Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää sukulaisperheen perheväkivallasta...
13.08.2018 |
...mutta en kuitenkaan voi tehdä asialle mitään. En voi edes ilmaista tietäväni enkä yrittää tukea tai auttaa millään tavalla, koska en saanut asiaa tietooni sellaista kautta, että se olisi ok. Ja tuntuisi erittäin kummalliselta koittaa ottaa aihepiiriä muina miehinä puheeksi, tuskin menisi läpi edes. Tuntuu ahdistavalta ja on tosi paha mieli, sillä serkkuni ovat minulle todella tärkeitä ja läheisiä, vaikka tämä asia nyt onkin selvästi pidetty visusti salassa kaikilta perheen ulkopuolisilta läheisyydestä riippumatta.
Olen muutenkin ihan järkyttynyt koko jutusta. Ei sitä vaan tule tajunneeksi aina vaikka sen tavallaan tietää, että monesti komeiden kulissien alla voi olla jotain ihan muuta. Tuotakin perhettä olen pitänyt oikein ihanneperheenä enkä ole ainoa.
En tiedä mikä oli keskustelun pointti, halusin kai vaan purkaa kurjaa fiilistäni, koska en voi tästä kellekään tuntemalleni ihmiselle puhua. Ja jos joku nyt ihmeen kaupalla keksisi keinon miten voisin ehkä olla jotenkin avuksi paljastamatta, että tiedän tms, niin kuulisin oikein mielelläni.
Kommentit (48)
Luulisin että perhe on jo avun piirissä kun kerta ap sai työnsä kautta asiasta tietää. Ap haluaa ilmeisesti henkilökohtaisella tasolla auttaa, mutta ei voi koska ei saa julkisesti tietää mitään asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko perheessä siis alaikäisiä lapsia vai ei? Jos on, niin etkä ole työsi puolesta myös velvollinen tekemään lasun? Muussa tapauksessa neuvoisin että yritä luoda tilanteita missä toisen on helppo halutessaan ottaa asia puheeksi.
Yksi serkuistani on alaikäinen, mutta hän ei asu kotona vaan on muuttanut opiskelujen perässä toiseen kaupunkiin. Kaksi kotona asuvaa ovat jo täysi-ikäisiä. Lasusta en rehellisesti sanottuna ymmärrä mitään, en tiedä millaisissa tilanteissa se kuuluu tehdä eli onko tämä edes sellainen. Toisaalta myös voisi kuvitella, että sellainen olisi jo tehty, kun asia kerta ammattilaisten papereista löytyy.
Ap
Vähän kyllä sekavasti ilmaistu. Siis vain ap työnsä kautta tietää, mutta suvusta kukaan muu ei? No eihän sitä tarvitse niille muille heti olla kailottamassa, vaan asianomaiselle kerrotaan suoraan, että tällainen on tullut ilmi, ja olisi toivottavaa, että hän itse asialle jotain tekisi ja myös itse sen toisi tiettäväksi muille. Erohan noissa yleensä se järkevin toimintatapa on.
Voi nyyhky kun ap:ta surettaa. Tee nyt hyvä ihminen jotain!
Vierailija kirjoitti:
Luulisin että perhe on jo avun piirissä kun kerta ap sai työnsä kautta asiasta tietää. Ap haluaa ilmeisesti henkilökohtaisella tasolla auttaa, mutta ei voi koska ei saa julkisesti tietää mitään asiasta.
Aikalailla näin. Ilmeisesti ilmaisin jotenkin sekavasti asiani, mutta kiva, että joku edes ymmärsi mitä tarkoitin. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän kyllä sekavasti ilmaistu. Siis vain ap työnsä kautta tietää, mutta suvusta kukaan muu ei? No eihän sitä tarvitse niille muille heti olla kailottamassa, vaan asianomaiselle kerrotaan suoraan, että tällainen on tullut ilmi, ja olisi toivottavaa, että hän itse asialle jotain tekisi ja myös itse sen toisi tiettäväksi muille. Erohan noissa yleensä se järkevin toimintatapa on.
Kyllä, minä sain tietää kesätyöpaikkani kautta. En usko, että muut sukulaiset tietävät, ainakaan oma perheeni ei varmasti. Aina yhdessä olemme ihailleet kyseisen perheen perheonnea, vakuuttavat kulissit olleet..
En tiedä onko sopivaa, että menen sanomaan asiasta asianomaisille. Pelkään, että se rikkoisi jotenkin työhön liittyviä sääntöjäni eli vaitiolovelvollisuuttani tms ja olen ainakin ymmärtänyt, etten saisi ilmaista tietäväni koko asiasta mitään, en edes heille.
