Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa raskaanaolevaa vaimoa
13.08.2018 |
Viestini tulee poikimaan varmaan miljoonaa vihaista viestiä mutta ihan sama. Jonnekin on avauduttava.
Olen yrittäjä ja pitänyt viimeksi vapaata maaliskuussa. Viikonloput menee töissä. Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja vaimoni on ollut myös työelämässä. Kiitokset on pakko antaa siitä hänelle että silloin kun hän ei ollut raskaana, hän jaksoi hoitaa yksin kodin jne oman työnsä lisäksi. VALITTAMATTA. VALITTAMATTA siitä että olen jatkuvasti töissä. Ehkä tilanne ei ollut aiemmin ihan näin paha kuin nyt mutta kuitenkin.
Mitä pidemmälle vaimon raskaus on edennyt, sitä h*lvetin rasittavampi hänestä on tullut. Vaatii saada tietää koska tulen töistä kotiin -koska haluaa muka että syömme ruoan yhdessä. Vaatimuksia satelee lisääntyvässä määrin kotona: pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuskata ostamaan se ja tuo tuote. Nyt vaimo jäi äitiyslomalle eikä voi selkäkivun takia imuroida tai kantaa ruokakasseja. Tästä on saatu aikaiseksi aivan helvetillisiä riitoja. Hän vaatii että olen kotona tiettyyn aikaan jotta voimme käydä yhdessä kaupassa tai että siivouspäivästä pitää sopia etukäteen. Vihaan noita vaatimuksia.
Viikonlopun tapahtumat saivat minut nyt sitten jättämään vaimoni.
Lauantaina eräs kaveripariskuntamme oli pyytänyt meidät kylään. Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat.
Sunnuntaina lähdin aamulla salille aamulla ja jätin vaimolle viestin asiasta hänen nukkuessaan. Päätin mennä salin jälkeen töihin. Vaimo alkoi muutaman tunnin kuluttua laittaa viestiä missä olen, että ei kenelläkään voi mennä salilla montaa tuntia. Sanoin että olen töissä.
Siitä se riemu repesi. Vaimo vollotti kotona että elämässämme ei ole mitään muuta kuin minun firmani. Että hän on ollut yksin raskauden ajan (ööö kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?) Ja hän on tulee olemaan yksin vauvan synnyttyä (laskettuun aikaan on 2 vkoa). Olen sanonut että kun vauva syntyy, pidän sitten kesälomaa ja pyrin vähentämään töitä.
Vaimo vaan itkee. Minulta meni hermo. Hajotin keittiössä kaikki näkösällä olevat tavarat, tuntui että vaimon vaatimukset kaikista v*tun aikatauluista yms kävi liian raskaaksi.
Huusin vaimolle että hän on pilannut elämäni (osittain totta, tällä että vaatii minulta kokoajan jotain). Huusin että hän on vienyt ilon elämästäni kaikessa ja pilannut kiinnostuksen työhöni. Että koko nainen on oikeasti pelkkä h*lvetinmoinen rasite elämässäni.
Vaimo käski pakata tavarat ja lähteä. Kuulemma ei aio kasvattaa lasta ihmisen kanssa joka hajottaa raivopäissään tavaroita eikä ihmisen kanssa joka kokee puolisonsa rasitteena.
Lähdin mielelläni. Tottakai harmittaa että tilanne meni tähän mutta ei kukaan täyspäinen mies kestä tällaisia jatkuvia aikataulu vaatimuksia. Olen yhtä aikaa helpottunut että pääsin vaimosta eroon ja samalla mietin että näenköhän lasta ikinä, vai alkaako -varmaan alkaa- vaimo kiristää sillä.
Kommentit (391)
Erotkaa sovussa. Vaimosi on viimeisillään raskaana ja valmistautumassa kohtaamaan arjen vastasyntyneen kanssa yksin, joten älä hankaloita heidän elämäänsä kiukuttelullasi ja raivokohtauksillasi.
Minusta ihan luonnollista, että raskaana oleva kaipaa enemmän aikaa ja huomiota kumppaniltaan. Asioista voisi aina keskustella asiallisesti, eikä kiehua hiljaa raivosta ja sitten purkaa tuota vihaa yhtäkkiä tavaroita rikkomalla ja raivoamalla. AP kuulostaa luonnevikaiselta ja itsekkäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli ihan hirveä monsteri raskaana. Yksi raskaus riitti, toisen tulokkaan abortoin suosiolla. Mä heittelin tavaroita ja olin aivan hallitsematon, hysteerinen, pelokas, epävarma ja itkuinen. Miehen piti olla koko ajan vieressä ja ahdisti kun ei ollut.
