Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan muu ihan oikeasti järkyttynyt/kyllästynyt siihen miten paljon isompiin lapsiin menee rahaa?
15.08.2018 |
Tiedän, että tulee taas kuraa niskaan, että enkö osannut varautua tähän ja säästää kaikki pikkulapsivuodet, mutta kerron heti kättelyssä että en. Olin 22-vuotias ja opinnot kesken kun raskaaksi tulin ja mitään säästöjä ei ennen lapsia ollut. Lisäksi olen sairastanut, joten olen ollut monta vuotta pitkään sairauslomalla ja osa-aikaisella sairauslomalla töistä, joten tulot ovat olleet pienet.
Nyt onneksi pystyn tekemään täysipäiväistä työviikkoa ja sain terveen paperit vuoden vaihteessa.
Mutta tama syksy tuntuu siltä, että rahat menee sitä tahtia kun ne tulee... Esikoinen lukiokirjat maksaa, syksyn kirjoitukset maksaa, abivuosi maksaa , joten yritän säästää abiristeilyä (tai mikä Tallinnan reissu se onkaan varten), nuoren autokoulu maksaa, bussikortti maksaa ja kuopuksen harrastusmaksut tulivat nyt taas maksuun ja niihinkin menee monta sataa euroa plus urheuluvälineet ja vaatteet, joita saa olla tyyyliin tsiljoona, kun koulussakin hänellä on valinnaisena liikuntaa.
Aamulla esikoinen pyysi rahaa kampaajalle ja vaikka se on pieni summa tässä konkurssissa, niin tuntui siltä etten jaksa enää.
No kyllä me kaiken tämän maksamme ja olen iloinen että nuori opiskelee ja olen iloinen että kuopus harrastaa mieluisiaan lajeja, mutta ekan kerran tänä aamuna sain itseni kiinni ajatuksesta, että voi miten olisi ihanaa, että lapset olisivat jo omillaan ja saisi käyttää koko palkan itseensä.
No joo, raha ei tietenkään ole kaikki kaikessa, samalla on ihanaa, että lapset ovat vielä kotona jne. Mutta olen kyllä onnellinen nyt, ettemme vauvakuumeissamme tehneet vielä kolmatta, millä ihmeellä hänet elättäisimme.
Luultavasti jommalla kummalla hajoaa puhelin tai jotain muuta vastaavaa ja se kampaamomaksusta harmistuminen tuntuu taas nin turhalta.
Jep, olen puhunut. Ja joo kyllä, olisi kannattanut tehdä lapset alunperin hyvään taloudelliseen tilanteeseen, mutta aina elämä ei mene niin. Toisaalta se ei olisi minua suojannut sairastumasta, joten elämä yllättää.
Kumpa nyt vaan pysyisi terveenä jatkossa.
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Ei ristus mitä skeidaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap kanssasi samaa mieltä!! Teinit ovat uskomattoman kalliita! Minusta suuri epäkohta on se, että lapsilisät loppuvat liian aikaisin, ja että lukion kirjat tulee maksaa itse. Asumme tällä hetkellä maassa, jossa niitä kirjoja ei tartte maksaa itse ja lapsilisä sen kun jatkuu vaikka nuoret 17-18 v. Ollaan hyvätuloinen perhe mutta tuntuu, että kaikki rahat menee silti nuoriin. Suomessa olisi tietysti vielä pahempi tilanne. Minusta tämä on oikeasti asia, joka täytyy saada muuttumaan Suomessa. Haluamme tulla vielä takaisinkin mutta täytyy kai odottaa että lapset on vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lastenteko on suomessa täysin vapaaehtoista ja 100% ihan oma arvovalinta. Että tältä pohjalta...
Tuo on pohjana sille miksi abortoin viidennen raskauteni.
Olen saanut toivotusti neljä lasta, kaikki rahat mitä tienataan löytää osoitteensa.
Lasten harrastukset ovat myös minun harrastuksia.
En valita tätä tässä, en vaihtaisi mitään ja olen ollut tietoinen että lapsen kasvaminen vie rahaa.
Aina voi olla tekemässä leikkauksia rahan kanssa eikä tämä pääty siihen että lapsi kasvaa aikuiseksi; syntyy toivottavasti lapsenlapset joita toivon Paljon, Monta ja Täydeltä sydämeltä :)Onpa tekopyhää. Mun viides raskaus mönkii tossa lattialla.
Ohis, mut tää kommentti naurattaa mua jostain syystä nyt aika paljon. :D
p.s.
