Lue keskustelun säännöt.
Onko hölmömpää termiä kuultu curlingvanhemmilta kuin "lasten tunteiden sanoitus"
16.08.2018 |
Joku curlingvanhempi voisi olla ystävällinen ja selittää mitä tämä tarkoittaa?
Kyykkäätte lastenne eteen selostamaan "lapsentahtisesti" (tässä taas toinen curlingtermi) miltä siitä lapsesta tuntuu? Näinkö se menee, vai miten?
Kommentit (162)
Joo, kyllä on paljon fiksumpaa vanhemmuutta olla kertomatta lapselle, mitä tunteet ovat, mistä ne johtuvat ja miten niiden kanssa pärjätään! Paljon parempi on kasvattaa ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä hukassa tunteidensa kanssa, kun niistä ei ole koskaan kotona puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ällöttää tuo termi. Ja toisaalta, tunteiden sanoitus kuulostaa siltä, että kerrotaan toiselle miltä siitä tuntuu. Sekö on oikein? Esimerkiksi mun äiti sanoo, että joku taitaa olla ihan väsynyt, kun sitä vaivaa joku (ihan mikä tahansa). Tällä kuitataan mikä vaan tunne, ilman että vaivautuu kysymään mikä on.
No ei. Tunteen tunnistaminen ei ole sama asia kuin tunteen syyn/alkuperän tuputtaminen toiselle.
Eli ei, ei sanota, miksi toinen on vihainen, vaan sanotaan, että "Huomaan sun nyt olevan vihainen, ja saa ollakin. mutta ei saa viskoa lautasta lattialle siltikään."
Ja kun lapsi kasvaa, ja oppii puhumaan, häneltä kysyttään, MIKSI hän on vihainen. "Huomaan sun olevan vihainen, osaatko sanoa, mikä sinua tuossa harmittaa?" Ja kuunnellaan selitys, eikä jyrätä sitä.
Sun äitisi ei sanoita tunteita, vaan pyrkii selittämään kaiken väsymyksellä. Juurikin sun äidillesi olisi tehnyt erittäin terää perehtyä tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota tunteiden sanoitusta tehdään kyllä ihan päiväkodissakin
Sekö tekee siitä jhotenkin normaalia. :D
Kouluihin ja päiväkoteihin on juuri kulkeutuneet kaikki kasvatusgurujen syöttämät termit ja metodit, koska niissä paikoissa pitää noudattaa jotain linjaa.
Tuo termi on kyllä jotain niin överisoopaa että ei voi kun nauraa.
Siinä on vain vanhalle tutulle asialle keksitty termi. Ainahan äidit ovat sanoittaneet lastensa tunteet. Ihan jo siitä syystä, että lapsi ei aluksi osaa edes puhua ja äiti tuntee lapsensa ja tunnistaa mikä tunnetila on päällä. Niinpä hän selittää lapselleen ääneen asiaa rauhoitellessaan lasta. Vaikka nimi on uusi, tapa on ikivanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tunteiden sanottaminen on terminä vähän hupsu, mutta käytännössä tosi tärkeä asia. Miten te ei sanoittajat käsittelette lasten surua, kiukkua jne.? Sivuutatteko asian vai kuritatteko siitäkin? Olen melko autoritäärinen kasvattaja, mutta lasten tunteille annan reilusti tilaa.
Lapsi saa tuntea ihan vapaasti, en minä silti kyykyssä selitä samalla hänen edessään mitä se siinä tuntee, tuntuisi todella oudolta
Mihin on normi järki kadonnut, ihmiset kommunikoi ja puhuu lapsilleen ilman tällasta omituista neuvomista miten se tehdään oikein. Todella avutonta jos ihminen ei itse tiedä miten lapsensa kanssa käyttäytyy, ei se lapsi mikään avaruusolento ole, muttei aikuinenkaan, ei sitä kiinnosta mikään tunteiden tulkitseminen aikuisen suusta, pieni lapsihan vain ihmettelee silmät pyöreinä, mikä sitä aikuista vaivaa, onko se seonnut.
Älä tee yleistyksiä omien keskustelutaitojesi ja lapsesi perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tunteiden sanottaminen on terminä vähän hupsu, mutta käytännössä tosi tärkeä asia. Miten te ei sanoittajat käsittelette lasten surua, kiukkua jne.? Sivuutatteko asian vai kuritatteko siitäkin? Olen melko autoritäärinen kasvattaja, mutta lasten tunteille annan reilusti tilaa.
Lapsi saa tuntea ihan vapaasti, en minä silti kyykyssä selitä samalla hänen edessään mitä se siinä tuntee, tuntuisi todella oudolta
Mihin on normi järki kadonnut, ihmiset kommunikoi ja puhuu lapsilleen ilman tällasta omituista neuvomista miten se tehdään oikein. Todella avutonta jos ihminen ei itse tiedä miten lapsensa kanssa käyttäytyy, ei se lapsi mikään avaruusolento ole, muttei aikuinenkaan, ei sitä kiinnosta mikään tunteiden tulkitseminen aikuisen suusta, pieni lapsihan vain ihmettelee silmät pyöreinä, mikä sitä aikuista vaivaa, onko se seonnut.