Raskausajasta jäi niin kamalat traumat itselleni, että kannan niitä vieläkin kehossani, vaikka raskausajasta on kohta 15 vuotta.
Myös vauva-ajan olin hormonihirviö ja linnoittauduin kotiin. Mies häipyi kun muksu oli alle 3v. Enkä ihmettele yhtään.
Hanki ap vaimollesi apua jos voit, soita ennaltaehkäisevälle perhetyöntekijälle ja huolehdi siitä, että vaimosi ei jää yksin, jos on sorttia, ettei puhu ongelmistaan tai häpeilee tunnustaa väsymystä jne. Ei sun tarvitse sietää henkistä väkivaltaa vaikka kuinka on raskaana, sullakin on oikeus inhimilliseen kohteluun. Mutta neuvon, että älä vaan häippäse, siitä tulee lisää ongelmia ja etäännyt lapsestasi.
Hirveän surullista, etenkin se että syytät pelkästään itseäsi.
Mulla on kaksi lasta kahdelle eri miehelle juuri tuosta samasta syystä.
Mutta ei se parisuhteiden hajoaminen ollut pelkästään siitä kiinni että minä olin niin herkillä ja minun olisi pitänyt olla enemmän sitä ja tätä: parisuhde on kahden ihmisen kumppanuus ja parisuhteen vahvuus on siinä että jos toinen on heikoilla niin toinen kantaa. Vuoro vain vaihtuu.
Totta hemmetissä lapsen tulo on isällekin suuri muutos, mutta henkilökohtaisesti tulen hiukan vihaiseksi siitä että näyttää olevan suurin muutos se isyys joillekin ihmisille, ja äitiys ja kehon muodonmuutos ovat taas asioita jotka tulevat muka täysin luonnostaan naisille.
Minä yritin niin kovaa kuin ikinä pystyin molemmaissa parisuhteissani, mutta ei se suhde pysy yhden ihmisen yrittämisellä pystyssä.
Jotkut miehet huomaavat vasta vaimon ollessa heikoilla että heistä ei ole suhteen kantajiksi silloin kun heidän vuoronsa on. Jossain muussa kriisitilanteessa voi toki käydä toisin päin, mutta vaikka raskaus ei olekaan sairaus, niin ei se ole myöskään mikään normaalin täyden suorituskyvyn tilakaan.
Kun sinä ap raadat niin paljon siellä yrityksessäsi,Tässä sinulle muutama keventävä ohje.
1. Tilaa kotiisi säännöllisesti siivooja säännöllisesti 2x kuukaudessa.
2. Tilaa kauppakassi kotiin,mm prismalla on loistavat foodie sivut,sieltä on ostosten teko 100% miellyttävämpää,kuin mennä marketteihin,kerrall voi tilata paljon,kun on kunnon pakastimet ( helppoa se on teille,kun se on helppoa tämmöiselle ikääntyneellekkin)
3. Pari kertaa kuussa menette vaimonne kanssa lempipaikkaanne illalliselle jo nyt ennen synnytystä ja se onnistuu varmasti myös sitten ,kun on vauva,jos pidätte mummeihin tai kummeihin hyvät välit.
4. Sovitte puolison kanssa saman määrän sali-iltoja tai muuta vastaavaa ,kuin sinä olet menossa., siis vuoroilloin.
5. Sama pätee baari-iltoihin "poikien "kanssa,,,ja vaimo menee yhtä usein tyttöjen kanssa,silloin mies napottaa kotona ja hoitaa kotiaskareet.
6. Mikäli harrastat ns lapin reissuja poikien kanssa,vaimo tekee samoin ja sinä olet vastaavasti lapsen kanssa.
-----Äitiysloma kestää vain vuoden.Kaiken tuon sä hoidat noin jo silloin , ja tietysti sitten ,kun vaimo menee töihin.Näinollen ei kenenkään tarvitse naputtaa eikä raivota.
