Lue keskustelun säännöt.
Sairauksien pelko (hypokondria)
15.08.2018 |
Löytyykö täältä ketään muuta, joka kärsii todella pahasta sairauksien pelosta? Itselläni on tällainen ollut jo vuosia, mutta olen pystynyt unohtaa huoleni ja pelko on pysynyt kohtuullisen rajoissa. Nyt kuitenkin ahdistus on riistäytynyt käsistä, koska minulla on muutakin ahdistusta ja stressiä elämässäni ja olen menettänyt muutaman sukulaiseni. Sairauksien pelko hallitsee elämääni. Mietin sairauksia koko ajan ja olen aivan hysteerinen pelosta. Minulla diagnosoitiin paniikkihäiriö nuorempana ja sekin tuli nyt takaisin usean vuoden tauon jälkeen. Kohtauksia tulee melkein joka päivä, joskus parikin kertaa päivässä. Järkeni sanoo, että ne ovat paniikkikohtauksia, mutta pelkään silti hysteerisenä taustalla olevan jokin vakava sydänvika. Olen joutunut mennä jopa päivystykseen kohtauksen takia. Ei siellä mitään vikaa löytynyt, mutta sain lähetteen varuilta ultraan. Nyt olen aivan hysteerinen kauhusta ja aivan varma, että tämä on sydänvika.
Pelkoni saa jo pakko-oireisia piirteitä. Pitää toistella mielessä lukusarjoja ym. Mietin sairauksia koko ajan. Mietin kaikkia tuntemuksiani kehossa koko ajan. Jos löydän yhden oudon mustelman, saan kauhean ahdistuskohtauksen ja henkeä alkaa ahdistaa. En pääse ajatuksistani eroon. En uskalla olla enää yksin kotona. Asun yksin ja varsinkin yöt ovat vaikeita. Viime yönä en uskaltanut alkaa nukkua ollenkaan. Soitin jo tänään yhdestä huolestani terveyskeskukseen, mutta heistä se ei vaikuttanut vakavalta. Nyt mietin, menisinkö yksityiselle ja maksaisin itse kuvauksista ym. että saan mielenrauhan.
En enää kestä tällaista. Auttaako tällaiseen mikään?
Kommentit (216)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti parempi, että ultrataan. Saapahan mielenrauhan. Säikähdän aina sydämen tykytyksiä ja kovaa pulssia ja luulen kuolevani siihen paikkaan. Sitten alkaa tykyttää entistä lujempaa. Yritän ajatella, ettei tämä voi mitään vakavaa olla, koska olisihan lääkäri silloin laittanut kiireellisenä lähetteen.
Kuulostaa tutulta nuo yölliset paniikkikohtaukset. Yöllä ne tuntuu muutenkin pahemmilta kuin päivällä. Kesällä oli muutenkin vaikeaa kuumuuden takia.
Olen huomenna menossa sinne lääkäriin ja jännittää aivan hirveästi. Tuska puristaa rintaa ja tekee pahaa. Olen niin jännittynyt, että lihaksiakin särkee. On tämä kamalaa. En voi keskittyä mihinkään.
Tämä tänne kirjoittaminen auttaa selvittämään ajatuksia. Vertaistuesta on apua, kun saa jutella samoja kokeneen kanssa.
Ap.
Helpotusta on onneksi mahdollista saada, on lääkkeitä ja muita vaihtoehtoja. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että tuohon on olemassa apua, vaikka oireista ei kokonaan pääsiskään eroon. Ja tosiaan oli kesällä niin vaikeita viikkoja, etten käynyt missään. En tavannut ketään enkä pitänyt kehenkään yhteyttä. Olin lomalla ja jännitin 5 viikkoa töiden alkua. Nyt töissä ja ihan ok sujuu. Olen nähnyt kavereita ja pystynyt keskittymään välillä muuhunkin kuin pelkäämiseen. Kyllä se siitä, ihan oikeasti!
Minkä ikäinen ap olet? Itse tänä vuonna 29.
T.37 jne
Toivottavasti saan jotain apua tähän huomenna. Kävin äsken pyöräilemässä. En oikein meinannut saada tätä ahdistusta helpottamaan liikunnallakaan. Valvon varmaan hereillä koko yön.
Minunkin tekee välillä mieli vain linnoittautua kotiin. Kaikki tekeminen on jäänyt vähemmälle. Mutta on käynyt niin päin, etten kestä ollenkaan olla yksin ja olen viettänyt suurimman osan ajasta vanhempieni luona tai muualla. Yksin oleminen on pahinta.
