen on mahdollistanut sen, että ihmiset voivat tajuta jos heitä ahdistaa tai jännittää. Olemme paljon velkaa sille yliopistotutkijalle(?) joka keksi että ihmisten tunteita pitää sanoittaa ja kirjoitti siitä kirjan. Nobel-palkinto hänelle!

Vierailija
64/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

= todellisuudessa 23-vuotias palstavela, jolla ei ole helvetinkään käsitystä lastenpsykiatriasta tai -kasvatuksesta. Way to go, idiot!

Vierailija
65/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten kasvatuksesta yritetään tehdä jotain tiedettä, ja siksi keksitään näitä termejä arkipäiväisille asioille.

Vierailija
66/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun kuusivuotias siskonpoika osaa sanoa esim. nyt harmittaa kun tapahtui asia x. Minä joudun terapiassa sanomaan lähes joka kerta en tiedä, kun terapeutti kysyy miltä jokin asia tuntuu. Eli siskonpojalla on sanoja tunteille, minulla ei. Siskonpoika osaa kertoa omista tunteistaan ja sitten aikuinen voi tarvittaessa reagoida asiaan ja mahdollisesti korjata sen niin että tulee parempi olo. Minä en voi korjata omia asioitani kun en edes tiedä mikä on se tunne mitä koen, enkä voi edes kysyä apua kun en osaa selkeästi osoittaa mikä on vialla.

No aikuisten ongelmat ovat vähän monisyisempiä kuin keskenkasvuisen nassikan, jonka suurin v*tutuksen aihe saattaa olla vääränmerkkinen energiajuoma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?

Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.

Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.

Lapset kuulevat ja oppivat sanoja kokoajan ihan normaalielämässä, kuten ovat aina oppineet, vaikkei ole tunteita sanoitettu. Millanen idiootti ajattelee että tämä huuhaatrendi on opettanut lapset puhumaan ja tuntemaan!?!!! 

En ole se kelle vastasit. 

 

Vierailija
68/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?

Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.

Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.

Aika harvinaista, että joku voisi olla kuulematta sanaa suru sen asiayhteydessä, vaikka ei olisi "tunteiden sanoitus" käytössä.

On aika harvinaista, että tunteita voi sanoittaa ilman tunteiden sanoitusta.

Ei ole koskaan tullut mieleen, että kaipaisin viereeni jonkun latelemaan kommentteja tyyliin "nyt sinä olet iloinen", "nyt sinua jännittää", "nyt olet hermostunut" jne. jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?

Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.

En minä osannut. Tajusin vasta n. 20-vuotiaana, että minua esim. ahdistaa ja jännittää. Ennen sitä luulin, että vain laiska ja haluton, kun en johonkin kykene. Olisipa joku opettanut tunteiden tunnistamista vähän nuorempana!

Vasta aivan viime vuosina tunteiden sanoittaminen on mahdollistanut sen, että ihmiset voivat tajuta jos heitä ahdistaa tai jännittää. Olemme paljon velkaa sille yliopistotutkijalle(?) joka keksi että ihmisten tunteita pitää sanoittaa ja kirjoitti siitä kirjan. Nobel-palkinto hänelle!

En nyt ole varma, mihin koitat pilkkasi kohdistaa. Yliopistotutkijoihin, jotka tuovat esiin yhteiskunnallisia ongelmia, vai minun vanhempieni, jotka koittivat olla hyviä vanhempia.

Kertojan, mikä katkeruus sinulla on tuossa taustalla?

Vierailija
70/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lasten kasvatuksesta yritetään tehdä jotain tiedettä, ja siksi keksitään näitä termejä arkipäiväisille asioille.

Juu. Olen huomannut että televisiossakin joku "asiantuntija" saattaa selostaa hirveän monimutkasesti ja omituisilla soopasanoilla jotain aivan tavallista päivänselvää asiaa.

Ei voi kuin silmiä pyöritellä, mitä helvettiä täällä tapahtuu... 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?

Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.

Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.

Lapset kuulevat ja oppivat sanoja kokoajan ihan normaalielämässä, kuten ovat aina oppineet, vaikkei ole tunteita sanoitettu. Millanen idiootti ajattelee että tämä huuhaatrendi on opettanut lapset puhumaan ja tuntemaan!?!!! 

En ole se kelle vastasit. 

 

Juuri näin. 

Vierailija
72/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?

Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.

Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.

Aika harvinaista, että joku voisi olla kuulematta sanaa suru sen asiayhteydessä, vaikka ei olisi "tunteiden sanoitus" käytössä.

On aika harvinaista, että tunteita voi sanoittaa ilman tunteiden sanoitusta.

Ei ole koskaan tullut mieleen, että kaipaisin viereeni jonkun latelemaan kommentteja tyyliin "nyt sinä olet iloinen", "nyt sinua jännittää", "nyt olet hermostunut" jne. jne.

Sinä olet alle alakouluikäinen lapsi etkä aikuinen? Selvä se sitten on :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?

Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.

Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.

Aika harvinaista, että joku voisi olla kuulematta sanaa suru sen asiayhteydessä, vaikka ei olisi "tunteiden sanoitus" käytössä.

On aika harvinaista, että tunteita voi sanoittaa ilman tunteiden sanoitusta.

Ei ole koskaan tullut mieleen, että kaipaisin viereeni jonkun latelemaan kommentteja tyyliin "nyt sinä olet iloinen", "nyt sinua jännittää", "nyt olet hermostunut" jne. jne.