Eiks ole helppoa.! Miltäs kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin mieheni ollessani rv 36. Yrittäjänä toimiva ja kiireinen mutta silti Rakastava, empaattinen ja kotitöihin osallistuva mies muuttui raskaudenmyötä kylmäksi, vältteli kotona olemista viimeiseen asti ja jätti minut henkisesti kantamaan täysin yksin vastuun lapsesta. Räjähteli aivan kuten aloittaja, tavarat hajoili ja lenteli seiniin kun sanoi yhdenkin poikki puolisen sanan. Päätin että lapseni ei tule koskaan näkemään sitä kun isä raivopäissään hajottaaa tavaroita tai on jatkuvasti kireä kuin viulunkieli. Terapiaan ei suostunut, puhumaan ei suostunut, näki vain viat minussa ja kieltäytyi kaikesta avusta jota yritin viimeiseen asti meille hakea.
Lopulta ei ollut vaihtoehtoja kuin erota.
Lapsi on nyt 4-vuotias. En tunne ex miestäni,hän on täysin eri ihminen kuin se mies jonka kanssa aikanaan aloin perustaa perhettä. Lapselleen ei kykene osoittamaan mitään lämpimiä tunteita, kuten ei kyennyt minullekaan enää raskaanaollessani. En tiedä mitä tapahtui hyvälle miehelle ja ajoittain itken edelleen eroa, vaikka tiedän että yritin kaikkeni ettei niin olisi käynyt. Yksin vaan ei voi liittoa pelastaa.
Aloittajalle en voi sanoa muuta kuin että hae apua (tuskin haet koska et näe itsessäsi vikaa) ja vaimoasi halaisin kovaa nyt jos voisin ja kertoisin että kaikesta selviää.-N 35v
Hienoa kun uskalsit tehdä ratkaisun ja erosit.
Ystävälläni oli vähän samanlainen tilanne ja hän haki viranomaisilta apua jo raskausvaiheessa. He kävivät miehen kanssa kunnallisesa terapiassakin ja terapeutti itse suositteli heille eroa nähtyään, millainen mies oli. Mieskin siis huusi ja hajotteli tavaroita, eikä ottnut vastuuta arjesta. Onneksi kaverini oli kaukaaviisas ja toimi jo odotusaikana. Kun he eivät olleet naimisissa ja hän muutti toiseen osoitteeseen ennen synnytystä, hän sai automaattisesti myös yksinhuoltajuuden. Ja nuo terapiatapaamiset auttoivat huoltajuusneuvotteluissa, koska vranomaisilla oli tieto asioiden oikeasta laidasta jo alunperinkin ammattiauttajan taholta. Tämä mieskään ei nähnyt itsessään mitään vikaa ja lisäksi hän varasti kaverini tavaroita ja rahoja, vaikka oli hyväpalkkaisessa työssä itsekin.
Todella outoa, että ko mies oli onnistunut esittämään ihan toisenlaista niin pitkään ja paljasti luonteensa vasta raskauden myötä. Miten joku voi esittää toisenlaista niin pitkään, en ymmärrä, vai muuttuiko hän oikeasti erilaiseksi? Se ei selvinne koskaan.
Mulla on tästä sellainen arvaus että lapsen saaminen on iso muutos sekä isälle että äidille.
Arkimukava perustyyppi ei ole tuuminut lapsuudenperhettään vuosiin, mutta lapsen saaminen onkin tässä koden ikään kuin ohjelmoinnin käynnistyminen: koska olen vanhempi, minun tulee käyttäytyä kuten vanhempani. Joillakin se ohjelmointi sattuu sopimaan omaan tilanteeseen, toisilla se aiheuttaa kauheuksia.
Sittenpä ei tarvitakaan kuin esimerkiksi hiukan erilaiset roolimallit lapsuudenperheistä ja uuden äidin autoritäärinen äitirooli törmää täysillä uuden isän autoritääriseen isärooliin.
Jos itse menen enää ikinä harkitsisin tekeväni lapsia kenenkään kanssa seurailisin ensin muutaman vuoden hänen lapsuudenperhettään ja suhdetta vanhempiin ja sisaruksiin ennen kuin edes päättäisin asiaa. Toivottavasti tästä jälkiviisaudesta tulee olemaan hyötyä edes lapsilleni koska lisää en aio enää tehdä.
