Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa raskaanaolevaa vaimoa
13.08.2018 |
Viestini tulee poikimaan varmaan miljoonaa vihaista viestiä mutta ihan sama. Jonnekin on avauduttava.
Olen yrittäjä ja pitänyt viimeksi vapaata maaliskuussa. Viikonloput menee töissä. Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja vaimoni on ollut myös työelämässä. Kiitokset on pakko antaa siitä hänelle että silloin kun hän ei ollut raskaana, hän jaksoi hoitaa yksin kodin jne oman työnsä lisäksi. VALITTAMATTA. VALITTAMATTA siitä että olen jatkuvasti töissä. Ehkä tilanne ei ollut aiemmin ihan näin paha kuin nyt mutta kuitenkin.
Mitä pidemmälle vaimon raskaus on edennyt, sitä h*lvetin rasittavampi hänestä on tullut. Vaatii saada tietää koska tulen töistä kotiin -koska haluaa muka että syömme ruoan yhdessä. Vaatimuksia satelee lisääntyvässä määrin kotona: pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuskata ostamaan se ja tuo tuote. Nyt vaimo jäi äitiyslomalle eikä voi selkäkivun takia imuroida tai kantaa ruokakasseja. Tästä on saatu aikaiseksi aivan helvetillisiä riitoja. Hän vaatii että olen kotona tiettyyn aikaan jotta voimme käydä yhdessä kaupassa tai että siivouspäivästä pitää sopia etukäteen. Vihaan noita vaatimuksia.
Viikonlopun tapahtumat saivat minut nyt sitten jättämään vaimoni.
Lauantaina eräs kaveripariskuntamme oli pyytänyt meidät kylään. Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat.
Sunnuntaina lähdin aamulla salille aamulla ja jätin vaimolle viestin asiasta hänen nukkuessaan. Päätin mennä salin jälkeen töihin. Vaimo alkoi muutaman tunnin kuluttua laittaa viestiä missä olen, että ei kenelläkään voi mennä salilla montaa tuntia. Sanoin että olen töissä.
Siitä se riemu repesi. Vaimo vollotti kotona että elämässämme ei ole mitään muuta kuin minun firmani. Että hän on ollut yksin raskauden ajan (ööö kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?) Ja hän on tulee olemaan yksin vauvan synnyttyä (laskettuun aikaan on 2 vkoa). Olen sanonut että kun vauva syntyy, pidän sitten kesälomaa ja pyrin vähentämään töitä.
Vaimo vaan itkee. Minulta meni hermo. Hajotin keittiössä kaikki näkösällä olevat tavarat, tuntui että vaimon vaatimukset kaikista v*tun aikatauluista yms kävi liian raskaaksi.
Huusin vaimolle että hän on pilannut elämäni (osittain totta, tällä että vaatii minulta kokoajan jotain). Huusin että hän on vienyt ilon elämästäni kaikessa ja pilannut kiinnostuksen työhöni. Että koko nainen on oikeasti pelkkä h*lvetinmoinen rasite elämässäni.
Vaimo käski pakata tavarat ja lähteä. Kuulemma ei aio kasvattaa lasta ihmisen kanssa joka hajottaa raivopäissään tavaroita eikä ihmisen kanssa joka kokee puolisonsa rasitteena.
Lähdin mielelläni. Tottakai harmittaa että tilanne meni tähän mutta ei kukaan täyspäinen mies kestä tällaisia jatkuvia aikataulu vaatimuksia. Olen yhtä aikaa helpottunut että pääsin vaimosta eroon ja samalla mietin että näenköhän lasta ikinä, vai alkaako -varmaan alkaa- vaimo kiristää sillä.
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Ei sitten tullut mieleen että raskausajan hormonit saattavat vaikuttaa vaimosi mielialoihin? Ja että raskauden aikana voi oikeasti olla kipuja, ja salettiin selkää ym. särkee varsinkin loppuaikoina. Vaimon oma vika tietysti, että oletti että puolisolta ja tulevan lapsen isältä voi odottaa tavallista enemmän sympatiaa.
Mutta sähän nyt oletkin väkivaltainen hullu - kuka normaali pistää koko keittiön paskaksi? Monestiko olet jo lyönyt vaimoasi?
Miksi tavaran rikkominen rinnastetaan nyt väkivaltaan?
Ootko joskus tiputtanu jotaki ja se on menny rikki? Tulevaisuudessako tiputit oman puolison ja se joutu teholle?