Tekopyhämpää olisi ehkä turauttaa lapsi josta jo ennakkoon tietää ettei voi elättää.
Turauttaa?
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Autokoulua ei ole mikään pakko käydä ja kirjoihin saa edullista lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo lapsilisän loppuminen 17-vuotiaana aiheuttaa osan noista kasautuvista kustannuksista. Useimmat lapset asuvat kotona, eivät saa yhteiskunnalta juuri tukea kalliiseen lukio-opiskeluun. Onneksi tähän toisen asteen opiskeluiden kalliuteen yhteiskunta on tarttumassa. Ehkä jo minun lapsillani tianne on hieman helpompi.
Nuorelle kannattaa opettaa rahanarvoa ja sitä ettei raha kasva puussa. Esim. Kampaamo:hiustenleikkaus kustannetaan, mutta extran esim. Hiustenvärjäys nuori maksaa itse. Kahvilat, ravintolat: peruskahvi ja pikaruoka kustannetaan, mutta jos nuori menee ravintolaan syömään sen hän maksaa itse. Perusvaatteet maksetaan, mutta jos nuori haluaa merkkivaatteen, sen maksaa itse. Eli viestinä lapselle on, että perusjutut maksetaan, mutta se extra pitää maksaa itse.
Nuori voi saada omaa rahaa hoitamalla naapurin lapsia, koiraa, siivoamalla vanhemman sukulaisen luona.
Nuori, joka saa kaiken ilmaiseksi ilman vastinetta vanhemmiltaan a) ajautuu omilleen muuttaessaan raha-vaikeuksiin b) käy vanhempien kukkarolla vielä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kyllästyttää. Esikoinen asuu jo omillaan, mutta viimeistä lukiovuotta tekee ja vielä joutuu melkoisesti sponsoroimaan. Onneksi sai lukion oheen osa-aikatyön. Samoin autokoulua juuri maksellaan. Kakkonen on 15 ja tänä vuonna ollut mopokortit, mopon hankinta jne. Ensi vuonna sitten lukiorumba alkaa, tiedä pystyykö montaakaan kirjaa isommalta kierrättämään. Kolmas 13v, harrastaa ratsastusta.
Että joo, olisihan tuossa karsittavaa, mutta sitten toisaalta uskon, että onnellinen nuoruus kantaa pitkälle. Tai toivon.
Vierailija kirjoitti:
Maksoin omilla kesätyösäästöillä plus säästetyillä lahjarahoilla autokouluni. Meillä oli pitkään aika tiukka rahatilanne ja oli ihmeellistä että sain jatkaa rakasta (ja kallista) harrastustani ratsastusta niin pitkään kunnes teininä oma-aloitteisesti vaihtui harrastukset. Joskus lukion alkaessa viimeistään tajusin, kuinka paljon vanhemmat maksoivat elämästäni ja aloin ottaa hankinnoista vastuuta itse. En nyt sano täällä, ettette saisi lapsillenne hankintoja maksaa, mutta älkää maksako kaikkea. Opettakaa rahan, säästäväisyyden ja työnteon arvo.
Kyllä meillä esikoinen on jo moneen kertaan opastettu siihen mitä maksaa talolaina, katsottu sähkönkulutus taululta, on kerrottu harrastusten hinnat (kausimaksu, varusteet, ruuat kisamatkoilla, on pohdittu missä kannattaa tankata ja paljonko säästää toisessa tankkauspaikassa jne). Näitä pohditaan aina kun tilille tulee rahaa ja kun jotain maksetaan.
Pohditaan yhdessä säästötilin tärkeyttä ja sitä ollaan katsottu kun pesukone hajosi, mietitään ensi kesän mopohankintaa ja koko perheen matkaa..
Itse en ole saanut mitään vanhempien kautta.
Kun täytin 18 muutin omaan asuntoon ja maksoin oman ajokortin. Veljelle maksettiin kortti. En ole siitä katkera vaan tietoinen. En tee samaa lapsilleni, koitan maksaa heidän menoja niin paljon kuin mahdollista.
Lapsilla on säästöjä, mutta saavat niitä myös käyttää. Olen iloinnut niistä asioista kun ovat itse saaneet jotain toivomaansa.
Toivon että eivät pahasti velkaantuisi vaan oppisivat käyttää rahaa maltillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa lukea tätä ketjua. Siis äärimmäisen terapeuttista.
