Lue keskustelun säännöt.
Sairauksien pelko (hypokondria)
15.08.2018 |
Löytyykö täältä ketään muuta, joka kärsii todella pahasta sairauksien pelosta? Itselläni on tällainen ollut jo vuosia, mutta olen pystynyt unohtaa huoleni ja pelko on pysynyt kohtuullisen rajoissa. Nyt kuitenkin ahdistus on riistäytynyt käsistä, koska minulla on muutakin ahdistusta ja stressiä elämässäni ja olen menettänyt muutaman sukulaiseni. Sairauksien pelko hallitsee elämääni. Mietin sairauksia koko ajan ja olen aivan hysteerinen pelosta. Minulla diagnosoitiin paniikkihäiriö nuorempana ja sekin tuli nyt takaisin usean vuoden tauon jälkeen. Kohtauksia tulee melkein joka päivä, joskus parikin kertaa päivässä. Järkeni sanoo, että ne ovat paniikkikohtauksia, mutta pelkään silti hysteerisenä taustalla olevan jokin vakava sydänvika. Olen joutunut mennä jopa päivystykseen kohtauksen takia. Ei siellä mitään vikaa löytynyt, mutta sain lähetteen varuilta ultraan. Nyt olen aivan hysteerinen kauhusta ja aivan varma, että tämä on sydänvika.
Pelkoni saa jo pakko-oireisia piirteitä. Pitää toistella mielessä lukusarjoja ym. Mietin sairauksia koko ajan. Mietin kaikkia tuntemuksiani kehossa koko ajan. Jos löydän yhden oudon mustelman, saan kauhean ahdistuskohtauksen ja henkeä alkaa ahdistaa. En pääse ajatuksistani eroon. En uskalla olla enää yksin kotona. Asun yksin ja varsinkin yöt ovat vaikeita. Viime yönä en uskaltanut alkaa nukkua ollenkaan. Soitin jo tänään yhdestä huolestani terveyskeskukseen, mutta heistä se ei vaikuttanut vakavalta. Nyt mietin, menisinkö yksityiselle ja maksaisin itse kuvauksista ym. että saan mielenrauhan.
En enää kestä tällaista. Auttaako tällaiseen mikään?
Kommentit (216)
Kiitos teille kokemusten jakamisesta ja neuvoista.
Tämä on todellakin aivan hirveää. Minulla on nyt aika lääkärille perjantaina ja aion siellä kertoa ahdistuksestani. Minullakin tämä lähti luultavasti lähisukulaisten sairastumisista ja kuolemista lyhyessä ajassa. Sen jälkeen elämässäni on tapahtunut muutakin stressaavaa ja tämä kaikki on ollut liikaa. Minäkin olen kuormittanut läheisiäni hysteerisyyteni kanssa aivan liikaa ja varmaan kaikki väsyvät kohta. En enää itsekään jaksa itseäni.
Minulle tulee jostain taudeista pakkomielle. En pääse ajatuksista eroon, vaikka verikokeissa ja ultraäänessä ei olisi mitään poikkeavaa. Alan ajatella, että voihan joku tauti olla piilevä tai aluksi oireeton.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kuulostaa tutulta. Kaikki oireet täsmäävät. Nyt on tullut mukaan masentuneisuuttakin, mutta enemmän olen ahdistunut.
Liikunta voisi olla hyvä apu. Tykkään luonnossa liikkumisesta, mutta liikunta on jäänyt vähiin ahdistuksen takia. Olen lähinnä maannut sängyssä ja istunut tietokoneella. En ole siivonnut kuukauteen enkä saa mitään aikaan. Ehkä kokeilen mennä tänään pururadalle kävelemään.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkooni vaikuttaa varmaan myös, että minullakin on taustalla oikeasti sairaus. Se ei ole kuvitelmaa vaan ihan oikeasti todettu. En tiedä vielä tarkkaa diagnoosia, joten kaikki vaihtoehdot ovat käyneet mielessä. Tuo tauti ei ole aiheuttanut minulle mitään oireita ja selvisi sattumalta. Sitä en ole osannut pelätä koskaan. Näin ajateltuna sairauksien pelkääminen on siis turhaa, mutta en pääse peloistani eroon.
ap.
