Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuus - pyyntö läheisille
Olemme kolmekymppinen lapsettomuudesta kärsivä ja koeputkihedelmöityshoidoissa oleva pariskunta. Asia on todella kipeä ja kaipuu omaan lapseen valtava. Olen tähän asti uskaltanut kertoa tilanteesta omalle lähisuvulle ja lähimmille ystäville, mutta nyt on tullut tunne, että suun avaaminen asiasta vaan pahentaa omaa tuskaa. En oikeasti enää kestä yhtäkään loukkaavaa kommenttia ja tuputtavia neuvoja. Kaipaisin vaan niin paljon kuuntelua, empatiaa ja vierellä kulkemista.
Tuntuu, että jos asiasta puhuu, niin aina ollaan kiirehti ässä neuvomaan ja tietämään paremmin. On ehdotettu lemmikin hankintaa, tyypilliset "älkää ajatelko koko asiaa, niin kyllä se tapahtuu" - neuvot kuultu moneen kertaan, vihjailtu et mitä odoteltiin tähän ikään asti.. Pahimpia on myös nämä kaikella on tarkoituksensa - "lohdutukset" (mitä tällä siis halutaan sanoa, että öö, meitä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi?). Tuputetaan kuusenkerkkäuutteita ja vaihtoehtohoitoja. Ei kiitos, maksamme jo nyt itsemme kipeiksi lääketieteellisistä hoidoista.
Pyyntö siis lapsettomien läheisille:älkää antako niitä neuvoja, olkaa vaan vierellä. Sanokaa vaikka "en osaa sanoa mitään, olen vain tosi pahoillani puolestasi". Antakaa lapsettomalle tilaa surra ja käydä oma kriisinsä läpi, teidän ei tarvitse sitä ratkaista eikä lapsettoman tarvitse päästä asiasta noin vain yli.
Kiitos.
T: Väsynyt hoidoissa käyvä lapseton.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Siksi kaikki eivät saa biologisia lapsia tai tietty pariskunta yhdessä ei saa yhteisiä lapsia. Luonto tietää asian parhaiten.
Mitä tarkoitat tällä, ei ihan avaudu?
Sitä, että jos ihminen ei kykene lisääntymään, häntä ei ole tarkoitettu lisääntymään. Joskus kaksi ihmistä eivät saa yhdessä lapsia, koska heidän ei kuulu saada yhdessä lapsia. Geenit eivät sovi yhteen. Biologisen lapsen haluaminen hinnalla millä hyvänsä on hyvin itsekästä. Tässä maailmassa on jo paljon lapsia ilman vanhempia ja ihmisarvoista elämää. Jos adoptio ei kelpaa, ehkä ette tosiaan ole tarkoitettuja vanhemmiksi.
Totuus sattuu, ja siksi kaikki kommentit jotka eivät miellytä itseä pitää poistattaa, vai mitä?
Tämä on kyllä tavallaan totuus. Yritettiin ex-mieheni kanssa viisi vuotta eri keinoilla saada lasta, kaikki molemmilta tutkittu ja kuulemma OK. Eipä kuulunut. Ehkä tuosta tai jostakin muusta syystä lopulta suhteemme kriisiytyi ja erottiin.
Uuden miehen kanssa vauva tuli ihan tekemättä. Oltiin ilman ehkäisyä, koska ajattelin, etten raskaudu muutenkaan millään. Ja PIM - vauva oli sitten siinä.
Jotakin oli ehkä exän kanssa sitten geeneissämme vikana? Ei vaan sopineet yhteen.
Eli lapsettomat, käykääpä naapurin pakeilla siitettävänä, josko auttaisi asiaa ;D
Onhan se ihan fysiologisesti selitettävissä. Sperman ja emättimen, kohdunkaulan liman juoksevuus, ph, hormonit, siittiöiden liikkuvuus ja elinvoima, hedelmöittyminen ja siihen liittyvät prosessit. Esim. Siittiöissä tapahtuu solutasolla vielä muutoksia munajohtimissa, kun ne odottavat munasolua. Osa ei edes löydä munasolua, tai jos löytävät niin niiden pitää olla valmis. Siittiöt ovat vain tietyn ajan hedelmöittymisvalmiita munanjohtimessa. Moni asia pitää onnistua, että hedelmöitys tapahtuu. Ja vaikka hedelmöitys tapahtuisi, niin raskauden tulisi vielä jatkuakin.
