Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa raskaanaolevaa vaimoa
13.08.2018 |
Viestini tulee poikimaan varmaan miljoonaa vihaista viestiä mutta ihan sama. Jonnekin on avauduttava.
Olen yrittäjä ja pitänyt viimeksi vapaata maaliskuussa. Viikonloput menee töissä. Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja vaimoni on ollut myös työelämässä. Kiitokset on pakko antaa siitä hänelle että silloin kun hän ei ollut raskaana, hän jaksoi hoitaa yksin kodin jne oman työnsä lisäksi. VALITTAMATTA. VALITTAMATTA siitä että olen jatkuvasti töissä. Ehkä tilanne ei ollut aiemmin ihan näin paha kuin nyt mutta kuitenkin.
Mitä pidemmälle vaimon raskaus on edennyt, sitä h*lvetin rasittavampi hänestä on tullut. Vaatii saada tietää koska tulen töistä kotiin -koska haluaa muka että syömme ruoan yhdessä. Vaatimuksia satelee lisääntyvässä määrin kotona: pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuskata ostamaan se ja tuo tuote. Nyt vaimo jäi äitiyslomalle eikä voi selkäkivun takia imuroida tai kantaa ruokakasseja. Tästä on saatu aikaiseksi aivan helvetillisiä riitoja. Hän vaatii että olen kotona tiettyyn aikaan jotta voimme käydä yhdessä kaupassa tai että siivouspäivästä pitää sopia etukäteen. Vihaan noita vaatimuksia.
Viikonlopun tapahtumat saivat minut nyt sitten jättämään vaimoni.
Lauantaina eräs kaveripariskuntamme oli pyytänyt meidät kylään. Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat.
Sunnuntaina lähdin aamulla salille aamulla ja jätin vaimolle viestin asiasta hänen nukkuessaan. Päätin mennä salin jälkeen töihin. Vaimo alkoi muutaman tunnin kuluttua laittaa viestiä missä olen, että ei kenelläkään voi mennä salilla montaa tuntia. Sanoin että olen töissä.
Siitä se riemu repesi. Vaimo vollotti kotona että elämässämme ei ole mitään muuta kuin minun firmani. Että hän on ollut yksin raskauden ajan (ööö kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?) Ja hän on tulee olemaan yksin vauvan synnyttyä (laskettuun aikaan on 2 vkoa). Olen sanonut että kun vauva syntyy, pidän sitten kesälomaa ja pyrin vähentämään töitä.
Vaimo vaan itkee. Minulta meni hermo. Hajotin keittiössä kaikki näkösällä olevat tavarat, tuntui että vaimon vaatimukset kaikista v*tun aikatauluista yms kävi liian raskaaksi.
Huusin vaimolle että hän on pilannut elämäni (osittain totta, tällä että vaatii minulta kokoajan jotain). Huusin että hän on vienyt ilon elämästäni kaikessa ja pilannut kiinnostuksen työhöni. Että koko nainen on oikeasti pelkkä h*lvetinmoinen rasite elämässäni.
Vaimo käski pakata tavarat ja lähteä. Kuulemma ei aio kasvattaa lasta ihmisen kanssa joka hajottaa raivopäissään tavaroita eikä ihmisen kanssa joka kokee puolisonsa rasitteena.
Lähdin mielelläni. Tottakai harmittaa että tilanne meni tähän mutta ei kukaan täyspäinen mies kestä tällaisia jatkuvia aikataulu vaatimuksia. Olen yhtä aikaa helpottunut että pääsin vaimosta eroon ja samalla mietin että näenköhän lasta ikinä, vai alkaako -varmaan alkaa- vaimo kiristää sillä.
Kommentit (391)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Wt:t taas ihmettelee, että oh hoh, toisen ahdistaminen tai omien paineiden purkaminen tavaroita rikkomalla ei olekaan ok.