Ehkä sulla ei ole lapsia, mutta lapset eivät tosiaan silmät pyöreinä ihmettele, jos vanhempi kertoo lapselleen, että sua nyt kiukuttaa, koska x, mutta et silti voi lyödä Irmeliä, koska Irmeliin sattuu.
Ei se tämän monimutkaisempaa ole, mutta toisaalta, tunnen kyllä ihmisiä, joille kaikki yksinkertaisimmatkin asiat tuottavat hirveätä päänvaivaa eikä mitään tajuta, kun ei olla totuttu aivoja käyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko olevani curling vanhempi mutta ymmärtäisin termin tarkoittavan sitä, että lapselle kerrotaan tunteen nimi ja samalla lapsi tietää vanhemman huomaavan lapsen tunnetilan. Silloin esim. etenkin pienen lapsen harmistus pienenee.
Esim. Näen, että sinua harmittaa lähteä kotiin ja haluaisit jatkaa leikkimistä. (Nyt on kuitenkin aika lähteä.)
Hieman hassu termi mutta hurjsn tärkeä adia
Mutta on niin paljon aikuisiakin jotka eivät tiedä ovatko he pettyneitä, vihaisia, turhautuneita. Tai kokevatko he pelkoa vai vihaa.
Vaikeahan se voi olla auttaa lasta tunnnistsmaan tunteitssm, jos oma tunneälykkyys on 0
Ja kyse on siitä että autetaan lasta tunnistamaan tunteitaan, ei siitä että kerrottaisiin lapselle miltä hänestä tuntuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on ihan sama kuin minkä tahansa muunkin asian nimeäminen. Sama kun mun lasta pienenä oksetti ensimmäistä kertaa. Se sanoi "kakattaa kaulassa". Ahaa, eli oksettaa, paha olo. Samalla tavalla voi pienen lapsen kiukun ym. selittää. Esim. isompana lapsi sanoo että pelottaa kun joku asia jännittää. Sitten jutellaan että uudet asiat jännittää siksi kun ei tiedä mitä on tulossa, mutta ei tarvitse pelätä kun siellä ei tapahdu mitään pahaa.
Ei se nyt sen kummepaa ole. Mutta ei, Suomessahan pitää lapselle tiuskaista vain että älä siinä ulvo. Tässä mitään naurettavuuksia aleta pehmoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä on paljon fiksumpaa vanhemmuutta olla kertomatta lapselle, mitä tunteet ovat, mistä ne johtuvat ja miten niiden kanssa pärjätään! Paljon parempi on kasvattaa ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä hukassa tunteidensa kanssa, kun niistä ei ole koskaan kotona puhuttu.
Nyt yrität esittää tämän jutun jotenkin niin, että olisi pakko valita kahden äärimmäisyyden välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä tunteiden sanoittajat ovat yleensä sitä porukkaa, joka myös käyttää termejä "naisoletettu" ja "miesoletettu" sekä pöyristyy, jos heidän pikku Usva-Ruskalleen on tarhassa tarjottu sokeroitua kiisseliä välipalalla.
Joo, ärsyttävä sana. Mutta itse olen ihan käytännön kautta huomannut, että uhmaikäinen pääsee nopeammin yli raivokohtauksestaan, kun hänelle sanoo "näen, että sua harmittaa tosi paljon". Uhmaikäinen jotenkin päättelee, että "okei, äiti huomas, että mua harmittaa ihan hitosti, ei tarvii karjua enää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä on paljon fiksumpaa vanhemmuutta olla kertomatta lapselle, mitä tunteet ovat, mistä ne johtuvat ja miten niiden kanssa pärjätään! Paljon parempi on kasvattaa ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä hukassa tunteidensa kanssa, kun niistä ei ole koskaan kotona puhuttu.
Tätä kommenttia lukiessa ei voi kuin ihmetellä, mitenhän ihmiskunta on säilynyt elossa tuhansia vuosia, ilman "tunteiden sanoitusta", vaikka tunteita on ollut.
Miten ihmisestä voi tulla noin hörhö, oikeesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä on paljon fiksumpaa vanhemmuutta olla kertomatta lapselle, mitä tunteet ovat, mistä ne johtuvat ja miten niiden kanssa pärjätään! Paljon parempi on kasvattaa ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä hukassa tunteidensa kanssa, kun niistä ei ole koskaan kotona puhuttu.
Tätä kommenttia lukiessa ei voi kuin ihmetellä, mitenhän ihmiskunta on säilynyt elossa tuhansia vuosia, ilman "tunteiden sanoitusta", vaikka tunteita on ollut.
Miten ihmisestä voi tulla noin hörhö, oikeesti?
Tämän ketjun kommentointia lukiessa ei ole vaikea ymmärtää miksi suomalaiset ovat maailman masentuneinta kansaa. Tunteista puhuminen on naurettavaa hörhöilyä. Lapset syövät psyykenlääkkeitä eniten maailmassa, ei toki kannata edes yrittää muuttaa asioita vaan jatketaan samalla hyväksi havaitulla linajalla, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä on paljon fiksumpaa vanhemmuutta olla kertomatta lapselle, mitä tunteet ovat, mistä ne johtuvat ja miten niiden kanssa pärjätään! Paljon parempi on kasvattaa ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä hukassa tunteidensa kanssa, kun niistä ei ole koskaan kotona puhuttu.
