Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa raskaanaolevaa vaimoa
13.08.2018 |
Viestini tulee poikimaan varmaan miljoonaa vihaista viestiä mutta ihan sama. Jonnekin on avauduttava.
Olen yrittäjä ja pitänyt viimeksi vapaata maaliskuussa. Viikonloput menee töissä. Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja vaimoni on ollut myös työelämässä. Kiitokset on pakko antaa siitä hänelle että silloin kun hän ei ollut raskaana, hän jaksoi hoitaa yksin kodin jne oman työnsä lisäksi. VALITTAMATTA. VALITTAMATTA siitä että olen jatkuvasti töissä. Ehkä tilanne ei ollut aiemmin ihan näin paha kuin nyt mutta kuitenkin.
Mitä pidemmälle vaimon raskaus on edennyt, sitä h*lvetin rasittavampi hänestä on tullut. Vaatii saada tietää koska tulen töistä kotiin -koska haluaa muka että syömme ruoan yhdessä. Vaatimuksia satelee lisääntyvässä määrin kotona: pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuskata ostamaan se ja tuo tuote. Nyt vaimo jäi äitiyslomalle eikä voi selkäkivun takia imuroida tai kantaa ruokakasseja. Tästä on saatu aikaiseksi aivan helvetillisiä riitoja. Hän vaatii että olen kotona tiettyyn aikaan jotta voimme käydä yhdessä kaupassa tai että siivouspäivästä pitää sopia etukäteen. Vihaan noita vaatimuksia.
Viikonlopun tapahtumat saivat minut nyt sitten jättämään vaimoni.
Lauantaina eräs kaveripariskuntamme oli pyytänyt meidät kylään. Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat.
Sunnuntaina lähdin aamulla salille aamulla ja jätin vaimolle viestin asiasta hänen nukkuessaan. Päätin mennä salin jälkeen töihin. Vaimo alkoi muutaman tunnin kuluttua laittaa viestiä missä olen, että ei kenelläkään voi mennä salilla montaa tuntia. Sanoin että olen töissä.
Siitä se riemu repesi. Vaimo vollotti kotona että elämässämme ei ole mitään muuta kuin minun firmani. Että hän on ollut yksin raskauden ajan (ööö kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?) Ja hän on tulee olemaan yksin vauvan synnyttyä (laskettuun aikaan on 2 vkoa). Olen sanonut että kun vauva syntyy, pidän sitten kesälomaa ja pyrin vähentämään töitä.
Vaimo vaan itkee. Minulta meni hermo. Hajotin keittiössä kaikki näkösällä olevat tavarat, tuntui että vaimon vaatimukset kaikista v*tun aikatauluista yms kävi liian raskaaksi.
Huusin vaimolle että hän on pilannut elämäni (osittain totta, tällä että vaatii minulta kokoajan jotain). Huusin että hän on vienyt ilon elämästäni kaikessa ja pilannut kiinnostuksen työhöni. Että koko nainen on oikeasti pelkkä h*lvetinmoinen rasite elämässäni.
Vaimo käski pakata tavarat ja lähteä. Kuulemma ei aio kasvattaa lasta ihmisen kanssa joka hajottaa raivopäissään tavaroita eikä ihmisen kanssa joka kokee puolisonsa rasitteena.
Lähdin mielelläni. Tottakai harmittaa että tilanne meni tähän mutta ei kukaan täyspäinen mies kestä tällaisia jatkuvia aikataulu vaatimuksia. Olen yhtä aikaa helpottunut että pääsin vaimosta eroon ja samalla mietin että näenköhän lasta ikinä, vai alkaako -varmaan alkaa- vaimo kiristää sillä.
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän isän saa häätää synnytyssalista ja ihmettelen, ettei tämä eräs kommentoija sitä tehnyt.
Ponnistin vain pari kertaa, kaikki kävi todella nopeasti. Ehdin nähdä vaan lopussa ilveilyt. Sitten lapsi nostettiinkin jo rinnalle ja hän tuli katsomaan lasta. En oikein osannut sanoa mitään. Doula tai hoitohenkilökunta ei nähnyt hänen ilveilyjä tai käsimerkkejä, koska olivat selin häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tapa itsesi. Noin kusipäätä ei haluaisi lähellekään pientä vauvaa ja hänen äitiään. Toivon että vaimosi jaksaa eikä ota sinua takaisin.
