Lue keskustelun säännöt.
Ällöttääkö ketään muuta ajatus uudesta rakkaudesta tai jonkun kosketuksesta vaikka on sisimmältään ollut aina romantikko?
16.08.2024 |
Selvennys; oon nelikymppinen tällä hetkellä vapaa kahden teinin äiti. Oon aina ollut herkkä, tuntenut syvästi ja ollut vain tosissani suhteissani, joita menneisyydessä ollut, en siis lähde suhteeseen "kokeilemaan". Kun olen eronnut suhteistani, on se irrottautuminen aina ollut yhtä tuskaa, olin itse aloitteentekijä eroon tai en. Lopulta kun oon päässyt jaloilleni takaisin, tuntuu se niin vapaalta ja huumaavalta kun ei enää satu että musta tuntuu aina vain vaikeammalta ja vaikeammalta haluta uutta suhdetta vaikka tuntuu että kaikki muut tavoittelevat sitä. Itse juoksen karkuun. Oon silti aina uskonut tosirakkauteen ja siihen, että on olemassa oikeammanlaisia ihmisiä jokaiselle, niitä joiden kanssa suhde oikeasti ei tuntuisi niin vaikealta, vaan oikealta. Ajattelen, että kaikki vain eivät koskaan tapaa sitä ihmistä tai ajoitus ei ole oikea ja sitten he vain pariutuvat sillä hetkellä mahdollisen ja sopivan kanssa. Tuntuu, että suurin osa ihmisistä kuitenkin on niitä vääriä eikä tajua sua tarpeeksi, että ajatuskin heistä enää tässä vaiheessa elämää suoraan sanottuna kuvottaa. Tuntuu että oon jotenkin antanut ennen itsestäni liikaa ja sitten kun se on rikottu, on sisimmässä se tuska rakentanut hirveät defenssit. Just silleen että ällöttää. Olenko ainoa?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Vedä henkeä välillä
Any other advice?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. En ole romantikko, kaipaan sitä, että sais tutustua pitkään ilman, että edes harkitsisi suhdetta, esim harrastuksen kautta. Mutta en usko, että pystyisin parisuhteeseen, ainakaan jos pitää asua yhdessä jne. En enää halua tehdä tärkeissä asioissa, kuten asuminen kompromisseja, vaan haluan elää elämää, josta itse haaveilen. Se ei vaan onnistu, jos pitää miettiä miten vaikuttaa kumppaniin.
Miksi näin? Koska en osaa pitää huolta itsestäni. Jos päästän jonkun koskettamaan, rajani katoaa välittömästi ja muutun miellyttäjäksi, jolla ei ole omaa tahtoa. En jaksa enkä halua sitä samaa enää. En halua olla vain käytetty.
Jos vain voiskin löytää jonkun, joka kunnioittaa mun toivetta pitää näpit irti.
Kiitos sinä nelonen rehellisestä vastauksesta. Ymmärrän tuskasi noista rajojen katoamisista. Itselläni ollut samanlaista nuorempana ja edelleen vanhempanakin olen huomannut yrittäväni liikaa puhaltaa tekohengitystä jo umpikujaan ajautuneeseen suhteeseen. Miksi? Koska se irrottautuminen sattuu niin paljon. Vaikka tietäisi että toinen on väärä sulle, tai että ootte väärät toisillenne. Niin turhauttavaa että tunteet vie niin voimakkaasti. Enää en koe miellyttäväni, mutta se kiinnittyminen on hel vetin pelottavaa. En haluaisi enää koskaan antaa sellaista valtaa omasta hyvinvoinnista jonkun toisen käsiin. Siksi se varmaan ällöttää. Tuun varmaan olemaan yksin lopun elämää ja se olis muuten ok, mutta oikeasti toivoisin että olisin jollekin tärkeä enkä rakentaisi elämää vain lapsieni ikävöimiselle kun he tuosta aikuistuvat. En haluaisi että he huolehtisivat siitä että olen yksin. En sitä heille kaataisi, mutta tiedän että he tuntevat minut ja herkän mieleni.
Parhaat rakkaudet on kuvitteellisia.
t. fiktioamorinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Huono kokemus pilasi ideaalin ajatuksen parisuhteesta. Eipä juuri siis kiinnosta kukaan. Mutta onko pakkokaan?
Niin. Kyllähän sitä elokuvilla ja kuvitelmilla aika paljon ruokkii romantiikan nälkäänsä silloin kun ne sensorit on auki, että sinänsä ihan osuva toi fiktioamorisuus.
Oon kyllä osittainen erakkokin, mutta silti toivoisin aitoa yhteyttä ja kumppanuutta, tunnetta ettei ole ihan yksin kun vanhenee. Saattaisin sen kyllä saada jostain yhteisöstäkin. Jostain, missä olisi vain hyviä ihmisiä, siitä pitäis olla varma. Oon vähän polttanut näppini julmien ja ilkeiden ihmisten kanssa. Mutta kyllä niitä hyviäkin on. Valikoidusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kiva kuulla muiden tarinoita tähän.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsivällisyyttä ap. Rakenna oma elämäsi sellaiseksi kuin itse tahdot. Rima korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Kärsivällisyyttä ap. Rakenna oma elämäsi sellaiseksi kuin itse tahdot. Rima korkealla.
Juu, kärsivällisyyttä tässä asiassa kyllä on, edellisestä suhteesta, mikä oli ensimmäinen intensiivinen lasten isän jälkeen, on kolme vuotta aikaa. Mutta huomaan, että mitä kauemmas oon päässyt siteistä, sitä vähemmän haluan sitoa itseäni tai lähestyä kenenkään kanssa. Ja sitten toiset ovat kaikissa mahdollisissa deittiapeissa ja sarjadeittailevat ja itse oon ihan että miten te viitsitte. 😅
T. Ap
Vedä henkeä välillä