Ihan yleisen määritelmän mukaan tavaroiden rikkominen on parisuhdeväkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hullu tai masokisti hankkii tänä päivänä lapsia suomalaisen naisen kanssa. Uusfeminismi ja kaikki voimaantumisshitti on romahduttaneet suomalaisten naisten markkina-arvon parisuhdemarkkinoilla nollaan.
Voimia. Teit hyvän päätöksen.
Eikö vaimon mielestäsi ollut kohtuullista vaatia miestä olemaan kotona enemmän ja osallistumaan kodinhoitoon? Lapsi on yhdessä pantu alulle, mutta sen jälkeen raskausajan jaksaminen ja myöhemmin vauvan hoito hoito kuuluu näköjään yksin naiselle ilman että miehen tarvitsee juurikaan naamaansa näyttää, saati että olisi oikeasti luotettava kumppani ja isä. Joo, kylläpä ämmillä on taas älyttömiä aivoituksia.
No akka voi sit lompsia töihin tienaamaan, että talous pysyy kunnossa nii ukko voi jäähä tekkee ne v*tun kotihommat?
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Ei sitten tullut mieleen että raskausajan hormonit saattavat vaikuttaa vaimosi mielialoihin? Ja että raskauden aikana voi oikeasti olla kipuja, ja salettiin selkää ym. särkee varsinkin loppuaikoina. Vaimon oma vika tietysti, että oletti että puolisolta ja tulevan lapsen isältä voi odottaa tavallista enemmän sympatiaa.
Mutta sähän nyt oletkin väkivaltainen hullu - kuka normaali pistää koko keittiön paskaksi? Monestiko olet jo lyönyt vaimoasi?
Miksi tavaran rikkominen rinnastetaan nyt väkivaltaan?
Ootko joskus tiputtanu jotaki ja se on menny rikki? Tulevaisuudessako tiputit oman puolison ja se joutu teholle?
Tavaroiden rikkominen tahallaan on yksi virallinen väkivallan muoto.
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla on omat rahat ja minulla omat.
Vauvahankinnat on tehnyt omista rahoistaan.
Yhteisesti maksetaan asuntolaina yms kulut.Vauvahankinnat olisin voinut puoliksi maksaa mutta akka hankki ne kysymättä joten saa ne itse maksaa. Ei ole siitä valittanut koska oli ennen äitiyslomalle jäämistä hyväpalkkaisessa työssä. Tienasi paremmin kuin minä yrittäjänä pystyn palkkaa nostamaan.
Ap
Tässähän se tuli. Ap:lla hajoaa pää rikkaamman vaimon kanssa, kun ei pysty eikä edes halua vastata elintaso-odotuksiin. Vaimo ostaa sitten itse, mikä erottaa parin yhteyttä ja saa ap:n tuntemaan itsensä tarpeettomaksi ja mitättömäksi. Mikä sitten purkautuu väkivaltaisena ja vihamielisenä käytöksenä.
No jopa on provo. Jos mulla olis tuollainen mies, en tiedä mitä jäisin suremaan, jos lähtis. Tai no tietysti sitä, että lapsella on tuollainen isä. Se on todella surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tunteiden hallinta ja kyky sietää epävarmuutta ja vastoinkäymisiä eivät vaikuta olevan kehittyneet aikuisen tasolle. Kannattaisi ammattiauttajan kanssa työstää näitä asioita.
Kyllä mä tässä tapauksessa kannustan teitä eroamaan. Saa lapsi äitinsä kanssa paremman alun tähän elämään. Tee sä vaan niitä töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla on omat rahat ja minulla omat.
Vauvahankinnat on tehnyt omista rahoistaan.
Yhteisesti maksetaan asuntolaina yms kulut.Vauvahankinnat olisin voinut puoliksi maksaa mutta akka hankki ne kysymättä joten saa ne itse maksaa. Ei ole siitä valittanut koska oli ennen äitiyslomalle jäämistä hyväpalkkaisessa työssä. Tienasi paremmin kuin minä yrittäjänä pystyn palkkaa nostamaan.
Ap
Hänen oli siis pakko tehdä nekin hankinnat yksin, koska olet jatkuvasti pois kotoa. Kun hän vaatii sinua osallistumaan perheen asioihin, ryhdyt väkivaltaiseksi.
Jos olet oikea ihminen, etkä trolli, niin suosittelen sinua hankkimaan ammattiapua itsellesi mahdollisimman pian.