Lapsiparka jolla tuollainen kusipää isänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän isän saa häätää synnytyssalista ja ihmettelen, ettei tämä eräs kommentoija sitä tehnyt.
Ponnistin vain pari kertaa, kaikki kävi todella nopeasti. Ehdin nähdä vaan lopussa ilveilyt. Sitten lapsi nostettiinkin jo rinnalle ja hän tuli katsomaan lasta. En oikein osannut sanoa mitään. Doula tai hoitohenkilökunta ei nähnyt hänen ilveilyjä tai käsimerkkejä, koska olivat selin häneen.
Elisa täällä taas selittelee. Ei se että lapsen isä syö synnytyksen aikana karhalanpiirakkaa ja toteaa että tämähän muistuttaakin tiettyä elintä, ole mitään ilveilyä sinulle.
Hauskaa että kun tämä on miehen kirjoittamana täällä, niin av-mammat haukkuu, mutta jos se raskaana oleva kirjoittaisi tänne niin siinä vasta loka lentäisi.
Itse kirjoitin tänne jouduttuani turvakodille raskaana ollessa ja erottuani. Sain aika kunnon haukut niskaan. Yhtäkään tsemppiviestiä ei herunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässä on kaksi vaihtoehtoa. Joko ap on idiootti. Tai sitten avun tarpeessa.
Vaimolle kuitenkin hyvä että pääsi sinusta eroon ennenkuin vauva syntyy, ei tee hyvää äidille eikä lapselle olla tuollaisen omanapaisen lellityn mörrimöykyn seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että kun tämä on miehen kirjoittamana täällä, niin av-mammat haukkuu, mutta jos se raskaana oleva kirjoittaisi tänne niin siinä vasta loka lentäisi.
Itse kirjoitin tänne jouduttuani turvakodille raskaana ollessa ja erottuani. Sain aika kunnon haukut niskaan. Yhtäkään tsemppiviestiä ei herunut.
Et ollut ansainnut mitään tsemppiviestejä. Olisit tajunnut millaisen miehen kanssa teet lapsia.
Luuserimies. Anna lapsellesi mahdollisuus isään ja häviä. Ei susta ole isäksi, jos oot noin outo jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ehkä sekopäisin provo täällä ikinä. Ap, hae apua.
Ei meinaa vaimo ottaa minua mukaan synnytykseen. Olen aika sanaton että miten kehtaa tehdä niin mutta eipä yllätä kaiken sen loan ja vaatimusten keskellä missä olen joutunut elämään viime kuukaudet.
Lapsi haluttiin yhdessä. En ymmärrä mikä vamma päähäni on tullut että olen joskus halunnut lisääntyä tuollaisen naisen kanssa jollaiseksi vaimoni on muuttunut. Ja kaikki vaivat vaan raskauden piikkiin. Nainen nukkui 20 h putkeen ja väitti että johtuu alhaisesta hemoglobiinista. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan että se on ollut pelkkää huomionhakua. Ystäviä ei saisi olla, harrastukset akka kieltäisi jos voisi, työn kieltäisi -ja te ihan aidosti olette sitä mieltä että minä olen k*sipää eikä vaimossa mitään vikaa? Kaikki vaan hormonien piikkiin. Niiden varjolla näköjään nainen saa tehdä ja käyttäytyä ihan miten huvittaa ja miehen pitäisi vaan alistua. Mahtaa tulevaa ex-rouvaa harmittaa kun ei saanutkaan minua alistettua tossukaksi, vaan pidin kiinni urasta, ystävistä ja harrastuksista.