Mukavaa kuulla, että sinulla on lähtenyt työt hyvin käyntiin. Lomaltapaluuahdistus on tuttua, mutta tavallaan on ihan kivaakin päästä takaisin normaalin arkirytmiin. Töissä saa muuta ajateltavaa. Kotona on liikaa aikaa ajatella ja murehtia.
Olen 33 v.
ap.
Lääkärikäynti on takana. Nyt on diagnoosi sairauteen ja lääkitys, mutta se on helpotus. Olo on todella huojentunut. Kerroin samalla tästä ahdistuksesta ja sain siihenkin lääkkeen. Kävimme läpi lähinnä tuota fyysistä sairauttani ja päätin, että tilaan erikseen ajan tämän ahdistuksen takia. Ehtii paremmin jutella siitä sitten. Sain kuitenkin ensiavuksi beetasalpaajia.
Näin koko viime yön kamalia painajaisia ja nukuin huonosti. Nyt on helpottunut olo. Huomenna on tiedossa mukavaa tekemistä. En ole ollut näin hyvällä mielellä moneen kuukauteen.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli beetasalpaajista todella kamalia painajaisia, jotka jatkuivat aina heräämisen jälkeen. Näin siis koko yön painajaisia. Lääkäri kertoi, että tällainen sivuvaikutus voi joillekkin tulla. Lääkkeet piti lopettaa.
Et varaudu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli beetasalpaajista todella kamalia painajaisia, jotka jatkuivat aina heräämisen jälkeen. Näin siis koko yön painajaisia. Lääkäri kertoi, että tällainen sivuvaikutus voi joillekkin tulla. Lääkkeet piti lopettaa.
Et varaudu siihen.
No jos sinulle tuli niin ei tarkoita että toiselle tulee. Minulle ei tullut ja riippuu varmaan annoksestakin. Hyvä että sait apua ap!
T.37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää toivoa, ettei tule mitään pahoja sivuvaikutuksia. Olen käyttänyt sitä muutaman kerran joskus aikaisemmin ja silloin en saanut oireita. Tuli vaan erikoinen olo liikuntaa harrastaessa, kun syke ei noussut.
Ap.
Ap, mitä lääkettä sait? Kiinnostaa koska itselläkin tismalleen sama vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä diagnoosi tuli? Tuliko yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vai hypokondria?
Sain Propralia.
Diagnoosi tuli nyt siis fyysiseen sairauteen, jonka takia sinne lääkäriin menin. Puhuin siinä sivussa tästä ahdistuksesta, mutta siihen liittyen ei tullut mitään diagnooseja. Sain kuitenkin Propralia näin ensi alkuun. Tilaan toisen ajan oikein tätä varten sitten.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli beetasalpaajista todella kamalia painajaisia, jotka jatkuivat aina heräämisen jälkeen. Näin siis koko yön painajaisia. Lääkäri kertoi, että tällainen sivuvaikutus voi joillekkin tulla. Lääkkeet piti lopettaa.
Et varaudu siihen.No jos sinulle tuli niin ei tarkoita että toiselle tulee. Minulle ei tullut ja riippuu varmaan annoksestakin. Hyvä että sait apua ap!
T.37
Kiitos! Olo on helpottunut, kun asiat lähti selviämään.
Ap.
Ap täällä taas. Olin iloinen ja helpottunut 6 tuntia lääkärikäynnin jälkeen. Sitten alkoi sama paniikki ja ahdistus. Nyt olen keksinyt itselleni liudan uusia sairauksia ja vaikka mitä oireita. Tulen hulluksi näiden pakkomielteideni kanssa. Viime yönä nukuin vain kolme tuntia. Tällaista tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Olin iloinen ja helpottunut 6 tuntia lääkärikäynnin jälkeen. Sitten alkoi sama paniikki ja ahdistus. Nyt olen keksinyt itselleni liudan uusia sairauksia ja vaikka mitä oireita. Tulen hulluksi näiden pakkomielteideni kanssa. Viime yönä nukuin vain kolme tuntia. Tällaista tämä on.
Jep, kuulostaa tutulta. Kun yksi sairaus on suljettu pois tai hoidossa niin tulee liuta uusia oireita, joita alkaa tarkkailemaan ja diagnosoimaan. Älä missään tapauksessa mene googleen.
Voisitkohan varata ajan psyk.sairaanhoitajalle? Hän voisi ottaa kantaa oireisiisi joko sanomalla että unohda se tai että on hyvä tutkia ja varata sitä kautta suoraan ajan lääkäriin. Minulla tämä on ollut toimiva ratkaisu myös. Hän tietää tilanteeni ja voin tarvittaessa soittaakin hänelle. Usein olen soittanut päänsärystä, hengenahdistuksesta, sydänoireista jne. Hänellä on myös näkemystä psyykkiseen puoleen liittyen ja osaa ottaa sen huomioon.