Ihmisillä on erilaisia odotuksia vanhemmaksi tulosta. Nainen voi odottaa, että raskausaikana ihastellaan kasvavaa vatsakumpua yhdessä ja odotellaan tulokasta ja keskitytään siihen. Kun näin ei menekään kasvaa pettymys puolisoon kun tämä haluaa tehdä muutakin ja töissäkin on käytävä ennen isyyslomaa. Ajatellaan, että hän laittaa kaiken puolisonsa edelle. Siitä se vasta pettymys syntyy kun synnytyksen jälkeen ei mene kuten kuvitellaan. Idylli on se, että ihastellaan pienokaista synnytyslaitoksella ja valvotaan yhdessä. Todellisuus voi olla se, että jos / kun ei ole sosiaalista verkostoa ei jää aikaan keskittyä yhdessä kokonaisvaltaisesti pienokaiseen. Oman äitini aikoinaan tullessa synnytyslaitokselta, kuului kaikille etenkin maaseudulla kodinhoitajan palvelut. Kodinhoitaja oli viikonkin hoitamassa kotona lapsia ja taloutta, hoiti samassa karjankin, lypsyt jne. Kun äiti kotiutui synnytyslaitokselta oli kotona puhdas koti, pyykit pesty ja silitetty kaappeihin, kakkukahvit ja ruokaa tehty valmiiksi. Kun itse kotiuduin ja kuvittelin kohdalleni samaa, totuus oli toinen, mikä on hirveä pettymys. Kun olimme perhehuoneessa, niin kotona ei ollut ketään tekijää, joka siivoaisi, laittaisit ruoat ja kakkukahvit, että vanhemmat voisivat keskittyä pienokaiseensa. Vastassa oli koti sellaisessa kunnossa mihin se oli synnärille lähdettyä jäänytkin, ei kakkukahveja ja valmista ruokaa odottamassa. Joissakin maissa sukulaiset laittavat äidille kaiken valmiiksi, ettei tarvitse muuta kuin levätä ja keskittyä vauvaan, siitä voisivat suomalaisetkin ottaa oppia, että äiti voisi levätä ja keskittyä vauvaan samoin myös isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä vähän ymmärrän myös aloittajaa,kyllä kamelin selkä jossain vaiheessa katkeaa!Keittiön kamojen hajoittaminen oli ylilyönti ,mutta voisin kuvitella itsekin sortuvani samaan ja joskus on ollut lähellä vain pihiyteni on tullut esteeksi.Pienyrittäjän työ vaatinee sen 24/7 hyvä jos riittää.
Vaimostasi on raskauden myötä kuoritunut läheisriippuvainen muka avuton joka vaatii sinulta kädestä pitämistä vuorokaudet ympäri.
Mutta jos ongelmanne alkoivat vasta nyt loppuraskauden myötä niin jäitä hattuun molemmille ja tehkää pelisäännöt selviksi vaikka ihan kirjallisena niin ei tule tulkinta erimielisyyksiä.Se lapsi vasta sitten vaatiikin kuten täällä moneen kertaan sanottu.Miten vaimosi siitä selviää,jos nyt noin kierrosilla?
Ei vaimon elämä yksinhuoltajanakaan olisi helppoa.
Sitä astianpesukone juttua mä en ymmärrä.
Yksikään pienyrittäjä ei lopulta tee töitä vuorokauden ympäri montakaan vuorokautta, ennen kuin noutaja tulee. Ja tässäkin se on puppujuttua, kaverit ja salit ovat edelleen asemassa, jossa ne eivät todella kiinni yrityksessään tiukasti kiinni olevalle voi olla. Meillä on mies viettänyt kaksi virallista vapaaviikonloppua tänä vuonna, ja minä en yhtään. Silti sitä aikaa voidaan resursoida muihinkin asioihin jos niin halutaan, vaikka ei paljoa. Kaikenlaisia perhehälytyksiä tulee, eikä siitä revitä stressiä vaan ollaan ylpeitä, että on kyetty joustamaan. Levätään pätkittäin kun pystytään. Kuten tänään.
Taiteilijan tai oikeasti työnsä takia hälytysvalmiudessa olevan on lähtökohtaisesti vaikea tulla toimeen ihmisen kanssa, jolle perhe tarkoittaa säännöllistä ruoka-aikaa klo 16. Mutta tässä tarinassa mies ei osaa sanoa ei silloin kun on sen paikka, ei osaa neuvotella, mutta kuitenkin saa karateraivarit kun hänen tarpeitaan ei ymmärretä. Eli jättikokoinen taapero, ei vielä uhmaikäinenkään. Mutta kun nainen taantuu, se on maailmanloppu. No niinhän se taaperolle onkin.