Kyse ei ilmeisemmin ollut aikuisesta miehestä vasn lapsen asteelle jääneestä nuljakkeesta, jonka ei pitäisi koskaan pariutua vaan vetää kouraansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on väärä tärkeysjärjestys. Perhe tulee aina ensin. (Kumpaa luulet kaipaavasi kuolinvuoteellasi, perhettä vai työtä?) - Ja jätä se riehuminen niille uhmaikäisille ja opettele keskustelemaan asioista kuin aikuinen. Toisen teistä on kyettävä tekemään siihen aloite, teille syntyy lapsi.
No mä kaipaisin työtä ainaki ite.
Työtä tehdessä on ollu terve ja kunnossa.
Siitä jos lähetää liikkeelle.
Nuoruutta kaipaisin myös.
Vai kenellä on kuolinvuoteella ollu oma perhe 247 kyyläämässä, että millon se viimenen henkäys otetaa?Minä ainakin olen saatellut kaksi isovanhempaa ja toisen vanhemmistani kuolinvuoteen äärellä istuen.
Minä oon nähny ku mummo on oman äitinsä kuolinvuoteella istunu tiuhaan.
Ei muuten tehny hyvää.
Eli muutenkin väkivaltaisessa parisuhteessa.
Äidin kuoltua, moni voi arvata mummoni kohtalon.
Onneksi kaikki omat sukulaiset on kupsahtanu niin yhtäkkiä, ettei olla kuolinvuoteelle asti päästykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla on omat rahat ja minulla omat.
Vauvahankinnat on tehnyt omista rahoistaan.
Yhteisesti maksetaan asuntolaina yms kulut.Vauvahankinnat olisin voinut puoliksi maksaa mutta akka hankki ne kysymättä joten saa ne itse maksaa. Ei ole siitä valittanut koska oli ennen äitiyslomalle jäämistä hyväpalkkaisessa työssä. Tienasi paremmin kuin minä yrittäjänä pystyn palkkaa nostamaan.
Ap
Tässähän se tuli. Ap:lla hajoaa pää rikkaamman vaimon kanssa, kun ei pysty eikä edes halua vastata elintaso-odotuksiin. Vaimo ostaa sitten itse, mikä erottaa parin yhteyttä ja saa ap:n tuntemaan itsensä tarpeettomaksi ja mitättömäksi. Mikä sitten purkautuu väkivaltaisena ja vihamielisenä käytöksenä.
Lisätään vielä, ettei ole henkisesti valmis isäksi ja perheenpääksi ja paine moninkertaistui raskauden myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimolle ei mikään kelpaa. Olen kysynyt pitäisikö olla työtön - ei. Mutta töitäkään ei saa tehdä. Mikään ei kelpaa.
Minulle on yhdentekevää minkä näköinen koti meillä on, joten mielestäni minun ei tarvitse osallistua hankintoihin saati käyttää omaa aikaani niihin. Jos vaimo haluaa tiskikoneen, hankkikoon itse. Minä pystyn tiskaamaan astiani käsin. Vaan ei, eihän avuton vaimo tähän kykene vaan vaatii taas minua mukaan kaupoille. Onneksi sentään maksaa itse omat hankintansa.
Vauvalle kamat on hankittu ajat sitten, vaimo osti kaiken jo alkuraskaudessa jolloin elämä ei ollut näin käsittämättömän vaikeaa hänelle.
Ja ei, en todellakaan jaksa katsella tuon akan naamaa enää. En vaikka kuinka anelisi takaisin.
Ap
Keskustelun paikka - ei riitelyn.
Miten on mahdollista, että olette päätyneet lapsen hankintaan, jos nyt muutamassa kuukaudessa olette ajatuneet tuollaiseen vihaan - vai sinäkö vain?
Lapsi on yhteinen asia - ei vain vaimon. Olet hänen kasvatuksestaan ja elatuksestaan vanhemman vastuussa.
Yritä muistella, miksi halusit joskus vaimoasi, miksi halusit lapsen hänen kanssaan.
Raivokohtauksesi hajottamisineen voi olla sinulle käännekohta kasvuun, eikä suinkaan uusi käyttäytymistapa kriisitilanteessa.
Aikuinen ottaa vastuun elämänsä sujumisesta. Luulo, että taloudellisen vastuun kantaminen riittää, on väärin. Vastuu on kokonaisvaltainen ja inhimillinen.
