Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää sukulaisperheen perheväkivallasta...
13.08.2018 |
...mutta en kuitenkaan voi tehdä asialle mitään. En voi edes ilmaista tietäväni enkä yrittää tukea tai auttaa millään tavalla, koska en saanut asiaa tietooni sellaista kautta, että se olisi ok. Ja tuntuisi erittäin kummalliselta koittaa ottaa aihepiiriä muina miehinä puheeksi, tuskin menisi läpi edes. Tuntuu ahdistavalta ja on tosi paha mieli, sillä serkkuni ovat minulle todella tärkeitä ja läheisiä, vaikka tämä asia nyt onkin selvästi pidetty visusti salassa kaikilta perheen ulkopuolisilta läheisyydestä riippumatta.
Olen muutenkin ihan järkyttynyt koko jutusta. Ei sitä vaan tule tajunneeksi aina vaikka sen tavallaan tietää, että monesti komeiden kulissien alla voi olla jotain ihan muuta. Tuotakin perhettä olen pitänyt oikein ihanneperheenä enkä ole ainoa.
En tiedä mikä oli keskustelun pointti, halusin kai vaan purkaa kurjaa fiilistäni, koska en voi tästä kellekään tuntemalleni ihmiselle puhua. Ja jos joku nyt ihmeen kaupalla keksisi keinon miten voisin ehkä olla jotenkin avuksi paljastamatta, että tiedän tms, niin kuulisin oikein mielelläni.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä osassa peheväkivaltaa nainen on tehnyt jotain joka saa miehen lyömään
Aika sairas ajatusmaailma. Vaikka nainen olisi tehnyt jotain pahaa, ei se todellakaan oikeuta lyömään häntä. Ja sama tietenkin toisin päin. Se ei myöskään poista sitä, että lapset kärsivät perheväkivallasta jokatapauksessa, oli sen taustalla mitä tahansa.
Ja btw, en edes ole sanonut onko tässä mies lyönyt naista vai mitä on tapahtunut. En tiedä itsekään ja vaikka tietäisin, en sitä toisi ilmi, ei ole oleellista keskustelun kannalta.
Ap
Osalla jopa lastensuojelutyöntekijöistä on sellainen ajatusmaailma, että ei se mitään vaikka isä hakkaa äitiä lapsen nähden. Sanotaan että "eihän se sentään lasta hakkaa."
Todellisuudessa lapsi kokee kovaa psyykkistä stressiä nähdessään pahoinpitelyä etenkin kun se kohdistuu omaan äitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele vanhempiesi tai serkkujesi kanssa ja sano, että olet alkanut epäillä onko kaikki kunnossa/niin hyvin kuin vaikuttaa. Että sulla on vain sellainen outo tunne, mutta ei mitään konkreettista näyttöä. Siitä voi aueta hyödyllinen keskustelu, mutta et paljasta miten olet saanut tilanteen selville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä osassa peheväkivaltaa nainen on tehnyt jotain joka saa miehen lyömään
Aika sairas ajatusmaailma. Vaikka nainen olisi tehnyt jotain pahaa, ei se todellakaan oikeuta lyömään häntä. Ja sama tietenkin toisin päin. Se ei myöskään poista sitä, että lapset kärsivät perheväkivallasta jokatapauksessa, oli sen taustalla mitä tahansa.
Ja btw, en edes ole sanonut onko tässä mies lyönyt naista vai mitä on tapahtunut. En tiedä itsekään ja vaikka tietäisin, en sitä toisi ilmi, ei ole oleellista keskustelun kannalta.
Ap
Osalla jopa lastensuojelutyöntekijöistä on sellainen ajatusmaailma, että ei se mitään vaikka isä hakkaa äitiä lapsen nähden. Sanotaan että "eihän se sentään lasta hakkaa."
Todellisuudessa lapsi kokee kovaa psyykkistä stressiä nähdessään pahoinpitelyä etenkin kun se kohdistuu omaan äitiin.
Väkivalta ketä tahansa perheenjäsentä kohtaan antaa negatiivisen vaikutuksen kaikkiin lapsiin. Oli se sitten henkistä, fyysistä tai seksuaalista.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä osassa peheväkivaltaa nainen on tehnyt jotain joka saa miehen lyömään
Oletko kuullut koskaan esim sairaanloisen mustasukkaisista ja narsistisista miehistä, jotka omassa sairaassa päässään luulevat että nainen pettää ja tämänvuoksi mukiloivat naisen sairaalakuntoon?
Usein tälläiset miehet itse menevät missä lystää, mutta pelkkä vaimon työmatka voi saada aikaan kodin hajoittamista ja äärimmäistä pelottelua.