Ilmoitin tänään tulevalle ex-vaimolle että aion muuttaa ulkomaille. Tilaisuus ja mahdollisuus tähän tuli, laajentaa yritystoimintaa ulkomaille enkä näe enää mitään syytä olla tarttumatta tähän tilaisuuteen. Siinä vaiheessa kun vaimo ilmoitti ettei ota minua synnytykseen mukaan, tein päätöksen että en aio myöskään paljon jatkossa häntä täällä Suomen kamaralla vaivata. Sitä saa mitä tilaa. Oikeastaan olen aivan törkeän helpottunut että tässä kävi näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ot mutta ihmettelen aina sitä että sanotaan ettei raskaus ole sairaus. Normaalikin raskaus voi aiheuttaa aivan yhtälailla kärsimystä ja elämää haittaavia oireita kuin jokin sairaus. Tottakai silloin voi tarvita puolisoa tueksi. Ihan sairasta riehua noin.
Minä niin ymmärrän ap:ta siinä, että aikataulut ovat s**tanasta varsinkin ruokailujen osalta. Oma mies tulee töistä melko tasan klo 16 ja hän olettaa, että nälkäisenä pääsee heti syömään. Minusta olisi paljon kivempi tehdä ruokaa fiilispohjalta kelloon katsomatta, ruoka voisi ihan hyvin olla valmis klo 15 tai 17.30. Se nyt ei mitään haittaisi, että mies myöhästyisi sitten harrastuksistaan. Meillä on pikakaurahiutaleita, joten niistä saa nopsaan ruokaa jos ei malta odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä synnytyksestä, minulla myös ex-mies veti raivarit kun kerroin etten halua häntä synnytykseen. Soitti lastensuojelun sossuille ja perhetyöntekijöille ja vaati päästä mukaan. Jouduin käymään keskustelua siitä että synnytykseen pääsy on lapsen oikeus ja ennen kaikkea isän oikeus nähdä syntyvä lapsensa.
Minusta synnytys pitää kuitenkin ajatella synnyttävän, potilaan, kannalta. Ei ole fiksua erottaa riskiä että joku menee pieleen koska hoitohuoneessa on joku joka häiritsee potilasta.
Mieti omalle kohdalle että sulle tehdään vaikka peräsuolen tähystystä, haluatko että joku epämieluisa ihminen on sitä taustalla seuraamassa? Väitätkö että selviydyt tutkimuksesta samalla tavalla?
Viime kädessä potilas päättää AINA. Piste. Minut painostettiin ottamaan isä mukaan synnytykseen doula lisäksi lastensuojelun puolelta. Toivon että muut jaksaisivat pitää kiinni oikeuksiensa puolesta.
(Se miksi oltiin lastensuojelun adiakkaita: Meillä oli yksi lapsi ennestään ja kävin turvakodilla)
Ei helvetti!! No ei ihme jos vaimo käski sun lähteä.
Eihän toi sun tekstis ole mitään muuta kuin minä, minä minä ja vielä kerran minä!
Oliskos aika kasvaa aikuiseksi ja tiedostaa sellanen pikku asia, että kun on perhe, niin ei ole olemassa vain SINÄ ja sinun juttusi. Alun alkaenkin on näköjään vaimo sut huoltanut, joten alappa ihan ensimmäiseksi siinä asiassa itsenäistymään ja opettelemaan erinäisiä kotiin liittyviä asioita. Toinen on se että se oman perheen pitää mennä kyllä niiden salijuttujen edelle. Jos toinen tarvitsee tukea ja apua, niin se on kuule sun tehtävä aviomiehenä ja lapsen isänä sitä antaa. Vauva-aika on raskasta aikaa kelle hyvänsä.
Hyi helvata että oikein oksettaa! Onneksi meillä ei ole ollut tuollaisia ongelmia! Onneksi meidän perheessä perhe tulee ensimmäisenä, ja siltikkin keritään aikatauluttamaan niin että molemmat pystyy harrastamaan, eikä kaikki paska kaadu yhden ihmisen harteille. Kyllä saan taas kiittää hyvää tuuriani, että minulla hyvä mies rinnalla. Sinä ap olet täysi HIIRI!
Ihan käsittämätöntä. Vielä 70-luvulla isät skippasivat synnytykset ihan rutiinilla ja nyt sitten se onkin niin oikeus, että äiti ei saisi edes estää olemasta paikalla.