Vaimo saattaa kuitenkin todellisuudessa olla ihan tavallinen nainen, joka vain on alkanut sanella ehtoja viimeisenä yrityksenään, koska neuvotteluvaihtoehtoa ei ole olemassa. Jokaisesta kuoriutuu ahdasmielinen natsi, kun muita vaihtoehtoja ei ole jäljellä. Sen sijaan kuka tahansa ei laita keittiötä uusiksi heti, kun neuvottelemaan pitäisi suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
What???
Ap kertoo, että
-ap on pannut vaimonsa raskaaksi
-ennen raskautta vaimo kävi töissä
-ennen raskautta ja loppuraskauteen asti vaimo hoiti kaikki kotityöt yksin
-vaimo ei koskaan valittanut siitä, että joutuu tekemään kaikki kotihommat yksin ja ap ei tee niistä mitään
-vaimon palkka on suurempi kuin ap:n tulot firmasta
-ap on aina töissä, vapaa-aikaa hänellä on hyvin vähän ja senkin viettää osaksi harrastuksissa ja kavereiden kanssa, vaimon kanssa tai kotosalla on siis äärimmäisen harvoin
-vaimo on ostanut yksin ja maksanut itse kaikki vauvan tavarat ja tarvikkeet
-nyt loppuraskaudesta raskaus on rikkonut vaimon selän ja siksi vaimo ei saa enää imuroida eikä kantaa kauppakasseja
-loppuraskauden aikana vaimo on kerrankin pyytänyt miehensä apua kotihommiin
-vaimo haluaisi viettää aikaa perheenä miehensä kanssa esim. syömällä päivällistä yhdessä
-vaimo haluaisi tiskikoneen emnen kuin vauva syntyy, mutta ap ei suostu vaan lupaa tiskata oman lautasensa. Ei lupaa vahingossakaan tiskata vauvan tuttipulloja tai yhteisiä kattiloita
-heidät oli kutsuttu kylään, jossa päivällinen oli valmiina klo 16
-ap on nyt raivostunut siitä, että vaimo ei pystykään tekemään kaikkia kotitöitä yksin ja että vaimo haluaisi joskus ennakkoon tiedossa olevana kellonaikana käydä miehensä kanssa kaupassa tai syödä yhdessä
-ap raivostui lopullisesti siitä, että kyläpaikassa oli ruoka tarjolla tiettyyn aikaan ja siitä, että vaimo itki kun ap ei osallistu mihinkään vaan jättää vaimonsa yksin kaiken kanssa
-ap rikkoi keittiön
-vaimo ei halua lapsen joutuvan pelkäämään tavaroita rikkovaa isää
-ap häipyi
Miten joku saa tästä käsityksen, että vaimo on rasittava tai kiukutteleva tai syyllinen huonoon liittoon?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Ap on itsekäs raivohullu.
Luulen, että koko aloitus on ihan keksitty kauhujuttu. Ei noin sekoa kusipäämiestä ole olemassakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja oot sairas, etkö ymmärrä et raskaana oleva ei oo mikään sun kaljakaveri. Onpa hirveää kun oot joutunut kantaa kasseja enemmän! Mikään ei oo niin paha kuin sääliä hakeva mies.
Vierailija kirjoitti:
What???
Ap kertoo, että
-ap on pannut vaimonsa raskaaksi
-ennen raskautta vaimo kävi töissä
-ennen raskautta ja loppuraskauteen asti vaimo hoiti kaikki kotityöt yksin
-vaimo ei koskaan valittanut siitä, että joutuu tekemään kaikki kotihommat yksin ja ap ei tee niistä mitään
-vaimon palkka on suurempi kuin ap:n tulot firmasta
-ap on aina töissä, vapaa-aikaa hänellä on hyvin vähän ja senkin viettää osaksi harrastuksissa ja kavereiden kanssa, vaimon kanssa tai kotosalla on siis äärimmäisen harvoin
-vaimo on ostanut yksin ja maksanut itse kaikki vauvan tavarat ja tarvikkeet
-nyt loppuraskaudesta raskaus on rikkonut vaimon selän ja siksi vaimo ei saa enää imuroida eikä kantaa kauppakasseja
-loppuraskauden aikana vaimo on kerrankin pyytänyt miehensä apua kotihommiin
-vaimo haluaisi viettää aikaa perheenä miehensä kanssa esim. syömällä päivällistä yhdessä
-vaimo haluaisi tiskikoneen emnen kuin vauva syntyy, mutta ap ei suostu vaan lupaa tiskata oman lautasensa. Ei lupaa vahingossakaan tiskata vauvan tuttipulloja tai yhteisiä kattiloita
-heidät oli kutsuttu kylään, jossa päivällinen oli valmiina klo 16
-ap on nyt raivostunut siitä, että vaimo ei pystykään tekemään kaikkia kotitöitä yksin ja että vaimo haluaisi joskus ennakkoon tiedossa olevana kellonaikana käydä miehensä kanssa kaupassa tai syödä yhdessä
-ap raivostui lopullisesti siitä, että kyläpaikassa oli ruoka tarjolla tiettyyn aikaan ja siitä, että vaimo itki kun ap ei osallistu mihinkään vaan jättää vaimonsa yksin kaiken kanssa
-ap rikkoi keittiön
-vaimo ei halua lapsen joutuvan pelkäämään tavaroita rikkovaa isää
-ap häipyi
Miten joku saa tästä käsityksen, että vaimo on rasittava tai kiukutteleva tai syyllinen huonoon liittoon?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
TÄMÄ.