Mutta siis totta on, että joskus samalla parilla ei vaan natsaa. Silloin pitää käyttää ulkopuolisen luovuttajan siittiöitä/munasolua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinua pitää tukea?
Tätä kysyy 37v lapsettomuushoidoissa yli 6 vuoden ajan ollut nainen, joka ei keksi yhtäkään syytä sille, miksi lapsetonta pitäisi paapoa. Loukata ei pidä, mutta hyvänen aika sentään - ei sinulla ole mitään tappavaa sairautta, et ole maailman ainoa lapseton. Se on suuri suru, mutta liian isoksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun haluat tehdä siitä elämäsi keskipisteen.
Ympärilläsi on todennäköisesti monia muita samassa tilanteessa olevia tai olleita. He eivät ole tehneet asiasta isoa numeroa, siksi et siitä tiedä. Oletko koskaan miettinyt, että sinä saatat samalla tavalla loukata muita?
"Haluat tehdä siitä elämäsi keskipisteen"? En usko sinun olevan oikeasti lapsettomuushoidoissa käyvä lapseton, vaan trolli. Jokaiselle, rankkoja hoitoja käyvälle ja lasta kipesti toivovalle asia on todellakin siinä tilanteessa elämän keskipiste.
Ja ei tarvi tukea kuin silloin, jos itse uskaltaudun niille kaikista lähimmille avautumaan. Sehän on ihan perusasia, että läheisiä Tuetaan elämän vaikeuksissa ja suruissa, oli se suru mikä tahansa! T: Toinen lapseton
Täällä kirjoittaa 36v lapseton, toinen IVF lähdössä juurikin käyntiin.
En myöskään ymmärrä tätä munan kuorilla kävelemistä. Loukkaava ei saa olla, mutta muiden ei voi olettaa olevan kuin mitä ihmiset ovat. Jakamalla tuon lapsettomuuden, ihmisten reaktio on auttaa ja siitä ainoa tapa heille on jaella neuvoja, olivathan ne kuinka huonoja tahansa. Jos niitä ei halua kuunnella ei joko kannata kertoa hoidoista tai kertoa suoraan minkälainen tuki on tervetullutta.
En myöskään ole koskaan ymmärtänyt sitä, ettei muiden iloiset perheuutiset olisi juuri niitä eli iloisia. Ei muiden vauvat ole minulta mitenkään pois.
Et oikeasti kärsi lapsettomuudesta, kunhan olet ilkeä. Se on justiinsa munankuorilla kävelyä. Hoidoista saattaa olla muutenkin tosi herkillä ja kyllä silloin tarvitsee läheisten ymmärrystä ja hienotunteisuutta. Me saatiin lopulta lapsi vuosikymmenen yrityksen jälkeen ja vieläkin karvat nousee pystyyn, kun joku lässyttää, että ei ne muiden lapset ole itseltään pois. Kiva, että sulla näin on, mutta kyllä sitä on oikeutettu tuntemaan myös pahaa oloa, kun vuosi toisensa jälkeen pettyy ja vauva uutiset lisääntyy. Tsemppiä ap, Koita jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
242 lisää vielä, että näemme äitiäni pari kertaa vuodessa. Silloinkin hän puhuu muista lapsenlapsistaan minulle, vaikka olen lasteni kanssa siellä! Hän puhuu moneen kertaan samat asiat, kuinka on hoitanut jotakin lapsenlasta ja mitä syöttänyt yms. Yms. Nämä lapsenlapset joita hän on hoitanut, on hänen puheissaan aina kun käyn siellä. Kiva sitten kuunnella näitä samoja asioita moneen kertaan ja katsella omia lapsiani. Vanhimman lapseni ainut kesälomatoive oli, että käytäisiin mummolassa! Siellä, kun oltiin, niin sai onneksi yhden kerran huomiota. Tuo onkin sitten muisto mitä "vaalitaan".. No, ei voi vaatia, jos ei kiinnostusta löydy. Sori, ei taida liittyä ketjuun, mutta avautuminen helpotti. Tähän liittyy paljon muutakin, mm. Tahallinen nen pettymysten aiheuttaminen nuorimmaiselleni ja nauraminen sivusta.