Käytävällä odottamisen ymmärrän kyllä, mutta en synnytyssaliin päästämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hullu tai masokisti hankkii tänä päivänä lapsia suomalaisen naisen kanssa. Uusfeminismi ja kaikki voimaantumisshitti on romahduttaneet suomalaisten naisten markkina-arvon parisuhdemarkkinoilla nollaan.
Voimia. Teit hyvän päätöksen.
Eikö vaimon mielestäsi ollut kohtuullista vaatia miestä olemaan kotona enemmän ja osallistumaan kodinhoitoon? Lapsi on yhdessä pantu alulle, mutta sen jälkeen raskausajan jaksaminen ja myöhemmin vauvan hoito hoito kuuluu näköjään yksin naiselle ilman että miehen tarvitsee juurikaan naamaansa näyttää, saati että olisi oikeasti luotettava kumppani ja isä. Joo, kylläpä ämmillä on taas älyttömiä aivoituksia.
No akka voi sit lompsia töihin tienaamaan, että talous pysyy kunnossa nii ukko voi jäähä tekkee ne v*tun kotihommat?
Viestissä puhuttiin kodinhoitoon *osallistumisesta*. Mies voisi vaikka joskus tyhjentää ja täyttää tiskikoneen tai ripustaa pyykit. Siinä ei kauaa nokka tuhise eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa kulu muutamaa minuuttia enempää, mutta puolisolle saattaisi tulla olo, että ollaan samassa veneessä ja jaetaan yhteisestä kodista huolehtiminen. Sitä paitsi olihan aloittajan vaimokin töissä ennen kuin jäi äitiyslomalle.
Ihmetyttää tämä muutenkin, että ei ole minkäänlaista halua olla ihan rakkauden tähden oman puolison tukena ja turvana. Ei haluta ymmärtää ja tehdä välillä enemmänkin kuin oma osansa, jos vaan voi auttaa toista siten jaksamaan tiukan paikan yli.
Sitä tiskikonetta ei ollut, mies tiskaa käsin ja vaimo hankkikoon itse, jos sitä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hullu tai masokisti hankkii tänä päivänä lapsia suomalaisen naisen kanssa. Uusfeminismi ja kaikki voimaantumisshitti on romahduttaneet suomalaisten naisten markkina-arvon parisuhdemarkkinoilla nollaan.
Voimia. Teit hyvän päätöksen.
Eikö vaimon mielestäsi ollut kohtuullista vaatia miestä olemaan kotona enemmän ja osallistumaan kodinhoitoon? Lapsi on yhdessä pantu alulle, mutta sen jälkeen raskausajan jaksaminen ja myöhemmin vauvan hoito hoito kuuluu näköjään yksin naiselle ilman että miehen tarvitsee juurikaan naamaansa näyttää, saati että olisi oikeasti luotettava kumppani ja isä. Joo, kylläpä ämmillä on taas älyttömiä aivoituksia.
No akka voi sit lompsia töihin tienaamaan, että talous pysyy kunnossa nii ukko voi jäähä tekkee ne v*tun kotihommat?
Viestissä puhuttiin kodinhoitoon *osallistumisesta*. Mies voisi vaikka joskus tyhjentää ja täyttää tiskikoneen tai ripustaa pyykit. Siinä ei kauaa nokka tuhise eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa kulu muutamaa minuuttia enempää, mutta puolisolle saattaisi tulla olo, että ollaan samassa veneessä ja jaetaan yhteisestä kodista huolehtiminen. Sitä paitsi olihan aloittajan vaimokin töissä ennen kuin jäi äitiyslomalle.
Ihmetyttää tämä muutenkin, että ei ole minkäänlaista halua olla ihan rakkauden tähden oman puolison tukena ja turvana. Ei haluta ymmärtää ja tehdä välillä enemmänkin kuin oma osansa, jos vaan voi auttaa toista siten jaksamaan tiukan paikan yli.
Sitä tiskikonetta ei ollut, mies tiskaa käsin ja vaimo hankkikoon itse, jos sitä kaipaa.
Mies tiskaa vain oman kuppinsa ja lautasensa käsin, hän ei tiskaa vaimonsa lautasta, yhteisiä kattiloita eikä tulevan lapsen astioita.
