Lue keskustelun säännöt.
Ystävän nöyryyttävä käytös; olikohan tässä viimeinen pisara?
15.08.2018 |
Pitkä ystävyys, lapsuudesta/nuoruudesta asti. Viime vuosina kääntynyt yksipuoliseksi - minä kuuntelen, tuen, tsemppaan (aviokriisi ja ero ystävällä, mies löysi nopeasti uuden jne.). Olen ollut aina läsnä hänelle ja toki kokenut samaa hänen puoleltaan. Paitsi viime vuosina..
Tämän päivän tilannetta on edeltänyt esimerkisi sellaista, että häntä ei milloinkaan tavoita ja jos "vahingossa" vastaa, sanoo olevansa jossain missä ei mitenkään voi puhua - ystävän luona, lääkärissä, missä milloinkin. Olen kysynyt, että olisiko parempi etten enää yritä tavoittaa, niin ei kuulemma, kuvittelen kaiken. Olen myös ilmaissut miten loukkaavana hänen käytöstään pidän.
Tänään sitten tuli jotenkin se viimeinen pisara ja päätin, etten enää ota yhteyttä häneen. Olin taas tavoitellut ystävääni (useana päivänä, hän ei ole soittanut takaisin) ja kun lopulta tavoitan hänet, hän toteaa olevansa ratissa ja minun pitää kertoa asiani nopeasti. Ennen kuin olen ehtinyt lausettani loppuun hän huutaa puhelimeen "poliisi!" ja lyö luurin korvaani. Eikä tietenkään soita takaisin. Miten tällaisesta jatketaan eteenpäin? Ei mitenkään. Käytös on niin nöyryttävää. Syyt miksi ei ole pystynyt juttelemaan puhelimessa ovat olleet luokkaa: "olen Miian luona" / "olen Katjan luona katsomassa Minnaa" / "nukuin koko päivän"... Ja nyt sitten poliisi. Mielikuvitusta ei ainakaan puutu.
I'm done.
Kommentit (22)
Jätä tavoittelu niin näet kuinka innokkaasti hän sitten haluaa saada suhun yhteyttä. Varaudu myös siihen että voi olla aika hiljaista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota enää yhteyttä. Sure pois ystävyyden loppu. Tai voihan olla, että hän ottaa jossain vaiheessa yhteyttä. Silloin voit sanoa, jos hän ihmettelee, että sä oot kyllä soittanut usein, mutta se ei ikinä kerkee puhuun. Puhelimesta voi faktat tarkistaa helposti.
Kuinka usein oikein soittelet hänelle? Tykkäisikö hän enemmän viestitellä? Itse inhoan puhelimessa puhumista, paljon mieluummin viestittelen. Entä jos hänellä on sellainen liittymä, jolla joutuu maksamaan puheluista ylimääräistä? Ei halua ehkä sen takia soittaa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein oikein soittelet hänelle? Tykkäisikö hän enemmän viestitellä? Itse inhoan puhelimessa puhumista, paljon mieluummin viestittelen. Entä jos hänellä on sellainen liittymä, jolla joutuu maksamaan puheluista ylimääräistä? Ei halua ehkä sen takia soittaa sinulle.
Soittelimme usein viikoittai, joskus jopa päivittäin. Soitan hänelle nykyään ehkä pari kertaa viikossa, mikä on harvoin siihen verrattuna miten joskus pidimme yhteyttä. Hän esim. soitteli minulle useasti päivässä eronsa ja uuden ihastuksen aikaan. Sitten kun tuo ihastus jäi ja ex-mieskin meni uudelleen naimisiin, yhteydenpito harveni ja loppui kokonaan. Hän liikkuu työttömien, mt-potilaiden porukassa. Olen ilmaissut huoleni.
Puhelujen lopettamisia (tekosyitä?):
- sukulainen ajoi juuri kolarin ja sain tiedon
- ystävä selittää paraikaa yhtä asiaa tässä minulle (kesken meidän puhelun)
Hän on nimenomaan puhelimessapuhuja EI viestittelijä.
0/5
Itseään kunnioittava ihminen olisi lopettanut kauan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rupeen sulle kaveriksi. Olen samanlainen lojaali ystävä joka kuuntelee kaikki murheet ja sitten tulee ihmetyksenä kun vuosien ystävyys loppuu kuvailemallasi tavalla.
En voi ymmärtää muita ihmisiä, ja aina tulee yllätyksenä että nämä saa niin monta kommenttia jotka heti ymmärtävät sitä "ystävää" ja mistä tuulee.