Kyllä wt toisen wtn tunnistaa
Olet IDIOOTTI. Sinusta ei selvästikään ole isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Hormoonit vaikuttavat mielialaan ja voivat muuttuaa luonnetta paljon, ennen hyvin tasapainoinen ihminen voi yhtäkkiä olla itkuherkkä yms.
Helpottakaa arkea jos mahdollista, onko mitään kauppaa esim. Prisma, josta voi tilata ruuat ja muut suoraan kotiin tai valmiiksi pakattuna noutopisteeseen.
Olisiko mahdollista että palaatte vaikka jonkun opiskelijan siivoamaan vaikka kerran viikossa (luultavasti pääsette huomattavasti pienemmällä summalla kuin firman kautta, eikä se verokortti ole niin välttämätön 😉).
Lasten tarvikkeet kannataa tilata suoraan netistä esim. Ikeasta saa edullisesti,
netin lastentarvikkeliikkeet pitävät aina jotain tuotteita lyhyissä alennuksissa, joissa voi säätää jopa satasia, näitä kannattaa bongata, myös facen kirppareilla kannataa etsi.
Vaimon kannataa ehdottomasti lähteä johonkin äitiryhmään, neuvolasta ja ihan netistä voi etsiä missä näitä pidetään. Raskaus voi olla yksittäinen, jos ei oikein pysty mitään tekemään ja seuraa ei ole. Nyt on jo hyvä hetki etsiä sitä omaa tukiverkkoa, miettiä kummit ja hoitoapua vauvalle, eli pyytäkää ystäviä käymään kylässä.
Huono neuvo, todella huono. Oikein yrittäjälle neuvot, että veronkierto on hyvä vaihtoehto. Taidat itsekin huijata kaikessa, missä pystyt.
Minä voisin olla tuo vaimo. Sillä erotuksella että se kulminoitui siten että en jaksanut enää välittää. Rakensin oman elämäni ja pärjäsin ilman ”miestä” talossa. Niinpä hoidin yksin kodin, pihan ja kolme lasta. Saattohoidin äitini siinä sivussa kun mies oli vaan töissä, sitten romahdin. Nyt 4 vuotta olen ollut puolikas äiti, puolikas työntekijä, puolikas vaimo. Mies ihmettelee kun toivu, haikailee aikoja kun lapset oli pienempiä, ei kertynyt yhteisiä muistoja.
Sun pitää nyt oikeasti miettiä haluatko perheen (noh, vähän myöhäistä) vai elätkö vain töillesi. Molempia et tule saamaan.
Meillä oli se ero että oltiin molemmat yrittäjiä, yhteinen yritys. Loppujen lopuksi se meni niin että mies hoiti yksin yrityksen, minä yksin kaiken muun.
Mies ei muista viimeisen 10 vuoden ajalta kuin pitkät päivät. Minä muistan paljon ihania muistoja lasten kanssa ja äärimmäisen yksinäisyyden ja hylkäämisen tunteen. Romahduksen jälkeen en muista mitään edes lapsista, vielä vähemmän miehestä kun ei se ikinä paikalla koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menette yhdessä, tai jos vaimo ei tule, yksin. juttelemaan ammattiauttajalle.
Hommaa lakimies joka puolustaa lapsen oikeutta nähdä isäänsä.
Kauhea tilanne.
Kyllähän raskausaikana tukea kaipaa. Ja nimenomaan puolisolta. Mutta minuuttiaikataulu syömään tullessa yms älytöntä.
Ja jos jatkatte yhdessä, apua kotitöihin saa ostettua!! Se kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se jo ennen syntymää. Minä tein niin ja se oli elämäni paras ratkaisu. Mitä olen exän sometilejä jälkeenpäin katsellut... huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo osti kaiken lapsellenne? Sinäkö et, isänä, mitään?
Et kestäisi vauva-arkea kuitenkaan, joten hyvä lähteä nyt.
Isä tienaa ne rahat millä ostetaan.