Minä olen juuri riidellyt eksän, 18-vuotiaan pojan isän kanssa elatuksesta. Elatusapu kun loppuu, niin otin tähän yhteyttä ja pyysin, että hän jatkaa saman 230 euron summan maksamista suoraan lukiolaiselle. Poika saisi elää sillä rahalla (lukio, bussi, parturi, vaatteet, omat menot, mahdolliset tietokoneen rikkoutumiset), ja minä kustantaisin pojalle ylläpidon (olen laskenut, että pojan ruokakulut ovat kuussa noin 300 e). Poika siis asuu luonani.
Isä haukkui minut pystyyn ”sinä olet rahan kiilto silmissä”, ”olen kyllästynyt ylläpitämään luksuselämäänne” etc. Hänen mielestään 150 e kk on maksimi, mitä maksaa pojalle. Eli: Kun maksamme pojan kulut puoliksi, niin hänen mielestään nuoren miehen pitää pystyä elättämään itsensä 300 e kk.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lapsilisän loppuminen 17-vuotiaana aiheuttaa osan noista kasautuvista kustannuksista. Useimmat lapset asuvat kotona, eivät saa yhteiskunnalta juuri tukea kalliiseen lukio-opiskeluun. Onneksi tähän toisen asteen opiskeluiden kalliuteen yhteiskunta on tarttumassa. Ehkä jo minun lapsillani tianne on hieman helpompi.
Nuorelle kannattaa opettaa rahanarvoa ja sitä ettei raha kasva puussa. Esim. Kampaamo:hiustenleikkaus kustannetaan, mutta extran esim. Hiustenvärjäys nuori maksaa itse. Kahvilat, ravintolat: peruskahvi ja pikaruoka kustannetaan, mutta jos nuori menee ravintolaan syömään sen hän maksaa itse. Perusvaatteet maksetaan, mutta jos nuori haluaa merkkivaatteen, sen maksaa itse. Eli viestinä lapselle on, että perusjutut maksetaan, mutta se extra pitää maksaa itse.
Nuori voi saada omaa rahaa hoitamalla naapurin lapsia, koiraa, siivoamalla vanhemman sukulaisen luona.
Nuori, joka saa kaiken ilmaiseksi ilman vastinetta vanhemmiltaan a) ajautuu omilleen muuttaessaan raha-vaikeuksiin b) käy vanhempien kukkarolla vielä aikuisenakin.
Väärin. Sain kaiken, myös asunnon vanhemmiltani opiskellessani. Suoritin tutkinnon nopeasti ilman työssäkäyntiä tai opintolainaa, valmistuin ajoissa ja olen ollut nyt 25 vuotta työelämässä elättäen itseni ja nyt myös oman perheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Lapset kesätöihin
-järkevät lahjatoivomukset lähisukulaisille esim. Lahjakortti vaatekauppaan tai kirjakauppaan niin saa niitä lukiokirjoja
Meille äiti teki niin että 20 euroa kuussa sai rahaa ja siitä piti itse päättää mihin käyttää. Toki koulukirjat maksoivat mutta mun piti aina etsiä ne mahdollisimman halvat kirjat jostain netin uumenista. Ja harrastuksia ei ollut kun huomasin että äidillä ei oo varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Koulumaailmassa on säästetty tosi paljon viime aikoina. Esim. kirjahankinnoissa. Voidaan mennä monisteilla, vihoilla ja tabletilla. Tutkitusti kuitenkin ihminen muistaa lukemansa paremmin, kun se luetaan fyysisestä kirjasta kuin sähköisesti.
Tukiopetuksesta on myös säästetty. Tiedän monia, jotka hommaavat yksityisopetusta esim. matikan preppaamiseen.
Nää on niitä näkymättömiä tapoja, joissa osassa perheistä tuetaan lapsen oppimista ja koulunkäyntiä. Preppaus- ja valmennuskursseista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa on oikeasti seurata sitä miten nuoret äidit laitavat rahansa kaikkeen typerään, kuten pienten lasten merkkivaatteisiin, ulkohaalareihin, kalliisiin vaunuihin, rattaisiin jne. Ei mitään järkeä.
No, kasvavien lasten kouluvaatteisiin meni nyt elokuun alussa yhteensä melkein 200 euroa. Lapset ovat 15v, 11, ja 9v.
9v tytölle toki löytyy ympäri vuoden kirppariltakin edullisesti tosi hyviä vaatteita, mutta noille pojille ei. Nyt viimeisen vuoden aikana oon 15v löytänyt kirpparilta pari paitaa, ekaa kertaa vauvavuoden jälkeen melkeenpä.
Huono etsijä ehkä sitten.