Mieti miksi painostavassa stressissä elää nainen, jolta estetään salilla käynti, työpaikalle soitetaan ja pelotellaan. Kun siinä kuviossa on vielä lapsi, ja aina joutuu pelkäämään missä mielentilassa mies tulee kotiin.
Ei ole mikään ihme, että silloin paetaan lapsen kanssa vaikka uimahalliin, koska kotona on piinava tunnelma ja ainainen ahdistus.
Jokainen, joka jättää puuttumatta perheessä olevaan väkivaltaan, on syyllinen.
Kukaan sukulainen tai naapuri ei puuttunut lapsuusperheen h-ttiin, enkä ole vieläkään päässyt kokonaan painajaisista, yli 40 vuoden jälkeen. Joskus manaan mielessäni kaikki ne, jotka jättivät asiaan puuttumatta. Itsekästä ja vastuutonta.
Teinköhän jo lapsena jotain sellaista, että se silmitön väkivalta minua ja sisaruksiani kohtaan oli oikeutettua, hmm, mietitäänpä!
Se, joka lyö, on aina syyllinen ja kaikki tunnontuskat suon jokaiselle, joka ei asiaan uskalla, voi tai halua puuttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä aika rajusti jotkut hyökkää ap:n kimppuun. Ei tuo varmasti ole helppo tilanne oletettavasti nuorelle ihmisille, joka kesätöissä saa tietää asian, jota hänen ei sukulaisena pitäisi saada tietää. Vastuu vaitiolovelvollisuudesta painaa, mutta on ymmärrettävää, että asia vaivaa mieltä, järkyttää ja huolestuttaa. Selvästi ap haluaisi tehdä hyvää ja auttaa sukulaisiaan ja hänelle tekisi myöskin hyvää jakaa näitä ahdistavia tuntemuksiaan jonkun kanssa, mutta sitäkään ei uskalla tehdä samaisen vaitiolovelvollisuuden vuoksi.
Mitä itse suosittelen on seuraava:
1) Mene esimiehesi juttusille. Kerro, että suorittaessasi työtehtävääsi, päätyi käsiisi paperi mikä käsitteli sukulaisiasi ja siinä paljastui tällainen erittäin ikävä asia. Hänen pitäisi osata jutella kanssasi asiasta, ohjeistaa siinä miten voit/saat toimia tietoon liittyen ja lisäksi varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu toiste.
2) Mieti voitko puhua asiasta yleisellä tasolla jonkun läheisesi, vaikka hyvän ystävän tai kumppanin kanssa. Mielellään ei ehkä oman perheen, koska kyse on myöskin heidän sukulaisistaan. Vaikka tarkoitan yleisellä tasolla puhumisella nimenomaan sitä, että et mainitse kenestä puhut etkä anna mitään vihjeitäkään siihen suuntaan, niin varmuuden vuoksi en lähtisi avautumaan ihmiselle kuka myös tuntee sukulaisesi. Mutta itse esimerkiksi olen omalle seurustelukumppanilleni puhunut täysin nimettömästi joistakin töissä kohtaamistani ikävistä asioista, jotka ovat jääneet vaivaamaan ja jotka ovat osuneet syvälle etenkin siksi, että kyse on ollut ihmisestä kenet tunnen. Suoraa olen sanonut, että nimiä en tietenkään voi käyttää, mutta on helpottanut silti kertoa juttu ja se miten se aiheutti ikävän olon ja mielen itselle. (Opiskelen siis sosiaaliohjaajaksi ja olen ollut nyt puoli vuotta työharjoittelussa sosiaalitoimistossa)
3) Jos edellämainitut eivät auta riittävästi, älä epäröi mennä juttelemaan vaikka koulupsykologille tai terveydenhoitajalle. Mainitsit jossain viestissä sellaisen, joten oletin, että olet opiskeluelämässä. Heille voi luottamuksella puhua tällaisista asioista ja ei tarvitse yhtään hävetä sitä, että syy olisi turha. Väkivalta on vakava asia ja on ymmärrettävää, että se aiheuttaa pahaa oloa saada tietää, että sellaisesta kärsii itselle tärkeät ja rakkaat ihmiset.
Tsemppiä sinulle ap!
Hei!
Osaisikohan joku auttaa minua kiperässä kysymyksessäni alaikäisen vaitiolovelvollisuuden suhteen..? Minua itseäni kohtaan on siis oman perheen sisällä kohdistunut väkivaltaa, ja kysymykseni koskee sitä!
Yleensä väkivalta jatkuu henkisenä, kun lapset muuttavat pois. Ja kyllä siitäkin on syytä olla huolissaan.