Luulin tekstiä omaksi vanhaksi aloitukseksi :). Eli samassa veneessä ollaan. Minulla myös sairauksien pelkoa. Johtuu varmasti turvattomuuden tunteesta. Paljon kuollut läheisiä jne ja muita yllättäviä, negatiivisia muutoksia ollut elämässä. En kovinkaan luota, että elämä kantaa. Koko ajan taustalla on pieni huoli läheisistä, itsestä, työpaikasta, omaisuudestani... Pelkään myös suhteettomasti kaikkea, esim. potkuja työpaikalta jos teen vaikka jonkun virheen. Tämä liittyy tuohon turvattomuuden tunteeseen. Onkohan sinullakin samanlaista? Auttanut minua kun tiedostan tämän, että katastrofiajattelu tulee juuri tuosta kun on koko ajan niin turvaton olo.
Mukavaa lukea kohtalontovereista, vaikka tätä ei tietenkään toivo kenellekään.
Tuo on kaikki tuttua minullekin, mitä kirjoitit turvattomuuden tunteesta. Itselläni on samoja kokemuksia. Koko ajan on huoli jostakin. Ehkä se on jotain hallinnan menettämisen pelkoa. Minulla stressi aiheuttaa kaikenlaisia fyysisiä tuntemuksia ja ne taas lisäävät kehon tarkkailua ja sairauksien pelkoa. Tämä on tällainen noidankehä.
Ap.
Olen tosissani yrittänyt noudattaa tuota, etten lue netistä mistään sairauksista. En myöskään katso sairaalasarjoja tv:stä tai lue naistenlehdistä mitään sairauksiin viittaavia juttuja.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä olisin tuossa tilanteessa jo valmis kokeilemaan jotain lääkitystä. Joku rauhoittava tai ahdistusta lievittävä. Kyseessä kuitenkin sairaudenpelko, joka aiheuttaa ahdistusta ja siihen ahdistukseen auttaa lääkitys. En siis tarkoita, että saisit välttämättä millään lääkkeellä sen sairaudenpelon pois, mutta siitä pelosta johtuvia oireita (kuten sydämentykytys, ahdistus, nukahtamisen pelko) lääkitys voisi ainakin lieventää, ehkä jopa poistaa jotain oiretta kokonaan? Pienikin "parannus" tilanteeseesi olisi helpottavaa. Sinuna varaisin ajan yksityiseltä psykiatrille, jotta pääsisit kokeilemaan lääkitystä.
Hypokondrikko saa tahtonsa läpi syömällä lääkkeitä. Täysin väärä lähtökohta. Terapia voisi toimia.
Aion mainita lääkärille tästä pelostani perjantaina. Tuntuu vaan vaikealta puhua henkisistä ongelmista. Fyysisten oireiden selostaminen on helpompaa. Pelkään eniten, että ahdistustani vähätellään. Jos lääkäri ehdottaa lääkitystä, aion kyllä kokeilla. Ja toivoisin pääseväni johonkin juttelemaankin tästä. En enää jaksa yksin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kivempia kirjoja, kuten romaaneja. Suosittelen: Kristiina Vuori, Näkijän tytär.
Tulee kiinnostavampaa mietittävää 🙂
Kiitos vinkistä. Tuota kirjaa en ole lukenut. Yöpöydälläni on pino kirjoja. Saapahan hetkeksi ajatukset muualle.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aion mainita lääkärille tästä pelostani perjantaina. Tuntuu vaan vaikealta puhua henkisistä ongelmista. Fyysisten oireiden selostaminen on helpompaa. Pelkään eniten, että ahdistustani vähätellään. Jos lääkäri ehdottaa lääkitystä, aion kyllä kokeilla. Ja toivoisin pääseväni johonkin juttelemaankin tästä. En enää jaksa yksin.
Ap.
Psykiatri on oikea osoite, ei yleislääkäri.
Ehkä saan lähetteen johonkin. Joskus nuorempana kävin paniikkihäiriöni kanssa psykiatrian poliklinikalla. Sain silloin lähetteen sinne. Juttelin siellä psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja välillä tapasin psykiatria.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistaudu perjantaiseen lääkärikäyntiisi niin, ettet varmasti ala siellä vähättelemään ahdistustasi ja pelkojasi - mieluummin toisin päin. Olet avun tarpeessa; uskoisin, että sinun olisi hyvä syödä jonkun aikaa ssri-lääkkeitä jotka ne rauhoittavat ja tasoittavat oloa. Mutta tarvitset myös terapiaa. Ikävä vaan, että terapiaan pääsyä joutuu lähes poikkeuksetta odottamaan aika pitkään.