Mies kirjoitti aloituksessa "vaimo jäi äitiyslomalle". Ainakin minä ymmärsin sen niin, että vaimolla on työpaikka. Mihin ne naisen rahat menee, kun mies kustantaa kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä vähän ymmärrän myös aloittajaa,kyllä kamelin selkä jossain vaiheessa katkeaa!Keittiön kamojen hajoittaminen oli ylilyönti ,mutta voisin kuvitella itsekin sortuvani samaan ja joskus on ollut lähellä vain pihiyteni on tullut esteeksi.Pienyrittäjän työ vaatinee sen 24/7 hyvä jos riittää.
Vaimostasi on raskauden myötä kuoritunut läheisriippuvainen muka avuton joka vaatii sinulta kädestä pitämistä vuorokaudet ympäri.
Mutta jos ongelmanne alkoivat vasta nyt loppuraskauden myötä niin jäitä hattuun molemmille ja tehkää pelisäännöt selviksi vaikka ihan kirjallisena niin ei tule tulkinta erimielisyyksiä.Se lapsi vasta sitten vaatiikin kuten täällä moneen kertaan sanottu.Miten vaimosi siitä selviää,jos nyt noin kierrosilla?
Ei vaimon elämä yksinhuoltajanakaan olisi helppoa.
Sitä astianpesukone juttua mä en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimolle ei mikään kelpaa. Olen kysynyt pitäisikö olla työtön - ei. Mutta töitäkään ei saa tehdä. Mikään ei kelpaa.
Minulle on yhdentekevää minkä näköinen koti meillä on, joten mielestäni minun ei tarvitse osallistua hankintoihin saati käyttää omaa aikaani niihin. Jos vaimo haluaa tiskikoneen, hankkikoon itse. Minä pystyn tiskaamaan astiani käsin. Vaan ei, eihän AVUTON vaimo tähän kykene vaan vaatii taas minua mukaan kaupoille. Onneksi sentään maksaa itse omat hankintansa.
Vauvalle kamat on hankittu ajat sitten, vaimo osti kaiken jo alkuraskaudessa jolloin elämä ei ollut näin käsittämättömän vaikeaa hänelle.
Ja ei, en todellakaan jaksa katsella tuon akan naamaa enää. En vaikka kuinka anelisi takaisin.
Ap
No onpa kerrankin sana oikealla paikallaan. Apuahan vaimosi nimenomaan ei voi odottaa saavansa. Ei edes apua, vaikka oikeastihan sinä auttaisit häntä auttaessa itseäsi. Olet oman elämäsi vapaamatkustaja. Teetät kaiken hänellä ja sikailet päälle. Sinunkaltaisesi ovat itseään täynnä ja mielestään yhteiskunnan suuriakin hyväntekijöitä, vaikka oikeasti jälkeenne jää vain helvetinmoiset kustannukset meille kaikille muille. Kaikkien allenne jääneiden terapia- ja sairauskuluina jos ei muuten.
Seilin saarihan olisi vapaana? Laitetaan nämä myrkynkylväjät sinne hoitamaan bisneksiään tietokoneella. Kukaan ei ole vaarassa joutua heidän uhrikseen ja erehtymään perheellistymispuuhiin heidän kanssaan, kun fyysinen kohtaaminen estetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Kumpikin teistä on väsyneitä ja haette kilpaa syitä toisistanne. Näin ulkopuolisen silmin, kummassakin on vikaa.
Nainen kokee olonsa yksinäiseksi, sinä taas kaipaat omia juttujasi. Kumpikaan ei ole tässä väärässä, mutta se miten käyttäydytte toisianne kohtaan ja tuotte esiin tarpeenne, niin siinä mennään metsään. Teidän kummankin elämä on mullistumassa aivan täysin, lapsi muuttaa aivan kaiken. Ja ymmärrettävästi se stressaa ja näin ollen kiristää välejä entisestään.