Parin vuoden päästä alkavaan autokouluun esikoiselle ollaan varauduttu jo jonkin verran, luultavasti säästetään kustannuksissa kun mies opettaa pojan ajamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei oo tullut yllätyksenä. Eikä me miehen kanssa oleteta että lapset tekevät jotakin erityistä sen eteen että saavat juttuja jotka kuuluvat heidän ikäänsä. Lapset ovat osallistuneet kodinhoitoon, hoitavat omat huoneensa ja suunnilleen siinä vaiheessa kun ikää on ollut 12-13 vuotta niin ovat alkaneet pesemään myös pyykkiä. Ei ole tarvinnut keskustella koskaan sen enempää miks roskis pitää viedä tai täyttää astianpesukone. Koulu on jokaisella mennyt tosi hyvin.
Me toki keskustellaan ostoksista. Mulla on mielessä kuinka paljon rahaa tarvitaan vaatteisiin ja kenkiin ja sellaiseen ja sitten autokoulut ja semmoiset maksetaan automaattisesti niiden ajankohta ei tuu yllätyksenä, ei pitäis tulla kellekään.
Ei niin, mutta sairaudet tulee yllätyksenä. Mulla meni kaikki säästöt kun sairastin ja joudin olemaan pois työelämästä (työsuhteessa olin koko ajan, mutta yli kolme vuotta sairauslomalla ja sitten osa-aikaisella sairauslomalla joten tiesin koko ajan että autokoulu ja lukio tulee maksettavaksi mutta niin tuli sairauskin kalliiksi).
Ap
No just. Tämän sairaskertomuksen olisi voinut kertoa heti alkuunsa niin koko ketju näyttäisi erilaiselta. Mun mies sairastui myös vakavasti kun meidän kaksi lasta olivat kummatkin vauvoja , vastasyntynyt ja 1-vuotias. Ei se kuitenkaan meidän taloutta kaatanut, vähän tiukkaa oli pidempään mutta elettiin suu säkkiä myöten. Sen jälkeen on ollut ylä -ja alamäkeä mutta se raha on jostakin kuitenkin tehtävä oli sairas tai ei silloin kun on lapsia. Kaikkeen voi vaikuttaa ihan itse. Se on niin säälittävää kun aikuiset ihmiset jättävät kaiken viimetippaan ja ihmettelevät sitten h-hetkellä kun ei ole rahaa.
Mähän kerroin jo aloituksessa, että olen sairastanut. Ja sain tammikuussa terveen paperit, joten miten jätin viime tippaan säästämiset sun muut? Viimeiset neljä vuotta kun niitä säästöjä on syönyt.
Ap
Lapsilisän pitäisi kotona asuvasta nuoresta jatkua kunnes valmistuu lukiosta tai amiksesta. Edellytys maksamiselle voisi juurikin olla, että jatkaa peruskoulun jälkeen toiselle asteelle.
Kotoa muuttaneelle sen voisi maksaa suoraan, vähintään siihen saakka kunnes vanhempien tulot ei enää vaikuta opintotukeen.
Kai se vanhemmuus on tasan niin vaikeaa, miksi sen itse tahtoo tehdä.
Nuori ei tarvitse ajokorttia, autoa, eikä ilmaista bensaa. Bussikortti ja polkupyörä riittävät edelleen hyvin. Harrastukset ovat erityistä kivaa, jotka lopetetaan jos perheen taloudellinen tilanne huononee. Luokiota (ja amatsua, sielläkin on pakollisia kuluja) varten aletaan säästämään heti kun tiedetään että halutaan lapsia. Kirjat ei suinkaan ole ainoa juttu mitä tulee ostaa.
Partureita ei tarvita, kotiin voi ostaa laitteen jolla tukan voi ajella lyhyeksi. Jos lapsi tykkää pitkästä tukasta, se voidaan tasoittaa kerran vuodessa. Värjäykset yms. ovat ylimääräistä turhaketta, vaikka teini haluaisikin matkia idoleitaan (tai kavereita). Kahviloissa istuskelu ja shoppaaminen ei ole nuoren ihmisen harrastuksia, niitä tehdään sitten aikuisena kun on se työpaikka josta saatua palkkaa voi tuhalata itse (jos siis ei halua säästää esim. asuntoa varten).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, komppaan sinua. Teinit tulevat oikeasti kalliiksi, se tuntuu taloudessa vaikka kaikkensa haluaakin lasten eteen tehdä. Kun sitä oikeasti haluaa antaa hyvän alun aikuiselämään niille lapsilleen, toivoo, että pärjäävät. Lukiokirjat maksoivat, autokoulu maksaa, yliopiston preppauskurssit maksaa. Ja aina voi heitellä ettei noita tarvitse lapselle kustantaa, hankkikoon rahansa itse.