Itse olen saanut ihan asiantuntevaa hoitoa omaan ahdistukseeni ja paniikkihäiriööni myös terveyskeskuksesta. Tuollaisten vakavien pelkotilojen hoitamiseen tarvitaan kuitenkin terapiaa, vaadi sitä lääkäriltäsi. Sano, ettet kestä muuten ja tirauta vaikka pari kyyneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalontoveri. Myös minulla paniikkioireilua ja pakkoajatuksia. Kesällä oli useita viikkoja etten poistunut kotoa lainkaan. Voisin kuvailla enemmänkin oloani, mutta tuskin tarvitsee, tiedät varmasti täsmälleen miltä tämä tuntuu. On ihan hirveää kun ajatukset pyörii fyysisten tuntemusten ja sairauksien ympärillä.
Myös mulla pari oikeaa somaattista sairautta. Nyt sain beetasalpaajia ja ne on auttanu mulla tosi hyvin. Rauhottaa hermostoa. Lisäksi uiminen ja keskustelu läheisten kanssa auttaa.
Tiedän hyvin, miltä sinusta tuntuu. Tämä on tosiaan hirveää, kun elämässä ei ole enää mitään muita ajatuksia. Ajattelen nykyään koko ajan fyysisiä tuntemuksia ja sairauksia. Kaikki elämä pyörii niiden ympärillä. On vaikea löytää iloa mistään. Toivottavasti olet saanut apua ahdistukseesi.
Olen ihan varma, että alan oikeastikin itkeä siellä lääkärissä. Nytkin on jo lähellä. Öisin ahdistus kasvaa entistä pahemmaksi ja pelottaa mennä nukkumaan. Viime yönä valvoin niin kauan, että nukahdin itsekseen. Toivottavasti saan jotain apua. En enää kestä näin kamalaa oloa.
ap.
Kerro sitten miten meni!
Jos sydämen tiheälyöntisyys ahdistaa erityisesti niin beetasalpaajat on siihen hyvä apu. Jos yhtään lohduttaa niin mua ahdisti myöd sydämen sykkeen nousu ja ultrattiin. Kerrottiin että yleensä nuorilla vakavat rytmihäiriöt ei oireile tuolla tavalla varsinkaan jos eu ole tajunnanhäiriöitä. Jotta voi tulla vakava sydänperäinen oire on oltaca jokin syy miksi sydänlihas ei saa happea, kuten sepelvaltimotauti. Se ei ole nuorten murhe.
Toivon todella että saat apua. Psykoterapiakin on varmasti hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu perjantaiseen lääkärikäyntiisi niin, ettet varmasti ala siellä vähättelemään ahdistustasi ja pelkojasi - mieluummin toisin päin. Olet avun tarpeessa; uskoisin, että sinun olisi hyvä syödä jonkun aikaa ssri-lääkkeitä jotka ne rauhoittavat ja tasoittavat oloa. Mutta tarvitset myös terapiaa. Ikävä vaan, että terapiaan pääsyä joutuu lähes poikkeuksetta odottamaan aika pitkään.
Lääkkeitä hypokondrikko juuri haluaa. Se on sama kuin antaisi alkoholistille viinaa. Täysin väärä ohje.
Tulen sitten kertomaan lisää. Kiitos teille, kun haluatte kuunnella tällaista hysteerikkoa. Olette ihania.
Sydämen tykytykset on kamalia. Öisin varsinkin on ahdistavaa. Yöllä alan tarkkailla sykettä ja tunnen normaalinkin sykkeen paremmin kuin päivällä. Joskus unta odotellessa tunnen muljahduksen. Öisin muutenkin alkaa ajatukset pyöriä päässä. Herään joskus monta kertaa ja näen painajaisia.
Ap.
Pelkään vakavia sydäntauteja, mutta kai siinä olisi muitakin oireita. Uskon, että tykyttelyni ovat enemmänkin psyykkistä.
Ap.
Up