Lue keskustelun säännöt.
Tajusin, että isäni on saattanut pahoinpidellä minua ollessani lapsi
14.08.2018 |
Mitään muistikuvia minulla ei ole, mutta on muutamia hämmentäviä seikkoja. Ensinnäkään en muista oikein kunnolla mitään niistä ajoista, kun äitini ja isäni olivat vielä yhdessä. Isästä ei etenkään ole oikeastaan ollenkaan selviä muistoja, mielikuvia vain. Tiedän, että isä on tullut silloin tällöin kännissä baarista kotiin, mutta en _muista_ yhtäkään kertaa, jolloin noin olisi tapahtunut. Kuitenkin olin jo 9-vuotias, kun vanhempani erosivat. Sen jälkeisistä ajoista minulla on jo paljon enemmän ja paljon tarkempia muistoja.
Olen niin kauan kuin muistan pitänyt sellaisista kirjoista/leffoista/sarjoista/fanifiktioista, joissa nuorta tyttöä pahoinpidellään tai raiskataan ja sitten joku auttaa häntä toipumaan traumastaan. En ole niistä pahoinpitelykohdista nauttinut vaan nimenomaan sitten siitä "jälkipyykistä".
Pari vuotta sitten olin psykiatrisella osastolla. En ollut silloin ollenkaan oma itseni enkä muista niistä ajoista oikein mitään. Isäni oli ilmeisesti käynyt katsomassa minua siellä ja ottanut koiransa mukaansa. Jostain syystä ennen sitä olin kirjoittanut päiväkirjaani, että pelottaa, että isä satuttaa koiraa automatkalla, jos koira vinkuu/oksentaa. Koiralla on siis matkapahoinvointia. Tuosta en muista mitään ja pelko tuntuu näin jälkeen päin ihan absurdilta, koska isäni ei ole tietääkseni koskaan koiraansa satuttanut.
Vielä sekin, että monesti, kun olen jutellut sairaanhoitajalle/lääkärille/psykologille he ovat kysyneet, että onko mua satutettu lapsena. Luultavasti sen takia, kun häpeän itseäni tosi paljon ja koen hirveästi syyllisyydentunteita. Ei mua ole kiusattu koskaan koulussakaan, joten en itsekään noille tunteille oikein mitään loogista syytä keksi...
Aika paljon spekulointia enkä kuitenkaan varmaan koskaan saa selvyyttä tähän asiaan, koska mua hävettää jotenkin koko asia ja se, että ajattelen omasta isästäni tuollaisia asioita. Miltä teistä kuulostaa?
Kommentit (51)
https://en.wikipedia.org/wiki/False_memory
Tämän tyyppisiä "muistoja" syntyy monelle kun joka tuutista spekulointia lapsuuden traumoista tuputetaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpön höpön juttuja, mielesi temppuilee muista syistä kuin isäsästäsi
Että spekuloit liikaa ja yrität väkisin löytää syytä miksi mielesi temppuilee.
Vierailija kirjoitti:
https://en.wikipedia.org/wiki/False_memory
Tämän tyyppisiä "muistoja" syntyy monelle kun joka tuutista spekulointia lapsuuden traumoista tuputetaan...
"Vielä sekin, että monesti, kun olen jutellut sairaanhoitajalle/lääkärille/psykologille he ovat kysyneet, että onko mua satutettu lapsena."
Tuo virke kuvaa juuri tyypillistä tilannetta, joissa vääriä muistoja syntyy, siis jatkuva oletettujen traumojen kaivelu. Näistä on ollut oikesjuttuja maailmalla, joissa hoitavat tahot ovat joutuneet syytteisiin synnytetteyään vääriä muistoja raiskauksesta ja hyväksikäytöstä.
Onko äitisi istuttanut sinuun negatiivisia muistoja tai vihjauksia isästäsi? Lapsena koettua väkivaltaa ei unohda, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi istuttanut sinuun negatiivisia muistoja tai vihjauksia isästäsi? Lapsena koettua väkivaltaa ei unohda, valitettavasti.