Ap
Jos omassa parisuhteessa olisi väkivaltaa niin haluaisin selvittää asiat itse kaikessa rauhassa enkä toivoisi kenenkään väliintuloa. Jos saisin turpaani niin ottaisin vastuun täysin itselleni tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein jo mielestäni selväksi, että en voi edes ilmaista tietäväni asiasta, koska sain tiedon työni kautta. Vaitiolovelvollisuus yleensä kuuluu tällaisiin juttuihin. Jos olisinkin kuullut muuta kautta, ottaisin asian puheeksi serkkujen kanssa suoraan ja kertoisin myös mm. omille vanhemmilleni, koska olemme koko perhe läheisiä tuon sukulaisperheen kanssa ja voisimme yhdessä miettiä miten voisimme ehkä auttaa.
Ap
Aloitat juttelun jostain liippaavasta aiheesta ja avautuu jos haluaa. Jos työsi on sellainen niin eiköhän serkkusi tiedä, että asiat ovat kantautuneet korviisi.
Tuskin. Kyse on vain kesätyöstä, jossa sain tietää, koska käsittelen kaikenlaisia papereita. En ole mikään lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä tmv. Vaitiolovelvollisuus koskee silti myös mua, pomo painotti sitä hyvin merkittävänä asiana työn alkaessa.
Tietenkin periaatteessa kai voisin alkaa aiheeseen liittyviä höpötellä yhtäkkiä, mutta en oikein tiedä onko sekään sopivaa. En halua rikkoa työhön liittyviä sääntöjä ja helppo tuosta nyt olisi arvata, että sitä kautta selvinnyt nyt sitten.
Ap
Olet tehnyt virheen jo siinä, että olet tuttuun perheeseen liittyviä asioita lukenut. Minä teen vastaavaa hommaa ja aina, jos tulee vastaan tuttu nimi se kansio/tiedosto annetaan hoidettavaksi jollekin muulle. Kukaan ei lue omaan sukulaisensa liittyviä asioita.
Voisiko harkita nimetöntä kirjettä / heippalappua väkivaltaiselle osapuolelle? "TIEDÄN MITÄ SINÄ PUUHASTELET"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä osassa peheväkivaltaa nainen on tehnyt jotain joka saa miehen lyömään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein jo mielestäni selväksi, että en voi edes ilmaista tietäväni asiasta, koska sain tiedon työni kautta. Vaitiolovelvollisuus yleensä kuuluu tällaisiin juttuihin. Jos olisinkin kuullut muuta kautta, ottaisin asian puheeksi serkkujen kanssa suoraan ja kertoisin myös mm. omille vanhemmilleni, koska olemme koko perhe läheisiä tuon sukulaisperheen kanssa ja voisimme yhdessä miettiä miten voisimme ehkä auttaa.
Ap
Aloitat juttelun jostain liippaavasta aiheesta ja avautuu jos haluaa. Jos työsi on sellainen niin eiköhän serkkusi tiedä, että asiat ovat kantautuneet korviisi.
Tuskin. Kyse on vain kesätyöstä, jossa sain tietää, koska käsittelen kaikenlaisia papereita. En ole mikään lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä tmv. Vaitiolovelvollisuus koskee silti myös mua, pomo painotti sitä hyvin merkittävänä asiana työn alkaessa.
Tietenkin periaatteessa kai voisin alkaa aiheeseen liittyviä höpötellä yhtäkkiä, mutta en oikein tiedä onko sekään sopivaa. En halua rikkoa työhön liittyviä sääntöjä ja helppo tuosta nyt olisi arvata, että sitä kautta selvinnyt nyt sitten.
Ap
Olet tehnyt virheen jo siinä, että olet tuttuun perheeseen liittyviä asioita lukenut. Minä teen vastaavaa hommaa ja aina, jos tulee vastaan tuttu nimi se kansio/tiedosto annetaan hoidettavaksi jollekin muulle. Kukaan ei lue omaan sukulaisensa liittyviä asioita.