Tätä kommenttia lukiessa ei voi kuin ihmetellä, mitenhän ihmiskunta on säilynyt elossa tuhansia vuosia, ilman "tunteiden sanoitusta", vaikka tunteita on ollut.
Miten ihmisestä voi tulla noin hörhö, oikeesti?Tämän ketjun kommentointia lukiessa ei ole vaikea ymmärtää miksi suomalaiset ovat maailman masentuneinta kansaa. Tunteista puhuminen on naurettavaa hörhöilyä. Lapset syövät psyykenlääkkeitä eniten maailmassa, ei toki kannata edes yrittää muuttaa asioita vaan jatketaan samalla hyväksi havaitulla linajalla, vai?
Normaali tunteista puhuminen on ihan eri asia kuin tämä (taas vaihteeksi) muka kaikki ongelmat ratkaiseva muoti-ideologia, missä lapselle koko ajan selitetään miltä tästä kenties tuntuu sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä tunteiden sanoittajat ovat yleensä sitä porukkaa, joka myös käyttää termejä "naisoletettu" ja "miesoletettu" sekä pöyristyy, jos heidän pikku Usva-Ruskalleen on tarhassa tarjottu sokeroitua kiisseliä välipalalla.
No ei kyllä pidä paikkaansa. Ihan tavallisia lastenhoitajia tai muuten kasvatuksesta jotain tietäviä ihmisiä me tunteiden sanoittajat ollaan.
(Noita muita termejä en oikein edes tunnista.)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain todeta, että onneksi tulin äidiksi, ennen kuin tässä hörhöilyssä oltiin aivan näin pitkällä ihan yleisellä tasolla.
Ainahan näitä huuhaajuttuja on ollut, enkä niitä koskaan ole seurannut, kai tämä jotain uusavuttomuutta sitten on. Toisille ei lasten kasvattaminen tule selkäytimestä, toisille taas tulee kuten kautta aikojen on tullut. Lapsia pitää komentaa ja äiti on johtaja lapsentahtinen kaveri. Se ei tarkota että äiti ois kova ja kylmä, päinvastoin, sellanen äiti osaa myös antaa rakkautta, joka antaa rajat.
Sääliksi käy. Tunteiden sanoittaminen ei poissulje komentamista. Fiksu vanhempi osaa yhdistää molemmat niin että lapsella on turvallinen olla ilman hämmennystä vanhemman käytöslinjoista, ja yleensä fiksun vanhemman lapsista kasvaa näitä hyväkäytöksisimpiä, empaattisia ja tunteiden kanssa jiiriss ä olevia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä on paljon fiksumpaa vanhemmuutta olla kertomatta lapselle, mitä tunteet ovat, mistä ne johtuvat ja miten niiden kanssa pärjätään! Paljon parempi on kasvattaa ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä hukassa tunteidensa kanssa, kun niistä ei ole koskaan kotona puhuttu.
Tätä kommenttia lukiessa ei voi kuin ihmetellä, mitenhän ihmiskunta on säilynyt elossa tuhansia vuosia, ilman "tunteiden sanoitusta", vaikka tunteita on ollut.
Miten ihmisestä voi tulla noin hörhö, oikeesti?
Tässä hyvä esimerkki ihmisestä jolle tunteiden sanoitus olisi voinut tehdä hyvää lapsena. Kyselepä sotavuosien lapsilta kuinka moni jatkaa kodin perinteitä eteenpäin ja lisää pahoinvointia nykyelämään, jota riittää ihan tarpeeksi muualtakin suunnalta, jolloin tunteiden tasalla olevat vanhemmat voivat olla isokin tuki....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä on paljon fiksumpaa vanhemmuutta olla kertomatta lapselle, mitä tunteet ovat, mistä ne johtuvat ja miten niiden kanssa pärjätään! Paljon parempi on kasvattaa ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä hukassa tunteidensa kanssa, kun niistä ei ole koskaan kotona puhuttu.
Tätä kommenttia lukiessa ei voi kuin ihmetellä, mitenhän ihmiskunta on säilynyt elossa tuhansia vuosia, ilman "tunteiden sanoitusta", vaikka tunteita on ollut.
Miten ihmisestä voi tulla noin hörhö, oikeesti?
No kuule kun fiksut ja psyykkisesti terveet vanhemmat ovat AINA sanoittaneet lapsen tunteita ja opettaneet tunnetaitoja ja empatiaa jne. Sille ei vain ole ollut tuota termiä ennen. Se on keksitty sinun kaltaisillesi onnettomille, jotka eivät sitä itsestään tajua. On valitettavasti edelleen aikuisia, joille pitää rautalangasta selittää, että lapselle pitää opettaa myös tunneasioita eikä vain peseytymistä, pukeutumista jne.
Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.
Mummo 75v
No sitä se just onkin