En alkaisi tällaisessa tilanteessa tekemään mitään hätiköityjä päätöksiä, koska elämässänne on kääntymässä uusi välilehti ja kaikki on nyt sekaisin. Odottakaa hetki, että kumpikin on rauhoittunut. Ja puhukaa, puhukaa ja puhukaa!
Puhukaa teidän odotuksista, toiveista, peloista ja haaveista. Siitä, mitä odotatte toisen tekevän hyväksenne ja siitä, mitä olette itse valmis tekemään toisen hyväksi. Tehkää kompromisseja ja luopukaa välillä omista ”oikeuksista” toisen hyväksi - mutta muistakaa ottaa myös omanne takaisin. Puhaltakaa yhteen hiileen.
Raskausaika (etenkin esikoisen kohdalla) on outoa ja päätä sekoittavaa aikaa, vauva-arjesta puhumattakaan. On selvää, ettei yleensä ilman hampaiden kiristelyä niistä selviä. Ja aina ei muu autakkaan kuin purra hammasta, jos haluaa puolison ja perheen parasta. Itsestä pitää myös kuitenkin muistaa pitää huolta.
Tsemppiä! Sitä tarvitsette kumpikin :)
Miten saat käännettyä tämän vaimon syyksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo osti kaiken lapsellenne? Sinäkö et, isänä, mitään?
Et kestäisi vauva-arkea kuitenkaan, joten hyvä lähteä nyt.
Isä tienaa ne rahat millä ostetaan.
Mies kirjoitti aloituksessa "vaimo jäi äitiyslomalle". Ainakin minä ymmärsin sen niin, että vaimolla on työpaikka. Mihin ne naisen rahat menee, kun mies kustantaa kaiken?
Jos lukisit tarkemmin, niin mies ei 'kustanna kaikkea'. Vaimo on mm ostanut kaikki vauvantarvikkeet yksin. Vaimolla on isompi palkka kuin ap:lla. Vaimo on ilmoittanut jättävänsä ap:n, koska ap on väkivaltainen eikä ole kiinnostunut viettämään aikaa perheenä. Joku naisvihaaja on vain keksinyt ketjuun omia fantasiakommenttejaan, joiden mukaan sp muka elättäisi vaimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hullu tai masokisti hankkii tänä päivänä lapsia suomalaisen naisen kanssa. Uusfeminismi ja kaikki voimaantumisshitti on romahduttaneet suomalaisten naisten markkina-arvon parisuhdemarkkinoilla nollaan.
Voimia. Teit hyvän päätöksen.
Eikö vaimon mielestäsi ollut kohtuullista vaatia miestä olemaan kotona enemmän ja osallistumaan kodinhoitoon? Lapsi on yhdessä pantu alulle, mutta sen jälkeen raskausajan jaksaminen ja myöhemmin vauvan hoito hoito kuuluu näköjään yksin naiselle ilman että miehen tarvitsee juurikaan naamaansa näyttää, saati että olisi oikeasti luotettava kumppani ja isä. Joo, kylläpä ämmillä on taas älyttömiä aivoituksia.
No akka voi sit lompsia töihin tienaamaan, että talous pysyy kunnossa nii ukko voi jäähä tekkee ne v*tun kotihommat?
Viestissä puhuttiin kodinhoitoon *osallistumisesta*. Mies voisi vaikka joskus tyhjentää ja täyttää tiskikoneen tai ripustaa pyykit. Siinä ei kauaa nokka tuhise eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa kulu muutamaa minuuttia enempää, mutta puolisolle saattaisi tulla olo, että ollaan samassa veneessä ja jaetaan yhteisestä kodista huolehtiminen. Sitä paitsi olihan aloittajan vaimokin töissä ennen kuin jäi äitiyslomalle.
Ihmetyttää tämä muutenkin, että ei ole minkäänlaista halua olla ihan rakkauden tähden oman puolison tukena ja turvana. Ei haluta ymmärtää ja tehdä välillä enemmänkin kuin oma osansa, jos vaan voi auttaa toista siten jaksamaan tiukan paikan yli.