Tiedän, olen saanut ohjeeksi esim. koneella käsittelemiini tiedostoihin liittyen, että jos on jonkun tutun nimi niin en saa avata vaan homman hoitaa joku työkaveri. Tässä tapauksessa oli kuitenkin mahdoton välttää asian osumista silmiini, koska järjestin satunnaisia papereita arkistossa ja siellä tuli sitten yllättäen vastaan, ei voinut ennakoida kenen paperista kyse. En tiedä onko työpaikkani puolelta virhe, että näin pääsi käymään, mutta itse en ainakaan olisi voinut estää asiaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä osassa peheväkivaltaa nainen on tehnyt jotain joka saa miehen lyömään
Aika sairas ajatusmaailma. Vaikka nainen olisi tehnyt jotain pahaa, ei se todellakaan oikeuta lyömään häntä. Ja sama tietenkin toisin päin. Se ei myöskään poista sitä, että lapset kärsivät perheväkivallasta jokatapauksessa, oli sen taustalla mitä tahansa.
Ja btw, en edes ole sanonut onko tässä mies lyönyt naista vai mitä on tapahtunut. En tiedä itsekään ja vaikka tietäisin, en sitä toisi ilmi, ei ole oleellista keskustelun kannalta.
Ap
Ap, kurjaan tilanteeseen olet joutunut. Ilmeisesti asia on hoidossa tai ainakin ollut jos kerran jotain virallisia papereitakin asiasta on.
Onko mitenkään mahdollista ettei kyse olisikaan sukulaisestasi vaan jostain samannimisestä?
Mutta aika raskasta joutua kantamaan tuollaista salaisuutta. Onko jokin taho jonka kanssa voisit puhua asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot rehellisesti serkullesi, että sait työsi kautta tietää ja vaitiolovelvollisuudesta huolimatta et voi olla puuttumatta asiaan. Otat riskin menettää työsi, mutta se on sen arvoista.
Saunan taakse niin loppuu se väkivaltakäytös kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kurjaan tilanteeseen olet joutunut. Ilmeisesti asia on hoidossa tai ainakin ollut jos kerran jotain virallisia papereitakin asiasta on.
Onko mitenkään mahdollista ettei kyse olisikaan sukulaisestasi vaan jostain samannimisestä?
Mutta aika raskasta joutua kantamaan tuollaista salaisuutta. Onko jokin taho jonka kanssa voisit puhua asiasta?
Kiitos empaattisesta vastauksesta. En tiedä kelle tästä voisi puhua? Kai nyt periaatteessa jollekulle ammattilaiselle, mutta tuntuisi jostain syystä jotenkin höhlältä mennä tämän takia jonkun psykologin juttusille tai varata aika koululääkärille. Jotenkin iso kynnys lähteä tuollaiseen. Mieluiten puhuisin ihan vaan omalle perheelleni tai poikaystävälleni, mutta sitä en tässä tapauksessa vaitiolovelvollisuuteni takia voi tehdä, valitettavasti :(
Ja kyllä on juuri sukulaisistani kyse, se on 100 % varmaa.
Ap
Jos kotona asuvat lapset eivät enää ole alaikäisiä, niin enää ei sinun tarvitse olla huolissaan.
Puhu asiasta työkaverin tai esimiehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotona asuvat lapset eivät enää ole alaikäisiä, niin enää ei sinun tarvitse olla huolissaan.
Mikä saa kuvittelemaan ettei väkivalta yllättäen enää haittaakkaan mitään kun täyttää maagiset 18 v? Ainakin väkivalta mitä meidän perheessä oli, vahingoitti mua vielä täysi-ikäisenäkin paljon. Kun mä sitten vihdoin pystyin ja uskalsin lähtee kotoa lukion jälkeen lähemmäs 20-vuotiaana, se helpotti tietyllä tavalla muttei todellakaan poistanu kaikkee pahaa oloa, huolta, vihaa, katkeruutta, ahdistusta yms mitä oli. Edelleen osa niistä vaivaa vaikka oon jo 5 vuotta asunu omillani ja saanu myös ammattiapua.
En tiedä tarkemmin millaista apua ovat mahdollisesti saaneet/saavat. On kuitenkin ainakin mun työpaikan ammattilaisten tiedossa asia selvästi, ei se muuten täällä papereissa olisi. Silti tuli itselle tosi kurja olo ja sellainen, että haluaisin itsekin tehdä osani auttamisessa ja tukemisessa, koska läheisten tukikin voi olla tärkeää, mutta ei vaan pysty.
Sekä että. Kyllä mua alkoi surettaa ja huolettaa ja mietin millaisia vaikutuksia tuolla on ehkä ollut tai tulee olemaan serkkujen elämään, miksei myös tätini, joka hänkin on mulle tärkeä ihminen. Mutta tottakai olen myös järkyttynyt siitä, että kunnollisena ja mukavana pitämäni ihminen onkin väkivaltainen. Aina olen heidän perheonneaan ihaillut, muka niin ihania vanhempia lapsille ja muka niin onnellisia avioliitossaan.
Ap