Mikä voi olla äidillä,joka käyttäytyy noin sulle ja toiselle lapselleen eri tavalla ja tekee vielä jotain tahallaan? Jotkut vanhemmat ihmiset on niin itsekkäitä,enää vanhana ei jaksa ajatella omia lapsiaan tasapuolisesti.
Niinpä. Olen terapiassa puhunut asiasta ja veikannut yhtä asiaa. Eipä se tieto oikeastaan oikein auta, kun tilanne pysyy samana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinua pitää tukea?
Tätä kysyy 37v lapsettomuushoidoissa yli 6 vuoden ajan ollut nainen, joka ei keksi yhtäkään syytä sille, miksi lapsetonta pitäisi paapoa. Loukata ei pidä, mutta hyvänen aika sentään - ei sinulla ole mitään tappavaa sairautta, et ole maailman ainoa lapseton. Se on suuri suru, mutta liian isoksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun haluat tehdä siitä elämäsi keskipisteen.
Ympärilläsi on todennäköisesti monia muita samassa tilanteessa olevia tai olleita. He eivät ole tehneet asiasta isoa numeroa, siksi et siitä tiedä. Oletko koskaan miettinyt, että sinä saatat samalla tavalla loukata muita?
"Haluat tehdä siitä elämäsi keskipisteen"? En usko sinun olevan oikeasti lapsettomuushoidoissa käyvä lapseton, vaan trolli. Jokaiselle, rankkoja hoitoja käyvälle ja lasta kipesti toivovalle asia on todellakin siinä tilanteessa elämän keskipiste.
Ja ei tarvi tukea kuin silloin, jos itse uskaltaudun niille kaikista lähimmille avautumaan. Sehän on ihan perusasia, että läheisiä Tuetaan elämän vaikeuksissa ja suruissa, oli se suru mikä tahansa! T: Toinen lapseton
Täällä kirjoittaa 36v lapseton, toinen IVF lähdössä juurikin käyntiin.
En myöskään ymmärrä tätä munan kuorilla kävelemistä. Loukkaava ei saa olla, mutta muiden ei voi olettaa olevan kuin mitä ihmiset ovat. Jakamalla tuon lapsettomuuden, ihmisten reaktio on auttaa ja siitä ainoa tapa heille on jaella neuvoja, olivathan ne kuinka huonoja tahansa. Jos niitä ei halua kuunnella ei joko kannata kertoa hoidoista tai kertoa suoraan minkälainen tuki on tervetullutta.
En myöskään ole koskaan ymmärtänyt sitä, ettei muiden iloiset perheuutiset olisi juuri niitä eli iloisia. Ei muiden vauvat ole minulta mitenkään pois.
Tämä on hyvä kommentti. Näin koin lapsettomuuden. Iloitsin aina muidenkin puolesta ja kerroin kysyjille avoimesti ettei meillä ole onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Siksi kaikki eivät saa biologisia lapsia tai tietty pariskunta yhdessä ei saa yhteisiä lapsia. Luonto tietää asian parhaiten.
On se jännä, miten niin monet narkit, rappioalkoholistit ja muuten vaan pahasti luonnehäiriöiset sekopäät on tarkoitettu vanhemmiksi. Usein vieläpä moneen kertaan ja monen eri kumppanin kanssa. Mutta luontohan tietää, eikös juu? (..mitä v*tua se sitten ikinä tarkoittaakaan..)