Minä jätin mieheni ollessani rv 36. Yrittäjänä toimiva ja kiireinen mutta silti Rakastava, empaattinen ja kotitöihin osallistuva mies muuttui raskaudenmyötä kylmäksi, vältteli kotona olemista viimeiseen asti ja jätti minut henkisesti kantamaan täysin yksin vastuun lapsesta. Räjähteli aivan kuten aloittaja, tavarat hajoili ja lenteli seiniin kun sanoi yhdenkin poikki puolisen sanan. Päätin että lapseni ei tule koskaan näkemään sitä kun isä raivopäissään hajottaaa tavaroita tai on jatkuvasti kireä kuin viulunkieli. Terapiaan ei suostunut, puhumaan ei suostunut, näki vain viat minussa ja kieltäytyi kaikesta avusta jota yritin viimeiseen asti meille hakea.
Lopulta ei ollut vaihtoehtoja kuin erota.
Lapsi on nyt 4-vuotias. En tunne ex miestäni,hän on täysin eri ihminen kuin se mies jonka kanssa aikanaan aloin perustaa perhettä. Lapselleen ei kykene osoittamaan mitään lämpimiä tunteita, kuten ei kyennyt minullekaan enää raskaanaollessani. En tiedä mitä tapahtui hyvälle miehelle ja ajoittain itken edelleen eroa, vaikka tiedän että yritin kaikkeni ettei niin olisi käynyt. Yksin vaan ei voi liittoa pelastaa.
Aloittajalle en voi sanoa muuta kuin että hae apua (tuskin haet koska et näe itsessäsi vikaa) ja vaimoasi halaisin kovaa nyt jos voisin ja kertoisin että kaikesta selviää.
-N 35v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo osti kaiken lapsellenne? Sinäkö et, isänä, mitään?
Et kestäisi vauva-arkea kuitenkaan, joten hyvä lähteä nyt.
Isä tienaa ne rahat millä ostetaan.
Mies kirjoitti aloituksessa "vaimo jäi äitiyslomalle". Ainakin minä ymmärsin sen niin, että vaimolla on työpaikka. Mihin ne naisen rahat menee, kun mies kustantaa kaiken?
Vaimo maksaa apn sanojen mukaan parempipalkjaisena kaiken, siellä hän ei voi itselleen palkkaa nostaa yrityksestä.
Ap, miksi olet kuvitellut että sinun ei tarvitsisi osallistua ollenkaan raskausajan kärvistelyihin tai muuttaa omaa elämääsi loppuraskauden ja vauvan tulon myötä?
Vaimosi on selvästi shokissa siitä, että hän on olettanut teillä kahdella olevan sama käsitys siitä, kuinka elämä ja prioriteetit muuttuu perhettä perustaessa.
Nyt hän onkin joutunut huomaamaan, että sulla ei ole mitään käsitystä siitä, että raskaana oleminen on kurjaa ja pelottavaakin hommaa ja siinä muuttuu muukin kuin peilikuva. Ja kun ei ole käsitystä, niin ei ole näemmä empatiaakaan.
Ai että rasittaa nämä miehet jotka luulee, että töiden painaminen on joku uhraus siihen verrattuna että nainen laittaa lapsenteossa kirjaimellisesti kroppansa ja henkensäkin likoon. Olen itse nainen, ja jos olisi tarjolla sellainen vaihtoehto jossa mä painan töitä ja olen tukena ja mies hoitaisi 9kk fyysiset pahat olot ja kivut, mahdollisesti hengenvaarallisen synnytyksen ja vielä ottaisi sen riskin että menee esim. pidätyskyky loppuelämäksi, niin ehkä meillekin vois tulla joskus lapsia. Nyt ei oo tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin mieheni ollessani rv 36. Yrittäjänä toimiva ja kiireinen mutta silti Rakastava, empaattinen ja kotitöihin osallistuva mies muuttui raskaudenmyötä kylmäksi, vältteli kotona olemista viimeiseen asti ja jätti minut henkisesti kantamaan täysin yksin vastuun lapsesta. Räjähteli aivan kuten aloittaja, tavarat hajoili ja lenteli seiniin kun sanoi yhdenkin poikki puolisen sanan. Päätin että lapseni ei tule koskaan näkemään sitä kun isä raivopäissään hajottaaa tavaroita tai on jatkuvasti kireä kuin viulunkieli. Terapiaan ei suostunut, puhumaan ei suostunut, näki vain viat minussa ja kieltäytyi kaikesta avusta jota yritin viimeiseen asti meille hakea.