Vierailija kirjoitti:
Ei meinaa vaimo ottaa minua mukaan synnytykseen. Olen aika sanaton että miten kehtaa tehdä niin mutta eipä yllätä kaiken sen loan ja vaatimusten keskellä missä olen joutunut elämään viime kuukaudet.
Lapsi haluttiin yhdessä. En ymmärrä mikä vamma päähäni on tullut että olen joskus halunnut lisääntyä tuollaisen naisen kanssa jollaiseksi vaimoni on muuttunut. Ja kaikki vaivat vaan raskauden piikkiin. Nainen nukkui 20 h putkeen ja väitti että johtuu alhaisesta hemoglobiinista. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan että se on ollut pelkkää huomionhakua. Ystäviä ei saisi olla, harrastukset akka kieltäisi jos voisi, työn kieltäisi -ja te ihan aidosti olette sitä mieltä että minä olen k*sipää eikä vaimossa mitään vikaa? Kaikki vaan hormonien piikkiin. Niiden varjolla näköjään nainen saa tehdä ja käyttäytyä ihan miten huvittaa ja miehen pitäisi vaan alistua. Mahtaa tulevaa ex-rouvaa harmittaa kun ei saanutkaan minua alistettua tossukaksi, vaan pidin kiinni urasta, ystävistä ja harrastuksista.
Ilmoitin tänään tulevalle ex-vaimolle että aion muuttaa ulkomaille. Tilaisuus ja mahdollisuus tähän tuli, laajentaa yritystoimintaa ulkomaille enkä näe enää mitään syytä olla tarttumatta tähän tilaisuuteen. Siinä vaiheessa kun vaimo ilmoitti ettei ota minua synnytykseen mukaan, tein päätöksen että en aio myöskään paljon jatkossa häntä täällä Suomen kamaralla vaivata. Sitä saa mitä tilaa. Oikeastaan olen aivan törkeän helpottunut että tässä kävi näin.
Ap
Ei helvetti mikä ääliö olet! Huh huh!
Ja kyllä kuule asia on vaan niin että raskaus on aikamoinen hormonimyrsky kehossa.
Itse olin raskauden ensimmäiset 6kk niin väsynyt ja huonovointinen. Olin niin väsynyt että hyvä jos pystyssä pysyinja todellakin välillä nukuin sen 20 tuntia, oksensin pari kertaa päivässä, ja painoa lähti aikamoinen määrä. Enkä sitä närästyksen määrää edes osaa kuvata.. Onneksi loppui kun raskaus oli ohitse. Loppuvaiheessa maha oli suuri, niinkuin yleensä asiaan kuuluu. Pelkkien rappusten kävely hengästytti kun keuhkotkin oli ihan lysyssä. Kengänauhoja en yltänyt sitomaan, selkään sattui ja oli vimeisinä kuukausina vaikea nukkua kun olo oli niin tukala, puhumattakaan siitä että koko ajan sai ravata vessassa.
Hitto jos rinnalla olis ollut sun kaltainen paskakasa, niin voi hyvää päivää!!
En todellakaan olis ottanut sun kaltasta idioottia synnytykseen mukaan. Voin hyvin kuvitella sinut siellä kiukuttelemassa ja kitisemässä "minä minä ja minä" sekä valittamassa että "eihän se noin paljon voi sattua" "voitko nyt ponnistaa kun mun tarttee keritä nostelee puntteja".
Harvoin mikään juttu tällä pasltalla saa ärsyttämään, mutta sinä ap saat. Sulla ei ole selkeästi mitään tajua eikä hajua mistään muusta kuin itsestäsi, etkä todellakaan välitä! Onnenpotku ex vaimolle ja lapselle että häivyt ulkomaille siitä kitisemästä! Turhaan vaan hankaloitat toisten elämää.
Doulaa ei saa enää paria viikkoa ennen synnytystä. Täälläpäin ainakin pelkkä hakuprosessi vie jo pari kuukautta. Toivottavasti siis löytyy joku muu joka voi olla vieressä synnytyksen ajan.