Luin aloittajan viestin moneen kertaan ja sitten näitä sekopäisiä vastauksia joissa miestä säälittiin ja nainen mustamaalattiin. Mietin oikeasti että eikö täällä ole lukutaitoista porukkaa ja onko AP aidosti hullu.
Ap;n vaimo on raskaana, viimeisillään. Ap ei vähennä tahtia töissä tai muualla ja syyttää vaimoaan kun tämä kehtaa olla vähemmän tuottava kuin ennen raskautta. Voin vain sydämestäni kuvitella aloittajan vaimon epätoivon, epävarmuuden, yksinäisyyden ja pettymyksen tunteen. Hän on todellakin yksin. Aloittajalle toivon oikein ihanaa loppuelämää ilman perhettä -ei tule sitten niitä ikäviä vaatimuksia- ja toivon että tapat itsesi sillä työllä kun se kerran on tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa. Empatiaa sinulle aloittaja ei heru pisaraakaan. Vaimollesi sen sijaan kyllä. Voisinpa saada selville vaimosi nimen ja osoitteen, veisin välittömästi pari kassia ruokaa, siivoaisin kodin ja vakuuttaisin että hän pärjää ilman aikuista mieslasta eli aloittajaa. Tuli todella paha mieli AP:n vaimon takia. 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap on todellinen, hän vihaa vaimoaan vielä enemmän tämän ketjun myötä, koska täälläkin on nähty se tilanne, että ap on luuseri ja vaimo ansaitsisi parempaa, ja olisi varmaan tyytynyt siihen, että ap miehistyy, mutta sekin oli liikaa pyydetty.
Ihan selkäpiitä kylmää, että ap:n tapaisia pas*iaisaviomiehiä on todellakin olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, ikävää vaimon kannalta että ero tuli nyt, pari viikkoa ennen laskettua aikaa.
Itse erosin ollessani 12. viikolla raskaana, ehdin hyvin etsiä asunnon ja käsitellä sitä että odotan yksin. Yhtä helvettiä se kyllä oli välillä, kun jouduin sairaalaan ja lapsen isää ei kiinnostanut yhtään miten lapselle käy. En usko että olisi tullut edes katsomaan jos olisi syntynyt etuajassa. Sain onneksi doulan kuitenkin.
Sinunkin ex-vaimon kannattaa hankkia doula tai muu tukihenkilö. Voi olla aika karua synnyttää jos huoneessa olet vaan sinä tuijottamassa vihaisesti. Itseäni ex-mies mulkoili koko synnytyksen ajan ja teki pari halveksivaa elettä.
Voin kokemuksesta sanoa, että yrittäjän kanssa ei kannata olla. Sillä ei ole aikaa kuin työlle.
Haha vit*tu mikä luuseriukko olet ap! Tienaat surkeammin kuin vaimo eli olet vaimosi elätti etkä edes tee mitään kotitöitä saata kanna vastuuta lapsestasi. Luuseripaska. Mahtaa hävettää olla noin epäonnistunut ilmestys.
Siis livon kielellä sormien väliä. Ap
Eiköhän isän saa häätää synnytyssalista ja ihmettelen, ettei tämä eräs kommentoija sitä tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Siis livon kielellä sormien väliä. Ap
Kaiken muun luuseriuden lisäksi et osaa edes kirjoittaa. Surkimus.
Syöminen klo 16 ei myöskään ollut uskottava.