Ja kato minkälainen susta tuli.

Vierailija
74/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mua ällöttää tuo termi. Ja toisaalta, tunteiden sanoitus kuulostaa siltä, että kerrotaan toiselle miltä siitä tuntuu. Sekö on oikein? Esimerkiksi mun äiti sanoo, että joku taitaa olla ihan väsynyt, kun sitä vaivaa joku (ihan mikä tahansa). Tällä kuitataan mikä vaan tunne, ilman että vaivautuu kysymään mikä on.

Niin no, voi sitä väkivaltaa näinkin tehdä. Tarkoitus on opettaa lapsi hahmottamaan tunteet tunteina ja löytää niille oikea sanamuoto ja sitten kuunnella lasta ja kysyä. Hän oppii itse kertomaan, miltä tuntuu ja uskaltaa vielä luottaa, että vanhempaa kiinnostaa. Näillä taidoilla pärjää myöhemmin ihmissuhteissa aika hyvin, osaa pitää omat rajansa ja tunnistaa, kuka on sellainen ihminen, jonka kanssa läheinen ihmissuhde toimii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ziisus mitä sössötystä kaikki sanoitukset. Eikö voi vaan puhua lapselle?!

No sitä se just onkin

Miksi pitää keksiä uudelleen normaali asia, lapselle puhuminen, ja nimetä se joksikin muuksi. Ja sitten kaikki voimaantuneet kokonaisvaltaiset tunnetilojen tiedostaja - äipät hokevat tätä uutta kivaa sanaa joka tekstiin.

Lapsille puhuminen on tietenkin ihan normaali asia, mutta suomalaiseen kulttuuriin ei ole kuulunut tunteista puhuminen vaan niistä vaikeneminen ja kestäminen. Se on ehkä toiminut työssä, joka on ollut hyvin mekaanista ja fyysistä, mutta nyky-yhteiskunnassa, jossa työt ovat psyykkisesti kuormittavampia, mieleltä tarvitaan myös uudenlaista joustavuutta ja kykyä palautua päivästä. Fyysisessä työssä esim. vihaa on helpompi purkaa kuin asiakaspalvelussa tai tietotyössä

Vierailija
76/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Surullista, jos ap on tosissaan eikä trollaa ja hänellä on vieläpä lapsia. Mikä takaisku saada tuollainen vanhemmaksi.

Niin, parempihan olisi saada vanhemmaksi tunteiden sanottaja,. joka aina tulee nokan eteen kertomaan mitä sinä tunnet. Kyllä sellasesta lapsesta kasvaa varmaan todella normaali ja terve, ei ollenkään hörhö höpöttäjä.

Vierailija
77/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on jo monessa kommentissa hienosti selitetty mitä tuo tarkoitaa, mutta mielensäpahoittajat väärinymmärtävät tahallaan. Lapsikin haluaa kokoa tulleensa kuulluksi. Jos lapsi kiukuttelee kun haluaa jäätelöä niin itse sanon ’kuule, huomaan ja kuulen että sinua kiukuttaa ettet saa nyt jäätelöä, mutta jäätelö syödään vasta ruuan jälkeen.’ Sitten on näitä vanhempia ’mene muualle huutamasta tai et saa mitään!’ Ja lapsi viedään yksin istumaan johonkin valtavien tunteidensa kanssa joita hän ei osaa käsitellä.

Vierailija
78/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.

Mummo 75v

Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?

Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.

Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.

Aika harvinaista, että joku voisi olla kuulematta sanaa suru sen asiayhteydessä, vaikka ei olisi "tunteiden sanoitus" käytössä.

On aika harvinaista, että tunteita voi sanoittaa ilman tunteiden sanoitusta.

Ei ole koskaan tullut mieleen, että kaipaisin viereeni jonkun latelemaan kommentteja tyyliin "nyt sinä olet iloinen", "nyt sinua jännittää", "nyt olet hermostunut" jne. jne.

No sen uskon, ei varmasti monikaan kaksivuotias mieti, että voikun joku kertoisi tälle tunteelle nimen, järkevä kasvattaja kertoo sen ihan pyytämättä. Ja koska ne tunteiden nimet nyt on opittu jo lapsena niin harvemmin aikuisilla on enää kaipausta tunteiden selostajalle.

Vierailija
79/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä se sanoittaminen haitaksi ole, päinvastoin, jos muksu leijailee muissa maailmoissa Touretten syndroomineen. Kokemusta on. En ihan ensimmäisenä menisi esim. kyselemään onko astmapiipusta jotain hyötyä hengenahdistukseen. Eri "lääkkeet" tepsii eri vaivoihin. 

Nuoremmalle lapselle toimii ihan normaali kommunikaatio. Samalla tavalla on molemmat lapset kasvatettu, että kasvatuksella pilaamisestakaan ei ole kyse.

Vierailija
80/162 |
16.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista, jos ap on tosissaan eikä trollaa ja hänellä on vieläpä lapsia. Mikä takaisku saada tuollainen vanhemmaksi.

Niin, parempihan olisi saada vanhemmaksi tunteiden sanottaja,. joka aina tulee nokan eteen kertomaan mitä sinä tunnet. Kyllä sellasesta lapsesta kasvaa varmaan todella normaali ja terve, ei ollenkään hörhö höpöttäjä.

Niin, vanhempi joka ymmärtää ja välittää siitä että sinulla on paha olo vai sellainen jota ei yhtään kiinnosta. Tosi vaikea valinta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi neljä