Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa työtäni, saikutan vaan jatkuvasti ja pomo raivona. Mitä tehdä?
15.08.2018 |
Tilanne on se, että en vaan jaksa enää. Olen 34-vuotias ravintolakokki ja täysin loppu jo nyt kymmenen vuoden työuran jälkeen.
Nykyään olen sairaslomilla jatkuvasti ja se ei tietysti ole hyvä juttu. Juuri palasin kuukauden sairaslomalta töihin ja viikon jälkeen olen taas aivan poikki ja täynnä kyynisiä ajatuksia.
Työ on raskasta ja kiireistä, siihen nähden myös alipalkattua. Kollegat stressaantuneita ja tiuskivat toisilleen, tätä pidetään vaan normaalina. Ei taukoja, iltapainotteista työtä. Kello usein lähemmäs 02 yöllä, kunnes sasn unenpäästä kiinni. Viikonloput töissä, mikä on alkanut harmittaa, kun muut silloin vapaalla ja ikinä ei näe ketään. Päivät venyvät usein ja esim. mitään harrastuksia ei voi olla. Eli ihan perus ravintola-alaa, mutta mä en jaksa. Ei tämä ole elämää. Pitäisi elää niin työn ehdoilla ja palkka vielä huono.
Olen työskennellyt useissa paikoissa, edes vaihtamalla ei parane.
Mitä tässä kannattaisi tehdä? Jokainen työpäivä on tuskaa ja aina vaan enemmän saikutan. Uusi ala tässä iässä?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda ravintolasta suurtalouspuolelle? Siellä on kyllä työ- ja valmistusmäärät ihan hulluja mutta työ on päiväpainotteista.
Tai sitten suurtalouspuolelle mutta dieettikokiksi? Vai onko niitä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele uusi ammatti, et ole liian vanha. Minä opiskelin 33-vuotiaana korkeakoulututkinnon päälle vielä 2-vuotisen koulutuksen ja pääsin unelma-ammattiini. Mutta tietysti sinun täytyy tietää, mistä olet kiinnostunut ja mistä se unelma-ammatti mahdollisesti löytyisi.
Suurtalouspuolelle vaihto ensiapuna, mut ei sekään nyt niin herkkua ole. Monotonista ja meluista robottitouhua, päivätyötä kylläkin. Kai siihenkin tottuu.
Suosittelisin kyllä ihan miettimään, haluatko todella työskennellä ravintola-alalla koko elämäsi vai olisko alanvaihdon aika. Rankka ja kurja ala. Vielä et ole siihen liian vanha, kun vaan ryhdyt asialle. Kymmenen vuoden päästä jo hankalampaa.
Mitä enemmän vuosia kului, sitä enemmän leipiinnyt ja väsyt. Tulee kaikkea kremppaa. Ei noita iäkkäitä alalla paljon näe ja ne, joita näkee, harmittelevat etteivät lähteneet silloin kun vielä olisivat voineet.
Mun neuvo: syksyn yhteishaussa paperit vetämään. Te-toimistosta saa ammatinvalinta-apua ilmaiseksi jos tarvitsee. Selvitä toki rahoitus, mutta uskoisin että aikuiskoulutusrahasto tai te-toimisto myöntää, kunhan ei ihan diipadaapaa ole.
Yksi vaihtoehto on hakea ruokakauppojen palvelutiskeille töihin. Palkka ei nouse mutta on päivävoittoisempaa ja leppoisampaa työtä. Saa kuitenkin olla ruoka-asiantuntijana ja asiakkaat ovat mielissään ruoanlaittovinkeistä. Heidän kehunsa nostattavat itsetuntoakin kummasti ja tuntee taas ammattiylpeyttä 😊 että perkule, mähän osaan ja oon hyvä 👍
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan asenneongelmaakin vähän mukana tuossa? Sulla ainakin on töitä, olisit kiitollinen. Vaihtaisin kanssasi osia heti.
T: pitkäaikaistyötön
Hae toki ravintola-alan sijaisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen työskennellyt useissa paikoissa, edes vaihtamalla ei parane."
Kröhöm....ongelmahan ei varmasti löydy peiliin katsomalla, jos niitä ongelmia on joka paikassa.
Tiedän niin tuon tunteen! Tein pitkään raskasta ja iltapainotteista työtä. Olin pitkään tämän takia uupunut ja masentunut. En ehtinyt harrastamaan, en näkemään ystäviä ja vapaa-aika kului usein yksin tekemättä mitään ihmeellistä.
Vaihdoin alaa, nyt teen pelkkää päivätyötä ma-pe, suosittelen!
Ja opiskelu kannattaa aina, selvitä saisitko aikuiskoulutustukea joka suurempi kuin tavallinen opintotuki. Opintolainaa voi ottaa ja opintojen ohessa voit silloin tällöin tehdä vaikka keikkatyötä.
Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Irtisanoudut ja vaihdat alaa. Voittoa kaikille; sekä työnantajallesi, kuin sille, joka ennenkaikkea haluaisi vain päästä taas töihin, kuin itsellesi.