No ei ole, vaikka isä joskus onkin sitä väittänyt, jos en ole halunnut mennä hänen luokseen. Miksei minulla sitten juurikaan ole mitään muistoja ajalta ennen vanhempieni eroa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi istuttanut sinuun negatiivisia muistoja tai vihjauksia isästäsi? Lapsena koettua väkivaltaa ei unohda, valitettavasti.
No ei ole, vaikka isä joskus onkin sitä väittänyt, jos en ole halunnut mennä hänen luokseen. Miksei minulla sitten juurikaan ole mitään muistoja ajalta ennen vanhempieni eroa?
Ap
Koska mitään muistamisen arvoista ei ole tapahtunut. Tunteita herättävät asiat nimeonomaan painuvat mieleen mieleen. Tasapaksu ja tylsä lapsuus on ollut, jos ei muistoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi istuttanut sinuun negatiivisia muistoja tai vihjauksia isästäsi? Lapsena koettua väkivaltaa ei unohda, valitettavasti.
No ei ole, vaikka isä joskus onkin sitä väittänyt, jos en ole halunnut mennä hänen luokseen. Miksei minulla sitten juurikaan ole mitään muistoja ajalta ennen vanhempieni eroa?
Ap
No mistä tiedät, että isäsi oli tullut silloin tällöin baarista kännissä kotiin, kun et sellaista tapahtumaa muista yhtäkään. Suuntaapa katseesi äitisi puheisiin. Isäsi saattoi olla hyvinkin oikeassa.
Se ettei muista, voi johtua pelon ilmapiiristä. Mitään ei välttämättä tapahdu, mutta koko ajan on olemassa uhka että tapahtuu. Aggressiiviset, sairaalloisen mustasukkaiset, alkoholistit, bipolaariset yms. saavat aikaan tällaisen pelon ilmapiirin, josta yleensä lähipiiri kärsii eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei väkivaltaa unohda. Se palaa mieleen kiinni ja muisto saattaa nousta esille vuosiakin myöhemmin, jos jokin muistuttaa tapahtuneista.
Jossain aivan erityistapauksissa lapsi sulkee ympäristön mielestään, mutta jos sinulla on muuten aivan normaaleja muistoja, äitisi kanssa on normaalit välit ja koulussakaan ei ole mitään vammoja huomattu, niin arvelen ongelmasi olevan muu kuin poissaoleva isäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko äitisi istuttanut sinuun negatiivisia muistoja tai vihjauksia isästäsi? Lapsena koettua väkivaltaa ei unohda, valitettavasti.
No ei ole, vaikka isä joskus onkin sitä väittänyt, jos en ole halunnut mennä hänen luokseen. Miksei minulla sitten juurikaan ole mitään muistoja ajalta ennen vanhempieni eroa?
ApNo mistä tiedät, että isäsi oli tullut silloin tällöin baarista kännissä kotiin, kun et sellaista tapahtumaa muista yhtäkään. Suuntaapa katseesi äitisi puheisiin. Isäsi saattoi olla hyvinkin oikeassa.
Mulla on muistissa fiilis siitä, miltä tuntui, kun isä oli kännissä, mutta ei mitään tarkkaa yksittäistä tilannetta. Ennen baariin lähtöä kuunteli usein musiikkia ja niitä biisejä muistan kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ailuinen voisi yhtyä elämänn aikuisen elämää, koska se on asia, johon voit vaikuttaa.
Tapahtuipa lapsuudessasi hyvää tai pahaa, et ole siitä vastuussa. Niille, jotka olivat, voit yhtä hyvin antaa anteeksi, kun et edes muista mitään raskauttavaa.
Myös äitisi on voinut eron jälkeen istuttaa sinuun negatiivisia asioita isästäsi.
