Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa työtäni, saikutan vaan jatkuvasti ja pomo raivona. Mitä tehdä?
15.08.2018 |
Tilanne on se, että en vaan jaksa enää. Olen 34-vuotias ravintolakokki ja täysin loppu jo nyt kymmenen vuoden työuran jälkeen.
Nykyään olen sairaslomilla jatkuvasti ja se ei tietysti ole hyvä juttu. Juuri palasin kuukauden sairaslomalta töihin ja viikon jälkeen olen taas aivan poikki ja täynnä kyynisiä ajatuksia.
Työ on raskasta ja kiireistä, siihen nähden myös alipalkattua. Kollegat stressaantuneita ja tiuskivat toisilleen, tätä pidetään vaan normaalina. Ei taukoja, iltapainotteista työtä. Kello usein lähemmäs 02 yöllä, kunnes sasn unenpäästä kiinni. Viikonloput töissä, mikä on alkanut harmittaa, kun muut silloin vapaalla ja ikinä ei näe ketään. Päivät venyvät usein ja esim. mitään harrastuksia ei voi olla. Eli ihan perus ravintola-alaa, mutta mä en jaksa. Ei tämä ole elämää. Pitäisi elää niin työn ehdoilla ja palkka vielä huono.
Olen työskennellyt useissa paikoissa, edes vaihtamalla ei parane.
Mitä tässä kannattaisi tehdä? Jokainen työpäivä on tuskaa ja aina vaan enemmän saikutan. Uusi ala tässä iässä?
Kommentit (48)
Alanvaihto nyt kun vielä olet työelämän silmissä nuori. Päälle 40v on jo vaikeampaa. Kohta alkaa yhteishaku, on päiväopintoja, monimuotoja ja täysin verkossa suoritettavaa.
Kaupallinen tai tekninen ala varmaan varmin keino päästä arki/päivätöihin, ja palkkakehityskin ihan eri luokkaa kuin ravintola-alalla. Insinööri, tradenomi, mitä näitä nyt on. Toki on sote-alat, jotka työllistävät, mutta niissä on kyllä usein vuorotyötä ja voivat olla fyysisiäkin. Ihan hyviä aloja, mutta ikävä kyllä paljon samoja ongelmia ravintola-alan kanssa, kun ovat myös "duunariluonteisia", vaikka amk-tasoisia ovatkin.
Parastahan olisi, jos pystyisit jättäytymään täysipäiväiseksi opiskelijaksi ja hoitaisit tutkinnon ripeästi kotiin. Tekisi varmaan hyvää mielellesikin vaan rauhassa opiskella. Aikuiskoulutustukea ja TE-toimiston rahoitusta voit ainakin kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tää aloittaja trolli kun ei mitenkään noteeraa tuota ihan käypää neuvoa vaihtaa työpaikka henkilöstöravintolaan tai koulun ruokalaan?
Vaihda alaa! Itsellänikin paloi käpy sairaanhoitajana 3-vuorotyöhön. Aina töissä, kun muut vapaalla, ei kunnollista korvausta (vrt. esimerkiksi tehtaiden ilta- ja yölisiin), ei aikaa harrastuksille. Se, että saa sen 400€/kk siitä hyvästä, että työskentelee niska limassa illat ja viikonloput, niin ei oikein naurata. Pääsin onneksi päiväpuolelle sairaanhoitajana ja nyt on fiilis ihan eri. Se 400€ uupuu kuukausipalkasta, mutta nyt minulla on illat ja viikonloput aikaa perheen kanssa :)
Kammottavinta on se, että toiset joutuvat elämään ap:n kaltaisella tavalla. Eivät voi hallita omaa ajankäyttöään mitenkään ja elintasokaan ei siitä parane=orja.
Sitten on naisia, jotka menevät elämän läpi Suomessa työtä tekemättä, stressaantumatta ja aivan sama ellei parempi elintaso. Sellaisia naisia tänne vielä saa tulla muualtakin.
