Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaista kanssasi on elää? (Vaarasen kolmuni)
15.08.2018 |
https://yle.fi/uutiset/3-10344476
”Jos suhteessa on häijy olla, ja väistelet teräviä sanoja kuin lentäviä veitsiä, sinun on oikeasti pysähdyttävä miettimään toisen ihmisen asemaa. Koeta ymmärtää, mitä veitsisateen takana oikein on. Miltä hänestä tuntuu olla tässä suhteessa kanssasi, puolisona? Millaista kanssasi on elää?”
Minä täytin listan kriteerit, silti mies heivasi minut toiseen pitkän liiton jälkeen. Eikö lista riittänyt? Riittääkö sinun mielestäsi?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.
Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.
Tarkoittanet, että toiset ihmiset ovat sitä mieltä, että on vain yksi tapa elää, ja se tapa on heidän tapansa?
Minun eksäni oli tällainen ihminen. Ja minä justin ja miellytin, miellytin ja joustin - kunnes 20 vuoden jälkeen en enää jaksanut. Ero siitä tuli.
Ap
Useimmille ihmisille on lähinnä se yksi hyvä tapa elää. Pointti on siinä, että etsii sen, joka jakaa samat arvot.
Minä olen niin naiivi, että uskon ihmisten pystyvän elämään vastakohdan kanssa, jos hyväksyy tämän sellaisena kuin on.
Ap
Ja miksi se kumppani voisi hyvin, jos sinä "hyväksyt" hänet, eihän se ole sama asia kuin ihailla, kunnioittaa, rakastaa häntä jne? Todella ankeaa olla hyväksyjän kumppanina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.
Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.
Tarkoittanet, että toiset ihmiset ovat sitä mieltä, että on vain yksi tapa elää, ja se tapa on heidän tapansa?
Minun eksäni oli tällainen ihminen. Ja minä justin ja miellytin, miellytin ja joustin - kunnes 20 vuoden jälkeen en enää jaksanut. Ero siitä tuli.
Ap
Useimmille ihmisille on lähinnä se yksi hyvä tapa elää. Pointti on siinä, että etsii sen, joka jakaa samat arvot.
Aivan. Vanha totuus on, että toista ei voi muuttaa. Jos muutosta haluaa, on muututtava itse.
Ihmiset eivät pariutuessaan tajua, miten monia asioita olisi otettava huomioon. Romanttinen rakastuminen ei ole se ainut kriteeri. Arvomaailman tulisi olla suurin piirtein samanlainen, samoin tapa elää arkea. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessani pariterapiassa exän kanssa olin alkuun sitä mieltä, että olin täyttänyt kaikki nuo pointit. Terapiassa opin katsomaan rehellisemmin itseäni ja näkemään ne omat virheeni suhteessa. Niistä oppi. Ero tuli, mutta nyt elän uudessa onnellisessa parisuhteessa jossa kumpikin yrittää olla toistamatta niitä omia virheitään. Suosittelen pariterapiaa.
Tämäpä se. Sinunlaisesi (aiemmin) paskat ihmiset kuvittelevat juuri olevansa niitä kunnollisia, hyviä ihmisiä, ja ovat täysin sokeita sille, miten ei se, minkä he itse mieltävät hyvyydeksi riitä, vaan sen pitää olla hyvää sen toisen mielestä.
Tarkoittanet, että toiset ihmiset ovat sitä mieltä, että on vain yksi tapa elää, ja se tapa on heidän tapansa?
Minun eksäni oli tällainen ihminen. Ja minä justin ja miellytin, miellytin ja joustin - kunnes 20 vuoden jälkeen en enää jaksanut. Ero siitä tuli.
Ap
Useimmille ihmisille on lähinnä se yksi hyvä tapa elää. Pointti on siinä, että etsii sen, joka jakaa samat arvot.
Minä olen niin naiivi, että uskon ihmisten pystyvän elämään vastakohdan kanssa, jos hyväksyy tämän sellaisena kuin on.
Ap
En tajua, mitä iloa tuollaisesta on kenellekään. Esim. minun mieheni on varmaan juuri tuollainen kuin sinä. Olen kaatanut hänen noskaansa tonneittain paskaaa vuosien varrella, ja hän ilmeisesti vain kuvittelee, että kun itse uskoo olevansa hyvä ihminen, niin mä olen tyytyväinen. No, en ole. Kuvittelin itse, että hän on samanlainen kuin minä, koska sen vaikutelman hänestä aluksi sain. En osannut sillälailla tutustua häneen, että olisin itse kaivellut esille sen, ettei hän olekaan samanlainen. Minusta se olisi ollut hänen vastuullaan osoittaa, jos minä en tajua kysellä tai selvittää sitä, vaan otan kaikki hänen miellyttämisensä aitoutena hänessä.
Hän varmaan tajusi meidän alusta asti olevan erilaisia, mutta ajatteli myös, että koska hän hyväksyy minut, niin se ei haittaa. Mä en hyväksy mitään, missä hän on erilainen ja aina huudan hänelle niistä, satutan ja moitin. Mua ei haittaa, jos hän ei hyväksyisi minua, koska en ole huono, olen vain erilainen. Lopulta jätin hänet, koska minulle ei tullut hänen seurassaan hyvä olo itsestäni, vaan pikemminkin jotenkin ihan karmea. Ällöttää ajatuskin tuollaisista muiden yläpuolelle asettuvista ihmisistä, jotka luulevat olevansa niin hyväksyviä. Kuitenkin sitten aletaan masentua ja kaikkea, kun on niiiiin raskas se puoliso, nyyh.
Pariterapian lisäksi kannattaa kokeilla ihan yksilöterapiaa. Sitä hyvää oloa kun ei saa pelkästään toisesta ja parisuhteesta, se pitäisi olla itsellä sisällä. Eikä itsellä ole kovin hyvä olo jos sisus on täynnä kiukkua ja vihaa.
Alue: Aihe vapaa
En tajua, mitä iloa tuollaisesta on kenellekään. Esim. minun mieheni on varmaan juuri tuollainen kuin sinä. Olen kaatanut hänen noskaansa tonneittain paskaaa vuosien varrella, ja hän ilmeisesti vain kuvittelee, että kun itse uskoo olevansa hyvä ihminen, niin mä olen tyytyväinen. No, en ole. Kuvittelin itse, että hän on samanlainen kuin minä, koska sen vaikutelman hänestä aluksi sain. En osannut sillälailla tutustua häneen, että olisin itse kaivellut esille sen, ettei hän olekaan samanlainen. Minusta se olisi ollut hänen vastuullaan osoittaa, jos minä en tajua kysellä tai selvittää sitä, vaan otan kaikki hänen miellyttämisensä aitoutena hänessä.
Hän varmaan tajusi meidän alusta asti olevan erilaisia, mutta ajatteli myös, että koska hän hyväksyy minut, niin se ei haittaa. Mä en hyväksy mitään, missä hän on erilainen ja aina huudan hänelle niistä, satutan ja moitin. Mua ei haittaa, jos hän ei hyväksyisi minua, koska en ole huono, olen vain erilainen. Lopulta jätin hänet, koska minulle ei tullut hänen seurassaan hyvä olo itsestäni, vaan pikemminkin jotenkin ihan karmea. Ällöttää ajatuskin tuollaisista muiden yläpuolelle asettuvista ihmisistä, jotka luulevat olevansa niin hyväksyviä. Kuitenkin sitten aletaan masentua ja kaikkea, kun on niiiiin raskas se puoliso, nyyh.