Olisiko tässä tarkoitettu biologista yhteensopivuutta. Vanhemmuus on sitten taas toinen juttu, joka ei biologiseen yhteensopivuuteen liity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Siksi kaikki eivät saa biologisia lapsia tai tietty pariskunta yhdessä ei saa yhteisiä lapsia. Luonto tietää asian parhaiten.
Mitä tarkoitat tällä, ei ihan avaudu?
Kahden henkilön sukusoluissa saattaa olla jotakin biologista, mikä saa ne hylkimään toisiaan. Joskus voi olla kyse siitä. Siis eräänlainen "allergia" juuri oman kumppanin soluille. Tai sitten henkilöiden perimässä on jotakin, minkä takia mahdollinen lapsi olisi vaikeasti sairas. Näin joskus vuosia sitten artikkelin aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti tunnistanut itsessäni tuon tarpeen jotenkin pienentää tai selittää pois toisen surua ja keksiä ratkaisuja. Siinä ei ole mitään mieltä, koska ei kukaan voi toisen surua ottaa pois millään sanomisilla tai tekemisillä. Toisen ihmisen surua on pelottavaa ja vaikeaa kohdata, siitä varmaan kumpuaa tuollainen reaktio. Tämä oli tärkeä aloitus ja on tosi hyvä, että kirjoitit tämän tänne. Aion vastedes pyrkiä kuuntelemaan enemmän ja kulkemaan rinnalla siinä missä voin.
Toivon, että läheisesi herkistyvät huomaamaan tunteesi ja kunnioittavat niitä. Voimia teille <3
Voi miten lämmin ja fiksu kommentti, kiitos sinulle!! <3 Ap
Minulla täysin sama homma,että jotenkin osaa sanoa oikeita sanoja lapsettomuudesta kärsivälle ystävälleni :'(
Mitään pahaa en tarkoita, jos yritän pienentää toisen surua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
242 lisää vielä, että näemme äitiäni pari kertaa vuodessa. Silloinkin hän puhuu muista lapsenlapsistaan minulle, vaikka olen lasteni kanssa siellä! Hän puhuu moneen kertaan samat asiat, kuinka on hoitanut jotakin lapsenlasta ja mitä syöttänyt yms. Yms. Nämä lapsenlapset joita hän on hoitanut, on hänen puheissaan aina kun käyn siellä. Kiva sitten kuunnella näitä samoja asioita moneen kertaan ja katsella omia lapsiani. Vanhimman lapseni ainut kesälomatoive oli, että käytäisiin mummolassa! Siellä, kun oltiin, niin sai onneksi yhden kerran huomiota. Tuo onkin sitten muisto mitä "vaalitaan".. No, ei voi vaatia, jos ei kiinnostusta löydy. Sori, ei taida liittyä ketjuun, mutta avautuminen helpotti. Tähän liittyy paljon muutakin, mm. Tahallinen nen pettymysten aiheuttaminen nuorimmaiselleni ja nauraminen sivusta.
Mikä voi olla äidillä,joka käyttäytyy noin sulle ja toiselle lapselleen eri tavalla ja tekee vielä jotain tahallaan? Jotkut vanhemmat ihmiset on niin itsekkäitä,enää vanhana ei jaksa ajatella omia lapsiaan tasapuolisesti.
Edellistä kommenttia lukiessa tuli ensimmäisenä mieleen, että kirjoittajan äidin elämässä luultavasti tapahtuu kovin vähän mitään uutta. Onko hän mahdollisesti leski tai eronnut? Onko hän jäänyt pois työelämästä? Onko hän vähissä varoissa? Jos vastaus on kyllä, niin arvaan, että hän puhuu niistä harvoista mukavista asioista, joita hänen elämässään vielä on, siis siitä lapsenlapsesta, jota hän tapaa useammin. Mistä muusta hän voisi puhua, jos hänelle ei tapahdu mitään erityistä? Luultavasti että äiti kertoo toisesta. harvemmin käyvästä lapsenlapsestaan tutuilleen sitten vierailun jälkeen.