Minulla menee kyllä usein päiviä lääkärikäynnistä että rauhoitun vaikka heti vastaanoton jälkeen olisikin hyvä olo hetken.
Uskallan väittää että tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu.
T.37
Hei taas ja kiva kuulla sinusta.
Minulle pitäisi laittaa Googleen joku esto. Yritän aina luvata itselleni, että en mene enää googlettamaan, mutta sitten silti menen ihan vain äkkiä sulkemaan pois jonkun sairauden. Sitten on tuo Omakanta. En olisi arvannut, että siitäkin muodostuu pakkomielle. Tänään olen käynyt kaksi kertaa katsomassa, olisiko sinne ilmestynyt jotain uutta. Viikonloppuna selailin vanhoja tietoja ja tulin hysteeriseksi jostain parin millin kystasta, josta oli kirjoitettu, että harmiton sivulöydös. En muistanut niitä ollenkaan ja nyt sitten olen ahdistunut niistäkin. On tämä kamalaa.
Tuollainen psyk.hoitaja voisi olla hyvä. Ainakin hän tietäisi kokonaistilanteen ja osaisi varmaan sanoa, mikä on oikeasti vakavaa. Kuulostaa hyvältä ratkaisulta. En ole vielä saanut aikaiseksi soittaa uutta lääkäriaikaa. Nyt kaduttaa, etten tuolla edellisellä lääkärikäynnillä kertonut tosissani, miten ahdistunut olen. Kävi niin kuin pelkäsin eli aloin vähätellä tunteitani. Hetkellisesti olikin helpottunut olo ja luulin, että kyllä se tästä.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Hei taas ja kiva kuulla sinusta.
Minulle pitäisi laittaa Googleen joku esto. Yritän aina luvata itselleni, että en mene enää googlettamaan, mutta sitten silti menen ihan vain äkkiä sulkemaan pois jonkun sairauden. Sitten on tuo Omakanta. En olisi arvannut, että siitäkin muodostuu pakkomielle. Tänään olen käynyt kaksi kertaa katsomassa, olisiko sinne ilmestynyt jotain uutta. Viikonloppuna selailin vanhoja tietoja ja tulin hysteeriseksi jostain parin millin kystasta, josta oli kirjoitettu, että harmiton sivulöydös. En muistanut niitä ollenkaan ja nyt sitten olen ahdistunut niistäkin. On tämä kamalaa.
Tuollainen psyk.hoitaja voisi olla hyvä. Ainakin hän tietäisi kokonaistilanteen ja osaisi varmaan sanoa, mikä on oikeasti vakavaa. Kuulostaa hyvältä ratkaisulta. En ole vielä saanut aikaiseksi soittaa uutta lääkäriaikaa. Nyt kaduttaa, etten tuolla edellisellä lääkärikäynnillä kertonut tosissani, miten ahdistunut olen. Kävi niin kuin pelkäsin eli aloin vähätellä tunteitani. Hetkellisesti olikin helpottunut olo ja luulin, että kyllä se tästä.
ap.
Oikeasti! Siis tuo omakanta!! Yhdessä vaiheessa kävin kahden viikon ajan katsomassa omakantaa joka päivä ja lukemassa niitä tietoja. Ahdistuin erilaisista ilmaisumuodoista kuten "normaalin rajoissa" (eli juuri ja juuri normaali? Vai viitearvojen sisällä??) jne. Ei kannata lukea sitäkään. Onko sinulla ketään sellaista läheistä, jonka kanssa voisit sopia, että jos on ihan pakko googlettaa niin hän tekee sen puolestasi? Eli että kerrot oireesi, hän voisi lukaista vaikka terveyskirjastosta (se on paras lähde, vaikka sekin käsittääkseni suunnattu ammattiyhteisölle, siis lääkäreille ja ne). Olen itse sopinut näin mieheni kanssa (kyllä, hänellä menee välillä hermot tähän, ymmärrettävästi) ja hän käy katsomassa. Jos käyn itse niin satavarmasti olen sen jälkeen vakuuttunut että minulla on joku vakava sairaus. Tämä varmasti kuulostaa niin järjettömältä ja itsekeskeiseiltä sellaisesta, joka ei pelkää, mutta en voi sille mitään.