Vierailija kirjoitti:
peiliin katsomisen paikka kyllä jos ei edes vaíhtamalla prane, sinä (koulutuksesi, motivaatiosi) olet se ongelma, missä menet se seuraa....
Tai sitten ongelma on tuo ravintola-alan epäinhimillinen orjatouhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusta oma firma.
Olet oma pomosi ensimmäisestä päivästä lähtien ja voit määrittää työaikasi aivan miten itse haluat.
Win - win.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tää aloittaja trolli kun ei mitenkään noteeraa tuota ihan käypää neuvoa vaihtaa työpaikka henkilöstöravintolaan tai koulun ruokalaan?
Mulla ei ole kokemusta suurkeittiöstä, olen ravintolakokki. Kyllähän sen varmaan oppisi, ei siinä, jos työnantaja huolii. Se olisi päivätyötä, mutta työ itsessään kiinnostaa vielä vähemmän kuin ravintolakeittiö. Hyvin liukuhihnamaista. Olen mä tätä vaihtoehtoa miettinyt, mutta en tiedä kestäisikö pää sitä laitosmeininkiä.
Eli ehkä on oikeasti alanvaihdon aika..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samoja ajatuksia. Tosin olen ihan eri alalla ja työni on erittäin raskasta fyysisesti. Lopettaa en halua yli 3000€ peruspalkan takia.
Välillä tekisi mieli vaan myydä kaikki, nostaa tilit tyhjiksi, ottaa loparit ja heittäytyä työttömäksi muiden elätettäväksi.
Kauankohan jaksan tätä touhua?
Ravintolassa laitat oikeasti ruokaa, joten suurtalouteen sujahdat helposti. Työvaiheita paljon vähemmän, vain yksi ruoka+ Dieetit tietysti, joita on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyy edustuspuolella kokinhommia. Ainakin pk-seudulla. Tasokasta keittämistä. Suosittelen. T. Kollega (myös ravintolakokki)
Pyri valitsemaan sinua kiinnostava ala. Ja onpahan sinulla ainakin ammatti jossa on kokemusta.
Jos et ole käyttänyt korkeakoulu-opintotukia, on sinulla ne jäljellä. Sivussa perusta joku blogi, jossa opetat laittamaan hyviä ruokia? Ja mainostuloja ja yhteistöitä tietysti kaikkien tuottajien/valmistajien kanssa? :D
Jos ei muuta niin sielä TE-toimistostakin ilmeisesti kannattaa kysyä opiskelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poikani lähti vaihtamaan alaa, opiskelee AMK, 30-vuotias. Maksaa talolainaa, asuu yksin. Heittää keikkaa entisessä työpaikassaan joskus vkl, saa rahaa ja nyt kesän oli tietysti töissä. On tienannut tänä vuonna niin paljon ettei enää nosta opintotukea. Sen kyllä saa, samoin opintolainan takauksen.
Mieti mitä haluaisit tehdä? Ja sitten vaan hakemusta. Jos tykkäät käsillä tehdä ja työsi jäljen, miten olisi rakennusmestari tai -insinööri? Maanrakennuspuolella ainakin pulaa työtekijöistä. Entä sähkäri?
Kaupallinenkin ok mutta siinä ei koulutuksella niin selvästi suuntaudu suoraan mihinkään ja voi päätyä kaupan kassalle vuorotöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perusta oma firma.
Olet oma pomosi ensimmäisestä päivästä lähtien ja voit määrittää työaikasi aivan miten itse haluat.
Win - win.
Huvittaa tuo yrittämisen mainostamiseen käytetty argumentti :" voit määrittää työaikasi aivan miten itse haluat". Näin entisenä ravintola-cateringyrittäjänä sanoisin, että ei pidä paikkaansa.
Ja ravintolayrittämistä en voi suositella, jos on jo valmiiksi uupunut. Työpäivät ovat aamusta iltaan. Sen näkyvän asiakkaalle tehtävän työn lisäksi kun pitää tehdä paperihommat; tilaukset, raportoinnit, myynti, tarjouspyynnöt ym ym. Sitten vedetään keittiövaatteet niskaan ja tilausta laittamaan. Illalla viimeiseksi siivoukset tietty. Sitten kaadut sänkyyn ja sama ralli seuraavana päivänä.