Lopulta ei ollut vaihtoehtoja kuin erota.
Lapsi on nyt 4-vuotias. En tunne ex miestäni,hän on täysin eri ihminen kuin se mies jonka kanssa aikanaan aloin perustaa perhettä. Lapselleen ei kykene osoittamaan mitään lämpimiä tunteita, kuten ei kyennyt minullekaan enää raskaanaollessani. En tiedä mitä tapahtui hyvälle miehelle ja ajoittain itken edelleen eroa, vaikka tiedän että yritin kaikkeni ettei niin olisi käynyt. Yksin vaan ei voi liittoa pelastaa.
Aloittajalle en voi sanoa muuta kuin että hae apua (tuskin haet koska et näe itsessäsi vikaa) ja vaimoasi halaisin kovaa nyt jos voisin ja kertoisin että kaikesta selviää.-N 35v
Hienoa kun uskalsit tehdä ratkaisun ja erosit.
Ystävälläni oli vähän samanlainen tilanne ja hän haki viranomaisilta apua jo raskausvaiheessa. He kävivät miehen kanssa kunnallisesa terapiassakin ja terapeutti itse suositteli heille eroa nähtyään, millainen mies oli. Mieskin siis huusi ja hajotteli tavaroita, eikä ottnut vastuuta arjesta. Onneksi kaverini oli kaukaaviisas ja toimi jo odotusaikana. Kun he eivät olleet naimisissa ja hän muutti toiseen osoitteeseen ennen synnytystä, hän sai automaattisesti myös yksinhuoltajuuden. Ja nuo terapiatapaamiset auttoivat huoltajuusneuvotteluissa, koska vranomaisilla oli tieto asioiden oikeasta laidasta jo alunperinkin ammattiauttajan taholta. Tämä mieskään ei nähnyt itsessään mitään vikaa ja lisäksi hän varasti kaverini tavaroita ja rahoja, vaikka oli hyväpalkkaisessa työssä itsekin.
Todella outoa, että ko mies oli onnistunut esittämään ihan toisenlaista niin pitkään ja paljasti luonteensa vasta raskauden myötä. Miten joku voi esittää toisenlaista niin pitkään, en ymmärrä, vai muuttuiko hän oikeasti erilaiseksi? Se ei selvinne koskaan.
Voi ap raukka.Mitä sinä valitat vaimon raskaudesta,itsehän olet sen pistänyt raskaaksi.
Vaikka naiset kantaa sitä lasta odotuaokana,on se yhtä palkon miehelle odotusaikaa,kun on kyseessä normaali mies. Sinä nyt tunnut olevan 5- vuotiaan tasolla oleva penikka ,joka et ymmärrä vatuusta mitään,vaan raivoat hulluna,jos satut olemmaan kotona.
Toivon todella ,että vaimosi heittää sinut mäkeen,saa keskenmenon ja näinollen voi alkaa elämänsä uudelleen tasapainoisen miehen kanssa.
Jatka sinä vaan sitä YRITTÄMISTÄ, josta ei ole sinulle eikä kenelle muullekkaan mitään iloa,kun omaat noin sosiaalisesti kyvyttömän luonteen. Raha ei auta siinä tilkkaakaan.
Provohan tämä on.