Jos mahdollista, kannattaisi ehkä soittaa sinne missä kävit lääkärissä, varata soittoaika tälle lääkärille niin että hän voisi tehdä sinusta lähetteen psyk polille ja että siksi aikaa kun lähete käsitellään pääsisit esim.psyk shlle. Minulla on koko ajan hoitokontakti tklle(voin soittaa tarvittaessa ja saan ajan nopeasti) vaikka juuri nyt on paljon helpompaa.
Noista kystista vielä, minulla on sattumalta löydetty rinnasta ja joskus nuorena munasarjasta. Niille ei tehty mitään, ne on vaarattomia.
T.37
Omakanta on ihan kamala paikka. Ennen riitti, kun lääkäri sanoi veriarvojen olevan kunnossa. Nykyään itse näkee tulokset ja alkaa heti miettiminen, kun joku arvo on juuri ja juuri normaalin rajoissa. Minullakin on tapana ylitulkita lääkärien kirjoituksia, sanomisia ja jopa eleitä ja ahdistun jostain ilmaisumuodoista kuten tuosta "normaalin rajoissa" tai "viitearvojen ylärajoilla". Kerran olin ultrassa ja lääkäri huokaisi yhtäkkiä. Olin ihan varma, että nyt sieltä löytyi jotain kamalaa.
Minulla ei ole oikein ketään, joka voisi googlettaa puolestani. Vanhempani ovat ainoat, joille olen koko asiasta puhunut. Heilläkin varmaan menee jo hermot tähän. Asun yksin ja tulee istuttua tietokoneella vähän liikaa. Olisi kyllä keino, että joku kävisi puolestani lukemassa. Jollain toisella voisi olla kyky tulkita niitä vähän vähemmän hysteerisyydellä ja ohittaa koko juttu harmittomana.
Yritän soittaa johonkin tällä viikolla. En tiedä, miksi se on niin vaikeaa. Pelkään kai, että jo puhelimessa vähätellään tai saan ajan johonkin puolen vuoden päähän.
ap.
Piti kirjoittaa tuossa keskimmäisessä kappaleessa, että olisi kyllä hyvä keino.
ap.
Jos joku vähättelee oireitaisi niin on kyllä ammattitaidotonta. On tietysti totta, että mitään päivystyksellistä apua ei välttämättä tarvita tai et ole osastohoidon tarpeessa, mutta kyllä tuo vaikeuttaa normaalia elämää mitä suurimmassa määrin ja olet oikeutettu saamaan apua, ihan oikeasti. Tietysti ahdistus ja huoli kuuluvat elämään, mutta tuo on ihan ylimitoitettua suhteessa todelliseen tilanteeseen (uskallan sanoa näin, koska olen itse samanlaisessa tilanteessa ollut ja varmasti tulee taas aika, kun ahdistaa enemmän). Soita ja päätä etukäteen mitä sanot, esim: minulla on pakonomaisia sairauksiin liittyviä ahdistavia ajatuksia, jotka vaivaavat joka päivä melkein jokaisena hetkenä, en saa nukuttua enkä pysty keskittymään esim. tvn katseluun tai lukemiseen. Tuon sanomisen jälkeen olisi kummallista, jos oireitasi vähäteltäisiin. Kunpa pääsisit nyt ensin vaikka psyk.shlle. Hän voi sitten tarvittaessa varata ajan suoraan lääkäriin, ei tarvitse soittaa ajanvaraukseen.
Googlettaisin muuten puolestasi, mutta veikkaan että diagnosoisin itseni siinä samalla:D Minulla pakonomaiset ja itsepintaiset pakkoajatukset sairauksiin liittyen alkoivat myös läheisen kuoleman jälkeen (hän kuoli keväällä) ja töissä tapahtui isoja muutoksia. Nyt kun on mennyt jo useampi kuukausi ja olen saanut apua, olo alkaa helpottaa. Koska meillä on niin samankaltainen tilanne ja oireet, uskaltaisin väittää, että sinunkin olosi helpottuu kun vain saat asianmukaista apua.
t.37
Lyön vaikka pääni pantiksi että tykyttely liittyy paniikkiin. Siltikin hyvä että ultrataan, koska sit on helpompi suhtautua siihen tykytykseen kun on kardiologin auktoriteetilla sanottu:) Muljahtelu on ihan normaalia.
Heräsin kesällä useasti yöllä siihen että oli kuuma, vatsa meni sekaisin ja tykytti hulluna, olin varma että kuolen. Paniikkikohtaus yöaikaan ei kuulemma ole mutenkään epätavallista.
Ja koska kärsin samoista oireista kuin ap, en kuvittele että tämän viestin jälkeen ap on että selkis, ei hätää siis, mutta toivottavasti vertaistuki auttaa!
T.38 ja 39 viestien kirj.