Mieli suojelee meitä asioilta, joita psyyke ei kestäisi päivänvalossa. Trauman unohtaminen on klassinen puolustusmekanismi kipua vastaan. Se mikä on lapsena toiminut meidän hyväksi, toimiikin aikuisena meitä vastaan. Monet ovat tietämättään ahdistuneita ja kokevat mielenterveysongelmia ymmärtämättä koskaan syytä, koska alitajunta suojelee meitä tietoisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kyllä tajunnut, mistä olet saanut mieleesi isäsi pahoinpidelleen sinua.
Outoa ettet muka muistaisi.
Mun isä ON pahoinpidellyt mua satoja satoja kertoja, vauvasta täysi-ikäiseksi. Mitäön apua en saanu koskaan lapseba, vasta kun täytin 18 pääsin helvetistä eroon kun viimein sain muuttaa pois.
Minä muistan erittäin tarkasti pahoinpitelyt. Miten piiskataan eri välineillä ja miten pelkään ja itken kuolemankauhuissani.
Inhoan isääni.
Vierailija kirjoitti:
Mieli suojelee meitä asioilta, joita psyyke ei kestäisi päivänvalossa. Trauman unohtaminen on klassinen puolustusmekanismi kipua vastaan. Se mikä on lapsena toiminut meidän hyväksi, toimiikin aikuisena meitä vastaan. Monet ovat tietämättään ahdistuneita ja kokevat mielenterveysongelmia ymmärtämättä koskaan syytä, koska alitajunta suojelee meitä tietoisuudelta.
Miten trumaa aiheuttava toiminto on voinut lapsena toimia hyväksi??
Oikeasti olisi aika poikkeuksellista unohtaa kokonaan vaikkapa 8 vuotiaana kokemansa pahoinpitely. Sen sijaan on aika tavallista, että lapsuusmuistot ovat hyvin hajanaisia, epäloogisia ja niiden tapahtuma-aikojakaan ei oikein osaa jälkikäteen sanoa.
Ja mistä tosiaan tiedät, että isä tullut kotiin kännissä? Äiti kertonut? Todennäköisesti jos näin on niin tullut melko myöhään - olitko nukkumassa, tai ehkä vain sinun näkökulmastasi kännissä ei ollut mitään erityisen dramaattista tai muistamisen arvoista?
Oma isäpuoleni tuli myös usein kännissä kotiin, mulla on joku ihan yksittäinen hämärä muisto aiheesta. Mutta ei se johdu siitä että se olisi jotenkin traumaattista ollut, vaan ihan jo lapsena mietin lähinää, että "voi plääh kuinka tympeää ja tylsää" ja unohdin possuilun aika saman tien kun ei siihen sen suurempaa draamaa liittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Outoa ettet muka muistaisi.
Mun isä ON pahoinpidellyt mua satoja satoja kertoja, vauvasta täysi-ikäiseksi. Mitäön apua en saanu koskaan lapseba, vasta kun täytin 18 pääsin helvetistä eroon kun viimein sain muuttaa pois.
Minä muistan erittäin tarkasti pahoinpitelyt. Miten piiskataan eri välineillä ja miten pelkään ja itken kuolemankauhuissani.
Inhoan isääni.
Kaikki eivät ole kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Outoa ettet muka muistaisi.
Mun isä ON pahoinpidellyt mua satoja satoja kertoja, vauvasta täysi-ikäiseksi. Mitäön apua en saanu koskaan lapseba, vasta kun täytin 18 pääsin helvetistä eroon kun viimein sain muuttaa pois.
Minä muistan erittäin tarkasti pahoinpitelyt. Miten piiskataan eri välineillä ja miten pelkään ja itken kuolemankauhuissani.
Inhoan isääni.
Ottamatta kantaa siihen mitä ap:n lapsuudessa on tai ei ole tapahtunut, niin muistutan että eri ihmiset reagoivat eri tavoin. Se että sinä muistat traumaattisen kokemuksen ei tarkoita sitä etteikö jonkun muun mieli voisi pyrkiä torjumaan muiston. Ihmiset ovat erilaisia.
Kehoittaisin katsomaan nyt eteenpäin ja keskittymään pisitiivisiin asioihin elämässäsi.