Lisäksi kaikki luvat ja lakisääteiset tarkastusmaksut ja verotus ym.pitävät huolen siitä, että todellakin teet suurimman osan kaikesta itse. Ehkä satunnaista kiireapua voi olla varaa palkata. Lisäksi palvelun ja tuotteiden pitää olla tasalaatuista ja hyvätasoista, jotta pysyy kilpailussa mukana. Katteiden ja kannattavuuden kanssa pitää olla tarkkana myös jatkuvasti ja mittari raksuttaa koko ajan päässä laskutoimituksia.
Itse yrittäjäaikoina (4 vuotta) elin kuin sumussa. Työpäivät 7 päivää viikossa noin klo 08:00-23, joskus vähemmän, joskus enemmän, riippuen sesongista. Vähemmän jos olisi tehnyt, ei olisi enää kannattanut.
Lopulta pistin lapun luukulle, kun viimeisen pikkujoulusesongin jälkeen mies joutui puoliväkisin kuskaamaan lääkäriin. Olin miltei psykoosin partaalla jatkuvan univajeen ja stressin vuoksi. Että semmoista yksityisyrittäjän arkea.
Tietysti jos on jostain syystä rahaa on kuin roskaa käytettävissä eikä tarvitse joka penniä miettiä, tai on niin hullu että pistää kaiken heti isolleen isolla lainarahalla, niin voihan sitä palkata vaikka jokaiseen tehtävään vakituisen tekijän ja itse keskittyä omistamiseen. Aika harvalla kuitenkaan näin on. Ja tuosta voikin sitten epäonnistuesssaan seurata raju konkurssi ja vuosien velkajärjestelyt. Suhdanneherkällä ja kilpaillulla ravintola-alalla näitä on nähty.
En voi suositella. Itse teen nykyään eri alan töitä ja voin hyvin, romahdukseni jälkeen lähdin opiskelemaan sosionomiksi. Työskentelen sosiaaliohjaajana. Palkka ei mikään suuren suuri, mutta voin hyvin.
En menisi tradenomiksi välttämättä. Voi olla että samaa palkkaa saa jostain kivemmastakin työstä, jossa voi tehdä käsillä. Kahdessa vuodessa voi tehdä aikuisopistossa uuden ammattitutkinnon, jatkuvia hakuja on. Tai oppisopimus, en ole koskaan ollut mutta eikö siitä saa palkkaakin. Vaikka puutarhuri, vaikka ei kyllä heilläkään taida isot palkat olla. Yliopistossa tekniikan alat taitaa olla hyväpalkkaisia. Ja amk-puolen insinöörillä näyttää minun silmiin olevan palkka ok, veli valmistui vähän aikaa sitten. Mutta alan pitäisi kyllä tuntua omalta, minusta, että jaksaa.
Oiskohan asenneongelmaakin vähän mukana tuossa? Sulla ainakin on töitä, olisit kiitollinen. Vaihtaisin kanssasi osia heti.
T: pitkäaikaistyötön
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan asenneongelmaakin vähän mukana tuossa? Sulla ainakin on töitä, olisit kiitollinen. Vaihtaisin kanssasi osia heti.
T: pitkäaikaistyötön
Ei kannata kadehtia yhtään.
Olen ollut työttömänä ja työuupuneena ja kyl työttömyys vie voiton.
Irtisanoudut, ja alat elämäntapaintiaaniksi, mutta älä nosta mitään yhteiskunnan tukiaisia.
Vaihda ravintolasta suurtalouspuolelle? Siellä on kyllä työ- ja valmistusmäärät ihan hulluja mutta työ on päiväpainotteista.
Alue: Aihe vapaa
peiliin katsomisen paikka kyllä jos ei edes vaíhtamalla prane, sinä (koulutuksesi, motivaatiosi) olet se ongelma, missä menet se seuraa....