Lasta ei kaikille tule yrittämälläkään. Välillä lapsettomuus harmittaa ja välillä ei. Surukin voi vierailla. Onneksi lähipiirissäni ei ole tuputettu mitään neuvoja aikoinaan. Joku tuttava on saattanut kehoittaa "rentoutumaan" tai käymään vieraissa.😂 Noille aivopieruille voi vaan nauraa. Ja kyllä se mies vieraissa kävikin lopulta. Ja sitten olin työtönkin jokusen tovin. Eli paskaa voi tulla vastaan monelta rintamalta. Pettymyksiltä ei voi välttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidot ymmärrän siihen asti että lapsella on äiti sekä isä. Mutta näitä naisia jotka "teetättävät" itselleen lapsen vain koska "mä haluuuuuuuun" en ymmärrä ja se pitäisi kieltää. Sä voit haluta lapsia eli perheen mutta sun täytyy ennen itseäs ajatella sitä lasta. Mitä hän tarvitsee. Mun mielestä lapsella pitää olla myös isä. On toki niitäkin miehiä jotka jättävät perheensä mutta silloinkin lapsi tietää että isä on ollut ja on muttei vain hänen elämässä koska ei halua. Mitä ajattelee lapsi joka on saanut alkunsa siitä että äiti halusi olla äiti ja hommasi mällit ihan sama keneltä sai mutta kunhan itse saa olla "äiti"....... äiti sä et ole vaikka lapsen synnytät(myös lapsen adoptoinut on sille lapselle äiti tai isä) se pitää ansaita.
Toive tai lapsi on todella voimakas tarve. Ymmärrän hyvin naisia, jotka saava lapset yksin ja tarkoituksella, kun sopivaa aviomiestä ei ole löytynyt. Itselleni on viime vuosina muodostunut käsitys, että suuri määrä miehiä EI HALUA nykyaikana perustaa perhettä eikä ainakaan saada lapsia. Tämä on minusta vielä kummallisempaa kuin se, että joku nainen tarkoituksella saa lapsen, jonka kanssa tietää jäävänsä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä enää kestä yhtään lapsettomuushoidossa käyviä, siskoni "tie" oli läheisille kuin kivisen reen vetämistä. Jatkuvaa loukkaantumista ja ärhentelyä, riidan haastamista ja marttyyriksi heittäytymistä. Jaksa siinä sitten pahoitella ja tukea useamman vuoden ajan. Niillä läheisillä on myös oma elämä ja omat surut elettävänä, ei koko suvun tarvitse hypätä samaan kaivoon lapsettomuudesta kärsivän kanssa ja elää varoen sanojaan joka ikinen hetki. Kukaan meistä ei edes sanonut mitään pahaa, nieltiin kaikki paska ja syljettiin se sitten toistemme niskaan.
Nyt hänellä lapsi ja valitettavasti tämä ei tuonutkaan onnea ja autuutta mukanaan. Olen lukenut että näinkin voi käydä, kuten kelle tahansa ei lapsettomuudesta kärsineille.
Ulkopuolinen tuki ja apu voi olla parempi kuin läheisien kuormittaminen.
Tuoko lapsi sitten onnenautuuden niille, jotka heti onnistuvat? Eli arki aina pelkkää onnea, ei väsymystä yms?
Jos et voi vaatia tuollaista heti onnistuvalta, älä vaadi myöskään lapsettomuustaustaiselta.
Tuskin kukaan olettaa lapsen tuovan 24/7 onnen mukanaan. Ne vaikeatkin hetket kuuluvat lapsiperhe-elämään, ja vaikka niistä joskus valittaa ääneen, niin se ei silti tarkoita etteikö olisi onnellinen saatuaan lapsen.Lapsettomuustaustaisella on yhtäläinen oikeus puhua esim. koliikkivauva-ajan raskaudesta ja kuinka väsynyt on. Ei auta ketään se, että pitäisi vaieta vaan koska yritetty pidempään.