Onneksi on ne muutama sydänystävä ja mies samaa maata, muuten en käsittäisi kenenkään käytöstä ikinä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein oikein soittelet hänelle? Tykkäisikö hän enemmän viestitellä? Itse inhoan puhelimessa puhumista, paljon mieluummin viestittelen. Entä jos hänellä on sellainen liittymä, jolla joutuu maksamaan puheluista ylimääräistä? Ei halua ehkä sen takia soittaa sinulle.
Soittelimme usein viikoittai, joskus jopa päivittäin. Soitan hänelle nykyään ehkä pari kertaa viikossa, mikä on harvoin siihen verrattuna miten joskus pidimme yhteyttä. Hän esim. soitteli minulle useasti päivässä eronsa ja uuden ihastuksen aikaan. Sitten kun tuo ihastus jäi ja ex-mieskin meni uudelleen naimisiin, yhteydenpito harveni ja loppui kokonaan. Hän liikkuu työttömien, mt-potilaiden porukassa. Olen ilmaissut huoleni.
Puhelujen lopettamisia (tekosyitä?):
- sukulainen ajoi juuri kolarin ja sain tiedon
- ystävä selittää paraikaa yhtä asiaa tässä minulle (kesken meidän puhelun)
Hän on nimenomaan puhelimessapuhuja EI viestittelijä.
Ystäväsi on itsekäs pieni possu.
Tosin itsekin olet aika ikävä kun työttömät mt-potilaat on sinulle noin iso ongelma.
T. Työtön mt-potilas joka on ihana ystävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo työttömien mt-ihmisten arvostelu muakin tökkii. Kuka vaan voi joutua siihen asemaan.
Työttömien mt-potilaiden kanssa?
Olet tuomitseva ja ylemmyydentuntoinen. En minäkään vastailisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kovin kummallista, että aikuiset ihmiset kysyvät täältä eivätkä ystäviltään.
Ei se ystävyyttä ole, jos ei kestä suoraa puhetta asiasta.
Työttömien mt-potilaiden kanssa liikkuva ihminen nöyryytti sinua!
Ihan oikein. Häpeä nyt oikein paljon, kun tuollaisessa seurassa liikkuva henkilö arvostaa sinua ja sinun juttujasi vähemmän kuin niiden huonojen ja arvottomien ihmisten seuraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömien mt-potilaiden kanssa?
Olet tuomitseva ja ylemmyydentuntoinen. En minäkään vastailisi.
Jep. Itsekin lakkasin vastaamasta ihmiselle, joka antoi ihan ihmeellisiä neuvoja kun selvisi, että sairastan masennusta. Neuvot olivat tyyliin: "Otat vaan itteäs niskasta kii! Hei jos väsyttää niin osta tätä ja tuota luontaistuotetta, jos on uniongelmia niin sitten tätä. Ai kävit psykiatrilla? Ihan turhaan, mä voin kyllä kuunnella!" Ja sitten kun kuunteli, niin myöhemmin v*ttuili, että kyllä kaikki vika on minussa, kun en hänen suosittelemiaan luontaistuotteita käytä! Toki olisi pitänyt sanoa suoraan, etten ole kiinnostunut hänen kaveruudestaan, mutta tuntui yksinäisenä ihmisenä vähän tökeröltä torjua ihminen, joka ns. oli paikalla. Välillä hän laittaa viestiä, mutta vastaan hyvin harvoin ja ympäripyöreästi. Jos joskus kysyy suoraan, niin kyllä vastaan suoraan, miksi lakkasin vastaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota enää yhteyttä. Sure pois ystävyyden loppu. Tai voihan olla, että hän ottaa jossain vaiheessa yhteyttä. Silloin voit sanoa, jos hän ihmettelee, että sä oot kyllä soittanut usein, mutta se ei ikinä kerkee puhuun. Puhelimesta voi faktat tarkistaa helposti.
Tämä. Niin se kai on pakko hyväksyä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömien mt-potilaiden kanssa?
Olet tuomitseva ja ylemmyydentuntoinen. En minäkään vastailisi.
a) en tuomitse
b) en todellakaan ole ylimielinen
Tarkoitukseni oli todeta, että hän pyörii henkilöiden kanssa, jotka ovat syrjäytyneet. En halunnut käyttää sanaa syrjäytynyt. Sekakäyttäjiä, pitkäaikaistyöttömiä. Ei arvolatausta tässä, ainoastaan toteamus. Miten tuo sitten pitäisi ilmaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömien mt-potilaiden kanssa?
Olet tuomitseva ja ylemmyydentuntoinen. En minäkään vastailisi.
a) en tuomitse
b) en todellakaan ole ylimielinen
Tarkoitukseni oli todeta, että hän pyörii henkilöiden kanssa, jotka ovat syrjäytyneet. En halunnut käyttää sanaa syrjäytynyt. Sekakäyttäjiä, pitkäaikaistyöttömiä. Ei arvolatausta tässä, ainoastaan toteamus. Miten tuo sitten pitäisi ilmaista?