Vaikka et edes olisi halunnut lasta, on hän kuitenkin sinun jälkeläisesi. Eläimetkin huolehtivat pennuistaan lajityypillisellä tavalla. Ihmisen lajille on ominaista rakastavan ja turvallisen kasvuympäristön rakentaminen ja ylläpito tuolle huoltajastaan täysin riippuvaiselle pennulle.
Niele ylpeytesi, koska sellaista sinulla ei nyt ole. Arvosi ja tärkeytesi määräytyy sen mukaan millainen isä olet.
Onneksi vaimo pääsi sinusta eroon, ei noin munaton mies isäksi sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli AP:llä on kotona elävä kotitalouskone ja pumpattava Barbara, ei vaimoa. Paha vain, kun nämä elävät ihmiset saattavat tulla raskaaksi ja toivoa perhe-elämää koneen / nuken roolin sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Ei sitten tullut mieleen että raskausajan hormonit saattavat vaikuttaa vaimosi mielialoihin? Ja että raskauden aikana voi oikeasti olla kipuja, ja salettiin selkää ym. särkee varsinkin loppuaikoina. Vaimon oma vika tietysti, että oletti että puolisolta ja tulevan lapsen isältä voi odottaa tavallista enemmän sympatiaa.
Mutta sähän nyt oletkin väkivaltainen hullu - kuka normaali pistää koko keittiön paskaksi? Monestiko olet jo lyönyt vaimoasi?
Miksi tavaran rikkominen rinnastetaan nyt väkivaltaan?
Ootko joskus tiputtanu jotaki ja se on menny rikki? Tulevaisuudessako tiputit oman puolison ja se joutu teholle?Ihan yleisen määritelmän mukaan tavaroiden rikkominen on parisuhdeväkivaltaa.
No sittehä tässä ellää väkivaltasessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Ei sitten tullut mieleen että raskausajan hormonit saattavat vaikuttaa vaimosi mielialoihin? Ja että raskauden aikana voi oikeasti olla kipuja, ja salettiin selkää ym. särkee varsinkin loppuaikoina. Vaimon oma vika tietysti, että oletti että puolisolta ja tulevan lapsen isältä voi odottaa tavallista enemmän sympatiaa.
Mutta sähän nyt oletkin väkivaltainen hullu - kuka normaali pistää koko keittiön paskaksi? Monestiko olet jo lyönyt vaimoasi?
Miksi tavaran rikkominen rinnastetaan nyt väkivaltaan?
Ootko joskus tiputtanu jotaki ja se on menny rikki? Tulevaisuudessako tiputit oman puolison ja se joutu teholle?Ihan yleisen määritelmän mukaan tavaroiden rikkominen on parisuhdeväkivaltaa.
Voi jeesus 😂
Kerronpa omasta ihanasta miehestäni. Hän vsihtoi paljon aikaavievän matkatyönsä 8-16 työhön, kun ensimmäinen lapsi oli syntymässä. Tuo uusi työ oli paljon huonommin palkattu, mutta hän asetti etusijalle sen, että sai viettää aikaa lapsensa kanssa.
Täytyykin muistaa huomioida häntä jotenkinn extrasti illalla. Olen luullut kaikkien miesten olevan tällaisia, mutta ap avaa silmiäni vauhdilla.
Parempi erota nyt. Käytöksesi ja katumattomuutedi perusteella väkivalta tulisi vain pahenemaan. Hae apua itsellesi! Miksi ihmeessä edes olet parisuhteessa kun haluat mennä omien aikataulujesi mukaan?
Hae apua. Ja jätä tuleva ex rauhaan,hänellä on tärkeämpääkin mietittävää kuin sinun lapselliset temppusi.
Wt:t taas ihmettelee, että oh hoh, toisen ahdistaminen tai omien paineiden purkaminen tavaroita rikkomalla ei olekaan ok.
Vaimolla on omat rahat ja minulla omat.
Vauvahankinnat on tehnyt omista rahoistaan.
Yhteisesti maksetaan asuntolaina yms kulut.
Vauvahankinnat olisin voinut puoliksi maksaa mutta akka hankki ne kysymättä joten saa ne itse maksaa. Ei ole siitä valittanut koska oli ennen äitiyslomalle jäämistä hyväpalkkaisessa työssä. Tienasi paremmin kuin minä yrittäjänä pystyn palkkaa nostamaan.
Ap