Toinen ihmeellinen oletus, johon olen törmännyt, on ollut se, että lapsettomuustaustaisen tulisi pärjätä lapsen kanssa ilman apua. Että on ok jos se kerrasta raskaaksi tullut Martta vie lapsensa mummolaan vaikka joka viikonloppu omaa aikaa saadakseen. Mutta jos 3 vuotta yrittänyt Merja vie lapsen mummolaan yökylään edes kerran puolessa vuodessa, niin tämä väärin koska "niin pitkään halusit niin pitäisi jaksaa".
Tämä menee aiheen ohi, mutta muistateko englantilaisen pikkutytön, joka katosi lomamatkalla? Vanhemmat olivat kovasti yrittäneet saada lasta. Kun heillä sitten oli lapsia, he jättivät nämä lomakohteessa yksin hotellihuoneeseen ja menivät tuttujensa kanssa ravintolan syömään. He olivat lääkäreitä, joten heillä olisi ollut varaa kustantaa lastenvahti iltaisin. Valitettavasti lapsen kohtalo ei ole täysin selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kaikille tule yrittämälläkään. Välillä lapsettomuus harmittaa ja välillä ei. Surukin voi vierailla. Onneksi lähipiirissäni ei ole tuputettu mitään neuvoja aikoinaan. Joku tuttava on saattanut kehoittaa "rentoutumaan" tai käymään vieraissa.😂 Noille aivopieruille voi vaan nauraa. Ja kyllä se mies vieraissa kävikin lopulta. Ja sitten olin työtönkin jokusen tovin. Eli paskaa voi tulla vastaan monelta rintamalta. Pettymyksiltä ei voi välttyä.
Hankki sitten kissan.
En voi ymmärtää ihmisiä jotka väkisin yrittää lisääntyä. Mikäli geenit on huonot, ei hoidoilla pidä mennä elämänkulkua muuttelemaan. Siirretään vain lapsettomuusongelmaa seuraavalle sukupolvelle. Lopettakaa joutava hourailu ja nauttikaa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei kaikille tule yrittämälläkään. Välillä lapsettomuus harmittaa ja välillä ei. Surukin voi vierailla. Onneksi lähipiirissäni ei ole tuputettu mitään neuvoja aikoinaan. Joku tuttava on saattanut kehoittaa "rentoutumaan" tai käymään vieraissa.😂 Noille aivopieruille voi vaan nauraa. Ja kyllä se mies vieraissa kävikin lopulta. Ja sitten olin työtönkin jokusen tovin. Eli paskaa voi tulla vastaan monelta rintamalta. Pettymyksiltä ei voi välttyä.
Harmitus on vähän alimitoitettu sana kuvaamaan joidenkin lapsettomuudesta kärsivien tuskaa. Hyvä, että sinulla on jäänyt harmituksen tasolle, mutta kyllä se itselläni oli pohjatonta surua.
Olen tyytyväinen lapseton mieheni kanssa . Keskenmenoja on useita ollut. Nämä pienet ovat tallella Taivaassa,siellä heidät näemme vasta. En ole ollut lasten kanssa paljon tekemisissä, sekin voi vaikuttaa asiaan,niin ettei se ole kipeä aihe. Mutta tunnen myötätuntoa asiasta kärsiviä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä enää kestä yhtään lapsettomuushoidossa käyviä, siskoni "tie" oli läheisille kuin kivisen reen vetämistä. Jatkuvaa loukkaantumista ja ärhentelyä, riidan haastamista ja marttyyriksi heittäytymistä. Jaksa siinä sitten pahoitella ja tukea useamman vuoden ajan. Niillä läheisillä on myös oma elämä ja omat surut elettävänä, ei koko suvun tarvitse hypätä samaan kaivoon lapsettomuudesta kärsivän kanssa ja elää varoen sanojaan joka ikinen hetki. Kukaan meistä ei edes sanonut mitään pahaa, nieltiin kaikki paska ja syljettiin se sitten toistemme niskaan.
Nyt hänellä lapsi ja valitettavasti tämä ei tuonutkaan onnea ja autuutta mukanaan. Olen lukenut että näinkin voi käydä, kuten kelle tahansa ei lapsettomuudesta kärsineille.