Kyllä hän tietää, että sinua kiinnostaa ystävyys hänen kanssaan. Häntä ei ehkä sinun kanssasi, joten anna hänen ottaa yhteyttä sinuun, kun häntä kiinnostaa. Minäkin yritin itseäni aina muille tyrkyttää, mutta kun kyllästyin torjumisiin, niin päätin, että muut saavat ottaa yhteyttä sitten kun kiinnostaa. Yhtä sain odottaa vuoden, mutta nykyään hän tekee aloitteita ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Sinun pitää vain ymmärtää, että kaikilla ei ole niin paljon aikaa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein oikein soittelet hänelle? Tykkäisikö hän enemmän viestitellä? Itse inhoan puhelimessa puhumista, paljon mieluummin viestittelen. Entä jos hänellä on sellainen liittymä, jolla joutuu maksamaan puheluista ylimääräistä? Ei halua ehkä sen takia soittaa sinulle.
Ymmärrän, jos joku ei pidä puhelimessa puhumisesta tai jopa kammoaa sitä ja ymmärrän senkin, jos puhelut tulevat jollekulle liian kalliiksi (vaikka nykyään liittymissä yleensä on kyllä ilmaisia puheminuutteja aikalailla yms). Mutta sitä en ymmärrä, jos asiaa ei voi kertoa ystävälle suoraa. Onhan se nyt täyttä typeryyttä jättää tuollaisen takia vastailematta ystävän puheluihin tai olla soittamatta takaisin kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tietenkin toinen alkaa tulkita sen niin, ettei yhteydenpito hänen kanssaan kauheasti kiinnosta ja ole tärkeä asia, se on ihan luonnollista. Niin varmasti jokainen meistä kokisi, jos ystävä alkaisi yhtäkkiä käyttäytyä noin ja sitä vaan jatkuisi ja jatkuisi.
Ap:lle sanoisin, että kannattaa antaa olla. Itse koitin kaikkeni vähän vastaavan ystävyyden suhteen, jaksoin todella pitkään olla ainoa aktiivinen osapuoli ja koitin olla ymmärtäväinen, kärsivällinen jne. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt aiemmin vain jättää omaan arvoonsa koko ihminen ja käyttää energiaa niihin ihmisiin, jotka ansaitsevat ystävyyteni olemalla ystäviä takaisinkin päin. Nyt on mennyt jo kohta 8 kk siitä, kun viimeisen kerran kyselin kuulumisia (ex-)ystävältäni. Tämän 8 kk aikana hän ei ole vieläkään vastannut siihen eikä muutenkaan ole tullut yhtäkään viestiä tai puhelua. Somessa on muutaman kerran tykännyt kuvastani/päivityksestäni ja emme siis varsinaisesti ole missään riidoissa tai vihaväleissä, mutta ystävyys on kyllä todellakin historiaa. Kun lakkaat soittelemasta niin sulle käy joko samoin tai sitten ystäväsi havahtuu siihen, että kaipaa sua ja alkaa kohdella sua niinkuin ystävän kuuluu ja antaa myös oman panoksensa ystävyyteenne, joka on siis aina kahden kauppa.
Ei tämä ollut vielä tässä. Ap palaa ystänsä helmoihin kuten koira oksennukselleen. Tietenkin, kunhan on ensin vatvonut asiaa av:lla pari päivää, ja kerännyt hieman säällipisteitä....
Kun sua potkitaan päähän, niin sanot vaan: "Kiitos, saisinko lisää?"
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ollut vielä tässä. Ap palaa ystänsä helmoihin kuten koira oksennukselleen. Tietenkin, kunhan on ensin vatvonut asiaa av:lla pari päivää, ja kerännyt hieman säällipisteitä....
Kun sua potkitaan päähän, niin sanot vaan: "Kiitos, saisinko lisää?"
Hmm, enpä taida. Eilinen päätös sai aikaan sen, että tunnen valtavasti vapautunutta energiaa itsessäni. Minun ei enää tarvitse tavoitella häntä, enkä todellakaan jää odottamaan hänen yhteydenottoaan. Ei kenenkään tarvitse katsella tai sietää tuollaista kohtelua. Tässä on vain se ikävä puoli, että tällainen päätös tehdään vain kerran. Paluuta entiseen ei taida olla.
Se o löytänyt parempaa seuraa eikä sitä kiinnosta sun jutut. Siltikin itsepintaisesti soittelet. Hanki muita kavereita.