Me maksoimme lapsillemme kyllä koska halusimme tarjota lapsille hyvät mahdollisuudet. Poika ei mennyt töihin vaan kävi abikursseja, me kustansimme sen ja autokoulun. Ajokortti on auttanut poikaa myöhemmin saamaan kesätöitä, abikurssit paransi matikan osaamista, kirjoitti hyvin ja pääsi lukemaan haluamaansa alaa papereiden perusteella. Tyttö halusi prinsessamekon tansseihin ja sai, on saanut kampaajalla värjäykset ja kaupoista kohtuuhintaiset vaatteet. Kannustettiin muutenkin niin harrastuksissa ja opinnoissa, kehitti hyvän itsetunnon ja halusi pyrkiä oikikseen jolloin maksettiin preppauskurssi. Nyt molemmat opiskelevat omillaan eri kaupungeissa, autamme rahallisesti silloin tällöin mutta melko pian hankkivat jo alan kesätöissä niin hyvin etteivät enää tarvitse apuamme.
Joskus olen miettinyt kuinka ihmiset eivät pikkulapsivaiheessa ajattele taloudellista puolta kun halutaan se kolmas tai neljäs lapsi. Vaipat on halpaa ostaa, päiväkoti ei paljon maksa jos tulotaso on alhainen. Mutta entä sitten kun oikeasti tehdään lapsen tulevaisuutta? Tavallaan epäreilua, että meidän kaltainen hyvätuloinen perhe kykenee tukemaan taloudellisesti paljon paremmin niitä harvoja lapsiaan kuin monilapsinen pienituloinen perhe. Vaatemerkit tai kännykän malli on toissijaista, mutta juuri nuo lapsen tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, kurssit, preppaukset, kieltitaidon harjoittelu ulkomailla, kalliit harrastukset jne., nuo maksavat ja vaikuttavat kuinka lapsi pärjää kouluissa, löytää opiskelupaikan ja kykenee tulevaisuudessa käyttämään lahjojaan. Toisaalta tärkeintä on hyvä itsetunto, ja sen AP selvästi kykenee antamaan lapsilleen huolehtimalla ja rakastamalla heitä.
Tämä on muuten juuri se syy, miksi meidän lapsiluku on jäänyt kahteen, vaikka sydän olisi halunnut sen kolmannen. Ei se pikkulapsiajan haastavuus, vaan se, kuinka saadaan lapsille mahdollisimman hyvä startti aikuiselämään. Taloudellisesti voi onnistua kahden lapsen kanssa, mutta kolmen kohdalla olisi jo paljon vaikeampaa. Jos vaikka tarvitaan tukiopetusta eikä kunta sitä tarjoa, niin voidaan hommata. Jos koulusta ei enää saa kirjoja, niin saan alakoululaiselle sen ostettua. Jne.
Täh? Mitä tukiopetusta kunta ei tarjoa? Ja mikä kirja??
Koulumaailmassa on säästetty tosi paljon viime aikoina. Esim. kirjahankinnoissa. Voidaan mennä monisteilla, vihoilla ja tabletilla. Tutkitusti kuitenkin ihminen muistaa lukemansa paremmin, kun se luetaan fyysisestä kirjasta kuin sähköisesti.
Tukiopetuksesta on myös säästetty. Tiedän monia, jotka hommaavat yksityisopetusta esim. matikan preppaamiseen.
Nää on niitä näkymättömiä tapoja, joissa osassa perheistä tuetaan lapsen oppimista ja koulunkäyntiä. Preppaus- ja valmennuskursseista puhumattakaan.
Mikäköhän kirja tälläinen on ja missä paikkakunnalla?
Ja preppauskursseja matikkaan..? Minkä ikäisestä nyt puhut? Sun oma koulutus? Eikö yläasteen matikka suju vai..?
Alue: Aihe vapaa
Meillä auttoi tuohon asenteeseen kesäduuni. Kun 4 viikkoa nousi ylös aamulla tekemään 7-8h työpäivän huonolla palkalla, 16v arvostaa rahaa ihan eri tavalla. Mutta kallista on, laskeskelin, että mulla on mennyt 1000e tähän koulun alkuun ja siinä ei ole edes lukion aloittajan läppäriä. Bussiliput, kirjat, muut koulutarvikkeet, vaatteita jne... vaikka ostin siis t-paitoja verkkokaupasta 10-12e/kpl, kun niitä tarvittiin useampi, oli sekin lasku yli 100e.