Ulkopuolinen tuki ja apu voi olla parempi kuin läheisien kuormittaminen.
Tuoko lapsi sitten onnenautuuden niille, jotka heti onnistuvat? Eli arki aina pelkkää onnea, ei väsymystä yms?
Jos et voi vaatia tuollaista heti onnistuvalta, älä vaadi myöskään lapsettomuustaustaiselta.
Tuskin kukaan olettaa lapsen tuovan 24/7 onnen mukanaan. Ne vaikeatkin hetket kuuluvat lapsiperhe-elämään, ja vaikka niistä joskus valittaa ääneen, niin se ei silti tarkoita etteikö olisi onnellinen saatuaan lapsen.Lapsettomuustaustaisella on yhtäläinen oikeus puhua esim. koliikkivauva-ajan raskaudesta ja kuinka väsynyt on. Ei auta ketään se, että pitäisi vaieta vaan koska yritetty pidempään.
Toinen ihmeellinen oletus, johon olen törmännyt, on ollut se, että lapsettomuustaustaisen tulisi pärjätä lapsen kanssa ilman apua. Että on ok jos se kerrasta raskaaksi tullut Martta vie lapsensa mummolaan vaikka joka viikonloppu omaa aikaa saadakseen. Mutta jos 3 vuotta yrittänyt Merja vie lapsen mummolaan yökylään edes kerran puolessa vuodessa, niin tämä väärin koska "niin pitkään halusit niin pitäisi jaksaa".Tämä menee aiheen ohi, mutta muistateko englantilaisen pikkutytön, joka katosi lomamatkalla? Vanhemmat olivat kovasti yrittäneet saada lasta. Kun heillä sitten oli lapsia, he jättivät nämä lomakohteessa yksin hotellihuoneeseen ja menivät tuttujensa kanssa ravintolan syömään. He olivat lääkäreitä, joten heillä olisi ollut varaa kustantaa lastenvahti iltaisin. Valitettavasti lapsen kohtalo ei ole täysin selvinnyt.
Mitä tekemistä tällä on lapsettomuuden kanssa? Ja voin itse lapsettomuuden kokeneena kertoa, että ihan yhtälailla ne vanhemmuuden ongelmat tulevat vastaan, vaikka lapsettomuudesta kärsineenä olen lapsen saanutkin. Sairasta on jättää lapsi vahtimatta, mutta ei se toiminta johtunut siitä, että olivat olleet hoidoissa. Itse en lapsettomuudesta aikoinaan puhunut paljoakaan, koska ne pari kertaa, kun puhuin, fiksunkin ihmisen suusta saattoi päästä ihan hirveitä aivopieruja. En ymmärrä miten on niin vaikeaa vaan hienotunteisesti kuunnella ja olla sanomatta tyhmyyksiä. Tosin näitä aivopieruja kuuli myös molempien vanhempieni kuollessa, joten taitaa olla, että ihmiset eivät pysty oleskelemaan surun äärellä korrektisti.
😆😆😆😆 vttu mitä lässynlääpas.kaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Siksi kaikki eivät saa biologisia lapsia tai tietty pariskunta yhdessä ei saa yhteisiä lapsia. Luonto tietää asian parhaiten.
Mitä tarkoitat tällä, ei ihan avaudu?
Kaikki ihmiset eivät ole biologisesti yhteensopivia eli lasta ei tule koskaan vaikka toosan uittaisi siemennesteessä 247. Aivan kuten ihminen ja eläin eivät pysty saamaan, kuin äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa. Silloinkin lopputulos on erittäin todennäköisesti epämuodostunut kasa soluja.
Jos pariskunnan pitää mennä hedelmöityshoitoihin se kertoo siitä et teidän geenit ei kuulu yhteen. Ongelmana saa ratkaistua vieraan miehen spermalla eli akka voi ottaa vieraan miehen siittiöt ja täten saatte sen lapsen.
Alue: Aihe vapaa
Olisit itsekin voinut ottaa asian puheeksi.